Kanttarellit seurustelevat kauden kasvisten kanssa

Tässä ruokaohjeessa ei ole mitään kovin mullistavaa eikä ihmeellistä. Valmistus noudattelee minulle perin tuttua filosofiaa. Tutkin jääkaapin ja pakastimen sisältöä ja teen siitä jotain maistuvaa (tai ainakin sellaiseksi tarkoitettua) ruokaa.

Tänä aamuna hain metsästä kullankeltaisia kanttarelleja. Siinä aines numero yksi. Jääkaapissa oli sitten pari paprikaa, joista toinen oli alkanut uhkaavasti pehmetä. Aines numero kaksi. Vihanneslaatikossa piileksi vielä muovipussissa kaksi pientä kesäkurpitsaa. Aines numero kolme. Nälkää pitäväksi raaka-aineeksi löysin juuston jämät, jotka olivat tylsästi neutraalin makuista edamia. Olkoon. Kyllä näistä yksi neljän hengen päivällinen  syntyy.

Tähän tapaan

kaksi pientä kesäkurpitsaa
kaksi punaista paprikaa
teelusikallinen oliiviöljyä
hienoa merisuolaa
mustapippuria
kuivattuja yrttejä
ruokalusikallinen voita
reilusti tuoreita kanttarelleja
sekalaisia juustoja pieninä paloina

Silppua kesäkurpitsat ja punaiset paprikat suupalan kokoisiksi. Kuumenna oliiviöljy paistinpannulla ja ruskista kasvikset siinä. Ripottele päälle suolaa ja mieleisiä yrttejä. Minä laitoin kasvisruokiin tarkoitettua yrttimaustetta. Annostele kasvikset kuumille lautasille. Ripottele juustot kasvisten joukkoon.

Paista kanttarellisilppu voissa ja mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria. Lusikoi kanttarellit kasvisten päälle. Voit koristella koko komeuden tuoreilla yrteillä ennen tarjoilua. Minua laiskotti ja oli jo niin kiljuva nälkä, etten millään malttanut enää kiitää edes tuonne talon nurkalla olevalle yrttipenkille.

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Sienisuolaa, silvuplee!

Tulin juuri viikon reissusta. Kotona oli kasakaupalla matkan aikana tullutta postia, jota eilisiltana selasin ennen nukkumaanmenoa. Posti oli tuonut myös perheen lahjaksi tilaaman Glorian ruoka ja viini-lehden. Siitä jos mistä löytyy aina hauskoja ruokaoivalluksia. Monta ideaa olen käyttänyt sellaisenaan ja usein sovellan ohjeita jääkaapin sisällön ja omien mieltymysten mukaan.

Nyt innostuin ensimmäisenä sienisuolasta. Olen sieni-ihminen, ollut jo pikkulikasta saakka. Kanttarellit opin tuntemaan ihan ensimmäiseksi ja rakastuin niiden kullankeltaisiin lakkeihin aikanaan oitis. Sittemmin lempisienten valikoima on laajentunut, mutta kanttarelli säilyy edelleen mielen ykköspaikalla.

Mutta siis se sienisuola

Aamulla kaivoin sitten keittiön kaapista esille männävuotiset kuivatut mustat torvisienet ja värkkäsin puoli purkillista sienisuolaa. Niitä sieniä jäi vielä pariin soppaankin. Nyt olen jo yhdet kasvikset maustanut sienisuolalla ja maun hyväksi todennut. Tykkään!

kahvikupillinen kuivattuja mustia torvisieniä
kahvikupillinen hienoa merisuolaa
pari ruokalusikallista kuivattuja yrttejä

Sieniksi voit laittaa myös kuivattuja kanttarelleja tai suppilovahveroita. Yrttien makua minun suolaani tulee itse kuivatusta tillistä ja lipstikasta.

Hienonna sienet morttelissa tai kaulimen avulla muovipussissa. Minä en saanut kaikkia kunnolla hienoksi tällä konstilla ja kaivoin esille sakset, joilla silppusin loput sienet aivan hienoksi. Sekoita merisuola, sienet ja mieleiset yrtit.

Mausta suolalla kalaa, lihaa tai kasviksia. Minä käytin tätä ensimmäiseksi ratatouillen maustamiseen ja tykkäsin!

Karppisisko Tuulevi

Leipuri leipoo kanttarellipiirakkaa

Voi hyvänen aika, millainen vilske täällä blogissa on olut meidän lomamme aikana. Kävijöitä on ollut yhtä paljon ja enemmänkin kuin ennen lomaa. Viime päivinä käyntimäärät ovat huidelleet uskomattomissa lukemissa: 1200 – 1300 päiväkävijän kieppeillä. Olette te ihania. Kiitos teille lukijamme. Te teette bloggaamisesta aina vain hauskempaa puuhaa!

