Tervetuloa aamiaiselle Aschanin perheen tapaan!

Istuin tänään valokuvieni ääressä tunnin jos toisenkin. Selailin erityisesti ruokakuvia, joita on paljon – niin paljon että suurinta osaa en ole ehtinyt julkaista blogissa. Ne ovat jääneet koneelle, koska en ole malttanut kirjoitella kaikkiin tarinoita ja reseptejä.

Koska kesän ja alkusyksyn ruokahetkemme näyttävät kuvissa kerrassaan herkullista, taidan laittaa ruokalistamme jakoon kuvina. Ihan aloin itsekin ihmetellä ja ihastella sitä värikkyyttä ja houkuttelevuutta, joka kuvista aukesi. Noita kaikkia me olemme kokanneet. Noita kaikkia me olemme syöneet. Kyllä vähähiilarinen ruoka on meillä monipuolista, puhdasta, ravinteikasta, hyvää ja vielä kaunistakin.

Aloitan aamiaisista. Mukana on paljon kananmunaa erilaisina munakkaina ja keitettyinä munina. Jonkin verran kalaa. Erilaisia kasviksia. Turkkilaista jogurttia eri sekoituksina. Maistiaisena saamaamme vhh-leipää, koska sitä testailimme kesän ja syksyn aikana muutaman kerran. Itse leivottuja vhh-rieskoja.

Aamaisten lisäksi minulla on odottamassa kuvakooste kesälounaista ja -päicvällisistä sekä juhannusruosita. Olkoon vaikka miten talvikelit ja vuodenvaihde. Tehdään mielikuvamatkoja kesän ruokapöytään. Aloitan tällä. Tein teille  joulutohinoiden väliin kuvakimaran – tervetuloa virtuaaliselle aamiaiselle Aschanin perheen tapaan!

Karppisisko Tuulevi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

Vähähiilarisia leivistä löytyy vaihtoehtoja – testissä Porokylän Skarppileipä

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet vähähiilihydraattisten leipien airueesta Karppisesta, Liisan leipomon vähähiilihydraattisesta monijyväleivästä ja FitBreadin RuisPro20:stä. Näiden jälkeen markkinoille on tullut useampia uusia leipälaatuja, joista kuulemme muun muassa blogin lukijoilta ja Karppisiskojen Facebook-sivujen seuraajilta. Koska emme kuitenkaan ole vhh-leipäkulttuurin sanansaattajia, vaan omasta hiilaritietoisesta elämäntavastamme kirjoittavia sisaruksia, emme pidä mitenkään ykkösjuttuna kertoa blogissa kaikista mahdollisista vähähiilarisista leivistä. Syömme molemmat leipää silloin tällöin, emme edes joka päivä. Vaikka suhtaudumme kriittisesti kaikkiin alkuperäisen kaltaisiin valmisteisiin, kaipaamme silloin tällöin ruokavalioon vaihtelua. Joskus vaan on kiva vaihtaa aamiaismunakas voileipään. Leivomme itsekin ajoittain, eritoten Tuulevi harrastaa manteli-juustoleipäsiä. Me molemmat olemme kokeilleet myös valmiita leipäjauhoseoksia. Kookosravinnon leipäjauhoista postasimme viime huhtikuussa. 100% perinteistä, hiivatonta ruisleipää syömme myös siivun silloin, toisen tällöin. Leipää syömme maltillisesti myös siksi, että molempien vatsa reagoi jonkin verran viljoihin. Ilmavaivoissa ei ole mitään hauskaa.

SKARPPISIIVUSSA ON 1,1 G HIILAREITA

Porokylän leipomon Skarppileivästä taisimme lukea ensimmäisen kerran Karppaus.infon Facebook-ryhmän seinältä. Koska moni kehui sitä, tilasimme näytteen. Hiilareita leivässä on 6,3 g / 100 g eli noin puolet vähemmän Karppisessa (12,1 g.).

Porokylän leipomo on turvautunut monelle vhh-kotileipurille tuttuun aineksiin eli mantelijauhoon, hasselpähkinäjauhoon ja -rouheeseen. Se selittänee leivän hintaa. Kuulin 220 g:n pussin maksavan liki kolme euroa. Kauppaan en ole päässyt tätä tarkistamaan, koska tuotetta ei myydä Mikkelissä.  Koko ainesluettelo näyttää seuraavalta: vesi, gluteeni, mantelijauhe, kaurakuitu, kananmuna, auringonkukansiemen, hasselpähkinärouhe ja – jauhe, pellavansiemen, hiiva, vehnärouhe, suola (1,0%), psyllium, säilöntäaine e282. Lisäbojoja lohkeaa siitä, että tässä kuten Karppisessakin, on vain yksi säilöntäaine. Teollisissa viipaleleivissä se on perin harvinaista. Leipäpussin Karppista pienempi koko palvelee yhden hengen talouksia ja niitä, joiden muu perhe ei toteuta karppaamista.

