Ahdistaako annoskoko?

Makeaa ei juurikaan tee mieli ja leivänhimokin pysyy kurissa. Sipsit ja muut suolaiset pikkunaposteltavat pysyvät myös kaupan hyllyillä. Virvoitusjuomia en juo, en edes light-versioita. Kyllä, liikun aivan liian vähän. Otan myös viinilasillisen toisinaan. Suurin syntini ruokarintamalla taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla aivan liian suuri annoskoko.

Muistan, kun sekalaista ruokaa syödessäni latasin lautaselleni silloisessa työpaikassa ison, ei vaan valtavan annoksen salaattia. Kollegani katsoi hitaasti ja kysyi, että miten minä jaksan syödä noin paljon. Suorastaan helposti, mietin. Etenkin, kun silloin en kiinnittänyt huomiota annoksen sisältöön. Jos salaatista ei löydy proteiinia ja rasvaa, voin syödä sitä vaikka ämpärillisen ja silti tunnen mukamas nälkää. Etenkin rasva auttaa nälänhallinnassa oleellisesti ja jo siksikin sitä karpatessa kannattaa lisätä ruokaan.

Syö vähän ja useasti on virallisterveellisen painonhallintaneuvo. Minulle se ei taas sopinut, sillä neuvoa noudattaessa oli helppo lipsua jatkuvan napostelun puolelle. Ruoansulatukselle on hyvä antaa välillä lepoa ja siksi kolme kertaa päivässä ateriointi toimii paremmin.

Tosin harvemmin toteutettu ruokailu tekee minulle kuvitellun tarpeen syödä liikaa. Kun takana on ahmimishistoriaa ja tunnesyöpöttelyä ja se yhdistyy heittelehtivään verensokeriin sekä nälän huonoon sietokykyyn, tulee annoskoosta pienoinen ongelma. Järki minussa sanoo, että lautasellinen ruokaa riittää ja pitää nälän. Tunnevammainen puoleni taas huutaa ruokaa niin kauan, kunnes olo on ähky ja epämiellyttävä. Täysi vatsa on kuin lämmin syli, sen viereen on hyvä käpertyä ;-).

Karppisisko Virpi

Pikkunälän taltuttajat

Karppaajia on moneksi. Toiset vannovat kolmen aterian rytmiin, kun taas joillakin on tarvetta välipalaan. Itse kuulun aika-ajoin jälkimmäiseen ryhmään – jo senkin vuoksi, että en aina pysty toteuttamaan karppaamista omalla tavallani ”puhdasoppisesti”. Hektinen arki, matkatyöpäivät ja perhe-elämä pienten lasten kanssa vaativat soveltamista.

Mitä siis popsia tilanteissa, jossa työkaveri vetää pullaa kahvin kera tai lapset huutavat nälkäänsä samalla, kun oma vatsakin kurnii hälyttävästi.

Pikavinkkejä täältä

Karppien reseptisivut ovat taas kultaakin kalliimmat. Ne toimivat keittokirjan selaamista nopeammin ja ohjeiden perässä on myös käyttäjien kommentteja ja makuhavaintoja ohjeista. Linkin takaa lstalta löytyy niin nopeaa pikkusuolaista  kuin tarjottavaa sipsien tilalle illanviettoon. Kannattaa hakea itselleen sopivia ruokaohjeita.

Yksinkertaisimmillaan taltutan nälän seuraavanlaisesti: annos kurkkua, tomaattia, salaattia tms. Tähän lisään mukaan proteiinia: raejuustoa, juustoa, graavilohta, tonnikalaa, kypsää lihaa, kananmunaa jne. Päälle vielä tärkeintä kaikessa eli rasvaa, vaikkapa kylmäpuristettua oliiviöljyä ja kierros mustapippuria. Helppo ja nopea salaatti.

Jo pala hyvää juustoa auttaa pahimman nälän yli. Tärkeintä on saada hieman rasvaa, sillä se on tehokkain nälänhallinnassa. Nälkääni olen taltuttanut myös tällä kahvinystävän painajaisella: kahviin sekoitetulla kylmäpuristetulla kookosöljyllä. Minulle tämä uppoaa jo niin hyvin, että tavallinen maitokahvi maistuu jopa oudolta.

Reissuihmisen käsilaukkukamaa

Jonkun verran olen ostanut myös Beef Jerky:n kuivalihatuotteita, mutta nämä jenkkilihat maistuvat suussani, ööh. No pahalta. Tällaisia suomalaisia pikkunaposteltavia toivoisin lisää.

