Näkkärin narskuttelua

Näkkäri

Siemennäkkäri on karppileipojan näppärä ja nopea klassikko. Olen vaan ollut sen tekemisessä laiska. Viikonloppuna  lämpimäistä maistellessa ihmettelin, jotta miksi. Kätevästi valmistuva näkkäri  oli koko huushollin mieleen. Jatkoon!

noin 4 dl sekoitus erilaisia siemeniä: auringonkukka, seesam, hamppu, kurpitsa, pellava
3 kananmunaa
4 rkl mantelijauhoja
hippunen suolaa

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen tai vähän alle. Vatkaa kananamunaa kevyesti ja sekoita siihen muut ainekset. Niistä syntyy pehmeä taikina. Meillä oli tällä kertaa vain auringonkukan- ja pellavansiemeniä, joten tein taikinan niistä. Eri siemenet antavat hiukan erilaista makua ja rakennetta. Kannattaa siis kokeilla. Muutaman ruokalusikallisen siemenistä voi korvata myös vehnäleseillä.

Levitä taikina pellille ohueksi kerrokseksi. Paista parikymmentä minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, miten kovaa näkkäristä haluat. Puolikaan tuntia ei ole liikaa, jos teet kuivempaa näkkäriä. Omaani paistoin vain tuon parikymmentä minuuttia, jolloin valmis leipä jäi pehmeähköksi. Jäähtyessään se kovettuu, joten kannattaa palastella levy ennen jäähtymistä. Mitä ohuemmaksi levyksi taikinan vaivaudut levittämään, sen maukkaampi on lopputulos.

Sitten vaan syömään. Tämän päälle käyvät kaikki leivän täytteet – anna palaa aamiaispöydässä!

Näkkäri1

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Uunimunakasta sämpylän päälle

Ne aamut! Vuosikausien aamumunakkaiden vaihteluksi on kiva leipoa jotain. Kiitos Karkkipäivä-blogille mainiosta ohjeesta. Karkkipäivän aamiaissämpylät syntyvät minuutissa mikrossa. Koska minulla sellaista ei ole, paistan sämpyläni uunissa. Muutama minuutti enemmän kuluu, mutta eipä haittaa. Joutuisaa on kumminkin! Sämpylöiden päälle tein juustoisen uunimunakkaan.

InstagramCapture_cba1c0e8-9d97-404e-8ebc-21f6c17cd2c2
MINUUTTISÄMPYLÄT

2-4 rkl voita
1,2 dl mieleisiä vhh-jauhoja (esim. mantelijauhoa, soijajauhoa, siemenjauhoa: minä sekoitin kokonaisia pellavansiemeniä ja mantelijauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa

Sulata voi ja sekoita muut aineet joukkoon. Kaada seos sopivan kokoisiin pieniin, voideltuihin astioihin. Minä käytin Teema-kahvikuppeja. Paista uunissa keskitasolla (200 astetta) kunnes pinta saa kauniin ja ruskean värin. Anna jäähtyä hetken verran ja kumoa lautaselle. Sitten vain täytteitä väliin ja syömään. Rakenne on leipämäinen ja maku hyvä. Taikinaan voit sekoittaa myös yrttejä ja vaikka nokkosta. Annoksesta tein kolme kohtuullisen kokoista kuppisämpylää.

JUUSTOINEN UUNIMUNAKAS

1 rkl voisulaa
3 kanamunaa
murennettua juustoa muutama siivu
3 rkl kermaa tai maitoa
hiukan suolaa ja valkopippuria

Voitele uunivuoka rasvalla. Sekoita kanamunat, neste, juustonokareet ja mausteet keskenään. Kaada muna-kermaseos uunivuokaan (Ø 20 cm tai pienempi – pienessä vuoassa munakkaasta tulee paksu).
Paista munakasta uunin keskiosassa 200 asteessa parikymmentä minuuttia.

Mukavaa aamua!

Karppisisko Tuulevi

EDIT. Lisätty munakkaan ohjeeseen uupumaan jääneet juustot.

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Sen sata ja tuhat siementä

Tästä ohjeesta vihjaisin taannoin Karppisiskojen Facebook-sivulla. Lupasin jakaa reseptin! Ohje on kotoisin aiemmin hehkuttamastani Anna Hallénin Karppaajan LCHF kotiruokaa -kirjasta. Eikä siinä vielä kaikki. Tulette kuulemaan muistakin Annan toimivista ohjeista.

