Jäätelö, mikä ihana jälkiruoka!

Kun hiilihydraattitietoisuudesta tulee elämäntapa, se tarkoittaa  ruoanlaiton ja syömisen uudelleen opiskelua. Uusia ostostapoja, raaka-aineita ja reseptejä. Jos omaa kokkailua ei kehitä, ruokavalio kaventuu ikävästi. Karppaus on tai ainakin voi olla myös iloa uuden oppimisesta keittiössä.

Jälkiruokaosastolle olen kaivannut vaihtoehtoja, sillä eritoten sunnuntaisin ateria tuntuu juhlavammalta, kun sen voi kruunata kunnon jälkkärillä. Siihen ja vähän muuhunkin tuli mukavasti uusia vaihtoehtoja, kun saimme käyttöön jäätelökoneen. Tänään pyöräytimme ensimmäiset jätskit, jotka on pistelty jo parempiin suihin.

JÄÄTELÖTEHDAS KOTONA

Kokeiltavaksi saamamme OBH Nordican pieni ja näppärä jäätelökone on mainio värkki. Kertapyöräytyksellä jädeä syntyy kolmisen desiä. Etukäteen jäädytettäviä kulhoja on kaksi, joten perätysten voi valmistaa kaksi annosta. Ennen seuraavaa käyttökertaa  kulhoja täytyy jäädyttää uudestaan vähintään kahdeksan tuntia pakastimessa.  Varastoon jäätelöä ei juuri kannata värkätä, sillä se maistuu parhaalta tuoreena. Ohjekirjan mukaan tuore raikkaus alkaa säilytyksessä hävitä muutaman päivän jälkeen. Se on helppo uskoa, sillä tämä herkku on ihanasti lisäaineetonta. Maku, tuoreus ja lisäaineettomuus ovatkin itse tehdyn jäätelön valtteja. Tällä koneella kun voi tehdä jäätelöä vaikka oman tilan tuotteista: kananmunista, marjoista ja täysmaidosta.

JÄÄTELÖNTEON PERUSTEET

Saadakseni perustuntuman jäätelönvalmistukseen, aloitin testaamisen koneen ohjekirjassa olevalla kermaisen vaniljajäätelön perusreseptillä. Sen jälkeen oli hyvä lähteä säveltämään omia versioita. Makutestaajaksi ilmoittautui kaksi kesää jäätelökioskilla työskennellyt ja sinä aikana kaikkia mahdollisia makuja maistanut esikoinen, jäätelön ammattilainen siis. Tähän ensimmäiseen jäätelöön tuli sokeria ja lisämausteeksi esikoisen tilaamia sattumia: mantelirouhetta ja valmista kinuskikastiketta. Jaan tämänkin ohjeen, sillä tiedän monen karppaajan kokkaavan myös muuta kuin karppiruokaa – ainakin perheelle.

Kermainen vanilja-manteli-kinuskijäätelö
– se sokeriversio –

noin 320 ml
2 dl kuohukerma
2 pientä keltuaista
vajaa 1/2 dl sokeria (tästä tulee makeaa, vähempikin riittää)
1/2 vaniljatankoa tai 1/2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta
kinuskikastiketta

Vaahdota kerma hyvin. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Halkaise puolitettu vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet valkuaisvaahtoon. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti. Tarkista määrä vielä kaataessasi jäätelöainesta kulhoon: sitä saa olla enintään 3,2 dl. Valmista jäätelö ohjekirjan ohjeiden mukaisesti. Käynnistä kone ja anna sen pyöriä 10-15 minuuttia. Seuraa massan kiinteytymistä. Lisää mantelirouhe vasta kun kone on sekoittanut aineksia viitisen minuuttia ja massa on alkanut kiinteytyä. Mantelirouhetta saa olla enintään 1 dl. Tarkista lisäyksen jälkeen, että sekoitin yltää edelleen kulhon pohjaan saakka. Kinuskikastiketta voi lorauttaa  sekaan aivan loppuvaiheessa niin, että valmiiseen jäätelöön jää kinuskiraitoja.

Testaajan kommentit

Herkullinen, täyteläinen ja luonnollinen jäätelön maku. Manteli rouskui mukavasti ja kinuski kruunasi makuelämyksen. Kyllä tämä on tosi hyvää!

SITTEN KARPPIVERSIO KEHIIN

Aloitin karppijäätelön soveltamisen edellä mainitusta perusohjeesta. Tällaisilla ainesmäärillä mentiin.