Jos ei mitään muuta keksi, niin suolapähkinät ovat ihan ok juttu. Minä olen niistä tainut aikoinaan saada yliannostuksn ja muutenkin niistä tulee allekirjoittaneelle vatsavaivoja.

Pikkunälkään pähkinät ja mantelit toimivat hyvin, niitä on helppo pitää käsilaukussa mukana. Jos napostelutarpeeseen liittyy makeanhimoa, saatan joskus ottaa palan tai kaksi tummaa suklaata (kaakaopitoisuus yli 75 %). Makeannälkä taantuu varmasti myös proteiinipatukalla, usein jo puolessa välissä patukan nauttimista.

Karppisisko Virpi

Nälkä, osa2.

Mitäpä  sanoo Wikipedia nälästä? Tässäpä otteita…

”Nälkä on ravitsemusfysiologinen puutteen tila, jossa ihmisillä ei ole määrältään tai laadultaan riittävää ravintoa. Nälän tunne voi syntyä myös psyykkisistä syistä. Silloin ihminen voi esimerkiksi syödä kuviteltuun nälkäänsä…

…Runsaasti kuitua ja hiilihydraatteja sekä vähärasvaisia proteiinin lähteitä sisältävät ateriat ovat suositeltavia nälän tunteen hallinnan kannalta.Runsaasti proteiinia sisältävä ateria puolestaan pitää nälän tunteen pisimpään kurissa. Myös kuitupitoisten hiilihydraattien kuten täysjyväleivän tai puuron nauttiminen torjuu nälkää hyvin, samoin keitetty peruna.

Rasvainen ateria saattaa aiheuttaa voimakkaan välittömän kylläisyyden tunteen, mutta nälkä ilmaantuu ja houkuttelee syömään pikemmin uudelleen kuin yhtä paljon energiaa sisältävän proteiini- tai hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen.”

Etenkin viimeinen lause laittaa miettimään kuinka erilaisia me olemmekaan. Varmasti pitää joillekin paikkansa, että peruna pitää hyvin nälkää …tai sitten ei. Mihin tämä olettamus perustuu? Ravitsemuslinjausten ulkoa opittuun mantraan vai todelliseen tunteeseen ja kokemukseen. Tässä kehotan itse kutakin lukijaa tunnistamaan ja seuraamaan  oman kehon tuntemuksia ja reaktioita. Sama ei toimi kaikilla. Minun nälkäni ei pysy potulla, puurolla ja leivällä kovinkaan pitkään pois. Ei myöskään pelkällä proteiinilla, kokeiltu on sekin. Rasvaa tarvitaan, myös tässä lajissa.
Nälänhallintani toimii vain ja ainoastaan runsasproteiinisella, runsasrasvaisella ja niukkahiilihydraattipitoisella ruoalla. Verensokeri pysyy tasaisena ja oireilut kurissa. Sanoi virallisempi ravitsemuslinja sitten mitä tahansa.

Karppisisko Virpi

Pehmeän makuinen rahka

Rahkan ystävänä olen ilahtunut Valion uudesta tuotteesta: pehmeämmän makuisesta rahkasta. Happamuutta on juuri sen verran miedonnettu, että tästä karppaaja saa itselleen oivan välipalan vaikkapa kotimaisten marjojen kera. 250 gramman purkki taltuttaa jo hieman nälkääkin, sillä  siitä löytyy proteiinia 10 g/100 grammassa eli koko purkissa sitä on 25 grammaa. Tähän asti näitä miedomman makuisia rahkoja on löytynyt ainoastaan ulkomaisilta valmistajilta, joten kotimaisen ruoan kannattajalle uutuus on enemmän kuin tervetullut.

Jos tämäkin rahka tuntuu suussa liian happamalle, niin reilu loraus kermaa joukkoon taittaa mukavasti makua. Aamiaiseksi, välipalaksi, iltapalaksi tai vaikkapa jälkiruoaksi. Tämä toimii monessa.

Karppisisko Virpi

Hiilarit ja ainainen nälkä…

Kohtuullinen sokerin syöminen on varmaan ihan ok ihmisen elimistölle. Olemme kuitenkin kohtuullisesta jo kovin kaukana, koska tilastojen mukaan kulutamme vuositasolla 32,6 kg sokeria henkeä kohti vuonna 2009 ( maa- ja metsätalousministeriön tilastopalvelu Tike). Edellisvuodesta kulutus oli kasvanut puolisen kiloa.

