Löysin hyvän porkkanakakun reseptin!

porkkanakakku5Olemme tuumineet Karppisiskojen tulevaisuutta ja blogin suuntaviivoja. Virpi on reissaannut töiden puoleen pitkin ja poikin ja elänyt siinä samalla tiivistä lapsiperheen elämää. Minä olen tuuminut omien yrittäjän hommieni suuntaa ja painopisteitä, seuraillut kuopuksen muuttoa omilleen ja ihmetellyt uutta elämäntilannetta. Lapset ovat poissa kotoa. Tässä ihmetelessä blogi on olut komeron hyllyllä. Lukijoita sivuilla on kyllä riittänyt – näyttökertoja on ollut kesimäärin 13.000 / kk ja yksittäisiä kävijöitä noin 7.000 / kk tämän menneen horrosvuoden aikanakin. Kyllä ootte ihanan  uskollisia. Siskot kiittävät!

Siskojen Facebook-sivulla olemme olleet koko ajan varsin aktiivisia. Sivua kannattaa seurata senkin vuoksi, että linkitämme myös  muiden blogien vhh-ohjeisiin ja asiaa sivuaviin ruokauutisiin.

Tulevaisuudesta

Blogi jatkuu kyllä. Höttöhiilareihin ei ole näiden vuosien jälkeen enää paluuta. Minua kiinnostaa ruokavalion viilaaminen osittain  raakaruoan suuntaan ja se sopii kyllä ruokavalioon. Huomaan kropan kaipaavan sellaista ajoittain ja siksipä menenkin hurmokseen, kun pääsen vetäisemään ateriana vaikkapa kunnon vihersmoothien. Näin kävi pari viikkoa sitten Tampereen Ruohonjuuren smoothie-baarissa. Samaa kulttuuria juurruttelen osaksi näitä kotisyömisiäkin –  pikkuhiljaa. Kohta alkaa villiyrttiaika ja sitä satoa odotan smoothiehommiin.

Porkkanakakku onnistuu karpistikin

Muutama kuukausi tai melkein vuosi on mennyt pääosin vanhoilla vhh-resepteillä. Nyt kyllästyttää niin, että ryhdyn urakoimaan uusien ohjeiden kanssa. Jos en päätä kokeillaa uutta, ota ohjetta esille ja ala tositoimiin keittiössä, lipsahdan laiskasti vanhaan ja tuttuun.

Leivontaosastolla aloitan porkkanakakusta. Ohje on Karkkipäivä-blogista mukailtu – kiitos kuuluu siis Sannille, joka reseptin on kehitellyt. Löysin tämän jonkun toisen seinältä, klikkasin blogiin ja kas, löysin sieltä monta muutakin kivaa ohjetta. Karppisiskot suosittelevat Karkkipäivää!

1 kananmuna
3 rkl karppisokeria (erytrolia)
0,5  dl kermaa
50 g voita sulatettuna
vajaa tl ruokasoodaa
0,5 dl kookosjauhoa
0,5 dl mantelijauhetta
ropsaus mantelirouhetta
noin 1,5 dl porkkanaraastetta
ropsaukset kanelia, kardemummaa, inkivääriä ja kardemummaa

kuorrutus:
0,5 prk Philadelphia-tuorejuustoa
vajaa desi kermaa (vatkataan)
makeutusta: stevia tai karppisokeria
tilkka sitruunamehua
maun mukaan mantelirouhetta
porkkanakakku2


porkkanakakku3

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Lisää sekaan sulatettu, hiukan jäähtynyt voi, kerma ja keskenään sekoitellut kuivat aineet, mukaan lukien porkkanaraaste. Kaada taikina voideltuun, pieneen, noin puolen litran vetoiseen vuokaan. Minä käytin suorakaiteen mallista leipävuokaa, jonka pohjalle leikkasin pohjan kokoisen leivinpaperin suikaleen. Taittelin sen mutkalle kaksinkerroin puolesta välistä, jolloin taikinalle jäi pieni, korkeahko pesä. Näin kakusta ei tullut ihan lättänä. Taikina on sen verran ”tiivistä” ettei se levinnyt paistuessa ulos pesästä.