Porokylän leipomo valmistaa myös hiivatonta, vehnätöntä Aitoruisleipää. Pari päivääsitten markkinoille tuli myös vähähiilihydraattitietoinen ruisuutuus, Ruiskarppi. Sen mausta meillä ei ole vielä tietoa, mitä nyt olemme lukeneet seuraajiemme kommentteja. Ruiskarppi on kuulemme vallan erinomaista eritoten paahdettuna.

ENTÄ SE MAKU?

Keskusteluissa osa karppaajista on moittinut Karppisen kosteutta. Heille kuivempi Skarppileipä on oiva vaihtoehto. Koska leipä toimii meillä runsaiden päällisten kuljetusalustana, mieto maku on plussaa. Maku ja rakenne muistuttaa ehkä joitakin gluteiinittomia leipiä. Se jättää tilaa maistella päälle ladottuja kasviksia, juustoa ja leikkeleitä. Siemenet puolestaan  maistuvat suussa mukavilta. Jos siis leipä sopii vatsalle ja kaipaat sitä silloin tällöin, Porokylän Skarppi on hyvä vaihtoehto.

Skarppileipää leivotaan Pohjois-Karjalassa ja voisi kuvitella jakelun toimivan siellä päin. Jossain keskustelussa mainittiin Oulun Prisma ja seudun S-marketit myyntipaikkoina. Jakeluverkostosta kannattaa kysellä suoraan leipomolta.

Tässä marraskuun alussa on tullut markkinoille useita muitakin vähähiiloarisia leipäuutuuksia. Teemme lähiaikoina vielä yhden yhteispostauksen Vaasan Minihiilarista ja Karppisenn uusista leipäversioista, joihin niihinkin kuuluu myös rukiinen versio.

SKARPPILEIVÄN RAVINTOSISÄLTÖ / PER 100g

energiaa                                                267 kcal / 1116 kj
proteiinia                                              29 g
hiilihydraatteja                                   6,3 g
-josta sokereita                                   1,2 g
-josta laktoosia                                      0 g
rasvaa                                                  13,5 g
– josta tyydyttyneitä rasvahappoja  1,4 g
ravintokuituja                                   13,8 g
natriumia                                            0,4 g

Muiden maistelemiemme vähähiilaristen ravintoarvovertailu löytyy täältä.

Karppisiskot Tuulevi & Virpi

Karppisesta vielä

Kuva: Perheleipurit

Saimme Karppisesta näyteleivät heti tiistaina, samana päivänä kun leipä ilmestyi kauppoihin myyntiin. Sen jälkeen meiltä on kyselty kovasti myyntipaikkoja niin täällä blogissa kuin muutenkin.

Me molemmat karppisiskot olemme kokeilleet leipää ja maistattaneet perhettäkin. Teollisuusleipäähän Karppinen on, mutta ihan asiallista sellaista. Sataprossaiselle ruisleivälle se ei vedä vertoja, mutta toki sen käyttökohdekin erilainen.

18-vuotias esikoinen syö niin ruisleipää kuin vaaleaakin. Kuten aiemmin totesin, en ole ryhtynyt hänen enkä muiden perheenjäsenten ruokavaliota tyrannisoimaan. Karppista poika oli itse eilen kesätöistä tullessaan etsinyt kaupasta. Hän tuumasi, että kun kerran sekapaahtista syö, taitaa olla fiksumpaa syödä tuota: vähemmän huonoja hiilareita ja lisäaineitakin moniin muihin vaaleisiin leipiin verrattuna.

Missä kaupoissa Karppista myydään?

Soitin tänään Perheleipureille ja kyselin Karppisen myyntikanavia. En enää muista minua ystävällisesti palvelleen rouvashenkilön nimeä, mutta asiat selvisivät. Perheleipurit toimittavat Karppista kaikkiin kaupparyhmiin, mutta myymäläkohtainen tilanne vaihtelee. S-ketjussa kauppojen valikoimapäätökset vaikuttavat saatavuuteen.  Keskon kaupat puolestaan saavat tilata tuotteita vapaammin. Joka tapauksessa leipäosaston hoitajaan kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää hommaamaan Karppista, jos sitä haluaa päästä maistelemaan. Jos kyselyjä ei tule, oletukseksi jää, ettei tarpeitakaan ole.