Kaikki hiilihydraatit leivästä pullaan sekä perunasta patonkiin muuttuvat elimistössämme sokeriksi. Myös tärkkelys, jota löytyy runsaasti perunasta sekä viljoista,  on hiilihydraatti.  Kun hiilihydraattien liian suuri kokonaismäärä nostaa verensokeria turhan ylös, yrittää keho  tehdä korjausliikkeen ja laskea sitä erittämällä insuliinia. Nopeasti laskeva verensokeri taas vie elimistöön viestiä ”energianpuutteesta”, mikä synnyttää lisää näläntunnetta, vaikka takana olisi juuri runsas pasta-ateria.  Puputuskierre syntyy ja kroppa alkaa varastoida ylimääräistä energiaa rasvaksi.

Rasva, proteiini ja hiilarit eivät ehkä kumminkaan ole painonpudotuksessa se oleellisin asia, vaan nälänhallinta. Olen kuullut ravitsemusterapeuttien väittäneen, että parhaiten nälkä pysyy poissa hitailla hiilareilla. Puppua, sanon minä. Kokemus on osoittanut, että olivat  hiilarit sitten hitaita tai nopeita, mutta jos annoksesta puuttuu riittävä rasva ja proteiini, niin heti kohta on taas ”nälkä”.  Tai ainakin tunne siitä.

Yksilöllistä tämä toki on. Siksi toiselle sopii karppaaminen ja verensokerin pitäminen tasaisena säännöllisillä proteiinipitoisilla aterioilla. Toinen taas kestää verensokerin heittelyä paremmin ja pystyy syömään keijukaisen kevyesti. Minä kuulun ehdottomasti ensimmäiseksi mainittuun ryhmään En voi sietää nälän tunnetta, jos siihen yhdistyy yleinen heikotus,  pahoinvointi ja päänsärky. Se houkuttelee harkitsemattomaan syömiseen. Karppaamisen myötä olen löytänyt kohtuuden, terveen näläntunteen ilman romahtamista ja ennen kaikkea tasaisen verensokerin.

Karppisisko Virpi

Karppiaamiainen kesäkuistilla

Värkkäsin tänäänkin munakasaamiaisen. Naapuriin muutti viime viikolla kanaparvi, joka pääsee ruoputtamaan pihaa. Oikein maalaiskanoja. Joukossa on myös kukko. Nyt jääkaapissa on ensimäinen kennollinen näiden landekanojen munia ja tuossa munakaslautasella niistä kokattu munakas – tai yhdestä munasta, kun tarkkoja ollaan. Oli nimittäin iso kananmuna. Sekaan hiukan Mäntyharjun  Lihansavustamon maukasta palvia ja kourallinen juustoraastetta. Lautaselle salaattia, hiukan tomaattia ja paljon yrttisilppua.

Tuossa toisessa kipossa on annos turkkilaista jogurttia ja pakastimesta kaivettuja mustikoita. Makeutta antaa pikkuriikkinen ripsaus steviaa.

Aamiainen maistui mainiosti ja on pitänyt nälän tänne saakka, jo viisi tuntia.  Välipalojakaan ei ole tarvinnut napostella. Tässä onkin yksi karppauksen hienous. Kun syön kunnolla silloin kun syön, keho ja mieli pysyvät hyvällä tuulella. Alan jo uskoa siihen, että kolme ateriaa riittää hyvin: aamiainen, lounas ja päivällinen. Kun raaka-aineet ovat täyttä tavaraa ja proteiinia on riittävästi, välipalat voi unohtaa. Eri asia on sitten tunnekoukku, joka jatkuvasta puputtamisesta ja mielihyväsyömisestä on jäänyt ja josta pitää päästä eroon. Sillä ei ole nälän kanssa mitään tekemistä.

Tuulevi

Perustietoa karppauksesta, osa 3/3

Muutama varoituksen sana karppiruokavalion suhteen on  kuitenkin paikallaan:

– Ympäristön suhtautuminen voi olla vaihtelevaa. Itse olen saanut halveksivia tuhahduksia ja hitaita katseita sekä tökeröitä kommentteja. Hymyile vaan hiljaa mielessäsi ja kiitä itseäsi siitä, että kuuntelet kehon tuntemuksia, tiedät mitä syöt ja voit hyvin. Kukaan muu ei sitä voi mielipiteelläänsä kumota, ei edes virallisterveellisen edustajat.