Leivän maku vaihtelee sen mukaan, mitä siemeniä ja juustoa siihen käytetään. Minulla oli ensimmäisellä leivontakerralla pussinpohjassa kokonaisia pellavansiemeniä ja toisessa pussissa auringonkukansiemeniä. Niistä tuli maistuva leipä. Toisella kerralla löytyi joukkoon myös seesaminsiemeniä. Osan siemenistä voi korvata myös pähkinäjauhoilla.

Yksi uunipellillinen siemenleipää

3 Kieku-kananmunaa
3 dl juustoraastetta (mielellään voimakkaan makuista)
1 rkl majoneesia
2 rkl raejuustoa
1,5 tl leivinjauhetta
noin 5 dl siemeniä: esim. seesaminsiemeniä, kokonaisia pellavansiemeniä, auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä

Lämmitä uuni 225 asteeseen.

Sekoita kananmunat, juustoraaste, majoneesi, raejuusto ja leivinjauhe kulhossa. Taikinasta tulee suhteellisen juoksevaa. Lisää siemeniä sen verran, että taikinasta tulee kiinteää, mutta ei kuivaa.

Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja tasoittele lusikalla. Paista uunin keskiosassa vartin verran tai kunnes leipä on saanut kauniin kullanruskean värin.

Anna Hallenin paria ruotsinkielistä kirjaa näyttää saavan ainakin Booky-kirjakaupasta. Sopii niille, keneltä ruotsi taipuu
LCHF för kvinnor
LCHF för familjen: Den goda vägen till mätta och friska barn (tulossa, voi jo ennakkotilata)

Karppisisko Tuulevi

Vastaleivottua leipää – meilläkö?

Nämä leipäasiat ovat minulle pikkaisen ristiriitaisia. Olen entinen leivänpuputtaja ja korvannut vuosikaudet aterioita loputtomalla leivänsyönnillä. Nyt syön leipää vain vähän.

Toisinaan ostan 100%:sta rukiista tehtyä ruisleipää, yleensä otavalaisen Haapasen kotileipomon valmistamaa. Rukiisia hapankorppuja syön myös harvakseltaan. Näitä vähähiilarisia leipiä, useimmin Karppista, menee viipale silloin ja toinen tällöin. Karppista minulla on varuilla pakkasessa. Viimeksi söin sitä, kun munakenno oli päässyt tyhjenemään eikä ollut oikein muitakaan aamiaistarpeita kaapissa. Isommista määristä maha ei tykkää ja siksi pysyn leivän maltillisena kohtuukäyttäjänä. Osa vähähiilarisista leivistä kuuluu sarjaan leivänkaltaiset valmisteet ja niistä en oikein pidä.

Vastaleivotun leivän tuoksu

Joulun alla sain paketin YesDeli- verkkokaupasta, jonka valikoimat koostuvat karppaajalle sopivista tuotteista. Koeleivoin Adam´s  vähähiilarista erikoisleipäjauhosatsin. Pussi maksaa viitisen euroa ja siitä tulee kaksi vuokaleipää tai pieni pino sämpylöitä. Pitkästä aikaa huushollissa leijaili vastaleivotun leivän haju – ennen vanhaan leivoin aina silloin tällöin sämpylöitä. Tätä tuoksua perhe tervehti ilolla. Tuoreena, pikkuisen lämpimänä tämä siemenvoittoinen leipäseos toi mukavaa vaihtelua ja täydennystä ruokavalioon. Rakenteeltaan ja suutuntumaltaan leipä muistuttaa Karppista.
Vastapaistetussa leivässä kuori on rapsakka, mutta pehmenee pussissa. Tämä kannattaa siis syödä tuoreena, silloin leipä on parhaimmillaan ja maku ainakin minulle mieleisin. Jos leipää jää seuraavaan päivään, minulle se maistuu parhaiten paahdettuna.  On tiettyjä tilanteita, joihin vastapaistettu leipä istuu kuin nenä päähän. Muun muassa keittoruokien lisukkeena leipäviipale taikka pari on paikallaan.

Mistä se on tehty?