Paista puolisen tuntia 175 asteessa. Valmista sillä aikaa kuorrute. Vatkaa kerma ja sekoita se tuorejuustoon. Minä en mkitannut tarkkaan kerman määrää. Käytin sen mitä purkista oli jäljellä, arviolta puolisen desiä. Mausta ripauksella sokeria ja tilkalla sitruunamehua. Kuorruta jäähtnyt kakku ja ripota kuorrutteen päälle mantelirouhetta. Koristele halutessasi porkkanalastuilla. Niitä voit tehdä näppärästi juustohöylällä.

Kakusta tuli maukas. Ohje on todella pieni eli valmiista kakusta tulee ehkä sellaiset  kuutisen palaa – riippuen siitä kuinka paksuja leikkaa ja kuinka monta leipuri syö kuorruttaessaan ja kakun päitä tasatessaan. Ohjeen voi vallan hyvin tehdä tuplana, jolloin tulee isompi kakku. Testaukseen tämä pikkiriikkinen kokeilu sopi hienosti. Jatkoon!

porkkanakakku4

Karppisokerin määrää mietin ja ajattelin korvata osan siitä stevialla ensi kerralla. Minua stevian maku ei tökkää, jos sitä käyttää maltillisesti. Toisaalta kakku varmaan syntyisi vähemmälläkin sokerilla. Tätä pohdin, koska karppisokerissakin on oma tunnistettava säväyksensä ja haluan sen mahdollisimman miedoksi.

Karppiporukoissa kinataan välillä siitä, pitääkö sitä makeaa syödä. No ei pidä ja makeakoukusta pitääkin irtautua. Kakun leipomisessa minulla ei ole pointtina makea. Sen sijaan on kiva saada kaffekupposen tai teehetken iloksi joskus jotain muutakin kuin pala tummaa suklaata, siivu hyvää juustoa tai muutama manteli. Vaikka juon usein pelkän kahvin tai teen – kahviloissa melkein aina – kaipaan sitä kahvitauon rituaalia, johon kuuluu jokin kiva ja kaunis leivos lautasella. Niitä ennen muinoin syömiäni öllömakeita en kaipaa, koska makuaisti on muuttunut ja nykyään maistuu pienikin makeus. Jotain kaffekaunista kumminkin  ja siksi leivon välillä.

Karppisisko Tuulevi

Ahdistaako annoskoko?

Makeaa ei juurikaan tee mieli ja leivänhimokin pysyy kurissa. Sipsit ja muut suolaiset pikkunaposteltavat pysyvät myös kaupan hyllyillä. Virvoitusjuomia en juo, en edes light-versioita. Kyllä, liikun aivan liian vähän. Otan myös viinilasillisen toisinaan. Suurin syntini ruokarintamalla taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla aivan liian suuri annoskoko.

Muistan, kun sekalaista ruokaa syödessäni latasin lautaselleni silloisessa työpaikassa ison, ei vaan valtavan annoksen salaattia. Kollegani katsoi hitaasti ja kysyi, että miten minä jaksan syödä noin paljon. Suorastaan helposti, mietin. Etenkin, kun silloin en kiinnittänyt huomiota annoksen sisältöön. Jos salaatista ei löydy proteiinia ja rasvaa, voin syödä sitä vaikka ämpärillisen ja silti tunnen mukamas nälkää. Etenkin rasva auttaa nälänhallinnassa oleellisesti ja jo siksikin sitä karpatessa kannattaa lisätä ruokaan.

Syö vähän ja useasti on virallisterveellisen painonhallintaneuvo. Minulle se ei taas sopinut, sillä neuvoa noudattaessa oli helppo lipsua jatkuvan napostelun puolelle. Ruoansulatukselle on hyvä antaa välillä lepoa ja siksi kolme kertaa päivässä ateriointi toimii paremmin.

Tosin harvemmin toteutettu ruokailu tekee minulle kuvitellun tarpeen syödä liikaa. Kun takana on ahmimishistoriaa ja tunnesyöpöttelyä ja se yhdistyy heittelehtivään verensokeriin sekä nälän huonoon sietokykyyn, tulee annoskoosta pienoinen ongelma. Järki minussa sanoo, että lautasellinen ruokaa riittää ja pitää nälän. Tunnevammainen puoleni taas huutaa ruokaa niin kauan, kunnes olo on ähky ja epämiellyttävä. Täysi vatsa on kuin lämmin syli, sen viereen on hyvä käpertyä ;-).

