Keittelin sitten voimasoppaa

lehtikaalisoppa lehtikaalisoppa1Rakastuin lehtikaaliin tänä vuonna. Mukavasti makua ja reilusti rautaa. C-vitamiiniakin kuulemma tuplasti verrattuna appelsiiniin. Kasvissyöjäsiskomme (ei siis karppisisko Virpi, vaan kolmas meistä) on viljellyt palstallaan lehtikaalia vuosikaudet, mutta minä sytyin sille vasta nyt, kun se löysi tiensä kauppojen valikoimiin. Tänä syksynä olen ostanut lehtikaalia ruokapiiri Lispitikan kautta. Sieltä tilaamme muutenkin kerran kuussa luomu- ja lähiraaka-aineita. Normikaupoistakin kotimaista lehtikaalia on löytynyt mukavasti. Viime viikon ruokapiirijaosta poimin mukaan kolme lehtikaalipussia, jotka muistin lounasta tuumaillessa. Muutkin ainekset löytyivät jääkaapista. Kauppaan ei täältä kylätien takaa lähdetä yksittäisiä asioita täydentämään. Syntyi lehtikaalikeitto.

Lehtikaalikeitto

2 isoa sipulia pieneksi pilkottuna
300 g (1 pieni) lanttua kuorittuna ja pieneksi pilkottuna
300 g ( 2 kpl) palsternakkaa
200 g lehtikaalia
200 g mausteista makkaraa
1,5 – 2 l vettä
2 rkl kasvisliemijauhetta (luomu)
nokare voita sipuleiden freesaukseen
suolaa
vähän mustapippuria myllystä

Pilko sipuli pieneksi ja freesaa pannulla.
Kuori ja pilko lantut ja palsternakat pieniksi kuutioiksi. Poista lehtikaalista ruodot ja silppua lehdet pieneksi repimällä tai saksilla. Pilko makkarat valmiiksi. Minä käytin kahta: mietoa perusmakkaraa ja mausteista, vahvaa versiota. Tuju makkara antaa kivan makupotkun soppaan.

Laita vesi kiehumaan. Lisää kasvisliemijauhe joukkoon, kun kiehuminen alkaa. Lisää veteen ensin lanttukuutiot ja laita hetken päästä perään palsternakkapalaset. Mausta lientä kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Keittele 15 – 20 minuuttia ja lisää lehtikaalisuikaleet joukkoot. Nakkaa samalla myös makkarakuutiot ja freesatut sipulit soppaan. Kypsennä, kunnes lehtikaali on mielestäsi sopivan pehmeää.

Aviomies tuumasi keittokattilan kannen alle kurkistaessaan
– Pelottavan terveellisen näköistä!
Syötyään hän tuumasi, että kyllä kannatti maistaa. Tämähän on hyvää!

– Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Kaksi jauhelihakeittoa ja yksi perhe

Reissutyöviikko takana ja minä ihmettelen kaupassa, että mitähän siellä kotona olikaan jääkaapissa. Varmin tapa saada kaikille sopivaa ruokaa on tehdä jotain jauhelihasta, sitä siis ostoskassiin ja kotiin rakkaan perheen luo. Muistin oikein,  jääkaapista löytyi vähän sopivia vihanneksia ja kellarista juureksia, ei kun kokkailemaan. Keitot noin yleensäkin ovat loistavaa karppiruokaa. Tien päällä on taas allekirjoittaneella vähän ruokavalio lipsunut, joten ryhdistäytyminen on nyt paikallaan…taas 😉  Muu perhe söi perinteisen peruna-vihannes-jauhelihakeiton, itselleni tein siinä sivussa karppiversion.

Jauhelihakeitto

runsaasti kasviksia kuutioituna:

sipulia

valkosipulia

paprikaa

kiinankaalia

kesäkurpitsaa

jauhelihaa

luomulihaliemijauhetta

chiliä

laakerinlehti

timjamia

Kasviksia ja chiliä kuumennetaan kattilanpohjassa tilkassa öljyä (maut irtoavat parhaiten), lisätään vettä, lihaliemijauhetta, mausteet  ja kevyesti kypsennetty jauheliha. Anna hautua kypsäksi ja tarkista maku.

Ainakin isoimmista kaupoista löytyy liemikuutioita ja -jauhoja luomuisena. Itse en lisäainekuutioihin koske pitkällä tikullakaan, mutta luomusellaiset ovat huomattavasti pienemmillä E-koodeilla varusteltuja ja kelpuutan siksi omaan keittiööni.