Adam´s -leipäjauhopussin sisältö on seuraavanlainen: mantelijauhoa, vehnäproteiinia (eli gluteiinia), pellavan- ja auringonkukan siementä sekä suolaa. Kuivahiiva on pakattu erikseen. Tässä kuten noissa teollisissa vhh-leivissäkin on gluteiinia, joka saattaa saada herkän kropan reagoimaan – oman kehon viestejä kannattaa kuunnella.

Leipominen on simppeliä. Ohjeita noudattamalla leipä syntyy helposti vaivattomasti. Valmissa Adam’s vähähiilarisessa leivässä on hiilihydraattia valmistajan tietojen mukaan 1,9 grammaa 100 grammaa kohden.

Hankintapaikka: YesDeli-verkkokauppa

Karppisisko Tuulevi

Vähähiilarisia leivistä löytyy vaihtoehtoja – testissä Porokylän Skarppileipä

Olemme aikaisemmin kirjoittaneet vähähiilihydraattisten leipien airueesta Karppisesta, Liisan leipomon vähähiilihydraattisesta monijyväleivästä ja FitBreadin RuisPro20:stä. Näiden jälkeen markkinoille on tullut useampia uusia leipälaatuja, joista kuulemme muun muassa blogin lukijoilta ja Karppisiskojen Facebook-sivujen seuraajilta. Koska emme kuitenkaan ole vhh-leipäkulttuurin sanansaattajia, vaan omasta hiilaritietoisesta elämäntavastamme kirjoittavia sisaruksia, emme pidä mitenkään ykkösjuttuna kertoa blogissa kaikista mahdollisista vähähiilarisista leivistä. Syömme molemmat leipää silloin tällöin, emme edes joka päivä. Vaikka suhtaudumme kriittisesti kaikkiin alkuperäisen kaltaisiin valmisteisiin, kaipaamme silloin tällöin ruokavalioon vaihtelua. Joskus vaan on kiva vaihtaa aamiaismunakas voileipään. Leivomme itsekin ajoittain, eritoten Tuulevi harrastaa manteli-juustoleipäsiä. Me molemmat olemme kokeilleet myös valmiita leipäjauhoseoksia. Kookosravinnon leipäjauhoista postasimme viime huhtikuussa. 100% perinteistä, hiivatonta ruisleipää syömme myös siivun silloin, toisen tällöin. Leipää syömme maltillisesti myös siksi, että molempien vatsa reagoi jonkin verran viljoihin. Ilmavaivoissa ei ole mitään hauskaa.

SKARPPISIIVUSSA ON 1,1 G HIILAREITA

Porokylän leipomon Skarppileivästä taisimme lukea ensimmäisen kerran Karppaus.infon Facebook-ryhmän seinältä. Koska moni kehui sitä, tilasimme näytteen. Hiilareita leivässä on 6,3 g / 100 g eli noin puolet vähemmän Karppisessa (12,1 g.).

Porokylän leipomo on turvautunut monelle vhh-kotileipurille tuttuun aineksiin eli mantelijauhoon, hasselpähkinäjauhoon ja -rouheeseen. Se selittänee leivän hintaa. Kuulin 220 g:n pussin maksavan liki kolme euroa. Kauppaan en ole päässyt tätä tarkistamaan, koska tuotetta ei myydä Mikkelissä.  Koko ainesluettelo näyttää seuraavalta: vesi, gluteeni, mantelijauhe, kaurakuitu, kananmuna, auringonkukansiemen, hasselpähkinärouhe ja – jauhe, pellavansiemen, hiiva, vehnärouhe, suola (1,0%), psyllium, säilöntäaine e282. Lisäbojoja lohkeaa siitä, että tässä kuten Karppisessakin, on vain yksi säilöntäaine. Teollisissa viipaleleivissä se on perin harvinaista. Leipäpussin Karppista pienempi koko palvelee yhden hengen talouksia ja niitä, joiden muu perhe ei toteuta karppaamista.

Porokylän leipomo valmistaa myös hiivatonta, vehnätöntä Aitoruisleipää. Pari päivääsitten markkinoille tuli myös vähähiilihydraattitietoinen ruisuutuus, Ruiskarppi. Sen mausta meillä ei ole vielä tietoa, mitä nyt olemme lukeneet seuraajiemme kommentteja. Ruiskarppi on kuulemme vallan erinomaista eritoten paahdettuna.

ENTÄ SE MAKU?

