Kananmunan keittämisen taito

Muistan, miten mukulana raahasin usein siniturkoosiksi maalatun puisen keittiötuolin tiskipöydän eteen. Nousin sille ja kurkotin keittiön siniovisen kaapin päällä olevaa kasaa. Siellä, ruokaohjeiden takia talteen laitettujen Kotiliesien päällä oli punakantinen keittokirja, jonka sivut oli selattu pehmeiksi ja kulmat kuluneet pyöreiksi. Osa lehdistä oli jo irronnut, mutta mukana kirjan kansien välissä edelleen. Mustavalkoisista kuvista ei kunnon tolkkua saanut, mutta jotain osviittaa ohjeissa kerrotuista ruokalajeista kumminkin. Se oli äidin keittokirja emäntäkoulun ajoilta. Nimeä en muista.  Äiti oppi huushollin hoidon perustaidot paitsi omalta äidiltään myös emäntäkoulussa opiskellessaan.

YHTENÄ PÄIVÄNÄ TAJUSIN OMISTAVANAI SAMANKALTAISEN OPUKSEN

Minun kirjani  on eri kirja kuin äiteellä. Tämä on vuoden 1983 painosta ja nimeltään Ruoanvalmistus. Sen ovat kirjoittaneet Kaarina Aho, Seija Leskinen, Tuula Männistö ja Anna-Liisa Ruskeala. Ruoanvalmistus-kirja on kierreselkäinen. Kansikuvan kaaleja ja paprikoita kehystää ruskea reunus. Sivujen kulmat ovat taittuneet tai kuluneet pyöreiksi. Sivujen reunat ovat jo pehmeän risaiset. Ohukais- ja pannukakkusivu kulkee irtoversiona mukana, kuten myös sivu numero 230. Sille olen kirjoittanut käsin Mamman marjapiirakka-ohjeen. Ennen karppiaikoja olen leiponut ohjeistani ehkä ahkerimmin tätä kermaviilitäytteistä marjapiirakkaa. Murokakku-sivulla on kaikenmaailman tahroja, kuten koko kirjassa muutenkin. Kananmunaroiskeita, taikinatahroja, kahvitippoja ja mitä lie. Myös murokakku uhkaa pudota matkasta, sillä sekin on irtolehti. Ruoanvalmistus on käytetyin kirjani ja se näkyy. Olen hankkinut opuksen tammikuussa 1985 aloittaessani lukion jälkeen puolen vuoden mittaisen talouskoulun Mikkelin Lähemäellä.

Ruoanvalmistus on tarkoitettu koti- ja laitostalouden peruslinjan yleisjaksolle ja talouskoululle… Elintarvikkeiden ominaisuuksiin tutustutaan ruoanvalmistuksen kannalta, jonka jälkeen tarkastellaan ruoka-aineiden käsittelyä. Näin opitaan tavallisimmat perusruoat ja leivonnaiset sekä niiden muuntelumahdollisuuksia. Perusohjeet on laadittu yksityiskohtaisiksi, koska yleisjakson ja talouskoulun tarkoituksena on luoda vankka pohja käytännön työlle ja jatko-opinnoille.

Talousalan jatko-opintoihin en lähtenyt, mutta ruokaa olen laittanut aina. Äidin opeilla, peruskoulun kotitaloustaidoilla sekä talouskoulussa oppimillani konsteilla. Nykyään tarvitsen harvemmin suurustusosaamista tai sokerikakkupohjan leivontataitoa. Montaa muuta kumminkin. Tiedän kasvisten kypsymisajat, valmistan kalaa, kanaa ja lihaa, suolaan, kuivaan ja säilön. Kananmunan kanssa olen nykyään aika haka, kuten karppisiskon kuvaan kuuluu.  Aikanaan blogissa julkaisemani munakokkelin ohje on kotoisin Ruoanvalmistus-kirjasta.

KUINKA KEITÄN KANANMUNAN

Nyt bongasin samaisesta Ruoanvalmistus-kirjasta perusteellisen munien keitto-ohjeen. Tässä tulee, silvuplee!