Karppisisko Virpi

Karppaus – näin me sen teemme!

Kauhea kahina velloo karppauksen ympärillä. Olemme molemmat jokseenkin väsyneitä tähän sotatila-mielikuvan ylläpitämiseen, jota myös osa äärikarppaajista itse ruokkii. Ihan kuin olisi kyse valtataistelusta, joka jonkun pitää voittaa. Eihän se niin mene – ei karppauskaan kaikille sovi vaikka esimerkiksi meille se sopii elämäntavaksi asti. Emme mielellämme lue niitä keskustelupalstoja, joissa lynkataan ns. vastapuolen edustajia. Oli ilmiö mikä hyvänsä, niin aina on se äänekäs äärijoukko, joiden mukaan ei pitäisi määritellä koko ilmiötä. Jalkapallohuligaanit eivät ole futiksen koko kuva eivätkä kasviksettomat pekonikarppaajat kerro kaikkea karppauksesta. Sitäpaitsi huono käytös on huonoa käytöstä joka paikassa.

Me kaksi, karppisiskot, luemme itsemme karppaajiksi (low carb) ja teemme sen näin.

Proteiineja ja rasvaa

Proteiininlähteitä eli lihaa, kalaa ja kanaa syömme aika lailla saman verran kuin ennenkin. Hiilijalanjälki ei sen osalta ole siis suurentunut emmekä rasita maailman kantokykyä aikaisempaa elämää enempää. Ostamme suurimman osan käyttämästämme marinoimattomasta lihasta kaupasta. Keväällä kalastamme lähijärvestä haukea, muulloin kalaruokana maistuvat lähinnä lohi, muikut ja silakat. Tuulevin perheen pakastimeen hommattiin juuri puolikkaan poron lihat ja Virpin navetassa on useina kesinä kasvanut itse ruokittu possu. Toisinaan onnistumme ostamaan myös hirvenlihaa. Lammaskin maistuu. Proteiinia tulee lisäksi kananmunasta, jota paistamme ja keitämme. Kananmunapohjaiset smoothiet ovat erityisesti Virpin heiniä.

Juustot maistuvat ja niitä syödään molemmissa perheissä. Ruoanlaitossa käytämme kermaa, voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tuulevi harrastaa salaattikastikkeena yleensä tuota öljyä, jossa saattaa olla seassa myös yrttejä tai ripaus pippuria.

Mitä pastan, riisin ja perunan tilalle?

Kasviksia käytämme monipuolisemmin kuin ennen karppauksen aloittamista. Ruokakasseissamme keikkuu kaupasta kotiin kokattavaksi valkokaalia, kaikenväristä kukkakaalia, parsakaalia, puna-, kyssä- ja ruusukaalia, valkosipulia, purjoa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, lanttua, eri väristä punajuurta, naurista, juuriselleriä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua, maa-artisokkaa, tomaattia, kaikenväristä paprikaa, munakoisoa ja moninaisia mausteyrttejä. Valinnat teemme aina sesongin mukaan. Kun kotimaista satoa ei ole saatavilla, tuontitomaatit ja -kurkut jäävät kaupan hyllyyn. Ne korvaamme vaikka hapankaalilla tai muilla talvikauden säilyvillä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla. Täydennämme ruokavaliota myös kotimaisilla ruukkusalaateilla – yrteillä.

Puna- ja keltasipuli kasvavat omassa pellossa, kuten myös kesällä erilaiset herneet, monen sortin pavut ja salaatit, palsternakka, ruohosipuli, tillit ja persiljat, timjamit, salviat, viinisuolaheinät, sitruunamelissat. Virpi kasvattaa myös makeaksi kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa, jonka liepeillä kasvavat musta- ja punaherukat ja karviaiset. Pakastimessa on niiden lisäksi mansikoita, mustikoita, karpaloita ja puolukoita. Tyrniäkin löytyy ja vadelmaa. Niitä käytämme päivittäin.

Syksyllä sienestämme ja pakastamme osan saaliista, lähinnä kanttarellit. Tänä vuonna Tuulevin huushollissa kuivattiin mieletön määrä tatteja. Monipuolisuutta ruokavalioon tulee myös villiyrteistä, joista nokkonen on ihan ykkönen. Siinä on runsaasti useita vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki), flavonoideja, lehtivihreää ja erilaisia elimistölle tärkeitä happoja.Tuulevin hellan vieressä on iso lasitölkillinen kuivattua ja jauhettua nokkosta, jota ripotellaan vähän joka toiseen ruokaan.

