Miltäs se uutuusmuffinssi maistuu?

Kananmuna, mantelijauhe, kasviöljyt ja -rasvat (rypsi, palmu, kookos), soijajauho, vesi, nostatusaineet (E450, E500), emulgointiaine (E471), makeutusaineet (E950, E951), aromit (sitruuna, voi), säilöntäaineet (E281, E282), suola, elintarvikeväri (E100). Sisältää aspartaamia (fenyylialaniinin lähde).

Mikä tämä on?

Sitruunanmakuinen Karppinen-muffinssi, jota maistoimme kuluneella viikolla. Tuote on laktoositon ja gluteeniton eikä sisällä lisättyä sokeria. Vaan sattuupa sisältämään aspartaamia, jota me välttelemme aktiivisesti. Muutenkin tuo valmistusainelista on sitä sorttia, että kummankaan kaappiin saakka ei juuri päädy tuon kaltaisia pitkälle prosessoituja elintarvikkeita.

Maku? Lähipiirin testiringistä irtosi seuraavanlaisia kommentteja
– Ei maistu oikein millekään.
– Tämä on sellaista rasvaista ja kuivan pölyistä yhtä aikaa.
– Tämähän on suorastaan pahaa.
– Vähän niinkuin sitruunanmakuista pesusientä puraisisi.

Maku ei vakuuttanut meitäkään. Sitruuna-aromi tuntui kyllä, mutta maku oli jotenkin kummallisen keinotekoinen. Ideat maustetun tuorejuuston tai kermavaahdon käyttämisestä muffinsin pääällä eivät nekään sytytä. Keinotekoinen sahajauhopuriste ei muutu niillä sen paremmaksi.  Toisen siskon aviomies maisteli muffinsia ja nosteli huuliaan ihan kuin naapurin hevonen silloin, kun tarjosimme sille rutikuivan weetabixin. Tuotekehittely elintarviketeollisuudessa on varmasti vaativa laji. Puhumattakaan vähähiilihydraattisista tuotteista.

Tokko sittenkään olemme asiakaskohderyhmää?

Vaikka elämmekin hiilihydraattitietoista ja vähähiilarista elämää, emme taida ihan kuulua tuon muffinssin asiakaskohderyhmään. Emme nimittäin vähennä hiilareita hinnalla millä hyvänsä eikä pakkaukseen präntätty tieto ”alle 2 grammaa hiilihydraatteja / muffinssi” ole meille ainoa ostopäätöksen peruste. Kokonaisuus ratkaisee. Raaka-aineet, prosessointi tai oikeammin sen vähyys, suuhunpantavan aitous.

Jos kahvin kanssa ei ole itseleivottua vhh-hyvää tai tummaa suklaata, juomme kahvin sellaisenaan. Jos taas olemme kyläreissulla tai perhejuhlissa, pieni pala sukulaismummon leipomaa mustikkapiirakkaa ei kaada elämää. Ne ovat harvinaisia hetkiä kumminkin. Me siis valitsemme mieluummin vaikka pelkän kahvikupillisen kuin tämän muffinssin.

Tarkemmat tiedot Karppinen-muffinsista

Karppisiskot Tuulevi & Virpi

Syynäsimme karppileipien ravintoaineita

Ryhdyimme oikein porukalla syynäämään Karppisen, RuisPro20:n, vaalean sekaleivän ja perinteisen ruisleivän ravintoaineselosteita. Ne löytyvät sekä pussien kupeista että nyt myös molempien leipien nettisivuilta. Perinteisen ruisleivän ja vaalean sekaleivän ravintoainetiedot on poimittu Finelistä.

Molemmissa uutuusleivissä mainitaan vertailuja muihin leipiin. 100 % enemmän proteiinia. 40 % vähemmän hiilihydraattia. 70 % vähemmän hiilihydraattia. Mitä nämä vertailut oikein tarkoittavat ja miltä näyttää, kun tiedot kootaan tähän peräkkäin?

Proteiinit, hiilihydraatit ja kalsium

Finelin mukaan perinteisessä ruisleivässä on proteiinia 6,7 g / 100 g.
Vaaleassa sekaleivässä määrä on 8,5 g / 100 g
RuisPro20:n lukema on  20,7 g / 100 g ja
Karppisen 18,6 g / 100 g
RuisPron proteiini tulee leipään lisätystä maitoherasta ja kaseiinista. Karppisessa proteiinipitoisuutta on nostettu muun muassa lisäämällä kananmunaa.  RuisProssa on proteiinia suunnilleen yhtä paljon kuin keskiverrossa, vähärasvaisessa naudanlihassa. Tarkistimme asian Finelistä ja täytyy sanoa, että tieto oli aika yllättävä.  Käytännössähän proteiini on se ruuan ainesosa, joka pitää nälkää. Eri juttu sitten on, haluaako saada proteiininsa juuri leivästä.