Me keittelemme näitä yhteistyökumppanimme Kiekun tuottamia kanamunia. Kun näistä sidonnaisuuksista on tutkijapuolella niin kovasti puhuttu, niin täytyypä nyt tämänkin postauksen lukijoille kertoa, että meillä on Kieku Oy:n kanssa yhteistyösopimus ja saamme sieltä jonkin verran kananmunia. Olemme myös käyneet sekä Kiekun pakkaamolla että yhdessä kanalassa Loimaalla ja molemmissa todenneet toiminnan vallan mallikelpoiseksi. Kiekun munat myös maistuvat hyvältä. Näitä munia suosittelee ihan ilokseen!

Mutta siihen munien keittämiseen. Keittoaika lasketaan siis siitä hetkestä, kun vesi on lämmennyt poreilevaksi. Käytä vettä niin runsaasti, että munat peittyvät kunnolla. Laske munat lusikalla kattilaan varovasti, niin ettei kuoreen tule säröjä. Keittämislämmön olisi hyvä olla alle +100 °C. Tällöin muna hyytyy rakenteeltaan pehmeäksi ja on maukkaampi kuin voimakkaasti keittämällä kypsennetty. Voimakas kiehuminen voi myös rikkoa kuoren. Yleensä se on lähinnä ulkonäköhaitta – tosin joskus osa valkuaisesta valuu kuoresta ulos. Jos kuori poksahtaa rikki, keitinveteen lisätty suola tai etikka edistävät valkuaisen hyytymistä ja estävät sen kuoresta valumista.

Kuumaan veteen
löysä muna 3-4 min
pehmeä muna 7-8 min
kova 10 min

Kylmään veteen
löysä muna 1-2 min
pehmeä muna 4-5 min
kova 8 min

Mikäli munat tarjotaan kuumina, ne laitetaan tarjolle heti. Muussa tapauksessa ne jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä heti keittämisen jälkeen.

Joskus keltuaisen pintaan tulee harmaanvihreä kerros. Se syntyy valkuaisen rikkivedyn ja keltuaisen raudan yhtyessä rikkiraudaksi. Kyseessä on vaaraton värivirhe. Sen voi välttää sopivalla keittoajalla ja nopealla, kypsymisen pysättävällä jäähdyttämisellä.

Karppisisko Tuulevi

Munavoi vai munaa ja voita?

Jossain karppikeskustelussa joku kertoi syöneensä aamiaiseksi munavoita. Yökkäilin mielessäni, kun eteeni piirtyi astia jossa on jääkaapissa liian kovaksi jähmettynyttä munavoita. Lisäksi mieleeni tulivat ne kerrat, kun sellaista yritti väkisin levittää karjalanpiirakkansa päälle. Pahimmat muistot tuli ”munavoista” mikä oli tehty ”terveelliseen” floraan ja mukaan pyöräytetty vielä mauksi aromisuolaa… huh..

Mahtava työnantajani tukee minua liikuntaseteleillä. Aikani niitä haudutin lompakossani ja todettuani, että kunto ei siten nouse, päätin lopulta lähteä uimahalliin. Tämän lupaan ottaa syksyn liikunnakseni, niin kivaa ja kohtuuhintaista se on. Enpä ollutkaan varautunut tunnin uimisen jälkeiseen heikotukseen ja jotakin oli nopeasti tankattava kotia tullessa. Kieku-kananmunia kattilaan kiehumaan sopivan kypsäksi, mikä tarkoittaa minulla 8 min. kun munat laittaa kylmään veteen. Keltuaisen täytyy olla helakan keltainen ja vähän löysä. EI harmaareunuksinen ja kova, tällaisiin törmään luvattoman usein.  Mitähän ne sellaisten munien keittäjät pelkää, salmonellaako. Turha pelko, ostakaa suomalaisia kananmunia ja voitte vedellä niitä vaikka raakana.
Valmiit kananmunat  lämpimänä kulhoon, haarukalla muusiksi ja reilu nokare voita sekaan sulamaan. Rinnalle tietysti vihanneksia. Makua voi lisätä vaikka tuoreilla yrteillä. Loistavaa pikaruokaa ja minä nimeäisin sen siis ruoaksi munaa ja voita.

Karppisisko Virpi

Kesäkauden marjatorttu

Oli loma taikka ei, niin jaan heti samantien tänään testaamani ohjeen. Kerkiätte vielä kokeilemaan sitä ihanien tuoreiden mansikoiden ja mustikoiden aikaan. Nyt on paras aika kauhoa ihania, kotimaisia marjoja tortun väliin ja päälle oikein reilulla kädellä.