Me asumme Mikkelin seudulla. Tänään 17.6. Karppista on toimitettu täällä ainakin Citymarketiin ja Prismaan, K-supermarket Pikanttiin ja Rokkalaan, K-market Tuuliviiriin ja Rantakylään.

Myös muita vaihtoehtoja löytyy

Samaan aikaan, kun Karppinen tuli markkinoille, sain vinkin toisestakin vähähiilarisesta leivästä. Pirkkalassa kehitetty RuisPro on täysjyväruisleipä, johon on lisätty heraa ja kaseiinia. Ne nostavat leivän proteiinipitoisuutta. Karppisen Täällä päin eli Mikkelin seudulla RuisProta ei toistaiseksi myydä. Jälleenmyyjiä on lähinnä Helsinki – Hämeenlinna – Tampere -akselilla. Me pääsemme maistamaan RuisProta ensi viikolla ja palaamme siinä vaiheessa asiaan. Fitbreadin nettisivuilla on myös verkkokauppa, josta RuisPro-leipää voi tilata.

Lopuksi yleistä pohdintaa leivästä

Vaikka näitä vähähiilarisia leipiä nyt markkinoille puskeekin, en muuta ratkaisevasti kahden vuoden aikana kehittyneitä ruokailutottumuksiani. Aamiaisella on usein kananmunaa jossain muodossa ja usein turkkilaista marjojen kanssa. Talvella marjat löytyvät pakkasesta ja ihan kohta puskasta ja torilta. Usein syön aamulla juustoja. Aina mukana on myös tuoreita kasviksia, joista saan kuitua. Leipähän ei ole ainoa kuidun lähde. Joskus aamiaisella maistuu ihan vaihtelun vuoksi leipä ja sitä varten on hyvä olla vaikka pakastimessa jokunen viipale käytettäväksi. Toisinaan syön ehtaa, sataprossaista Haapasen ruisleipää eli tosi otavalaista. Leipäpala harvakseltaan ei hyvinvointiani romuta – liika fanaattisuus sen sijaan saattaisi romuttaa.

Karppisisko Tuulevi

Karppinen leivänhimoon?

Sain juuri sopivana päivänä Karppinen-leipää. Iltateellä oli harvinainen vieras ja laitoin tarjolle täysjyväruisleipää sekä tätä uutuutta. Olen kaivannut jotain tällaista ja tukahduttanut leivänhimoani mm.hapankorpulla, josta saan nykyään jälkitautina närästystä. Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä suuresti arvostamani Jaakko  Kolmonen tyrmää tuohtuneena karppausbuumin ja samaan hengenvetoon väittää, että leipä ei lihota. Ehkä ei ikihoikkaa Kolmosta, mutta kun kaikki ei ole samasta varresta tehty. Minulle leipä on ongelma, ei pelkästään kilojen takia vaan myös edellä mainitun närästyksen, vatsavaivojen, ilmavaivojen ym.vaivojen vuoksi. Lisäksi tuore, itsetehty leipä laukaisee minussa jonkin hallitsemattoman syömishimon, mistä ei loppua tule. Ahmimisongelma? Ehkä, ei mitään diagnisoitua, mutta tunnen itseni niin hyvin, että välttelen leipää myös tämän takia.

Mietinkin jo etukäteen, mitä tämä valmiiksi viipaloitu, paahtista muistuttava muovipussileipä minussa herättää. Eipä juuri mitään sellaista, mitä en hallitsisi. Ihan ok makuista, vähäinen E-koodin määrä ilahdutti suuresti ja jälkivaivoja ei juurikaan ilmennyt.  Kovin vaan on..noh..muovipussileipää. Tykkään maksamakkarasta ja sitä on vähän jälyä syödä sellaisenaan. Sain siis tehdä perinteisen voileivän lisukkeineen. Olen myös laiskahko leipomaan erikseen itselleni leipiä, joten tervetullut uutuus Karppinen-leipä toki on, vaikka itse henkilökohtaisesti en sitä päivittäiseen ruokapöytääni otakaan.