Hiilihydraattien kohdalla lista menee seuraavalla lailla
Perinteinen ruisleipä 40,7 g / 100 g
Vaalea sekaleipä 46,3 g / 100 g
RuisPro20 26,9 g / 100 g
Karppinen 12,1 g / 100 g
RuisPron hiilihydraatit sisältävät runsaasti kuitua

RuisProssa on kalsiumia 135 mg. Vertailun vuoksi katsoin maidon kalsiumpitoisuuden Finelistä: kevytmaidossa 120 mg / 100 g. Eri juttu sitten on se, mikä ja missä muodossa oleva kalsium parhaiten imeytyy – vastaani on tullut siitä keskenään ristiriidassa olevia näkemyksiä. Yksi loistava kalsiumin lähde on villiyrtti nokkonen: 594 mg / 100 g.

RUISPRO20:N RAAKA-AINEET JA RAVINTOSISÄLTÖ

Ainekset: vesi, täysjyväruis 40% (jauho, lese, mallas),kaseinaatti, hera, hiivaleipäjauho, siirappi, suola (1,2%), vehnägluteeni ja hiiva.

Ravintosisältö / 100 g
Energiaa 872kJ/208kcal
Proteiinia 20,7 g
Hiilihydraattia 26,9 g
josta sokereita 3,2 g
josta laktoosia 0,3 g
Rasvaa 1,7 g
josta tyydyttyneitä 0,3 g
Ravintokuitua 7,3 g
Natriumia 0,4 g
Kalsiumia 135 mg

KARPPISEN RAAKA-AINEET JA RAVINTOSISÄLTÖ

Ainekset: Vesi, vehnägluteeni, vehnäjauho, kanamuna, vehnäkuitu, pellavansiemen, omenakuitu, kasviöljy, auringonkukansiemen, hiiva, suola (1,2%), säilöntäaine (E200).

Ravintosisältö / 100 g

Energiaa 971 kJ / 232 kcal
Proteiineja 18,6 g
Hiilihydraatteja 12,1 g
joista sokereita 0,7 g
joista laktoosia 0,0 g
Ravintokuituja 14,1 g
Natriumia o,5 g

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Karppisesta vielä

Kuva: Perheleipurit

Saimme Karppisesta näyteleivät heti tiistaina, samana päivänä kun leipä ilmestyi kauppoihin myyntiin. Sen jälkeen meiltä on kyselty kovasti myyntipaikkoja niin täällä blogissa kuin muutenkin.

Me molemmat karppisiskot olemme kokeilleet leipää ja maistattaneet perhettäkin. Teollisuusleipäähän Karppinen on, mutta ihan asiallista sellaista. Sataprossaiselle ruisleivälle se ei vedä vertoja, mutta toki sen käyttökohdekin erilainen.

18-vuotias esikoinen syö niin ruisleipää kuin vaaleaakin. Kuten aiemmin totesin, en ole ryhtynyt hänen enkä muiden perheenjäsenten ruokavaliota tyrannisoimaan. Karppista poika oli itse eilen kesätöistä tullessaan etsinyt kaupasta. Hän tuumasi, että kun kerran sekapaahtista syö, taitaa olla fiksumpaa syödä tuota: vähemmän huonoja hiilareita ja lisäaineitakin moniin muihin vaaleisiin leipiin verrattuna.

Missä kaupoissa Karppista myydään?

Soitin tänään Perheleipureille ja kyselin Karppisen myyntikanavia. En enää muista minua ystävällisesti palvelleen rouvashenkilön nimeä, mutta asiat selvisivät. Perheleipurit toimittavat Karppista kaikkiin kaupparyhmiin, mutta myymäläkohtainen tilanne vaihtelee. S-ketjussa kauppojen valikoimapäätökset vaikuttavat saatavuuteen.  Keskon kaupat puolestaan saavat tilata tuotteita vapaammin. Joka tapauksessa leipäosaston hoitajaan kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää hommaamaan Karppista, jos sitä haluaa päästä maistelemaan. Jos kyselyjä ei tule, oletukseksi jää, ettei tarpeitakaan ole.