320 ml
2 dl kuohukermaa
2 pientä keltuaista
makeutukseksi steviaa
1/2 vaniljatankoa

Valmistus etenee edellisen ohjeen mukaisesti. Kahden pienen keltuaisen vispaaminen onnistuu parhaiten mahdollisimman pienessä kulhossa pikkuvispilällä – muuten kananmuna leviää astian laidoille. Meillä on jämäkkä, minikokoinen lasten leikkivispilä, jota käytin tässä.

Stevian annostelu on taitolaji ja tällä kertaa laitoin jopa hiukan liian vähän. Käytin annokseen 4 tippaa nestemäistä steviaa, joka ei ihan riittänyt makeudeksi. Annoksen päälle ripottelin rouhittua tummaa suklaata ja se antoi mukavaa lisämakeutta.  Kaupan jäätelöissä olevaa imelyyttä en enää kuitenkaan kaipaa.  Myös aito vanilja antaa aromia ja makeuttaa vähän sen lisäksi, että siitä tulee jäätelöön hauskoja pilkkuja. Keltuaisista taas tulee kauniin keltainen väri.

Voin lämpimästi suositella helppokäyttöistä jäätelökonetta. Karppaaja saa sillä syntymään omat jäätelönsä ihan yhtä lailla kuin allerginen ja lisäaineita karttava tai muuten vain aitoja makuja ja raaka-aineita rakastava jäätelön ystävä. Minä aion jatkossa kokeilla marjajäätelöitä, suklaarouhe- ja kookosjäätelöä, jogurttijäätelöä turkkilaisesta jogurtista, marjasorbettia ja mitä niitä nyt vielä keksisi. Kotimaisten marjojen kausi on vasta tulossa ja sen aikana pääseekin sitten testaamaan vaikka mitä auringon makeuttamia marjamakuja!

Ideoita jäätelön valmistukseen

Näistä löydät valmiita ohjeita ja vinkkejä, joita voit lähteä soveltamaan karppimuotoon. Kokeilemisen iloa!
Antti ja Maarit Heikkilän Näin me keitämme – kirjassa on pari jäätelöohjetta.
Maku-lehden sivuilta löytyy kotijäätelöBasilikajäätelöä Maku-lehden sivuilla
Cafe latte -jäädyke maku-lehdessä

Jäätelökone netissä

Jäätelökone OBH Nordican sivuilla
Yhteishyvä testasi jäätelökoneen

Karppisisko Tuulevi

 

Nälkä, osa 3.

Vaikka tällä hetkellä elämä meneekin pääasiassa ketokarpaten ja nälänhallinta pysyy aisoissa, niin vatsa kurnii aika ajoin. Kevät on mennyt aikamoisella vauhdilla ja välillä täytyy turvautua lounaankorvikkeeseen. Ihan testausmielessä ostin nipun tänä keväänä kovasti mainostettuja Leaderin Easy Diet-keittopusseja. Ajattelin testata, kuinka nälkäherkkä kroppani niihin suhtautuisi.
Sipaisin ensiksi lounasaikaan kanakeittopussin kuuman veden kanssa sekaisin, annoin hetken turvota ja maistelin – ja poltin pahasti kitalakeni.
Olen suhtautunut tämäntyyppisiin tuotteisiin varsin ennakkoluuloisesti pitkän E-koodilistojen takia. Easy Diet lupa pussin kyljessä muodikkaasti: ei keinomakeutusaineita ja ei natriumglutamaatteja. Muuten kyllä löytyy  epämääräisen pitkä ainesosaluettelo. Siitä pidän, että tuote on kotimainen.

Maku näissä on, no joo, ihan ok. Makeat eivät uppoa, suolaiset menee.  Mutta luvattu nälänhallinta eli ”mainoslause: ”Laihdu ilman nälkää” ei oikein toiminut minulla: nälkä pysyi poissa kokonaiset 1 ½ tuntia. Jos siis pitäisi vauhdittaa painonpudotusta nauttimalla kolme pussia päivään, eikä muuta, niin minulla se ei onnistuisi. Jollakin vähemmän nälkäiseltä ehkä. Olen nyt kokeillut viikon verran pussikuuria siten, että muuten syön normikarpisti ja lounaaksi nautin pussikeiton johon olen mukaan upottanut esim. fetajuustoa. Rasvaa siis pitää lisätä ateriaan, jotta  nälkäni pysyy paremmin hallinnassa. Näin pääsin nopeammin ketokarppilinjalle ja samalla talven jumittunut paino alkoi pikkuhiljaa huveta. Lopultakin.
Ateriankorvikkeet voivat olla siis ihan ok juttu. Niillä voi helposti ja nopeasti kuitata lounaan tai makeannälän. Pidempään käyttöön en itse niitä kuitenkaan ota: makuihin kyllästyy nopeasti ja varsinkin makeat proteiinipatukat alkavat ketoosissa suorastaan ällöttää.

