Ahdistaako annoskoko?

Makeaa ei juurikaan tee mieli ja leivänhimokin pysyy kurissa. Sipsit ja muut suolaiset pikkunaposteltavat pysyvät myös kaupan hyllyillä. Virvoitusjuomia en juo, en edes light-versioita. Kyllä, liikun aivan liian vähän. Otan myös viinilasillisen toisinaan. Suurin syntini ruokarintamalla taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla aivan liian suuri annoskoko.

Muistan, kun sekalaista ruokaa syödessäni latasin lautaselleni silloisessa työpaikassa ison, ei vaan valtavan annoksen salaattia. Kollegani katsoi hitaasti ja kysyi, että miten minä jaksan syödä noin paljon. Suorastaan helposti, mietin. Etenkin, kun silloin en kiinnittänyt huomiota annoksen sisältöön. Jos salaatista ei löydy proteiinia ja rasvaa, voin syödä sitä vaikka ämpärillisen ja silti tunnen mukamas nälkää. Etenkin rasva auttaa nälänhallinnassa oleellisesti ja jo siksikin sitä karpatessa kannattaa lisätä ruokaan.

Syö vähän ja useasti on virallisterveellisen painonhallintaneuvo. Minulle se ei taas sopinut, sillä neuvoa noudattaessa oli helppo lipsua jatkuvan napostelun puolelle. Ruoansulatukselle on hyvä antaa välillä lepoa ja siksi kolme kertaa päivässä ateriointi toimii paremmin.

Tosin harvemmin toteutettu ruokailu tekee minulle kuvitellun tarpeen syödä liikaa. Kun takana on ahmimishistoriaa ja tunnesyöpöttelyä ja se yhdistyy heittelehtivään verensokeriin sekä nälän huonoon sietokykyyn, tulee annoskoosta pienoinen ongelma. Järki minussa sanoo, että lautasellinen ruokaa riittää ja pitää nälän. Tunnevammainen puoleni taas huutaa ruokaa niin kauan, kunnes olo on ähky ja epämiellyttävä. Täysi vatsa on kuin lämmin syli, sen viereen on hyvä käpertyä ;-).

Karppisisko Virpi

Mainokset

Pikkunälän taltuttajat

Karppaajia on moneksi. Toiset vannovat kolmen aterian rytmiin, kun taas joillakin on tarvetta välipalaan. Itse kuulun aika-ajoin jälkimmäiseen ryhmään – jo senkin vuoksi, että en aina pysty toteuttamaan karppaamista omalla tavallani ”puhdasoppisesti”. Hektinen arki, matkatyöpäivät ja perhe-elämä pienten lasten kanssa vaativat soveltamista.

Mitä siis popsia tilanteissa, jossa työkaveri vetää pullaa kahvin kera tai lapset huutavat nälkäänsä samalla, kun oma vatsakin kurnii hälyttävästi.

Pikavinkkejä täältä

Karppien reseptisivut ovat taas kultaakin kalliimmat. Ne toimivat keittokirjan selaamista nopeammin ja ohjeiden perässä on myös käyttäjien kommentteja ja makuhavaintoja ohjeista. Linkin takaa lstalta löytyy niin nopeaa pikkusuolaista  kuin tarjottavaa sipsien tilalle illanviettoon. Kannattaa hakea itselleen sopivia ruokaohjeita.

Yksinkertaisimmillaan taltutan nälän seuraavanlaisesti: annos kurkkua, tomaattia, salaattia tms. Tähän lisään mukaan proteiinia: raejuustoa, juustoa, graavilohta, tonnikalaa, kypsää lihaa, kananmunaa jne. Päälle vielä tärkeintä kaikessa eli rasvaa, vaikkapa kylmäpuristettua oliiviöljyä ja kierros mustapippuria. Helppo ja nopea salaatti.

Jo pala hyvää juustoa auttaa pahimman nälän yli. Tärkeintä on saada hieman rasvaa, sillä se on tehokkain nälänhallinnassa. Nälkääni olen taltuttanut myös tällä kahvinystävän painajaisella: kahviin sekoitetulla kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Minulle tämä uppoaa jo niin hyvin, että tavallinen maitokahvi maistuu jopa oudolta.

Reissuihmisen käsilaukkukamaa

Jonkun verran olen ostanut myös Beef Jerky:n kuivalihatuotteita, mutta nämä jenkkilihat maistuvat suussani, ööh. No pahalta. Tällaisia suomalaisia pikkunaposteltavia toivoisin lisää.

Jos ei mitään muuta keksi, niin suolapähkinät ovat ihan ok juttu. Minä olen niistä tainut aikoinaan saada yliannostuksn ja muutenkin niistä tulee allekirjoittaneelle vatsavaivoja.

Pikkunälkään pähkinät ja mantelit toimivat hyvin, niitä on helppo pitää käsilaukussa mukana. Jos napostelutarpeeseen liittyy makeanhimoa, saatan joskus ottaa palan tai kaksi tummaa suklaata (kaakaopitoisuus yli 75 %). Makeannälkä taantuu varmasti myös proteiinipatukalla, usein jo puolessa välissä patukan nauttimista.

Karppisisko Virpi

Nälkä, osa2.