Ohje on peräisin Annika Rognebyn ruotsinkielisestä leivontakirjasta Bakglädje med LCHF. Kirjaa myy verkkokauppa Sokeriton, josta sain myös ohjeessa käyttämäni makeutusaineen Sötinin, sokerittoman sokerin. Verkkokaupan tietojen mukaan Sötin™ on luontainen makeutusaine jota valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Samanlaista menetelmää käytetään esimerkiksi soijakastikkeen tai jogurtin valmistamisessa. Käymisen jälkeen Sötin suodatetaan, kuivataan ja kiteytetään. Sötinissä ja samoin myös toisella kauppanimellä myytävässä Sukrinissa ei ole lainkaan kaloreita ja hiilihydraatteja. Sötin on minulle sen verran uusi tuttavuus, etten tiedä siitä juuri mitään muuta tuon verkkokaupan tietojen lisäksi.

Kesäinen marjatorttu

määrästä tulee kaksi torttupohjaa

1,5 dl Sukrinia / Sötiniä
4 Kieku-munaa
125 g sulatettua voita
1 dl vettä
hiukan aitoa vaniljaa vaniljatangosta raaputettuna
1 dl fiberhuskia / psylliumia
1,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa munat ja Sukrin / Sötin huolella vaahdoksi. Itse vatkasin viitisen minuuttia. Sekoita kunnolla  sulatettu voi ja vesi. Lisää joukkoon aito vanilja. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita lopuksi kaikki ainekset kevyesti yhteen. Kaada puolet taikinasta leivinpaperille pellille pyöreän pohjan muotoon ja paista sitä noin vartti, kunne spohja saa hiukan väriä. Paista toinen pohja heti perään.

Kokoa torttu jäähtyneenä. Omaani käytin pari desiä vaahdoksi vatkattua ja kevyesti stevialla makeutettua kermavaahtoa sekä reilusti tuoreita marjoja.

LISÄYS 16.1.2012

Sokeriton.fi myy kirjaa nyt myös suomeksi nimellä Karpin leivontakirja – leivo ilman sokeria ja jauhoja Se kuuluu myös Booky.fi-kirjakaupan valikoimiin.

Karppisisko Tuulevi

Aurinkovitamiinia Kieku-munasta

Kesä tuo mukanaan ihanat auringonsäteet ja sen myötä myös luonnollisen D-vitamiinin. Tätä voimavitamiinia saat tarpeeksi jos muistat oleskella auringossa keskipäivän aikaan 10-15 minuuttia. Ongelmia saannista tulee heti kesän ollessa sateinen tai niin helteinen, että auringossa läkähtyy – niinkuin viime kesänä.

Olen yhä vakuuttuneempi D-vitamiinin tärkeydestä. Sitä tukevat myös lukuisat tutkimukset. D-vitamiinin puute on yhdistetty osteoporoosiin, sydän- verisuonisairauksiin, diabetekseen, tulehdussairauksiin jne. Arvion mukaan jopa 60 %:lla suomalaisista on D-vitamiinin puutosta. Onneksi alkaa lääkäreistäkin löytyä valveutuneita D-vitamiinin puolestapuhujia. Lastensairaalan dosentti Outi Mäkitie kummasteli  Duodecimissä toissa viikoilla Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nihkeää halua muuttaa D-vitamiinin annostusohjetta, vaikka vahvaa näyttöä sen tarpeellisuudesta löytyy. Esimerkiksi ilmastollisesti hyvin samantapainen maa Kanada nosti juuri D-vitamiinin saantisuosituksia  iästä ja muusta terveydentilasta riippuen jopa 50 μg:aan.

Tämän hetken suosituksien mukaan meidän tulisi saada tätä aurinkovitamiinia päivittäin 7,5-20 μg (riippuen siis iästä), mutta esim. TV-ohjelma Akuutin omalääkäri mainitsi taannoin, että jopa 50 μg:n saanti on täysin turvallisissa rajoissa.