Karppisisko Virpi

Syö niin, ettei tule ruoansulatusvaivoja!

lähde: http://www.valio.fi/olo/

”Unohda ruoansulatusvaivat, hanki uusi olo!”

”Activia nopeuttaa hidasta ruoansulatusta.”

”Tulee raskas olo ja turvottaa…mä syön tätä joka päivä ja mun vatsa voi koko ajan paremmin.”

”Kun ruoansulatus vaivaa, Activia auttaa.”

Nämä lauseet ovat takuuvarmasti tuttuja useimmille lukijoille. Mainoskatkot puskevat ruoansulatusjogurttimainontaa kyllästymiseen asti. Tuutista tulee vuoroin Valion ja Danonen mainosväittämiä.  Mutta entä jos ei turvota?

Turvotus tulee ruokavalinnoista

Kun syön nykyään hiilaritietoisesti, minua ei turvota. Vatsani toimii mainiosti eikä olokaan ole raskas. Kuten mainoksessa, meilläkin nautitaan kesällä ja unohdetaan rutiinit. Vatsa on kuitenkin koko ajan oma hyvä itsensä enkä tarvitse korjaavaa ruoansulatusjogurttia. Ennen vähähiilarista elämää ruoansulatusvaivoja oli välillä paljonkin. Muun muassa pastaruoat ja valkoinen leipä turvottivat joskus suorastaan tuskallisesti.

Nämä tuotteet ovat syntyneet korjaamaan meidän tottumuksistamme syntyneitä oloja. Olisiko sittenkin fiksumpaa tehdä inventaario ruokavaliossa ja korjata tottumuksia oman kehon reaktioiden mukaiseksi. Kyllä sen oppii tunnistamaan, mitkä ruoka-aineet väsyttävät ja turvottavat. Niitä voi karsia. Tilalle sitten sellaista, joka pitää vatsan kunnossa ja olon tasapainoisena.

Ovatko mainosväittämät totta vai ei?

Oma juttunsa on sitten se, että mistä muun muassa MTV3 uutisoi.  Uutisen mukaan Danonen terveyspäällikkö Miguel Freitas väittää New York Timesin jutussa, että Activia-jogurtilla on positiivisia vaikutuksia ruoansulatusjärjestelmään. Tähän amerikkalaisen kuluttajaviraston FTC:n johtaja Mary Engle toteaa, että todellisuudessa Danonen tutkimuksissa löytyi vain  placebo-vaikutus ihmisen ruoansulatukseen. Hän kertoo, ettei mainoksissa myöskään mainita, että koehenkilöt söivät jogurttia peräti kolme kertaa päivässä. Jaa-a, miten lienee.

Toisaalta minä voin rauhassa unohtaa koko asian ja jatkaa turkkilaiseni popsimista. Kun höystän sitä kotimaisilla marjoilla, tiedän syöväni simppeliä ja lisäaineetonta hyvää ruokaa. Maustetut Activiat  ja Olot kun ovat myös varsin pitkälle prosessoituja elintarvikkeita.  Tältä näyttää MustikkaOlon ainesosalista:

• Pastöroitu maito, mustikka (5 %), ravintokuitu (polydekstroosi, galakto-oligosakkaridi), sokeri, mustikka-puolukkatiiviste (2 %), sakeuttamisaineet (muunnettu perunatärkkelys, guarkumi), happamuudensäätöaine (natriumsitraatti), aromi, jogurttihapate, Lactobacillus rhamnosus GG, Lactobacillus rhamnosus Lc705, Propionibacterium freudenreichii JS, Bifidobacterium Bb-12 ja D-vitamiini. Sisältää 7 % marjaa.

Minun annoksessani saattaa olla marjaa jopa 50 % tai enemmän. Kotimaisten marjojen satokautta marjojen määrä annoksessa senkun kasvaa.

Karppisisko Tuulevi

Leipää ja ”leipää”

Mitä leipään tarvitaan? Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa tai juurta kohoamisen takaamiseksi.

Mitä leipään tarvitaan suurten leipomoiden mielestä?

Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa – oikein siis tähän asti –
Mutta listahan jatkuu: mallastettu (lue sokeroitu) vehnähiutale, vehnägluteeni, perunahiutale, kasviöljy, sakeuttamisaine (E 412 ), hapettumisenestoaine (E 304), happamuudensäätöaineet (E 263 ja E 330), aromi ja väri (E160a) sekä kasvirasva (osittain kovetettu)!

