Elossa ollaan ja karpisti elellään!

Hyvää iltaa Koivakkalasta!

Täällä ollaan ja karpisti elellään. Ihan vain tämmöinen pikainen elonmerkki!

Kesäaamiaiset ovat menneet kuvan eli tämän aamun tyyliin: höyryävä maitokahvi, maustamaton jogurtti & pellavansiemenrouhe, keitetty kananmuna & avomaakurkkua ja päälle ripaus itse tehtyä yrttisienisuolaa. Kurkkuja kerkisin kuoria ja syödä kaksi kappaletta jo ennen varsinaista aamiaista. Olen hulluna hyviin avomaakurkkuihin!

Kahvikin höyryää nykyään kunnolla. Kyllästyimme lopullisesti alunperin liian haaleaa kahvia valmistaviin keittimiin. Kun yhdestä sinkoilivat rakenteet takuuajan päättymisen jälkeen ja toisessa oli jotain muuta vikaa, niin uskoimme sitä sankkaa  kaveripiiriä, joka vannoo Moccamasterin nimeen. Viime silaus päätökselle tuli ystävien kotona Vantaalla. Lainasimme taloa heidän ollessaan reissussa ja saimme kunnon aamukahvit keittiön Moccamasterilla. Seuraavalla viikolla ostimme perusmallin omaan keittiöön. Toinen karppisisko Virpi on perkolaattorin vannoutunut käyttäjä ja suosittelija. Pohdimme me sitäkin vaihtoehtoa, mutta tähän kumminkin päädyimme.

Tuo alimmainen Pukka-teepussin kuva muistuttaa uudesta löydöstäni. Viileiden villasukkailtojen teessä maistuu lakritsi ja kaneli, joiden yhdistelmästä minä tykkään. Tämä ei sitten ole maksettu mainos. Olen ihan itse ostanut teepakkauksen Wanhan talon Kaffilasta Mikkelistä. Sama pätee myös Moccamasteriin!

tv. Karppisisko Tuulevi

Savumuikkuija salaattipesässä

Sisko kirjoitti taannoin Vileestä, Mikkelissä olevasta puodista ja bistrosta. Minä jatkan hehkutusta!

Kävin kahvilla ja olin vailla jotakin, mikä menisi pienestä lounaasta. Minähän syön toisinaan juureen leivottua ruisleipää ja hyväksyin ehdotuksen rukiisesta voileivästä. Tämä on se voileipä. leipää on pieni pala siellä alla. Päällä mahdottoman tuoreita ja raikkaita kasviksia. Niiden keskellä monta, monta maukasta savumuikkuja. Herrajee, miten voi vain olla yksinkertaisen hyvää.

Ja vielä loistava palvelu!

Karppisisko Tuulevi

Yksinkertaisen hyvää Mikkelistä

Puoti & Bistro Vilee on vaikuttanut Mikkelissä jo vuoden verran, mutta jostain syystä pääsin siellä vasta nyt käymään. Ihastuin oitis. Vilee on simppelin selkeästi sisustettu. Avokeittiöstä näkee kokin työskentelyn ja tarjolla on myös pieni määrä herkkuja, mm. juustoja, itse tehtyä suklaata, leipää ja leivonnaisia. Bistron esitteessä kuvaillaan osuvasti paikan ideologiaa: ”Käsintehtyä ja lisäaineetonta lähiruokaa päivittäin vaihtuvalta listalta sesongin, saatavuuden ja kokin fiiliksen mukaan.”

Valitsin lounaslistalta briemunakkaan: luomumunista valmistettu, hinta 9€. Karppaajalle olisi löytynyt myös kukkakaalisosekeittoa pestosilmällä sekä paikkakunnan kalaa salaattipedillä. Viimeisin muisto ulkona syödystä munakkaasta on VR:n ravintolavaunusta. Täytyy sanoa, että vaikka karppaajana ilahduin sopivasta syömisestä junassa, niin se annos oli aika mauton. Muutenkin olen tainut saada munakkaasta yliannoksen, sen verran helppo pikaruoka se on ollut.

Vileen briemunakas oli kuitenkin jotain ihan muuta. Yksinkertainen annos: munakkaan päällä brietä, iso kasa rucolaa ja juustoa raastettuna. Rinnalle sai vielä 100%:sta ruisleipää voin kera. Annos oli herkullinen, uskoni munakkaaseen palasi ja teki mieli jopa nuolla lautasen juustonmurusetkin ;-).  Tänne palaan taatusti.

Karppisisko Virpi

Mikkelin satamasta saa karppivohveleita!

Ihan ite testasin. Saa niitä.

Luin viikolla ilmestyneestä Mikkelin kaupunkilehdestä, että Mikkelin satamapaviljongista saa kahvin seuraksi karppivohveleita. Vähähiilihydraattisissa versioissa on suolaiset täytteet, joko savulohi tai kinkku. Siis maistamaan.

Savulohiannos oli komea. Vohveli oli seuralaisen popsimaa normivohvelia hauraampi, mutta palveli runsaiden päällisten kuljetusalustana mukavasti. Itse vohvelin maku jäi miedoksi, jopa mitäänsanomattomaksi. Voisiko sitä maustaa – jo ripaus suolaa tekisi terää. Jotain yrttejä tai maustesekoituksiakin voisi kokeilla.

Kahdeksan euron hintainen kokonaisuus toimi ja annoksella lähti myös nälkä. Savulohta oli runsaasti ja sen kupeelle lusikoitu keko valkoista kermaviili(?)kastiketta antoi annokselle mehevyyttä.

Kun jututin ystävällistä myyjää, hän kertoi, että taikina syntyy muun muassa mantelijauhoista ja rahkasta. Vohveli kärähtää kuulemma helposti ja vaatii paistajalta enemmän vahtimista kuin tavanomainen vohveli.

Menkää maistamaan! Satamapaviljonki on vielä jonkin aikaa auki ennen syksymeininkejä.

Karppisisko Tuulevi