Näillä kaikilla me korvaamme ruokalautasella pyhän perunan, pastan ja riisin. Suurin osa annoksesta – 2/3 tai jopa 3/4 – on siis edellä mainituista aineksista valmistettua ruokaa ja loput lihaa, kalaa tai kanaa.

Entä muuta?

Ruokavalioomme kuuluvat erilaiset pähkinät ja mantelit. Paitsi että syömme niitä vaikka kahvi- tai teekupillisen seurana, molemmilla on yleensä pelastuspussi käsilaukussa siltä varalta, että ateriaväli sattuu venymään. Pähkinärouheet sopivat myös salaatteihin ja turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle marjojen seuraksi. Noita paksuja, lisäaineettomia jogurtteja käytämme paljon sekä sellaisenaan että ruoanlaitossa, sillä ne sopivat keittiössä moneen. Jääkaapista löytyy usein myös rahkaa ja kermaviiliä.

Ruokajuomana on yleensä vesi. Muuten juomme pääasiassa kivennäisvettä. Virpin perheessä lapsetkin rakastavat piimää. Maitona käytämme läheiseltä tilalta ostettua maitoa, mistä löytyy luonnon omat maitohappobakteerit. Se ei aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, toisin kun kaupasta ostettu maito. Tuulevi ostaa välillä myös luomumaitoa.

100% juureen tehtyä, lisäaineetonta ruisleipää syömme silloin tällöin. Uusista karppileivistä tunnetuinta eli Karppista ostamme molemmat toisinaan ihan vaihtelun vuoksi. Muutahan täältä päin ei saakaan.

Emme ole hirmuisia niuhoja. Saatamme joskus harvoin syödä sukulaisvierailulla tädin leipoman pullan tai perhejuhlissa siivun täytekakkua. Määrät ovat maltillisia jo senkin vuoksi, että syömisen tuntee yleensä omassa olossa ja siis lähinnä mahassa. Se möyrii ja kuplii – taas muistaa miksi noita kannattaa välttää. Runsas vilja aiheuttaa vatsavaivoja eikä sitä siksi tunnu hyvältä syödä. Emme tätä edes tajunnneet ennen kuin rajasimme viljoja ruokavaliosta ja huomasimme vatsan, muun muassa ilmavaivojen rauhoittumisen.

Näin me syömme. Olemme luopuneet valkoisesta viljasta, sokerista, pastasta, riisistä ja perunasta. Virvoitusjuomat ovat jääneet pois, samoin makeiset ja pitkälle jalostetut elintarvikkeet. Myös keksit, sipsit ja naksut ovat historiaa. Aivan alkuvaiheessa, muutaman todella tiukan ketokarppiviikon aikana Tuulevi laski hiilihydraatteja ja opiskeli samalla sitä, minkä verran hiilareita mistäkin kertyy. Sittemmin on menty rennolla otteella, ilman laskinta.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Sopivasti likaista?

Sunnuntain ( 16.1.) Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli. Hyksin iho- ja allergiasairaalan profesori Tari Haahtela luennoi tieteen päivillä aiheesta ”Puhtaus on puoli terveyttä ja lika toinen puoli”.  Luennossa Haahtela valoitti sitä, miten ihmisen keho käy jatkuvaa sotaa ympäristön bakteerikantoja vastaan. Pitkään on myös tiedetty, että esim. antibioottien jatkuva käyttö häiritsee tätä sotaa. Kehoa kuormittavat myös runsaat rokotukset, joita on lasten rokotusohjelmassa jo noin 15 erilaista. Rokotteet ja tarkka hygienia eivät kuitenkaan ole tae terveestä lapsuudesta, vaan pahimmillaan juuri päinvastoin. Liika puhtaus ja etääntyminen luonnosta aiheuttavat allergioita ja sairauksia. Haahtela kutsuukin astmaa, allergioita, nuorten diabetesta ja keliakiaa kroonisiksi sivilisaatiosairauksiksi. Itse lisäisin tähän listaan vielä ainakin laktoosi-intoleranssin.