Meidät on tehokkaasti peloteltu rasvaliukoisten vitamiinien yliannostuksesta, siis myös D-vitamiinin. Yliannostuksen vaara on kuitenkin melkoisen pieni, vaikka nauttisimmekin D-vitaminoituja tuotteita ja lisäravinteita yhtäaikaa. Elintarviketeollisuus on lähtenyt kiitettävästi D-vitamiinitalkoisiin mukaan vitaminoitujen tuotteiden kautta. Loistava juttu, sillä lukuisat ihmiset eivät halua vitamiinilisistä nauttia tai ovat kalalle yliherkkiä. Kieku Optima– munat sisältävät D-vitamiinia ja yhdestä munasta saa 30% nykyisestä päivän saantisuosituksesta. D-vitamiini ei ole myöskään ainut kyseisen kananmunan lisäarvo. Muihin aiheisiin palaan kuitenkin toisessa postauksessa.

Karppisisko Virpi

Miten olis lettukestit?

Kesä ja lettukestit. Kyllä karppaajankin pitää päästä letunpaistoon. Meillä näitä paistettiin eilen.

Olen muistaakseni poiminut tämän ohjeen alunperin karppaus.infon reseptiosiosta. En nyt malta etsiä suoraa linkkiä ohjeeseen. Tämän ensimmäisen testauksen jälkeen totesin letut maistuviksi ja paremmiksi kuin joskus aiemmin testaamani, perheen nuorison nyrpistelemät rahkaletut. Tämänkertainen lettusatsi läpäisi myös esikoisen kriittisen seulan. Ohjeesta riittää lettuja neljälle.

2 Kieku-munaa
2 dl maitoa
2 dl kermaa
2 rkl psylliumia
suolaa
20 g voita

Sekoita ainekset voisulaa lukuun ottamatta. Minä käytin suoraan tilalata haettua ”raakamaitoa”, en siis sekoittanut maitoa ja kermaa, koska raakamaito on suht´rasvaista. Anna turvota vartin verran Usko tai älä, tästä tulee lettutaikinan paksuista, vaikka psylliumia on vain pari ruokalusikallista. Sulata voi ja sekoittele se taikinan joukkoon.

Paista lettupannulla voissa. Paistaminen vaatii vähän totuttelua. Itselläni pari ensimmäistä meni harjoituskappaleiksi, tosi syömäkelpoisiksi sellaisiksi. Nämä letut eivät kestä yhtä kovaa lämpöä kuin vehnäjauhotaikinasta tehdyt. Minä käräytin ensimmäisen letun reunat. Vaikka lettu tuntuu käännettäessä lörpöltä, taikina kestää mukavasti koossa.

Tarjoile vaikka pakastemarjojen ja kermavaahdon kanssa. Kohta kypsyy mansikkasato- aijai, miten hyvälle kuulostavat viipaloidut tuoreet mansikat, kermavaahto ja letut.

Tänään minua laiskotti, enkä viitsinyt paisto-operaation jälkeen hakea alakerran pakastimesta marjoja. Ne olisivat sitäpaitsi olleet jäässäkin. Laitoin letun päälle pari ruokalusikallista tyttären ostamaa vauvan mangososetta, joka muuten kuvassa näyttää erehdyttävästi munankeltuaiselta. Soseessa on hiilareita 12 g /100 g eli koko purkillisessa 15 g – minun lettuni päällä siis aika vähän.  Komeuden kruunasi reilu annos  vaahdoksi vatkattua ja stevialla makeutettua kermaa.  Hyvälle maistui.

Karppisisko Tuulevi

Kananmunaa, vuohenjuustoa & tuoretta lipstikkaa!

Nyt se on täällä. Tuoreiden yrttien aika! Tästä eteenpäin kokkauksia voi virkistää tuoreiden yrttien aromilla, joka on ihan toista kuin mitä kuivatuista irtoaa. Meillä on pieni yrttipenkki, jossa kasvaa ruohosipulia, lipstikkaa, salviaa, timjamia, rakuunaa ja mitä taimia sitten sinne kunakin kesänä lisäilemmekään. Penkin kupeessa nostavat jo päätään myös raparperit.

Kävin aamulla hakemassa pihan yrttipenkistä suunnilleen yhdessä yössä kymmensenttiseksi kasvaneen lisptikan varren. Miten se puska sieltä niin äkkiä kohosikin. Mies sitten silppusi vahvasti tuoksuvaa yrttiä aamun munapannulle. Tällaista meillä syötiin tänään.

