Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Hysterisointia karppauksen ympärillä?

Kummeksuen seuraan median tapaa käsitellä karppaamista. Toki joidenkin lehtien motivaationa on saada myyntiä nousuun provosoivien otsikoiden avulla. Kyseenalaisen tiedon jakoon sortuvat kuitenkin myös asialliset sanomalehdet sekä YLE.

Otteita matkan varrelta

Taannoinen YLE uutisoi siitä, kuinka leipomot alkavat vastata muotidieetin vaatimuksiin. Jutussa haastateltiin asiakasta joka oli poiminut Karppinen-leipää ostoskoriinsa. Hän sanoi perusteluksi, että emme tarvitse hiilihydraatteja mihinkään!  Väärin. Tarvitsemme myös hiilihydraatteja, mutta kaiken tarpeelliset hiilihydraatit me saamme myös kasviksista ja marjoista. Sokeria ja valkoista vehnäjauhoa yms. jalostettua emme sen sijaan tarvitse mihinkään.

Toisena esimerkkinä otan Turun Sanomien uutisen otsikoinnin: Muotidieettiä arvostelevat joutuneet vainon kohteiksi. Ensinnäkin minä pidän karppaamista ensisijaisesti elämäntapana, jolle on suotta lätkäisty yleinen muotidieetin tai jopa uskonnon leima. Jos minä ja lukuisat muut saamme olon kohenemaan ruokavalion avulla, niin miksi se kenellekään olisi ongelma? Toiseksi, vaikka joka lähtöön löytyy myös niitä fanaattisesti asiaan suhtautuvia ääriajattelijoita, en millään jaksa uskoa vainoon. Pikemminkin ihmiset alkavat kyllästyä hyväksi koetun asian jatkuvaan mustamaalaamiseen.

Mitä vielä tarvitaan jos karppaaja parhaimmillaan pudottaa painoa, saa ruokavaliollaan kolesterolin, verenpaineen ja sokeriarvot kuntoon, vähentää tämän seurauksena lääkkeitään ja myös kokonaishyvinvointi paranee. Eikö virallisen tahon kannattaisi piirun verran tutustua aiheeseen ja siihen kuinka suurin osa hiilihydraattitietoisista ihmisistä tuntuu syövän. Ensisijaisesti kyse on valkoisen viljan ja sokerin karsimisesta eikä siitä ole kenellekään varmasti haittaa saati, että ruokavalio olisi hengenvaarallinen.

Monessa kannanotosta olen huomannut niin räikeitä asiavirheitä, että selvästikään aiheeseen ei olla perehdytty lainkaan. Aseman turvin mielipiteitä kuitenkin kerrotaan. Hyvä tiedonlähde aiheeseen voisivat olla vaikkapa ruotsalaisen lääkärin Annika Dahqvistin julkaisut. Ruotsia taitavalle löytyy myös Annikan blogi.

Keskustelua aiheesta

Lukekaapa edellä mainitun Turun Sanomien artikkelin kommentoinnit. Niistä löytyy hyviä ja asiallisia vastineita. Ehkäpä onkin niin, että sosiaalinen media ja vapaasti saatavilla oleva tieto laittaa ihmiset ottamaan vastuun itsestään. Omatoimisesti asioihin tutustuvat ja käytännössä kokeilevat, esimerkiksi juuri karppaajat horjuttavat perinteisiä valtarakenteita. Emme kumarra enää niin nöyrästi asiantuntijoihin päin, sillä asiantuntijuuskin voi olla vahvasti säädeltyä. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Karppisisko Virpi

Wilma Schlizewskillä on asennetta

Minäkin meinasin kesän repsahduksien keskellä langeta samaan ajattelun ansaan: ”Olen jo lähempänä neljänkymmenen ja kahden lapsen jälkeen aineenvaihduntani on hidastunut. En minä pääse enää takaisin niihin mittoihin mitä olin…” Loistavan tehokasta itselleen valehtelemista minkä turvin saatoin jatkaa löysäilyäni.