Tätä pohtiessa katse kääntyy myös väistämättä ruokaan. Haahtela kyseenalaistaa mm. valmiiksi pestyt juurekset – kotiin kun ei kulkeudu juuri mitään luonnollisia bakteereja. Tämän lisäksi jos lapsi ei juurikaan vietä aikaa luonnossa tai edes eläinten lähellä, hän sairastuu herkemmin edellä mainittuihin sairauksiin.

Haahtelan resepti immuniteetin kohottamiseen on yksinkertainen. Mökkeily, luonnossa liikkuminen, metsämarjojen syöminen suoraan luonnosta sekä kynnenalusten ”pitäminen mullassa” jo lapsuudesta lähtien vahvistavat parhaiten kehon omaa vastustuskykyä.

Luonnollinen ruoka siis kunniaan: mahdollisimman vähän käsitelty ja perusraaka-aineista valmistettu. Lisäaineet minimiin. Mahdollisuuksien mukaan tietysti kotimaista. Tämä on helppo toteuttaa, etenkin karpisti.

Karppisisko Virpi

Lanttu kunniaan – listalla lantturanskikset

Lanttu on loistoruokaa muulloinkin kuin jouluna. Tänään tein lounaaksi lantturanskiksia. Seuraksi silppusin savustettua luomutofua, jota paistoin pannulla voissa.

Lanttu sopii hyvin karppiruokavalioon. Varsinainen syyskauden superjuures, jota saa tähän aikaan vuodesta hyvin kaupasta. Koska joulu lähestyy, monet ruokakaupat ottavat myyntiin isoja lanttusäkkejä lanttulootan värkkääjiä ajatellen. Jos omasi myy lanttua vain pikkuisina keittojuurespalasina, etsi toisesta kaupasta. Lantun tarkan ravintosisällön löydät sen Finelin sivuilta. Fineli valaisee myös tofun ravintosisällöstä. Tofua käytän harvoin, sillä se ei kuulu ykkössuosikkeihin. Se sopii kumminkin karppiruokavalioon. Käytin tällä kertaa SOYAn luomutofua

Idea lanturanskiksista on peräisin Karppaus.infosta, jostalöytyy muutenkin paljon käyttökelpoisia reseptejä. Reseptien mausteiden ja makeuttamisen kanssa kannattaa  kumminkin olla tarkkana. Itse en käytä ohjeissa välillä vilahtelevia keinotekoisia makeutusaineita ja natriumglutamaattia sisältävää aromisuolaa.

LANTTURANSKIKSET

  • Mielen mukainen määrä lanttua suikaleiksi leikattuna.
  • Ruokaöljyä
  • Mausteita (esim. suolaa, pippurisekoitusta, hienoksi hierottuja yrttejä; mikä vain hyvälle maistuu)

Sekoita öljy ja mausteet kannellisessa muovikulhossa. Kaada lanttusuikaleet sinne, laita kansi päälle ja ravista reippaalla otteella niin, että mausteöljy maustaa lantut tasaisesti. Kaada suikaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 200 asteessa, kunnes ranskikset ovat saaneet vähän väriä ja muuttuneet rapsakoiksi. Tarjoilen valitsemasi pääruoan kanssa.

Karppisisko Tuulevi

Parasta palsternakasta

Juurekset ovat parhaimmillaan ja nyt on aika täyttää kellarit niillä ennen talven tuloa. Ihana palsternakka on hieman unohduksissa ollut juures. Muutenkin sitä käytetään vähemmän ruokien pääraaka-aineena. Liekö syynä vähäinen viljelypinta-ala vaiko mikä, mutta olen huomannut sen olevan myös kaupoissa yllättävän kallista. Jos sinulla suinkin on vähän viherpeukaloa ja pala kasvimaata, niin kokeile ihmeessä palsternakan viljelyä ensi kesänä. Sitä on helpompi viljellä kuin porkkanaa. Ainakin minä olen saanut ilman sen kummempia toimenpiteitä varsin runsaita satoja.

Palsternakasta syntyy ihanan helppo lisuke vaikkapa liharuoalle

Raasta juures karkealla terällä tai leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Laita reilusti voita paistinpannulle, lisää palsternakat ja hauduta hitaasti kypsäksi välillä sekoittaen. Mausta haluamallasi tavalla. Itse tykkään laittaa vain mustapippuria ja suolaa, sillä niukka maustaminen nostaa esiin juureksen oman hienon maun.

Karppisisko Virpi