– Alkoholin käyttö: näin juhla-aikana kun tulee kumottua helposti lasi jos toinenkin. Karppiruokavaliolla viina menee hujauksessa huiviin ja pienempikin määrä aiheuttaa aikamoisen krapulan. Alkoholi kun tarvitsee niitä elimistössä olevia sokereita palaakseen ja jos niitä ei ole helposti saatavilla, niin seuraukset tunnetaan…päässä. Eli ihan itsesi vuoksi:  jos juhlit kosteasti, ota jotain hiilaripitoista kyytipojaksi.

– Jos alkoholi maistuu useammin ja varsinkin alkuvaiheessa painonpudotusta, se voi sabotoida koko dieetin…paino ei vaan laske. Ilmeisesti sillä on vaikutusta hormonitoimintaan tai jotain. Myöhemmässä vaiheessa lasi silloin toinen tällöin esim. viiniä ei ole haitaksi.

– Toinen mikä voi hidastaa painonpudotusta, on painon jojoiluhistoria. Itse kärsin tästä ongelmasta. Paino putoaa, mutta H-I-T-A-A-S-T-I

– Jos toteutat tämän ruokavalion  tiukinta versiota, eli alakarppia tai tiukkaa alakarppia menee elimistösi mitä todennäköisimmin ketoosiin.  Ketoosi on aineenvaihdunnan tila, jossa muiden muassa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Tämä on seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä, mikä voi johtua paastosta, ravinnon puutteesta tai tässä tapauksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta. Sen voi tarkistaa apteekista ostettavilla liuskoilla. Tosin läheiset saattavat sen sitä ennen tunnistaa tuoksahtavasta hengityksestä. Tila ei takaa laihtumista, mutta useilla ketoosi nopeuttaa painonpudotusta ja auttaa nälän hallinnassa. Virkeämpi olo myös lisääntyy ketoosin aikana.

– Jos harrastat liikuntaa aktiivisesti ja rankasti, ole tarkkana hiilihydraatin saamisen kanssa, sillä tarvitset sitä enemmin kuin tavallinen painonpudottaja. Tutustu kokemuksiin ja etsi tietoa. VHH ja kovankin liikunnan yhdistäminen on kuitenkin mahdollista. (Palaan tähänkin asiaan tulevissa blogiteksteissä)

– Joudut opettelemaan ruoanvalmistusta viimeistään nyt. Kaikki valmisruoat sisältävät niin runsaasti hiilareita, kuin myös E-koodeja. Mutta ei hätää, netistä ja kirjastosta löytyy hyviä karppiruokaohjeita.

– Kun aikasi toteutat ravinteikasta VHH-ruokavaliota, paluuta entiseen ei enää ole. Et yksinkertaisesti pysty työntämään kehoosi suun kautta lisäainehiilarimätökkäitä. Keho ei ota enää vastaan… vatsaan sattuu, pierettää, tulee paha olo jne.

Muista: Olet ansainnut hyvää ja ravinteikasta ruokaa, sinun kehosi ansaitsee sen. Tarvitset polttoainetta, sinun nivelet, iho ja aivot tarvitsevat hyviä rasvoja. Jo pelkästään jättämällä kaikki E-koodilliset ja mukamaskevyet elintarvikkeet pois ruokavaliosta saat itsellesi paremman olon. Pienin askelin ja enenpitkää huomaat, että haluat voida aina näin hyvin .

Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 2/3

Jatkan karppaamisen perusteiden parissa. Aluksi vähän faktaa suoraan karppisivuilta.

” Karppaaminen ja alakarppaaminen

Alakarppausta kritisoidaan mediassa epäterveelliseksi ja hankalaksi noudattaa. Päinvastoin kuin virallinen ravitsemustiedotus antaa ymmärtää, alakarppausta puoltavia tutkimuksia on kuitenkin jo runsaasti ja niitä syntyy koko ajan lisää. Myös alakarppaajien omakohtainen kokemus kertoo toista. Karppiruokavalio auttaa painonhallinnassa ja saa noudattajansa voimaan muutenkin paremmin. Oikein noudatetun karppiruokavalion vaikutus veren rasva-arvoihin on suotuisa, ja karppaajat kokevat olevansa virkeämpiä. Moni on saanut hiilihydraattien rajoittamisesta myös apua vatsavaivoihin ja allergioihin. Parantuneen nälänhallinnan ja ruokavalion makeanhimoa hillitsevän ominaisuuden vuoksi karppaus on helppo omaksua elinikäiseksi elämäntavaksi. Karppaamisella ja alakarppaamisella tarkoitetaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään myös erityistä huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja ja suosimalla vain sellaisia hiilihydraattien lähteitä, joista saa olennaisia määriä mikroravinteita.”