Liikkumisen suhteen olen täydellinen on/off -ihminen ja valitettavan usein nyt juniorin syntymän jälkeen on off-vaihde jäänyt päälle. Kun ei saa takapuoltaan ylös, niin ei saa. Toinen syy on ollut myös mieleisen liikuntamuodon löytyminen. Olen matkani varrella aloitellut vähän jos mitä into piukalla ja muutaman kuukauden päästä kyllästynyt. Sitä on sitten kalliisti makseltu mm. kuntosalijäsenyyden muodossa.

Todellisuudessa ja rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että aineenvaihdunta hidastuu noin 2 % kymmenessä vuodessa. Toki erojakin varmasti on. Olen karvaasti huomannut, että ennen lapsia 10 kilon pudottaminen kropasta oli helppoa kun mikä, nyt tyttöjen syntymän jälkeen mikään ei tapahdukaan ihan niin nopeasti.

Blogin otsikkoon siis. Muutama viikko sitten ilmestyneessä Me Naisissa oli kansikuvatyttönä ja artikkelissa tunteita herättävä persoona Wilma Schlitzewski. Hän on elämäntapamuutoksen myötä päässyt sellaisiin mittoihin ainakin kuvien perusteella, että ei voi kun ihailla. Koko 46 on historiaa ja rankan kuntotreenin sekä hiilareitten vähentämisen tuloksena on varsin vetävän näköinen mimmi (lävistyksistä ja tatuoinneista huolimatta). Toiveissa elättelen, että joskus lasten kasvaessa hieman isommaksi, saan jotain yhtä tehokasta itsessäni aikaiseksi. Täytyy sanoa, että se siitä keski-ikäistymisen hitaammasta aineenvaihdunnasta ;-).

Karppisisko Virpi

Nälkä, osa 3.

Vaikka tällä hetkellä elämä meneekin pääasiassa ketokarpaten ja nälänhallinta pysyy aisoissa, niin vatsa kurnii aika ajoin. Kevät on mennyt aikamoisella vauhdilla ja välillä täytyy turvautua lounaankorvikkeeseen. Ihan testausmielessä ostin nipun tänä keväänä kovasti mainostettuja Leaderin Easy Diet-keittopusseja. Ajattelin testata, kuinka nälkäherkkä kroppani niihin suhtautuisi.
Sipaisin ensiksi lounasaikaan kanakeittopussin kuuman veden kanssa sekaisin, annoin hetken turvota ja maistelin – ja poltin pahasti kitalakeni.
Olen suhtautunut tämäntyyppisiin tuotteisiin varsin ennakkoluuloisesti pitkän E-koodilistojen takia. Easy Diet lupa pussin kyljessä muodikkaasti: ei keinomakeutusaineita ja ei natriumglutamaatteja. Muuten kyllä löytyy  epämääräisen pitkä ainesosaluettelo. Siitä pidän, että tuote on kotimainen.

Maku näissä on, no joo, ihan ok. Makeat eivät uppoa, suolaiset menee.  Mutta luvattu nälänhallinta eli ”mainoslause: ”Laihdu ilman nälkää” ei oikein toiminut minulla: nälkä pysyi poissa kokonaiset 1 ½ tuntia. Jos siis pitäisi vauhdittaa painonpudotusta nauttimalla kolme pussia päivään, eikä muuta, niin minulla se ei onnistuisi. Jollakin vähemmän nälkäiseltä ehkä. Olen nyt kokeillut viikon verran pussikuuria siten, että muuten syön normikarpisti ja lounaaksi nautin pussikeiton johon olen mukaan upottanut esim. fetajuustoa. Rasvaa siis pitää lisätä ateriaan, jotta  nälkäni pysyy paremmin hallinnassa. Näin pääsin nopeammin ketokarppilinjalle ja samalla talven jumittunut paino alkoi pikkuhiljaa huveta. Lopultakin.
Ateriankorvikkeet voivat olla siis ihan ok juttu. Niillä voi helposti ja nopeasti kuitata lounaan tai makeannälän. Pidempään käyttöön en itse niitä kuitenkaan ota: makuihin kyllästyy nopeasti ja varsinkin makeat proteiinipatukat alkavat ketoosissa suorastaan ällöttää.