Keskusteluissa osa karppaajista on moittinut Karppisen kosteutta. Heille kuivempi Skarppileipä on oiva vaihtoehto. Koska leipä toimii meillä runsaiden päällisten kuljetusalustana, mieto maku on plussaa. Maku ja rakenne muistuttaa ehkä joitakin gluteiinittomia leipiä. Se jättää tilaa maistella päälle ladottuja kasviksia, juustoa ja leikkeleitä. Siemenet puolestaan  maistuvat suussa mukavilta. Jos siis leipä sopii vatsalle ja kaipaat sitä silloin tällöin, Porokylän Skarppi on hyvä vaihtoehto.

Skarppileipää leivotaan Pohjois-Karjalassa ja voisi kuvitella jakelun toimivan siellä päin. Jossain keskustelussa mainittiin Oulun Prisma ja seudun S-marketit myyntipaikkoina. Jakeluverkostosta kannattaa kysellä suoraan leipomolta.

Tässä marraskuun alussa on tullut markkinoille useita muitakin vähähiiloarisia leipäuutuuksia. Teemme lähiaikoina vielä yhden yhteispostauksen Vaasan Minihiilarista ja Karppisenn uusista leipäversioista, joihin niihinkin kuuluu myös rukiinen versio.

SKARPPILEIVÄN RAVINTOSISÄLTÖ / PER 100g

energiaa                                                267 kcal / 1116 kj
proteiinia                                              29 g
hiilihydraatteja                                   6,3 g
-josta sokereita                                   1,2 g
-josta laktoosia                                      0 g
rasvaa                                                  13,5 g
– josta tyydyttyneitä rasvahappoja  1,4 g
ravintokuituja                                   13,8 g
natriumia                                            0,4 g

Muiden maistelemiemme vähähiilaristen ravintoarvovertailu löytyy täältä.

Karppisiskot Tuulevi & Virpi

Rieskaa pukkaa

Mitäs sitä sitten leipoisi?

Selasin viikonloppuna Karpin keittokirjaa ja mietin, mitä leipä-/rieskaohjetta testaisin seuraavaksi. Minuuttisämpylä, siemenleipä, mantelileipä, juustopallerot…

Kaipasin vaihtelua aamiaiselle ja poimin ohjeen sivulta 273: juustoinen teeleipä. Sitä siis tällä kertaa. Onpas muuten paljon kananmunia ollakseen teeleipä. Kokeillaan,  miltä tämä maistuu!

Juustoinen teeleipä / rieska

5 Kieku-kananmunaa
1/2 dl vehnälesettä
1/2 dl vettä
1/2 dl voisulaa
200 g juustoraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset kulhossa. Kaada seos leivinpaperin päälle uunipellille ja paista puolisen tuntia, kunnes pinta on vaaleanruskea. Ripottele juustoraaste kuuman paistoksen päälle. Käytä vielä hetki uunissa. Leikkaa lämmin levy paloiksi vaikka pizzaleikkurilla.

Ravintosisältö

Karpin keittokirjassa kustakin ohjeesta löytyy ravintoainesisältö. Tässä se näyttää seuraavalta.

kymmenen annosta / annoksessa on:
hiilihydraatteja 0,3 g
rasvaa 12,8 g
proteiineja 9,4 g
kcal 154

Makutestin tuloksia

Teeleiväksi nimetty kostea leivonnainen maistuu enemmän munakkaalle kuin teeleivälle. Pala kestää koossa ihan kelvollisesti. Maku ei ole mitenkään mieleenpainuva. Sijoitan tämän ohjeen sarjaan leivänpäällisten kuljetusalusta. Siinä sarjassa kokoan päälle ison keon päällisiä: runsaasti juustoa, vähän leikkelettä, paljon tuoreita vihanneksia ja yrttejä.

Taidan seuraavaksi leipoa aamiaiskäyttöön vanhoja tuttuja juustoleipäsiä, joiden ohjeen olen postannut vuosi sitten kesällä. Ne maistuvat muullekin perheelle niin hyvin, että joudun jemmaamaan niitä – muuten päädyn hapuilemaan aamiaisella pelkkää tyhjää muovipussia leipäkorissa. Tuosta samasta postauksesta löytyy myös linkki karppaus.info-sivuille, jossa on runsaasti karppaajien kehittämiä reseptejä. Karpin keittokirja on koottu noista resepteistä. Sieltähän se leipästenkin ohje on kotoisin.