Me asumme Mikkelin seudulla. Tänään 17.6. Karppista on toimitettu täällä ainakin Citymarketiin ja Prismaan, K-supermarket Pikanttiin ja Rokkalaan, K-market Tuuliviiriin ja Rantakylään.

Myös muita vaihtoehtoja löytyy

Samaan aikaan, kun Karppinen tuli markkinoille, sain vinkin toisestakin vähähiilarisesta leivästä. Pirkkalassa kehitetty RuisPro on täysjyväruisleipä, johon on lisätty heraa ja kaseiinia. Ne nostavat leivän proteiinipitoisuutta. Karppisen Täällä päin eli Mikkelin seudulla RuisProta ei toistaiseksi myydä. Jälleenmyyjiä on lähinnä Helsinki – Hämeenlinna – Tampere -akselilla. Me pääsemme maistamaan RuisProta ensi viikolla ja palaamme siinä vaiheessa asiaan. Fitbreadin nettisivuilla on myös verkkokauppa, josta RuisPro-leipää voi tilata.

Lopuksi yleistä pohdintaa leivästä

Vaikka näitä vähähiilarisia leipiä nyt markkinoille puskeekin, en muuta ratkaisevasti kahden vuoden aikana kehittyneitä ruokailutottumuksiani. Aamiaisella on usein kananmunaa jossain muodossa ja usein turkkilaista marjojen kanssa. Talvella marjat löytyvät pakkasesta ja ihan kohta puskasta ja torilta. Usein syön aamulla juustoja. Aina mukana on myös tuoreita kasviksia, joista saan kuitua. Leipähän ei ole ainoa kuidun lähde. Joskus aamiaisella maistuu ihan vaihtelun vuoksi leipä ja sitä varten on hyvä olla vaikka pakastimessa jokunen viipale käytettäväksi. Toisinaan syön ehtaa, sataprossaista Haapasen ruisleipää eli tosi otavalaista. Leipäpala harvakseltaan ei hyvinvointiani romuta – liika fanaattisuus sen sijaan saattaisi romuttaa.

Karppisisko Tuulevi

Karppinen leivänhimoon?

Sain juuri sopivana päivänä Karppinen-leipää. Iltateellä oli harvinainen vieras ja laitoin tarjolle täysjyväruisleipää sekä tätä uutuutta. Olen kaivannut jotain tällaista ja tukahduttanut leivänhimoani mm.hapankorpulla, josta saan nykyään jälkitautina närästystä. Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä suuresti arvostamani Jaakko  Kolmonen tyrmää tuohtuneena karppausbuumin ja samaan hengenvetoon väittää, että leipä ei lihota. Ehkä ei ikihoikkaa Kolmosta, mutta kun kaikki ei ole samasta varresta tehty. Minulle leipä on ongelma, ei pelkästään kilojen takia vaan myös edellä mainitun närästyksen, vatsavaivojen, ilmavaivojen ym.vaivojen vuoksi. Lisäksi tuore, itsetehty leipä laukaisee minussa jonkin hallitsemattoman syömishimon, mistä ei loppua tule. Ahmimisongelma? Ehkä, ei mitään diagnisoitua, mutta tunnen itseni niin hyvin, että välttelen leipää myös tämän takia.

Mietinkin jo etukäteen, mitä tämä valmiiksi viipaloitu, paahtista muistuttava muovipussileipä minussa herättää. Eipä juuri mitään sellaista, mitä en hallitsisi. Ihan ok makuista, vähäinen E-koodin määrä ilahdutti suuresti ja jälkivaivoja ei juurikaan ilmennyt.  Kovin vaan on..noh..muovipussileipää. Tykkään maksamakkarasta ja sitä on vähän jälyä syödä sellaisenaan. Sain siis tehdä perinteisen voileivän lisukkeineen. Olen myös laiskahko leipomaan erikseen itselleni leipiä, joten tervetullut uutuus Karppinen-leipä toki on, vaikka itse henkilökohtaisesti en sitä päivittäiseen ruokapöytääni otakaan.

Karppisisko Virpi

Kokeilin sitten Karppista

Tiesin jo odottaakin tätä. Perheleipurit toivat markkinoille karppaajille suunnatun vähähiilarisen sekaleivän. Leipomot huolestuivat siitä, miten vähähiilihydraattinen ruokavalio alkoi vähentää suomalaisten leivänkulutusta ja ryhtyivät hommiin. Salosen leipomo Turussa kehitti vähähiilihydraattisen leivän.  Tuotekehityksen tulos on leivottu vuokaleivän muotoon, viipaloitu ja ristitty Karppiseksi. Jo aloitettu maistiaispötkö tuli meille postissa leipomolta ja köllöttelee nyt keittiön pöydällä. Siinä on 70 % vähemmän hiilihydraatteja kuin vaaleassa sekaleivässä keskimäärin. Sataa grammaa kohti hiilareita on 12 g ja yhtä viipaletta kohti niitä jää 3 g.