Tässä listaus yhdestä nimeltä mainitsemattomasta ”leivästä” joka mainostaa kyllä pussin kyljessä, että ”leivästä” löytyy 8 % kuitua…sehän sen sitten ”terveelliseksi” tekeekin. Pahimmat näistä ”leivistä” ovat erilaiset paahtoleivät.

Vastenmielistä, sanon minä.

Lisäaineita puolustavat tahot kertovat suurimman osan E -koodeista olevan luonnollisia ja varmaan näin monesti onkin. Mutta leipään niitä on turha tunkea. Etenkään rasvoista pahimpia eli kovetettuja kasvirasvoja. Nämä kovetetetut ja osittain kovetetut kasvirasvat pitäisi mielestäni kieltää kokonaan elintarviketeollisuudessa.

Hyväkarppilinjalla 100%:n aito ruisleipä on ihan ok juttu eli tämä niille, jotka tuskailevat karppiruokavalion olevan leivätön ja siksi eivät voi sitä toteuttaa. Mitä vähemmin ainesosia, sen parempi. Onneksi alkaa löytyä näitä leipomoita jotka tällaisiä oikeita leipiä jo tekevät.

Karppisisko Virpi

Sopivasti likaista?

Sunnuntain ( 16.1.) Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli. Hyksin iho- ja allergiasairaalan profesori Tari Haahtela luennoi tieteen päivillä aiheesta ”Puhtaus on puoli terveyttä ja lika toinen puoli”.  Luennossa Haahtela valoitti sitä, miten ihmisen keho käy jatkuvaa sotaa ympäristön bakteerikantoja vastaan. Pitkään on myös tiedetty, että esim. antibioottien jatkuva käyttö häiritsee tätä sotaa. Kehoa kuormittavat myös runsaat rokotukset, joita on lasten rokotusohjelmassa jo noin 15 erilaista. Rokotteet ja tarkka hygienia eivät kuitenkaan ole tae terveestä lapsuudesta, vaan pahimmillaan juuri päinvastoin. Liika puhtaus ja etääntyminen luonnosta aiheuttavat allergioita ja sairauksia. Haahtela kutsuukin astmaa, allergioita, nuorten diabetesta ja keliakiaa kroonisiksi sivilisaatiosairauksiksi. Itse lisäisin tähän listaan vielä ainakin laktoosi-intoleranssin.

Tätä pohtiessa katse kääntyy myös väistämättä ruokaan. Haahtela kyseenalaistaa mm. valmiiksi pestyt juurekset – kotiin kun ei kulkeudu juuri mitään luonnollisia bakteereja. Tämän lisäksi jos lapsi ei juurikaan vietä aikaa luonnossa tai edes eläinten lähellä, hän sairastuu herkemmin edellä mainittuihin sairauksiin.

Haahtelan resepti immuniteetin kohottamiseen on yksinkertainen. Mökkeily, luonnossa liikkuminen, metsämarjojen syöminen suoraan luonnosta sekä kynnenalusten ”pitäminen mullassa” jo lapsuudesta lähtien vahvistavat parhaiten kehon omaa vastustuskykyä.

Luonnollinen ruoka siis kunniaan: mahdollisimman vähän käsitelty ja perusraaka-aineista valmistettu. Lisäaineet minimiin. Mahdollisuuksien mukaan tietysti kotimaista. Tämä on helppo toteuttaa, etenkin karpisti.

Karppisisko Virpi

Kevytruokaa, ei kiitos

Hesarin verkkosivu uutisoi tänään siitä, miten superkevyen ruuan suosio hiipuu. Ruuan aidot maut ja luonnollisuus kiinnostavat entistä enemmän, luomu vetää paremmin ja ympäristöystävällisyys kiinnostaa.  Arla Ingmannilla viisiprosenttisen juuston myynti on laskenut eniten. Uutuudet ovat lähes kauttaaltaan normalirasvaisia.

Minun karppaukseni lähtee aika pitkälle juuri aidoista mauista ja niukasti p0rosessoiduista raaka-aineista. Valitsemani jogurtin raaka-ainelistassa on kolme sanaa: maito, kerma ja hapate. Käytän kuohukermaa ja valmistan yksinkertaista ruokaa yhä enemmän  perusraaka-aineista. Käytän luonnollisia rasvoja – voita ja oliiviöljyä – mutta en silti syö erityisen runsasrasvaisesti. Se vain ei maistu hyvälle. En kumminkaan osta rasvatonta ja vähärasvaista.