Karppisisko Tuulevi

 

Liisan leipomon monijyväleipä makutestissä

Kesäloman korvalla saimme maistiaiset myös lempääläisen Liisan Leipomo Oy:n karppileivästä. Vähähiilarinen, karppaajien tarpeisiin kehitetty monijyväleipä sisältää hiilihydraatteja 18,9 g ja ravintokuitua 12,2 g. Leipomo tekee samasta taikinasta myös sämpylöitä, joita myydään Tampereen kauppahallin myymälässä. Leipää löytyy Lempäälän keskustan myymälästä, Ideaparkin Delisa-kahvilasta, Kuljun leipomomyymälästä sekä useilta Tampereen seudun jälleenmyyjiltä. Omaa lähikauppiasta voi aina myös pommittaa ottamaan leipää myyntiin.

Mille maistui Liisan leipomon monijyväleipä?

Ensihaukkaus kertoi sen, että tämä leipä ja Karppinen muistuttavat paljon toisiaan. Monijyväleipä on paahtoleipätyyppinen, mutta viipaloimaton vuokaleipä. Maku on vähemmän teollinen kuin Karppisessa.  Toimii myös paahdettuna hyvin, ei hassumpaa.

Ensin maistoimme leipää ihan sellaisenaan, vain voilla sipaistuna. Sitten se siirtyi kaikkien ihanien, kesäisten päällysteiden kuljetusalustaksi kuten kuvasta näkyy.

Liisan leipomon vähähiilarisesta leivästä uutisoitiin myös Hämeen uutisissa. Pätkä on 12.7.2011 lähetyksen puolivälissä ja sen voi katsoa Yle Areenalta. Liisan leipomo puolestaan löytyy sekä omilta nettisivuiltaan että Facebookista.

Ravintoainesisältö 100g/tuote

Energiaa 984kj/235kcal, proteiinia 16.6g,
hiilihydraatteja 18.9g, josta sokeria 1.5g, laktoosia 0g,
rasvaa 10g josta tyydyttyneitä 1.4g, ravintokuitua 12.2g,
natriumia 0.4g, suola 0.9g

Karppileipävalikoima kasvaa edelleen

Uutistietojen mukaan ainakin kajaanilainen Pekka Heikkinen & Kumpp.,  Puolangan leipomo, Kainuussa ja Oulussa toimiva Timo Kyllinen Oy:n Huovisen leipomo ja Keski-Suomessa operoiva Elonen ovat tuomassa markkinoille vähähiilihydraattisen leivän.  Myös kajaanilainen Leipäidea pohtii karppileivän lanseerausta. Jos karppiruokavaliossa on leivän kokoinen aukko, leipiä kannattaa kysellä lähileipomoista.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Karppisesta vielä

Kuva: Perheleipurit

Saimme Karppisesta näyteleivät heti tiistaina, samana päivänä kun leipä ilmestyi kauppoihin myyntiin. Sen jälkeen meiltä on kyselty kovasti myyntipaikkoja niin täällä blogissa kuin muutenkin.

Me molemmat karppisiskot olemme kokeilleet leipää ja maistattaneet perhettäkin. Teollisuusleipäähän Karppinen on, mutta ihan asiallista sellaista. Sataprossaiselle ruisleivälle se ei vedä vertoja, mutta toki sen käyttökohdekin erilainen.

18-vuotias esikoinen syö niin ruisleipää kuin vaaleaakin. Kuten aiemmin totesin, en ole ryhtynyt hänen enkä muiden perheenjäsenten ruokavaliota tyrannisoimaan. Karppista poika oli itse eilen kesätöistä tullessaan etsinyt kaupasta. Hän tuumasi, että kun kerran sekapaahtista syö, taitaa olla fiksumpaa syödä tuota: vähemmän huonoja hiilareita ja lisäaineitakin moniin muihin vaaleisiin leipiin verrattuna.

Missä kaupoissa Karppista myydään?

Soitin tänään Perheleipureille ja kyselin Karppisen myyntikanavia. En enää muista minua ystävällisesti palvelleen rouvashenkilön nimeä, mutta asiat selvisivät. Perheleipurit toimittavat Karppista kaikkiin kaupparyhmiin, mutta myymäläkohtainen tilanne vaihtelee. S-ketjussa kauppojen valikoimapäätökset vaikuttavat saatavuuteen.  Keskon kaupat puolestaan saavat tilata tuotteita vapaammin. Joka tapauksessa leipäosaston hoitajaan kannattaa ottaa yhteyttä ja pyytää hommaamaan Karppista, jos sitä haluaa päästä maistelemaan. Jos kyselyjä ei tule, oletukseksi jää, ettei tarpeitakaan ole.