Vuohenjuustomunat

4 Kiekun kananmunaa
pätkä President-vuohenjuustoa
mieleistä perusjuustoa (tänä aamuna Oltermannia)
Kivikylän kotipalvaamon palvikinkkua
nokare voita
tuoretta lipstikkasilppua
suolaa

Sulata voinokare pannulla. Lisää silputtu kinkku ja pyöräyttele puuhaarukan kanssa pannulla sen verran, että palat saavat vähän väriä. Riko pannulle munat ja jätä keltuainen kokonaiseksi. Sirottele päälle juustoraastetta tai laita juustosiivu. Lisää vuohenjuustopalat päällimmäiseksi. Anna kypsyä kääntelemättä.

Meidän makumieltymyksiimme vuohenjuuston ja voimakkaan makuisen lipstikan liitto sopii. Nyt, kun maa puskee vihreää, on suunnitelmissa terästää aamiaisia muillakin yrteillä: sekä kasvatetuilla että villisellaisilla.

Karppisisko Tuulevi

Kananmunaa monessa muodossa: munavuoka

Lueskelin Karpin ateriakirjan ohjetta hiukan epäluuloisena. Kirjassa ruokalajin nimi on munalaatikko. Minä kutsun sitä munavuoaksi.

Siis onko tämä makaronilaatikko ilman makaronia ja jauhelihaa. Miltä voi maistua pelkkä munamössö? Noin paljon nestettä. Epäilyttävää.

Kokeilin ja tykkäsin. Nuoriso risti ruokalajin munakokkelin uuniversioksi. Munavuoka sopii mainiosti aamiaisruoaksi tai sitä voi tarjoilla vaikka savukalan ja salaatin seurana.

Munavuoka

4 Kiekun kananmunaa
4 dl kermamaitoa tai kermaa
1 tl suolaa
mieleisiä mausteita

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. vatkaa munat rikki kulhossa. Lisää neste ja mausta. Kaada seos voideltuun vuokaan. Paista uunissa, kunnes seos hyytyy.

Karppisisko Tuulevi

Kananmunalla täytetyt aamiaistomaatit

Viimeisen kuukauden aikana yksi jos toinenkin lehti on julkaissut kasapäin kananmunareseptejä. Torstain Hesarissa oli juttua siitä oikeasta munamiehestä, Marlon Ruedasta. Hotelli Kämpin kokki, filippiiniläinen Rueda työskenteli seitsemän vuotta kananmunanpaistajana Karibian-risteilijöillä ja kehittyi varsinaiseksi mestariksi munaruokien valmistuksessa. Juttu löytyy myös Hesarin verkkosivuilta. Sen yhteydessä on ohjeet täydelliseen uppomunaan, munakokkeliin, munakkaaseen ja paistettuun munaan. Muffinssipellillä, uunissa paistetut minimunakkaat näyttävät hauskoilta – pahus, kun ei ole moista peltiä.

Pari viikkoa sitten myös maakuntalehdessämme Länsi-Savossa oli sivun verran Marja-Kristiina Vainelan kokoamaa kananmuna-asiaa. Tänä aamuna testaamani idea löytyi sieltä.

Olen ottanut pitkin kevättä talteen noita munareseptejä. Testaamista odottavat jo aiemmin mainitsemieni uppomunien lisäksi raejuusto-nakkimunakas, ranskalainen  sienimunakas,  uunimunakas ja masala-munakokkeli.  Tänään kuitenkin tomaatteja ja kananmunaa.

Täytetyt aamiaistomaatit
neljälle

4 Kiekun kananmunaa
4 isoa tomaattia
(pekonia)
juustoraastetta
basilikaa
suolaa
mustapippuria

Leikkaa tomaattien kantapuolelta irti hattu ja koverra tomaatti tyhjäksi. Laita pohjalle hiukan juustoraastetta ja hienonnettua basilikaa. Riko muna tomaatin sisään.

Minulla oli niin pieniä tomaatteja, ettei yhteenkään mahtunut kokonaista kananmunaa. Tämän vuoksi laitoin keltuaisen tomaatin sisälle ja kaikki valkuaiset paistossa käyttämäni pienen uunivuoan pohjalle. Sen jälkeen nostin tomaatit vuokaan, ripottelin keltuaisen päälle suolaa, mustapippuria ja juustoraastetta ja asetin hatun paikalleen. Lisäsin juustoraastetta myös vuoan pohjalle, kevyesti suolalla ja mustapippurilla maustetun valkuaisen päälle.

Jos haluat käyttää alkuperäisessä ohjeessa ollutta pekonia, paista se ensin pienittynä pannulla. Jaa paistettu silppu tomaattien sisälle ennen kuin täytät ne kananmunalla.