Karppisisko Virpi

Miten olis lettukestit?

Kesä ja lettukestit. Kyllä karppaajankin pitää päästä letunpaistoon. Meillä näitä paistettiin eilen.

Olen muistaakseni poiminut tämän ohjeen alunperin karppaus.infon reseptiosiosta. En nyt malta etsiä suoraa linkkiä ohjeeseen. Tämän ensimmäisen testauksen jälkeen totesin letut maistuviksi ja paremmiksi kuin joskus aiemmin testaamani, perheen nuorison nyrpistelemät rahkaletut. Tämänkertainen lettusatsi läpäisi myös esikoisen kriittisen seulan. Ohjeesta riittää lettuja neljälle.

2 Kieku-munaa
2 dl maitoa
2 dl kermaa
2 rkl psylliumia
suolaa
20 g voita

Sekoita ainekset voisulaa lukuun ottamatta. Minä käytin suoraan tilalata haettua ”raakamaitoa”, en siis sekoittanut maitoa ja kermaa, koska raakamaito on suht´rasvaista. Anna turvota vartin verran Usko tai älä, tästä tulee lettutaikinan paksuista, vaikka psylliumia on vain pari ruokalusikallista. Sulata voi ja sekoittele se taikinan joukkoon.

Paista lettupannulla voissa. Paistaminen vaatii vähän totuttelua. Itselläni pari ensimmäistä meni harjoituskappaleiksi, tosi syömäkelpoisiksi sellaisiksi. Nämä letut eivät kestä yhtä kovaa lämpöä kuin vehnäjauhotaikinasta tehdyt. Minä käräytin ensimmäisen letun reunat. Vaikka lettu tuntuu käännettäessä lörpöltä, taikina kestää mukavasti koossa.

Tarjoile vaikka pakastemarjojen ja kermavaahdon kanssa. Kohta kypsyy mansikkasato- aijai, miten hyvälle kuulostavat viipaloidut tuoreet mansikat, kermavaahto ja letut.

Tänään minua laiskotti, enkä viitsinyt paisto-operaation jälkeen hakea alakerran pakastimesta marjoja. Ne olisivat sitäpaitsi olleet jäässäkin. Laitoin letun päälle pari ruokalusikallista tyttären ostamaa vauvan mangososetta, joka muuten kuvassa näyttää erehdyttävästi munankeltuaiselta. Soseessa on hiilareita 12 g /100 g eli koko purkillisessa 15 g – minun lettuni päällä siis aika vähän.  Komeuden kruunasi reilu annos  vaahdoksi vatkattua ja stevialla makeutettua kermaa.  Hyvälle maistui.

Karppisisko Tuulevi

Ravinteikas vähähiilihydraattinen

Googlettamalla karppaus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio löytyy valtavasti tietoa. Jo pelkästään erilaisia VHH-variaatioita on varmaan parikymmentä, melkoinen viidakko siis. Kutsumme siskon kanssa ruokavaliotamme karppaamiseksi, vaikka se sisältää käytännön ratkaisuja myös Atkinsista, Antti Heikkilän Pellinki-dieetistä sekä Varpu Tavin opeista.

Vierastamme ehdotonta yksisilmäisyyttä ja kannatamme oman kehon kuuntelua. Kukaan muu ei voi tietää mikä juuri sinulle sopii kuin sinä itse. Vaikka jotkut karppaajat hyväksyvät mm.makeutusaineiden käytön (esim. Aspartaamin) se ei meidän ruokavalioomme kuulu. Toiset eivät koske lainkaan viljatuotteisiin, mutta hyväkarppilinjalla esim. 100%:n ruisleipä on ihan ok juttu. Paljon riippuu myös siitä, onko tavoitteena painonpudotus vai nykyisen painon ylläpito. Elinvoiman, parempien veriarvojen ja vähäisempien vatsavaivojen tavoittelukin voi olla motivaattorina VHH-ruokavalioon, siten normaalipainoinenkin hyötyy siitä.