LAPSUUDEN KULTASIENI, KANTTARELLI

Minulla on nyt jääkaappi puolillaan kanttarelleja, lapsuuden herkkuja. Se on ensimmäinen sieni, jonka opin tunnistamaan ja josta aloin laittaa ruokaa.  Sitä olen  poiminut läpi vuosien – on aina yhtä ihanaa löytää metsästä kanttarellien muodostamia keltaisia lämpäreitä. Nyt keräsin keltavahvorot pohjoisessa Keski-Suomessa, Kannonkoskella. Miehen kotipaikan tuntumassa on parhaat kanttarellipaikat, joiden veroisia en ole onnistunut täältä Mikkelin kupeesta onnistunut löytämään. Siellä minä heiluin silmät kiiluen ja miehen disainaama pajuinen Sokeva-sieniveitsi tanassa, siniset hai-saappaat jalassa hyttysten seassa ja seurasin kanttarellikasvustoja kuusen juurelta toisen juurelle.Saajistajan fiilis ja saalistahan tuli.

Kanttarelli on parhaimmillaan tuoreena.  Tämänvuotista supersaalista olen paistanut pannulla voissa sipulin kanssa jo moneen otteeseen. Tänä vuonna en ryhdy pakastamaan sitä, sillä meillä pakattettujen menekki on kehnonpuoleinen. Näistä nautitaan nyt!

PIIRAKKA KUUDELLE HENGELLE

Tänään tein lounaaksi kanttarellipiirakkaa. Sille seuraksi hiukan vihreää salaattia ja a vot, hyvää oli. Kokeilin uutta pohjan ohjetta, jonka löysin Karpin keittokirjasta. Pohja sopii mihin tahansa suolaiseen piirakkaan: päälle juustoa, sipulia, kinkkua – mitä ikinä keksitkin.

100 g voita
1,5 dl soijajauhoa / ruisjauhoa
1 dl vehnälesettä
2 rkl kylmää vettä
3 dl juustoraastetta

Täyte:

reilusti kanttarelleja
silputtuja sipulinvarsia
2 Kieku-kananmunaa
2 dl kermaa
mustapippuria
hiukan suolaa

Nypi rasva, jauhot ja leseet keskenään. Jos käytät soijajauhoja, kuten minä tällä kertaa, hiilareita kertyy 3,8 g / annos. Ruisjauhoilla hiilarimäärä on 8,2 g / annos. Ohje on kuudelle.

Lisää 2 dl juustoraasteesta ja vesi. Sekoita. Levittele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pohjaa kannattaa  esipaistaa kymmenisen minuuttia. Minä laitoin nyt ensimmäisellä kerralla täytteet pohjalle suoraan ja lopputulos jäi minun makuuni hiukan liian kosteaksi. Kun piirakka jäähtyi, pohjakin pysyi paremmin koossa. Maku oli kyllä kelvollinen ja piirakka maistui myös nuorisolle, perheen lahjomattomille makutuomareille.

Täytä pohja voissa paistetuilla kanttarelleilla ja sipulinvarsisilpulla. Sekoita keskenään kananmunat, kerma ja mustapippuri. Lisää joukkoon jäljellä oleva desi juustoraastetta. Kaada seos täytteiden päälle ja paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Karppisisko Tuulevi

LISÄYS 9.8.  Täytteestä oli unohtunut suola pois, lisäsin sen. Maustoin siis mustapippurilla & käytin ripauksen suolaa.

Mitäs tekis kanttarelleista?

Teimme lähimetsästä huiman löydön, kolmisen litraa kanttarelleja. Siitäkös alkoi tuumailu – jotta mitä ruokaa näistä arvokkaan ainutlaatuisista, tänä kesänä harvinaisista raaka-aineista oikein laitetaan. Ennen karppiaikaa kokkasin kanttarelleista muhennoksen, jonka kanssa tarjoilin keitettyjä perunoita.  Nyt kumpikaan ei kuulu vakioruokavalioon.

Tulin metsästä kasvimaan kautta ja poimin mukaan viimeisiä sokeriherneen palkoja, nykäisin pussiin muutaman sipulin ja perään vielä pari tillinoksaa. Jääkaapissa oli ennestään avomaakurkkuja.

Kotona paistoin voissa sipulisilpun ja kypsensin siinä samalla pienittyjä herneenpalkoja. Kanttarellit pääsivät samaan voilla paistettuun seuraan. Mausteeksi ripautin merisuolaa ja pippurisekoitusta. En oikein tiedä, millä nimellä ruokalajia kutsuisin, mutta viis siitä.  Itse ruoka ja perinteisesti tillillä ja suolaripauksella maustetut avomaakurkut maistuivat hyvältä yhdessä.

Karppisisko Tuulevi

PS. Sienet siis sopivat mainiosti karppaajan ruokavalioon – jopa aivan tiukimpaan alakarppivaiheeseen.