Karppisisko Virpi

Karppaus kaventaa

Harkinnan jälkeen päätin julkaista kuvaparin, joka kertoo siitä, miten olen muuttunut karppaamisen aikana. Toukokuussa 2009 katsoin karmaisevaa totuutta silmiin ja totesin, että olin kuin huomaamatta onnistunut keräämään ylimääräisen suojapanssarin. Olin ollut nelikymppiseksi saakka siitä onnellisessa asemassa, että sain syödä mitä tahansa eikä se näkynyt juuri missään. Se aika oli ohi ja syöminen oli alkanut näkyä ja tuntua.

Aloitin karppauksen toukokuun 2009 lopussa. Aloitin heti alkuun tiukan ketokarppikuurin, joka kesti kuukauden verran. Sen aikana karsin hiilihydraatit minimiin. Koska aloin loppuvaiheessa pikkuhiljaa löysätä, en osaa tarkasti sanoa, missä vaiheessa ketokarppaus muuttui alakarppaukseksi. Tiukka aloitus sopi minulle. Oli helpompi ottaa yksi kerrallaan uusia aineksia ruokavalioon kuin toisin päin.

MISSÄ MUUTOS NÄKYY

Tuo kakkoskuva on otettu viime heinäkuussa. Siihen mennessä vyötäröltä oli lähtenyt viitisentoista senttiä ja painoakin mukavasti. Ihan tarkkoja kiloja en osaa edes täsmällisesti sanoa, koska meillä oli ja on edelleen vähän epäluotettava vaaka. Oikeastaan hyvä niin. En ole päätynyt tuijottamaan satoja grammoja enkä vahtaamaan kiloja. Olen ennemminkin oppinut seuraamaan omia olotiloja sekä kehon ja mielen reaktioita eri ruoka-aineisiin. Kapenemisen olen huomannut vaatekoon muutoksista.  On nastaa pistää kirpparille ja kiertoon niitä isoiksi jääneitä vaatteita.

RUOKAVALIO NYT

Tuona aikana en muuttanut liikuntatottumuksia. Aktiivisempi liikkuminen tuli kuvioihin tuon heinäkuisen kuvan jälkeen. Kilot lähtivät vain ja ainoastaan ruokavaliolla. Nykyään syön tyylillä, joka osuu alakarppauksen ja hyväkarppauksen välimaastoon. Ruisleipää syön jonkin verran:   lisäaineetonta, juureen tehtyä 100% ruista. Puuroja tai muita viljatuotteita popsin vain harvoin enkä harrasta edes täysjyväpastaa kuin poikkeustapauksissa. Niitä ovat vaikkapa kyläreissut – en halua heittäytyä ruokaterroristiksi ja tehdä numeroa syömisistäni. Toisinaan syön leivoksen, enkä soimaa siitä itseäni. Ruokavalioni perustuu lihaan, kalaan ja kanaan, kasviksiin sekä juureksiin, kotimaisiin marjoihin ja mahdollisimman vähän prosessoituihin maitotuotteisiin. Juustoa syön paljon. Käytän ruoanlaitossa kermaa ja voita. Välttelen lisäaineita ja valitsen elintarvikkeita, joiden ainesosaluettelo on mahdollisimman lyhyt.