Me asumme Mikkelin seudulla. Tänään 17.6. Karppista on toimitettu täällä ainakin Citymarketiin ja Prismaan, K-supermarket Pikanttiin ja Rokkalaan, K-market Tuuliviiriin ja Rantakylään.

Myös muita vaihtoehtoja löytyy

Samaan aikaan, kun Karppinen tuli markkinoille, sain vinkin toisestakin vähähiilarisesta leivästä. Pirkkalassa kehitetty RuisPro on täysjyväruisleipä, johon on lisätty heraa ja kaseiinia. Ne nostavat leivän proteiinipitoisuutta. Karppisen Täällä päin eli Mikkelin seudulla RuisProta ei toistaiseksi myydä. Jälleenmyyjiä on lähinnä Helsinki – Hämeenlinna – Tampere -akselilla. Me pääsemme maistamaan RuisProta ensi viikolla ja palaamme siinä vaiheessa asiaan. Fitbreadin nettisivuilla on myös verkkokauppa, josta RuisPro-leipää voi tilata.

Lopuksi yleistä pohdintaa leivästä

Vaikka näitä vähähiilarisia leipiä nyt markkinoille puskeekin, en muuta ratkaisevasti kahden vuoden aikana kehittyneitä ruokailutottumuksiani. Aamiaisella on usein kananmunaa jossain muodossa ja usein turkkilaista marjojen kanssa. Talvella marjat löytyvät pakkasesta ja ihan kohta puskasta ja torilta. Usein syön aamulla juustoja. Aina mukana on myös tuoreita kasviksia, joista saan kuitua. Leipähän ei ole ainoa kuidun lähde. Joskus aamiaisella maistuu ihan vaihtelun vuoksi leipä ja sitä varten on hyvä olla vaikka pakastimessa jokunen viipale käytettäväksi. Toisinaan syön ehtaa, sataprossaista Haapasen ruisleipää eli tosi otavalaista. Leipäpala harvakseltaan ei hyvinvointiani romuta – liika fanaattisuus sen sijaan saattaisi romuttaa.

Karppisisko Tuulevi

Karppinen leivänhimoon?

Sain juuri sopivana päivänä Karppinen-leipää. Iltateellä oli harvinainen vieras ja laitoin tarjolle täysjyväruisleipää sekä tätä uutuutta. Olen kaivannut jotain tällaista ja tukahduttanut leivänhimoani mm.hapankorpulla, josta saan nykyään jälkitautina närästystä. Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä suuresti arvostamani Jaakko  Kolmonen tyrmää tuohtuneena karppausbuumin ja samaan hengenvetoon väittää, että leipä ei lihota. Ehkä ei ikihoikkaa Kolmosta, mutta kun kaikki ei ole samasta varresta tehty. Minulle leipä on ongelma, ei pelkästään kilojen takia vaan myös edellä mainitun närästyksen, vatsavaivojen, ilmavaivojen ym.vaivojen vuoksi. Lisäksi tuore, itsetehty leipä laukaisee minussa jonkin hallitsemattoman syömishimon, mistä ei loppua tule. Ahmimisongelma? Ehkä, ei mitään diagnisoitua, mutta tunnen itseni niin hyvin, että välttelen leipää myös tämän takia.

Mietinkin jo etukäteen, mitä tämä valmiiksi viipaloitu, paahtista muistuttava muovipussileipä minussa herättää. Eipä juuri mitään sellaista, mitä en hallitsisi. Ihan ok makuista, vähäinen E-koodin määrä ilahdutti suuresti ja jälkivaivoja ei juurikaan ilmennyt.  Kovin vaan on..noh..muovipussileipää. Tykkään maksamakkarasta ja sitä on vähän jälyä syödä sellaisenaan. Sain siis tehdä perinteisen voileivän lisukkeineen. Olen myös laiskahko leipomaan erikseen itselleni leipiä, joten tervetullut uutuus Karppinen-leipä toki on, vaikka itse henkilökohtaisesti en sitä päivittäiseen ruokapöytääni otakaan.

Karppisisko Virpi