Paista vartin verran 200 asteessa kunnes juusto sulaa ja kananmuna kiinteytyy. Minä jätin keltuaisen aika pehmeäksi. Nämä aamiaistomaatit sopivat myös lounaan tai päivällisen lisukkeeksi.

Karppisisko Tuulevi

Savulohi maustaa aamiaismunakkaan

Tänä aamuna kuikailin jääkaappia kokkisota-katseella. Mielessä oli munakkaan teko. Mitä siis laittaisin munakkaaseen täytteeksi. Pelkkä juustoraaste tuntui tylsältä. Aurajuusto ei tänään napannut. savukinkkua – no ei tänään. Hmm.

Eilispäivän lohisalaattiin ostetusta lämminsavulohifileestä oli jäljellä jämät. Tuumin, että siitä riittää hyvin täytetarpeita yhteen munakkaaseen. Lohirasian vieressä nökötti purkillinen öljyyn säilöttyä aurinkokuivatun tomaatin murua. Näillä tarpeilla ryhdyin munakkaan tekoon!

Savulohimunakas
4 hengelle

4 Kiekun kananmunaa
4 rkl vettä
maun mukainen palanen lämminsavulohta
pari ruopkalusikallista aurinkokuivattua tomaattia (murusia)
juustoraastetta
nokare voita
ripaus suolaa
kuivattua persiljaa

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Kaada joukkoon neste.  Sulata hiukan voita pannulla. Kaada munaseos paistumaan . Sekoittele  massaa pannulla niin, että seos hyytyy tasaisesti. Kun munakas on lähes hyytynyt, laita päälle täytteet: pieneksi pilkottu savulohi ja aurinkokuivatun tomaatin murenet. Valuta tomaateista enimmät öljyt pois, ellet tahdo syödä umpiöljyistä munakasta. Lisää munakkaan päälle myös juustoraastetta. Ripottele päälle haluamiasi yrttejä. Minä laitoin taas tuota omalla kasvimaalla kasvanutta, miehen kuivaamaa persiljaa. Mausta suolalla joko koko munakas pannulla tai vasta omalla lautasella. Tarjoile tuoresalaatin tai vaikka vain tomaatti- tai kurkkulohkojen kanssa.

Karppisisko Tuulevi

Bratwurstimunakas

Olenhan minä tämän jo aiemminkin todennut: kananmuna muodossa tai toisessa on hyvä startti päivälle. Sillä pärjää hyvin lounasaikaan saakka. Vaikka olen pari vuotta karpannut, niin vielä on monta munaohjetta testaamatta. Odottakaas vaan, vielä minä ne uppomunatkin testaan.

Vaikka kameran kanssa hääriminen ei aamulla juuri tule mieleen, tänään kuvausväline sattui hollille. Kuvattuun munakkaaseen päätyi kananmunien lisäksi bratwurstia ja paprikaa – viime mainittua ihan jo värinkin vuoksi. Juustoraaste puolestaan kruunaa ruokalajin. Kannattaa vaihdella eri juustoja ja maistella niiden erilaisia makuja.

BRATWURSTIMUNAKAS
4 hengelle

4 Kiekun kananmunaa
4 rkl nestettä (vettä / maitoa)
2 ohutta bratwurstia pilkottuna
muutama suikale paprikaa
juustoraastetta
ripaus suolaa ja haluamiasi mausteita
kuivattua persiljaa

Riko kananmunat kulhoon. Kaada joukkoon neste ja vatkaa kevyesti munien rakenne rikki. Ruskista bratwurstiviipaleita kevyesti pannulla. Kaada munaseos pannulle wurstien päälle . Sekoittele  massaa niin, että seos hyytyy tasaisesti. Kun munakas on lähes valmis, lisää vielä päälle paprikasuikaleet ja kuivattua persiljaa tai muita mieleisiä mausteita. Ropsauta munakkaan päälle myös juustoraastetta. Minä en määriä mittaile, vaan laitan maun mukaan. Suolaa me ripottelemme valmiiseen munakkaaseen vasta omalla lautasella, kukin makunsa mukaan.  Minä syön munakkaani yleensä salaatin, tomaatin tai tuoreen kurkun kanssa. Jotain raikasta ainakin minun pitää saada lautaselle munakkaan kaveriksi.

Karppisisko Tuulevi