Viime keväänä tein hetken pyrähdyksen ketokarppauksen puolelle. Olen miettinyt tälle keväälle samaa.  Voisin vielä keventää vyötärön seutua ja tiukka ketokarppaus auttaa siinä. Kaikkineen karppaus sopii minulle. Jollekulle muulle jokin toinen konsti. Tärkeintä on oppia tuntemaan oman kehon reaktiot ja löytää sitä kautta itselle sopiva tapa syödä, olla ja elää. Karppauskaan ei ole pelkkää kapenemista ja kilojen kadottamista. Se on myös selkeämpää oloa ja kirkkaampaa mieltä.

Karppisisko Tuulevi

Miten aloitin karppaamisen?

Olen kertonut oman karppaushistoriani ja sen miten pääsin puolitoista vuotta sitten alkuun moneen kertaan. Kerronpa sen täälläkin. Kaikki alkoi kamalasta lomakuvasta, jossa mies oli onnistunut kuvaamaan vatsan ja kyljen samaan kuvaan. Bikinit päällä tietysti. Sen edessä ei voinut ummistaa silmiä. Jotain oli tehtävä. Kiinnostuin karppaamisesta. Kokeneet karppaajat valistivat, että selkeää ohjetta on vaikea antaa. Ihmisten aineenvaihdunnassa on eroja ja karppaamisessa on paljon variaatioita. Ruokailufilosofiat vaihtelevat ja totuuksia on useita.

ATERIAMATRIISI AVUKSI ALUSSA

Luin ensin asiaa sieltä ja asiaa täältä. Pääsin jyvälle vähähiilarisen elämän perusteista. Löysin  Karpin keittokirjasta aloittelevan karpin ateriamatriisin, jota aloin noudattaa. Ajatus oli kokeilla, josko se toimisi. Toivoin tietysti kovasti, että saisin aikaan tuloksia.Toukokuun 2009 lopussa aloitin tiukan alakarppauksen, joka kesti kuukauden verran. Sinä aikana ruokavalinnat olivat sitä, mitä löytyy karppausmatriisin vasemmanpuoleisesta sarakkeesta. Sarakkeen otsikko on ”tiukka ketokarppi, Atkinsin induktio tms. aloitusvaihe”. Tuota aloitusta kutsutaan myös ketokarppaukseksi. Matriisi löytyy karppaus.info -sivuilta ja sinne on linkki myös tuossa oikean reunan linkkilistassa.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen lisäsin ruokavalioon entistä monipuolisemmin vihanneksia ja juureksia (ei perunaa), marjoja, paksua turkkilaista ja muuta maustamatonta jogurttia, rahkaa, tuorejuustoja.  Tummaa suklaata, vähintään 70-prosenttista syön silloin tällöin.

Alussa tutkin Finelistä elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuksia ja opin suht nopeasti perusasiat. Lanttu ja kaalit ovat mainioita vaihtoehtoja, pottu ja bataatti eivät. Nykyään en juuri laskeskele hiilarimääriä yhteen, vaan menen tuntumalla. Jos matriisia katsoo, elän alakarppielämää tai jotain alakarppauksen ja hyväkarppauksen välillä. Minä syön silloin tällöin myös 100% hiivatonta ruisleipää.  Kilot tippuivat tehokkaimmin tiukassa aloitusvaiheessa, joka oli minulle sopiva startti. Voin koko ajan hyvin, vaikka alussa olikin mielitekoja. Kesti myös aikansa tottua säännölliseen ateriarytmiin. Olin oppinut puputtamaan jatkuvasti ja se oli yksi syy ylimääräisiin kiloihin.

Oman karppaukseni olen kiteyttänyt näin:

• valkoinen vilja ja sokeri minimiin
• peruna ja muut tärkkelyspitoiset ruoat pois
• riittävästi proteiinia ja rasvaa
• välillä 100% Haapasen ruisleipää

Kun samalla olen opetellut kuuntelemaan kehoani ja seuraamaan mitä mistäkin valinnoista seuraa, karsinut välipalat ja opetellut juomaan  riittävästi vettä (tämän kanssa tekee edelleen tiukkaa), niin kasassa on hyvä paketti. Karppauksen kauhistelijat pelkäävät rasvaa, mutta ainakin minulla sen määrät ovat varsin maltillisia – sen jälkeen, kun kehon oma tasapaino alkoi löytyä.