Omat kokemukset puoltavat juuri tätä nälänhallintaa ja makeannälän poistumista. En olisi koskaan voinut uskoa, että tällainen suklaasyöppö ja tuoreen leivän rakastaja pystyy vastustamaan karppauksen ansiosta näitä houkutuksia. Puhumattakaan niistä annoksista mitä söin…minuun mahtui vaikka mitä määriä enkä koskaan tuntenut oloani terveen kylläiseksi. Eikä nykyään kyse ole itsekurista…ei tosiaankaan. Ei vaan tee enää mieli.

Unohda hetkeksi kolesteroli ja verenpaine ja sokeriarvot…toteuta tätä vaikkapa kolme viikkoa ja huomaat sopiiko se sinulle. Jos sopii, voit iloisesti yllättyä: myös veriarvot alkavat parantua. Tämä tapahtuu useimmilla, mutta ei kaikilla. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jo tuhansien suomalaisten kokemaa. Puhumattakaan niistä lukuisista muista terveydellisistä hyödyistä, mistä minäkin olen aikaisemmin kirjoittanut.

Annoskoosta ja kaloreista sinun ei tarvitse välittää. Syöt niin paljon, että tulet kylläiseksi. Pidät vaan huolen, että ruoassa on proteiinia ja rasvaa sekä niukkahiilarisia kasviksia (voit tarkistaa protsku- ja hiilaripitoisuuksia vaikkapa täältä www.fineli.fi ) Minä huomasin alussa lataavani lautaselle entiseen malliin ruokaa eli paljon, kunnes aloin pikkuhiljaa oppia tulevani vähemmästäkin kylläiseksi.

Ja mikä on karppaamisen ja alakrppaamisen ero? Alakarppaamisessa hiilarit pidetään alle 60 gramman päivässä. Karppi ja hyväkarppi syövät sen 60-100 grammaa hiilihydraattia/pv. Tuntuman hiilarimääriin saa varsin nopeasti ja apuja löytyy esim. edellä mainitulta fineli.fi-sivuilta.

Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 1/3

Karppauksen, vähähiilihydraattisen ruokavalion eli VHH:n ympärille on syntynyt monta koulukuntaa. On Montignac -dieettiä, Zone-ruokavaliota, Atkinsia, Antti Heikkilän Pellinkinkiä, kivikautista ruokavaliota, Varpu Tavin mallia ja ties mitä muita. Vhh -menetelmä ei ole siis mikään uusi tulokas. Sitä on käytetty pitkään Keski-Euroopassa erilaisten sairauksien hoidossa, varsin menestyksekkäästi. Toivoa vaan voi, että meillä Suomessakin osattaisiin yhdistää oikeanlainen ruokavalio tiettyjen sairauksien käypähoito-suosituksiin.  Mutta ei hätää. Jos asia takkuaa THL:ssä, niin ihmisten omien kokemuksien kautta se leviää kulovalkean tavoin. Vapaa sana ja sosiaalinen media on tämän(kin) ilosanoman paras levittäjä.

Lupasin kertoa karppuksen perusteista. Yritän saada ne mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon. Lisätietoa sitä haluaville löytyy mm. sivuilta http://www.karppaus.info/ .  Sitä olen käyttänyt tämänkin blogitekstin lähteenä.