Karppisisko Virpi

Kokeilin sitten Karppista

Tiesin jo odottaakin tätä. Perheleipurit toivat markkinoille karppaajille suunnatun vähähiilarisen sekaleivän. Leipomot huolestuivat siitä, miten vähähiilihydraattinen ruokavalio alkoi vähentää suomalaisten leivänkulutusta ja ryhtyivät hommiin. Salosen leipomo Turussa kehitti vähähiilihydraattisen leivän.  Tuotekehityksen tulos on leivottu vuokaleivän muotoon, viipaloitu ja ristitty Karppiseksi. Jo aloitettu maistiaispötkö tuli meille postissa leipomolta ja köllöttelee nyt keittiön pöydällä. Siinä on 70 % vähemmän hiilihydraatteja kuin vaaleassa sekaleivässä keskimäärin. Sataa grammaa kohti hiilareita on 12 g ja yhtä viipaletta kohti niitä jää 3 g.

Monenlaisia mielipiteitä

Karppinen on jo ennakkoon herättänyt keskustelua muun muassa karppaus.info-foorumilla. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Minäkin suhtaudun kriittisesti teollisesti tuotettuihin, valmiiksi viipaloituihin  muovipussileipiin. Muutenkin kallistun mahdollisimman vähän prosessoidun, lisäaineettoman ruoan puoleen. Ilahduttavasti Karppisesta löytyy vain yksi E-koodi, joka on säilöntäainetta.

Ne, joille hiiva ja viljat aiheuttavat oireita, voivat unohtaa Karppisen samantien. Muun muassa Antti Heikkilä pitää kaikkia viljoja suorastaan vaarallisina. On iso joukko niitä, jotka saavat viljoista ankaria vatsa-, turvotus- ja niveloireita.  Itse en edusta yhtä ankaraa ajattelua. Kroppani kestää kyllä viljoja, mutta en tarvitse niitä. Tässä leivässä on käytetty vehnää, joka on köyhää ravintoainetta. Kuituja saan monipuolisista vihanneksista. Minä elelen sen verran leivättömässä kulttuurissa nykyään, etten varmastikaan ryhdy hevijuuseriksi, mutta jonkin verran ja toisinaan tätä meidänkin ostoskoristamme tulee löytymään.

Voileivät pitkästä aikaa 

Karppinen palvelee minulla ruokavalion vaihteluosiota ja hätävaraa. Muinaiseen, jatkuvaan leivän puputtamiseen ja välipalakulttuuriin en aio palata. Pyrin pitäytymään kolmen aterian päivärytmissä, jossa leipä kuuluu lähinnä aamiaiselle eikä aina sillekään. Kahden vuoden ajalta leipä- (ruisleipä) aamiaiset pystyy sormilla laskemaan.  Ajattelin pitää Karppista pakkasessa niitä hetkiä varten, jolloin en jaksa leipoa mantelileipäsiä ja jolloin kaipaan jotain tuntumaltaan leivänomaista tai kuljetusalustaa juustolle ja leikkeleille. Voisin käyttää tätä leipää voileipäkakkuun, jota tytär joskus toivoo ja jota hän itsekin välillä valmistaa. Vähähiilarisempi versio siis. Minä en siis harrasta perheen suhteen ehdotonta hiilaritonta ruokanatsimeininkiä, vaan valmistan heille välillä myös voileipäkakkua, lasagnea sun muuta hiilarimuonaa. He kuitenkin tietävät periaatteeni ja näkevät miten minä syön. Linja hilautuu vähähiilarisempaan suuntaan pikkuhiljaa.

Nyt tein Karppisesta oikein perinteiset voileivät. Voitelin kaksi viipaletta (yhteensä 6g hiilareita) ja lastasin ne juustolla, leikkeleellä, salaatilla, kurkulla, tomaatilla ja viinisuolaheinällä. Tuntui mukavalle haukata pitkästä aikaa pehmoista leipää – tällainen suutuntuma tuntuu vaihteeksi kivalle. Luulen, että sama fiilis tulee kun syön Karppista paahdettuna. Paahtoleivän rouskahdus tekee kivaa vaihtelua haukkaamisen hetkeen. Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, ettei tämä tarkoita sitä, että tahtoisin palata jatkuvaan leivän puputukseen. Syönhän minä kerran vuodessa uusia perunoitakin vaikka olenkin perunan heivannut ruokavaliosta.

LISÄYS 29.6.2011

Kiinnostuin tuosta Karppisen säilöntäaineesta, jonka koodina on E200. Se on sorbiinihappoa, joka säilyttää leivässä kosteuden eli lisää säilyvyyttä. Eviran sivuilta löytyy myös lisäaineisiin liittyvä pdf-muotoinen e-koodiavain, jonka mukaan sorbiinihappo aiheuttaa joissain tapauksissa yliherkkyysoireita. Yleistä asiaa leipien lisäaineista ja myös tuosta sorbiinihaposta löytyy myös Kuningaskuluttajan sivuilta.

Karppisisko Tuulevi