Tämä siis toimii minulla ja voin hyvin, sekä fyysisesti että henkisesti. Pysyn mitoissa, joihin pääsin tiukan kuurin aikana ja hitaasti sulaa edelleen kupeilta tavaraa pois.

Muistutan teitä lukijoita kuitenkin siitä, että kerron vain omista kokemuksistani. En ole ravitsemusterapeutti enkä opeta ketään. Olen puhunut tästä paljon toisen karppisiskon Virpin kanssa – hän on kotitalousalan ammattiopettaja ja kotitalousteknikko. Meidän kokemuksemme ovat samantapaisia. Tosin aineenvaihduntakin taitaa olla varsin samanlainen – siskoksia kun olemme.

Karppisisko Tuulevi

Huono olo nopeista hiilihydraateista

Katsoin eilen pätkän uusintana tullutta Inhimillistä tekijää. Keskustelun aiheena olivat vaikeat kilot, lihavuus ja laihtuminen. Yksi ohjelman haastateltavista oli Jaana Suvisilta, jolle on tehty lihavuusleikkaus. Sen jälkiseurauksena elämäntavat ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet radikaalisti. Yhtenä esimerkkinä ovat ateriakoot. Jaana syö ja pystyy tekemään enimmillään pari desiä ruokaa kerrallaan. Se sisältääkin sitten kaiken sillä ateriakerralla.  Esimerkkinä ateriastaan Jaana mainitsi kalapalan ja hiukan lämpimiä vihanneksia.

Syy siihen,  miksi kirjoitan tästä Karppisiskojen blogissa, tulee tässä. Jaana Suvisilta totesi, ettei pysty nykyään syömään lainkaan valkoista leipää, pastaa ja muita nopeita hiilihydraatteja.
– Niistä tulee hirveän huono olo.

Siinä se taas oli. Kommentti, joka vilahtaa siellä ja täällä, vaikka varsinaisesta karppaamisesta ei puhuttaisikaan. Millainen olo meille kullekin oikeasti tulee nopeista hiilareista. Oletko seuranut sitä? Ainakin minua pasta-ateria alkaa kamalasti turvottaa. Sokerisista ruuista tulee muuten vaan pöhkö olotila.

Karppaamisella on suotta ääriruokavalion leima – toki tietysti sen toteuttajiakin on monenlaisia. Kuka kiihkoilee, kuka menee maltilla. Koska sokerin ja valkoisen viljan vähentäminen ei missään tapauksessa ainakaan vahinkoa aiheuta, sitä kannattaa kokeilla – vaikka ei kokonaiskarppaajaksi olisikaan ryhtymässä.

PS. Otin kuvan sokeriastiastamme. Siinä nuo palat ovat nököttäneet jo todella kauan, kahviin kun enää hyvin harva tipauttaa sokeria. Oiskohan aika ilahduttaa noilla kuutioilla vaikka kompostia.

Karppisisko Tuulevi

Ravitsemusterapeutti: suomalaiset syövät liikaa leipää

Etelä-Karjalan Sosiaali- ja terveyspiirin ravitsemusterapeutti Sirkku Kylliäinen uskaltaa horjuttaa leipäuskontoa Ylen haastattelussa. Hän sanoo ammatti-ihmisenä ääneen sen, mitä karppaajat jo kokemuksesta tietävät. Proteiinipitoiset ruuat tekevät kylläiseksi paremmin kuin vaikkapa hiilihydraattipitoinen leipä. Kun aterioilla on riittävästi proteiinia, kylläinen olo pysyy pitempään eikä jääkaapille tarvitse haikailla hakemaan välipaloja. Eipä tarvitse taltuttaa jogurttimainoksen sietämätöntä pikkunälkää, kun olo on kylläinen. Tämä perustuu Kylliäisen mukaan siihen, että proteiinin syömisen jälkeen elimistö tuottaa enemmän niitä hormoneja, jotka vähentävät halua syödä pian uudelleen.