Ensin tusina tärkeää periaatetta

1. Lopeta leivän syönti, etenkin painonpudotusvaiheessa. Myöhemmin voit tuntemuksien mukaan syödä 100%:sta ruisleipää.
2. Lopeta pastan, riisin ja perunan käyttö.
3. Lopeta sokerin ja sokeristen tuotteiden käyttö. Oli se sitten valkoista sokeria, inkkarisokeria, hunajaa tai hedelmäsokeria – unohda! Tiedän, että jotkut karppaajat käyttävät keinomakeutusaineita, mutta itse en koske niihin pitkällä tikullakaan
Näillä ohjeilla pääset jo hyvään alkuun ja hämmennyksen tilaan – mitä ihmettä sitten voi syödä?
4. Varmista proteiinien riittävä saanti. Syö pihviä, kalaa, kanaa, kananmunaa ja ota seuraksi iso läjä kasviksia, juureksia, kaaleja…paistettuja, keitettyjä, wokattuja tai ihan miten vaan, raakana tai kypsänä. Mutta ei sitä pyhää pottua!
5. Vaihda margariinit yms.keinotekoiset E-koodivoiteluaineet oikeaan voihin tai 80% rasvaa sisältävään Oivariiniiin, Ingmariiniin tai Dellariiniin
6. Tutustu kylmäpuristettuun kookosöljyyn, luomusellaiseen ja ota se osaksi ruokavaliota
7. Hyviä kylmäpuristettuja erilaisia kasviöljyjä kannattaa kokeilla ja lotrata surutta salaatin sekaan, mutta paistamiseen ne eivät sovellu (paitsi tämä kookosöljy)
8. Vaihda kevytkermat yms. keinotekoiset E-koodikasvirasvalitkut oikeaan kermaan (vispikerma, kuohukerma)
9. Jos käytät maitoa, käytä sitä rasvaisinta eli punaista tai luo hyvät välit jonkin paikallisen maidontuottajan kanssa. Raakamaidosta ei ole mitään otettu pois eikä siihen ole lisätty mitään. Luonnontuote parhaimmillaan!
10. Muista että kananmunat ovat loistoruokaa!
11. Meillä on metsät ja marjapensaat syksyisin täynnä luonnon omaa superfoodia: MARJOJA!! Unohda edes hetkeksi guavat, passionhedelmät ja muut vastaavat kaukaa tuodut hedelmät. Niissä on hiilarit turhan korkeita. Et myöskään voi tietää mitä torjunta-ainejäämiä ne sisältävät.  Meidän omissa marjoissamme on moninkertainen määrä antioksidantteja & vitamiineja.
12. Makeannälän yltäessä tuskaisiin mittoihin, ota pala tai kaksi terveellistä tummaa suklaata, sellaista, jossa on kaakaota yli 70%. Mutta huom! Ei koko levyä 😉 Ole huoleti, makean tuska helpottaa ajan myötä ja yllättävän nopeasti. Makea alkaa jopa maistua äklöltä.

Jatkan perusteita vielä parissa postauksessa – näillä pääset liikkeelle!

Virpi

Karppaus sopii minulle

Vuosi sitten kauhistuin Kyproksen lomakuvia. Tuo en ole minä, en voi olla. Vaikka housun vyötärö olikin kiristänyt jo jonkin aikaa ja uuden vaatteen koko oli edellistä isompi, olin aktiivisesti sulkenut silmäni asialta. En ollut ikinä laihduttanut, koska siihen ei ollut tarvetta. Hyvät perintötekijät olivat taanneet sen, ettei kiloista tarvinnut huolehtia. Laihduttamisen  käsite ei koskenut minun elämääni, niin kuvittelin. Viime keväänä alkoi koskea, sillä halusin takaisin peilikuvan josta tykkään sekä vaatekoon, joka tuntuu omalta.

Olin tutustunut karppaukseen ja se innosti. Tein tiukan päätöksen vetää hiilihydraatit minimiin aluksi. Muutama viikko sitä ja sitten katsotaan, mitä on saatu aikaan. Söin aamuisin luomumunakkaan ja saattelin sen vihreillä vihanneksilla ynnä tomaattisiivuilla. Lounaaksi kohtuullisen kokoinen salaatti, jonka proteiinista huolehdin kanalla tai kalalla. Päivällinen illansuussa oli niin ikään proteiinipitoinen. Alussa kaipasin kuollakseni jotain, vaikken tiennyt mitä. En varsinaisesti suklaata, pullaa tai muita herkkuja. En edes leipää. Tai no – ruisleipä poltteli hiukan mielessä. Välipaloja mietin alussa vähän väliä. Siitä aiheesta tuonnempana lisää.

Tiukka kuuri jatkui reilun kuukauden ja lieveni pikkuhiljaa. Vaakaa en käyttänyt missään vaiheessa, koska meillä ei ole toimivaa vieläkään. Kesän aikana vyötäröltä kumminkin katosi yli kymmenen senttiä ja vaatekoko pieneni huimasti. Oi onnea!

Nyt olen karpannut vuoden verran ja nauttinut siitä. Vähän hiilihydraatteja ja ne käytetyt hyviä. Riittävästi proteiinia. Ruokavalio sopii minulle. Huushollin ruuanlaitto on muuttunut vuoden aikana. Nyt otin kevään kunniaksi tiukemman linjan vähäksi aikaa – aion kaventaa vyötäröä vähän lisää. Myös mies innostui mukaan. Mikäs sen mukavampaa kuin karpata yhdessä.

Tuulevi