Mats-Eric Nilsson toteaa kirjassaan Petos Lautasella (WSOY) , että kevyttuotteiden syöjä on kuin kevytsavukkeiden polttaja. Hän lisää helposti kulutusta päästäkseen toivottuun vaikutukseen – ottaa suurempia annoksia tunteakseen itsensä kylläiseksi. Minä väitän omasta kokemuksestani, että luonnollisissa rasvoissa vähempikin riittää.Tukholman Karoliinisen instituutin 2007 valmistuneessa tutkimuksessa todettiin, että naiset, jotka päivittäin juovat rasvaista maitoa ja syövät rasvaista juustoa, lihovat vähemmän kuin kevyitä vaihtoehtoja popsivat. Nilssonin siteeraamaan tutkimukseen osallistui 19.000 naista, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.

Karppaajana paitsi syön tuota normalirasvaista tavaraa. Jätän pois niitä nopeita hiilihydratteja: valkoista viljaa ja sokeria. Riisiä, pastaa, perunaa, leivonnaisia, karkkeja sun muuta pistän suuhuni äärimmäisen harvoin.  Limuja en juo ollenkaan, hedelmämehujakin hyvin harvoin. Tämä yhdistelma tuntuu toimivan minulla. Ruoka maistuu hyvältä ja kehon tasapaino ja nälän säätely toimii.

Linkki Hesarin uutiseen: Superkevyen ruuan suosio hiipuu

Karppisisko Tuulevi

Selviytymisopas vaativalle ruokakuluttajalle

Kääntelen kädessäni HK:n leikkelepakettia ja huomaan, että myös siitä on poistettu natriumglutamaatti. Snellmanhan se taisi ensimmäisenä mainostaa leikkeleitä, joiden valmistuksessa kyseistä lisäainetta ei käytetä. Ilmiö leviää ja se on hyvä! Pieni askel kohti aidompaa ruokaa.

Meille myydään ruokana vaikka sun minkälaista tavaraa, josta osassa varsinaista alkuperäistä raaka-ainetta on vain nimeksi. Tänä syksynä ilmestyi aiheesta suomeksi Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas (Atar 2010), joka on jatkoa menestysteokselle Petos lautasella (WSOY 2007). Tuon kirjan jälkeen Ruotsin elintarviketeollisuus on kuulemma poistanut tuotteistaan useita lisäaineita. Ruotsalaiset kuluttajat ovat aktivoituneet ja tutkivat tarkemmin, mitä ostavat. Nilssonin ensimmäistä teosta on myyty Ruotsissa yli 400 000 kappaletta. Kirjailija on myös kysytty luennoitsija.

Vaadi aitoja makuja

Aitoa ruokaa – kirjan esipuheessa kokko Markus Maulavirta usuttaa luopumaan teollisesti väärennetystä ruoasta ja vaatimaan aitoja makuja. Hyvä ehdotus myös karppaajalle. Mitä selkeämpää ruoka on, sen helpompaa on myös karppaus. Kehon tasapaino löytyy nopeammin ja säilyy paremmin. Omilla valinnoilla ja vaatimalla aitoa ruokaa me edistämme tarjonnan muuttumista siihen suuntaan. Viranomaisilla paukkuja vaikuttamiseen on todella vähän. Kananliha- ja –nahkapihvejä löytyi kuukausi sitten edelleen kaupasta jauhelihapihveinä, vaikka asiasta uutisoitiin ja sekä Kuluttajaliitto että Evira puuttuivat asiaan jo keväällä.

Luulenpa, että kun luet Nilssonin kirjat, paluuta entiseen Ruususen uni- ruoka-ajatteluun ei ole. Ainakaan ei ollut minulla. Tietoisuus pitkien lisäaineluetteloiden merkityksestä on kuin stop- merkki mielessä.

Selviytymisopas

Aitoa ruokaa –kirja kuvaa 150 elintarviketta, kertoo niiden luomuvaihtoehdoista ja antaa niihin liittyviä vinkkejä. Lisäksi kirjasta löytyy kuvaukset tavallisimmista lisäaineista ja perusinfo elintarvikkeissa käytettävistä merkeistä. Hauska osuus on ruokamainosten koodiston lukuopas. Mitä mielikuvia meissä halutaan herättää, kun myydään maalaismunia tai mummon muusia. Todellisuus on toista kuin mielikuvat.

Nilsson itse nimittää opustaan selviytymisoppaaksi vaativalle kuluttajalle. Aika hyvä määritelmä, sillä juuri sellaisena se toimii. Älä usko kaikkea, mitä sinulle syötetään (suuhun, päähän, mieleen, ajatteluun), vaan ota selvää. Aitoa ruokaa sopii hyvin karppaajan kirjahyllyyn karppikirjojen jatkoksi. Kirja on  käännösvaiheessa sovellettu Suomen oloihin.