Mitäpä  sanoo Wikipedia nälästä? Tässäpä otteita…

”Nälkä on ravitsemusfysiologinen puutteen tila, jossa ihmisillä ei ole määrältään tai laadultaan riittävää ravintoa. Nälän tunne voi syntyä myös psyykkisistä syistä. Silloin ihminen voi esimerkiksi syödä kuviteltuun nälkäänsä…

…Runsaasti kuitua ja hiilihydraatteja sekä vähärasvaisia proteiinin lähteitä sisältävät ateriat ovat suositeltavia nälän tunteen hallinnan kannalta.Runsaasti proteiinia sisältävä ateria puolestaan pitää nälän tunteen pisimpään kurissa. Myös kuitupitoisten hiilihydraattien kuten täysjyväleivän tai puuron nauttiminen torjuu nälkää hyvin, samoin keitetty peruna.

Rasvainen ateria saattaa aiheuttaa voimakkaan välittömän kylläisyyden tunteen, mutta nälkä ilmaantuu ja houkuttelee syömään pikemmin uudelleen kuin yhtä paljon energiaa sisältävän proteiini- tai hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen.”

Etenkin viimeinen lause laittaa miettimään kuinka erilaisia me olemmekaan. Varmasti pitää joillekin paikkansa, että peruna pitää hyvin nälkää …tai sitten ei. Mihin tämä olettamus perustuu? Ravitsemuslinjausten ulkoa opittuun mantraan vai todelliseen tunteeseen ja kokemukseen. Tässä kehotan itse kutakin lukijaa tunnistamaan ja seuraamaan  oman kehon tuntemuksia ja reaktioita. Sama ei toimi kaikilla. Minun nälkäni ei pysy potulla, puurolla ja leivällä kovinkaan pitkään pois. Ei myöskään pelkällä proteiinilla, kokeiltu on sekin. Rasvaa tarvitaan, myös tässä lajissa.
Nälänhallintani toimii vain ja ainoastaan runsasproteiinisella, runsasrasvaisella ja niukkahiilihydraattipitoisella ruoalla. Verensokeri pysyy tasaisena ja oireilut kurissa. Sanoi virallisempi ravitsemuslinja sitten mitä tahansa.

Karppisisko Virpi

Nälkä, osa1.

Jos nälän tunne rajoittuisi pelkkään vatsan kurnintaan, niin minulla ei olisi mitään ongelmaa sen hallinnassa. Mutta siihen liittyvät vatsakivut, hiipivä päänsärky ja kuvotus tekevät olosta sietämättömän.

”On se kumma, kun terve nuori nainen ei nälkää siedä” sanoi eräs lääkäri ylipainosta kärsivälle naiselle. Tämä tyyppi oli kommentista vaan sisuuntunut, minulla se olisi toiminut päinvastoin.

En siedä, en. Minulle lounaan väliin jättäminen merkitsee koko iltapäivän ja illan jyskyttävää päänsärkyä ja kramppimaista vatsakipua, mikä ei helpotu vaikka ruokaa myöhemmin saisinkin. Verensokerin romahtaminen juuri päivällä jostain syystä vaikuttaa kropassani näin voimakkaasti. Illalla nälänsieto taas on aivan eri luokkaa ja vastaavaa romahdusta ei tule. Niin ja tiedoksi myös tämä: sokeriarvoissa minulla ei ole ollut, raskausaikoinakaan, mitään moitittavaa.

Karppisisko Virpi

Ravitsemusterapeutti: suomalaiset syövät liikaa leipää

Etelä-Karjalan Sosiaali- ja terveyspiirin ravitsemusterapeutti Sirkku Kylliäinen uskaltaa horjuttaa leipäuskontoa Ylen haastattelussa. Hän sanoo ammatti-ihmisenä ääneen sen, mitä karppaajat jo kokemuksesta tietävät. Proteiinipitoiset ruuat tekevät kylläiseksi paremmin kuin vaikkapa hiilihydraattipitoinen leipä. Kun aterioilla on riittävästi proteiinia, kylläinen olo pysyy pitempään eikä jääkaapille tarvitse haikailla hakemaan välipaloja. Eipä tarvitse taltuttaa jogurttimainoksen sietämätöntä pikkunälkää, kun olo on kylläinen. Tämä perustuu Kylliäisen mukaan siihen, että proteiinin syömisen jälkeen elimistö tuottaa enemmän niitä hormoneja, jotka vähentävät halua syödä pian uudelleen.

Tämänkin päivän kokemukset alleviivaavat tuon edellä puhutun. Aamulla söin miehen paistamaa jauhelihamunakasta, tuoretta kurkkua ja tomaattia sekä popsin hiukan turkkilaista jogurttia kaakaonibsien ja tyrnimarjojen kanssa. Seuraksi iso lasi vettä ja kuppi kahvia. Olo pysyi kylläisenä pitkälti yli puolenpäivän. Silloin söin lounaaksi ison palan karppipizzaa lisukkeineen. Nyt kello on kohta 18 ja päivällisaika on lähellä – varsinaisesti minulla ei edes ole vielä nälkä.  Olenkin onnistunut irtautumaan jatkuvasta puputtamisen halusta sen jälkeen, kun aloin kiinnittää huomiota proteiinien määrään ja vähensin hiilareita ruokavaliosta.

Juttu löytyy Yle Etelä-Karjalan sivuilta – klikkaa tästä
Huomaa myös jutun perässä oleva otsikko lisää aiheesta. Sen alta löytyy  linkki toiseen karppaus-aiheiseen juttuun Ylen Olotilassa.

Karppisisko Tuulevi