Monenlaisia mielipiteitä

Karppinen on jo ennakkoon herättänyt keskustelua muun muassa karppaus.info-foorumilla. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Minäkin suhtaudun kriittisesti teollisesti tuotettuihin, valmiiksi viipaloituihin  muovipussileipiin. Muutenkin kallistun mahdollisimman vähän prosessoidun, lisäaineettoman ruoan puoleen. Ilahduttavasti Karppisesta löytyy vain yksi E-koodi, joka on säilöntäainetta.

Ne, joille hiiva ja viljat aiheuttavat oireita, voivat unohtaa Karppisen samantien. Muun muassa Antti Heikkilä pitää kaikkia viljoja suorastaan vaarallisina. On iso joukko niitä, jotka saavat viljoista ankaria vatsa-, turvotus- ja niveloireita.  Itse en edusta yhtä ankaraa ajattelua. Kroppani kestää kyllä viljoja, mutta en tarvitse niitä. Tässä leivässä on käytetty vehnää, joka on köyhää ravintoainetta. Kuituja saan monipuolisista vihanneksista. Minä elelen sen verran leivättömässä kulttuurissa nykyään, etten varmastikaan ryhdy hevijuuseriksi, mutta jonkin verran ja toisinaan tätä meidänkin ostoskoristamme tulee löytymään.

Voileivät pitkästä aikaa 

Karppinen palvelee minulla ruokavalion vaihteluosiota ja hätävaraa. Muinaiseen, jatkuvaan leivän puputtamiseen ja välipalakulttuuriin en aio palata. Pyrin pitäytymään kolmen aterian päivärytmissä, jossa leipä kuuluu lähinnä aamiaiselle eikä aina sillekään. Kahden vuoden ajalta leipä- (ruisleipä) aamiaiset pystyy sormilla laskemaan.  Ajattelin pitää Karppista pakkasessa niitä hetkiä varten, jolloin en jaksa leipoa mantelileipäsiä ja jolloin kaipaan jotain tuntumaltaan leivänomaista tai kuljetusalustaa juustolle ja leikkeleille. Voisin käyttää tätä leipää voileipäkakkuun, jota tytär joskus toivoo ja jota hän itsekin välillä valmistaa. Vähähiilarisempi versio siis. Minä en siis harrasta perheen suhteen ehdotonta hiilaritonta ruokanatsimeininkiä, vaan valmistan heille välillä myös voileipäkakkua, lasagnea sun muuta hiilarimuonaa. He kuitenkin tietävät periaatteeni ja näkevät miten minä syön. Linja hilautuu vähähiilarisempaan suuntaan pikkuhiljaa.

Nyt tein Karppisesta oikein perinteiset voileivät. Voitelin kaksi viipaletta (yhteensä 6g hiilareita) ja lastasin ne juustolla, leikkeleellä, salaatilla, kurkulla, tomaatilla ja viinisuolaheinällä. Tuntui mukavalle haukata pitkästä aikaa pehmoista leipää – tällainen suutuntuma tuntuu vaihteeksi kivalle. Luulen, että sama fiilis tulee kun syön Karppista paahdettuna. Paahtoleivän rouskahdus tekee kivaa vaihtelua haukkaamisen hetkeen. Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, ettei tämä tarkoita sitä, että tahtoisin palata jatkuvaan leivän puputukseen. Syönhän minä kerran vuodessa uusia perunoitakin vaikka olenkin perunan heivannut ruokavaliosta.

LISÄYS 29.6.2011

Kiinnostuin tuosta Karppisen säilöntäaineesta, jonka koodina on E200. Se on sorbiinihappoa, joka säilyttää leivässä kosteuden eli lisää säilyvyyttä. Eviran sivuilta löytyy myös lisäaineisiin liittyvä pdf-muotoinen e-koodiavain, jonka mukaan sorbiinihappo aiheuttaa joissain tapauksissa yliherkkyysoireita. Yleistä asiaa leipien lisäaineista ja myös tuosta sorbiinihaposta löytyy myös Kuningaskuluttajan sivuilta.

Karppisisko Tuulevi