Olemme tuumineet Karppisiskojen tulevaisuutta ja blogin suuntaviivoja. Virpi on reissaannut töiden puoleen pitkin ja poikin ja elänyt siinä samalla tiivistä lapsiperheen elämää. Minä olen tuuminut omien yrittäjän hommieni suuntaa ja painopisteitä, seuraillut kuopuksen muuttoa omilleen ja ihmetellyt uutta elämäntilannetta. Lapset ovat poissa kotoa. Tässä ihmetelessä blogi on olut komeron hyllyllä. Lukijoita sivuilla on kyllä riittänyt – näyttökertoja on ollut kesimäärin 13.000 / kk ja yksittäisiä kävijöitä noin 7.000 / kk tämän menneen horrosvuoden aikanakin. Kyllä ootte ihanan uskollisia. Siskot kiittävät!
Siskojen Facebook-sivulla olemme olleet koko ajan varsin aktiivisia. Sivua kannattaa seurata senkin vuoksi, että linkitämme myös muiden blogien vhh-ohjeisiin ja asiaa sivuaviin ruokauutisiin.
Tulevaisuudesta
Blogi jatkuu kyllä. Höttöhiilareihin ei ole näiden vuosien jälkeen enää paluuta. Minua kiinnostaa ruokavalion viilaaminen osittain raakaruoan suuntaan ja se sopii kyllä ruokavalioon. Huomaan kropan kaipaavan sellaista ajoittain ja siksipä menenkin hurmokseen, kun pääsen vetäisemään ateriana vaikkapa kunnon vihersmoothien. Näin kävi pari viikkoa sitten Tampereen Ruohonjuuren smoothie-baarissa. Samaa kulttuuria juurruttelen osaksi näitä kotisyömisiäkin – pikkuhiljaa. Kohta alkaa villiyrttiaika ja sitä satoa odotan smoothiehommiin.
Porkkanakakku onnistuu karpistikin
Muutama kuukausi tai melkein vuosi on mennyt pääosin vanhoilla vhh-resepteillä. Nyt kyllästyttää niin, että ryhdyn urakoimaan uusien ohjeiden kanssa. Jos en päätä kokeillaa uutta, ota ohjetta esille ja ala tositoimiin keittiössä, lipsahdan laiskasti vanhaan ja tuttuun.
Leivontaosastolla aloitan porkkanakakusta. Ohje on Karkkipäivä-blogista mukailtu – kiitos kuuluu siis Sannille, joka reseptin on kehitellyt. Löysin tämän jonkun toisen seinältä, klikkasin blogiin ja kas, löysin sieltä monta muutakin kivaa ohjetta. Karppisiskot suosittelevat Karkkipäivää!
1 kananmuna
3 rkl karppisokeria (erytrolia)
0,5 dl kermaa
50 g voita sulatettuna
vajaa tl ruokasoodaa
0,5 dl kookosjauhoa
0,5 dl mantelijauhetta
ropsaus mantelirouhetta
noin 1,5 dl porkkanaraastetta
ropsaukset kanelia, kardemummaa, inkivääriä
kuorrutus:
0,5 prk Philadelphia-tuorejuustoa
vajaa desi kermaa (vatkataan)
makeutusta: stevia tai karppisokeria
tilkka sitruunamehua
maun mukaan mantelirouhetta
Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan sulatettu, hiukan jäähtynyt voi, kerma ja keskenään sekoitellut kuivat aineet, mukaan lukien porkkanaraaste. Kaada taikina voideltuun, pieneen, noin puolen litran vetoiseen vuokaan. Minä käytin suorakaiteen mallista leipävuokaa, jonka pohjalle leikkasin pohjan kokoisen leivinpaperin suikaleen. Taittelin sen mutkalle kaksinkerroin puolesta välistä, jolloin taikinalle jäi pieni, korkeahko pesä. Näin kakusta ei tullut ihan lättänä. Taikina on sen verran ”tiivistä” ettei se levinnyt paistuessa ulos pesästä.
Paista puolisen tuntia 175 asteessa. Valmista sillä aikaa kuorrute. Vatkaa kerma ja sekoita se tuorejuustoon. Minä en mkitannut tarkkaan kerman määrää. Käytin sen mitä purkista oli jäljellä, arviolta puolisen desiä. Mausta ripauksella sokeria ja tilkalla sitruunamehua. Kuorruta jäähtnyt kakku ja ripota kuorrutteen päälle mantelirouhetta. Koristele halutessasi porkkanalastuilla. Niitä voit tehdä näppärästi juustohöylällä.
Kakusta tuli maukas. Ohje on todella pieni eli valmiista kakusta tulee ehkä sellaiset kuutisen palaa – riippuen siitä kuinka paksuja leikkaa ja kuinka monta leipuri syö kuorruttaessaan ja kakun päitä tasatessaan. Ohjeen voi vallan hyvin tehdä tuplana, jolloin tulee isompi kakku. Testaukseen tämä pikkiriikkinen kokeilu sopi hienosti. Jatkoon!
Karppisokerin määrää mietin ja ajattelin korvata osan siitä stevialla ensi kerralla. Minua stevian maku ei tökkää, jos sitä käyttää maltillisesti. Toisaalta kakku varmaan syntyisi vähemmälläkin sokerilla. Tätä pohdin, koska karppisokerissakin on oma tunnistettava säväyksensä ja haluan sen mahdollisimman miedoksi.
Karppiporukoissa kinataan välillä siitä, pitääkö sitä makeaa syödä. No ei pidä ja makeakoukusta pitääkin irtautua. Kakun leipomisessa minulla ei ole pointtina makea. Sen sijaan on kiva saada kaffekupposen tai teehetken iloksi joskus jotain muutakin kuin pala tummaa suklaata, siivu hyvää juustoa tai muutama manteli. Vaikka juon usein pelkän kahvin tai teen – kahviloissa melkein aina – kaipaan sitä kahvitauon rituaalia, johon kuuluu jokin kiva ja kaunis leivos lautasella. Niitä ennen muinoin syömiäni öllömakeita en kaipaa, koska makuaisti on muuttunut ja nykyään maistuu pienikin makeus. Jotain kaffekaunista kumminkin ja siksi leivon välillä.
Karppisisko Tuulevi
Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä! 
Päivitysilmoitus: Huomenta valoisa maailma | Mielenrauha
Kokeiluun menee 🙂
Ohje oli hyvä! Tein kaksinkertasena kertakäyttöseen leipävuokaan. Muhevuutta ja kokoa tuli tarpeeksi. Laitoin pohjaan piparkakkumausteseosta n. 1/2 tl. Kuorrutteeseen halusin mahdollisimman saman tunnun, kuin alkuperäisessä ohjeessa joten laitoin siihen tuorejuuston lisäksi 100g voita ja kermaa tuli lisättyä 4 rkl. Sitruunamehussa vähän nuukailin, enkä uskaltanut sitä laittaa kauheasti. Enemmän sitruunan makua olisin vielä kaivannut tähän. Olen erittäin tyytyväinen. Tämä oli parasta, kun malttoi antaa vähän tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin ennenkuin söi 🙂 Toimi kuitenkin loistavasti näin ketogeeniseen leivontaan.