Tämänkin päivän kokemukset alleviivaavat tuon edellä puhutun. Aamulla söin miehen paistamaa jauhelihamunakasta, tuoretta kurkkua ja tomaattia sekä popsin hiukan turkkilaista jogurttia kaakaonibsien ja tyrnimarjojen kanssa. Seuraksi iso lasi vettä ja kuppi kahvia. Olo pysyi kylläisenä pitkälti yli puolenpäivän. Silloin söin lounaaksi ison palan karppipizzaa lisukkeineen. Nyt kello on kohta 18 ja päivällisaika on lähellä – varsinaisesti minulla ei edes ole vielä nälkä.  Olenkin onnistunut irtautumaan jatkuvasta puputtamisen halusta sen jälkeen, kun aloin kiinnittää huomiota proteiinien määrään ja vähensin hiilareita ruokavaliosta.

Juttu löytyy Yle Etelä-Karjalan sivuilta – klikkaa tästä
Huomaa myös jutun perässä oleva otsikko lisää aiheesta. Sen alta löytyy  linkki toiseen karppaus-aiheiseen juttuun Ylen Olotilassa.

Karppisisko Tuulevi

 

Kilot kuriin karppiruokavaliolla- luento Mikkelissä la 29.1.

Jos karppaus kiinnostaa ja olet Mikkelin tienoolla lauantaina, tule kuuntelemaan kansalaisopiston avointa luentoa.

Kilot kuriin karppiruokavaliolla
La 29.1.2011 klo 13.00

Kotitalousalan ammattiopettaja Virpi Maaranen
Kansalaisopiston yleisluento
Puistokatu 1, sali
Vapaa pääsy, tervetuloa!

Tiedustelut
Puhelin 015 194 2929
ma-to klo 9-16

Mikkelin kansalaisopiston verkkosivut

Karppisiskon repsahduksia ja pohjanoteerauksia, osa 3

Luin taannoin jostain vaihtoehtoisesta terveyslehdestä seuraavaa. Jos alkaa tuntua siltä, että flunssa on tulossa ja haluat välttää sen, on parasta karsia kaikki nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta. Jos tämän lisäksi kärsit usein nuhasta, niin maitotuotteiden välttäminen on myös paikallaan. Tämä tuli omalta kohdalta vahvasti todistettua joulupyhien aikaan.

Kuten jo aiemmin kerroin ruokavalion romahtaminen jo ennen joulua vei suoraan  alaspäin myös terveydellisesti. Orastava flunssanalku sai järisyttävät mittasuhteet, kun samalla puputin suklaata, riisipuuroa sokerisen sekametelisopan kanssa ja tietysti punaviiniä kyytipojaksi. Sokeri lisää tulehdusherkkyyttä elimistössä. Sain siis elämäni rankimman räkätaudin, josta en  vielä loppiaiseen mennessäkään toipunut. Joulun aika meni siis väsyneenä, ruoansulatusongelmaisena, nuhaisena, pahoinvoivana ja haluttomana… syytän siitä vain ja ainoastaan huonoa ruokavaliotani.

Maitoteoria taas tuli todistettua kuopuksen kohdalla. Muuten niin terve tyttölapsi kärsi myös harvinaisen limaisesta nuhasta, joka lopulta johti liman oksentamiseen. Maidon karsiminen ruokavaliosta minimiin rauhoitti tilanteen ja happamien, kohmeisten puolukoiden syöminen toi myös ruokahalun takaisin.

Romahdus on siis tapahtunut… ja tästä ei ole taas suunta kuin ylöspäin. Pikkuhiljaa haen hyvän ja virkeän oloni takaisin, karppaamalla tietenkin. Olkoon tämä siis uudenvuodenlupaukseni.

Karppisisko Virpi