Rento karppilinja on paikallaan myös juhlien aikaan. Mikään ruokanatsi en todellakaan halua olla. Minulla oli viime vuonna todellinen juhlien superkesä ja jos olisin suhtautunut tiukkalinjaisesti ruokavaliooni, eväslinjalle olisin joutunut. Välillä sain koostettua helpommin karppilautasen, toisinaan oli joustettava. Se mikä oli erilaista aikaisempiin juhliin verrattuna oli tahdonvoiman lisääntyminen. Olen ollut aina heikkona erilaisiin leivonnaisiin, mutta nykyään pienen maistipalan jälkeen ei tuota ongelmia kieltäytyä santsikierroksesta. Iloitsen siitä, että olen löytänyt karppiruokavalion kautta kohtuullisen syömisen taidon.

Karppisisko Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 1/3

Karppauksen, vähähiilihydraattisen ruokavalion eli VHH:n ympärille on syntynyt monta koulukuntaa. On Montignac -dieettiä, Zone-ruokavaliota, Atkinsia, Antti Heikkilän Pellinkinkiä, kivikautista ruokavaliota, Varpu Tavin mallia ja ties mitä muita. Vhh -menetelmä ei ole siis mikään uusi tulokas. Sitä on käytetty pitkään Keski-Euroopassa erilaisten sairauksien hoidossa, varsin menestyksekkäästi. Toivoa vaan voi, että meillä Suomessakin osattaisiin yhdistää oikeanlainen ruokavalio tiettyjen sairauksien käypähoito-suosituksiin.  Mutta ei hätää. Jos asia takkuaa THL:ssä, niin ihmisten omien kokemuksien kautta se leviää kulovalkean tavoin. Vapaa sana ja sosiaalinen media on tämän(kin) ilosanoman paras levittäjä.

Lupasin kertoa karppuksen perusteista. Yritän saada ne mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon. Lisätietoa sitä haluaville löytyy mm. sivuilta http://www.karppaus.info/ .  Sitä olen käyttänyt tämänkin blogitekstin lähteenä.

Ensin tusina tärkeää periaatetta

1. Lopeta leivän syönti, etenkin painonpudotusvaiheessa. Myöhemmin voit tuntemuksien mukaan syödä 100%:sta ruisleipää.
2. Lopeta pastan, riisin ja perunan käyttö.
3. Lopeta sokerin ja sokeristen tuotteiden käyttö. Oli se sitten valkoista sokeria, inkkarisokeria, hunajaa tai hedelmäsokeria – unohda! Tiedän, että jotkut karppaajat käyttävät keinomakeutusaineita, mutta itse en koske niihin pitkällä tikullakaan
Näillä ohjeilla pääset jo hyvään alkuun ja hämmennyksen tilaan – mitä ihmettä sitten voi syödä?
4. Varmista proteiinien riittävä saanti. Syö pihviä, kalaa, kanaa, kananmunaa ja ota seuraksi iso läjä kasviksia, juureksia, kaaleja…paistettuja, keitettyjä, wokattuja tai ihan miten vaan, raakana tai kypsänä. Mutta ei sitä pyhää pottua!
5. Vaihda margariinit yms.keinotekoiset E-koodivoiteluaineet oikeaan voihin tai 80% rasvaa sisältävään Oivariiniiin, Ingmariiniin tai Dellariiniin
6. Tutustu kylmäpuristettuun kookosöljyyn, luomusellaiseen ja ota se osaksi ruokavaliota
7. Hyviä kylmäpuristettuja erilaisia kasviöljyjä kannattaa kokeilla ja lotrata surutta salaatin sekaan, mutta paistamiseen ne eivät sovellu (paitsi tämä kookosöljy)
8. Vaihda kevytkermat yms. keinotekoiset E-koodikasvirasvalitkut oikeaan kermaan (vispikerma, kuohukerma)
9. Jos käytät maitoa, käytä sitä rasvaisinta eli punaista tai luo hyvät välit jonkin paikallisen maidontuottajan kanssa. Raakamaidosta ei ole mitään otettu pois eikä siihen ole lisätty mitään. Luonnontuote parhaimmillaan!
10. Muista että kananmunat ovat loistoruokaa!
11. Meillä on metsät ja marjapensaat syksyisin täynnä luonnon omaa superfoodia: MARJOJA!! Unohda edes hetkeksi guavat, passionhedelmät ja muut vastaavat kaukaa tuodut hedelmät. Niissä on hiilarit turhan korkeita. Et myöskään voi tietää mitä torjunta-ainejäämiä ne sisältävät.  Meidän omissa marjoissamme on moninkertainen määrä antioksidantteja & vitamiineja.
12. Makeannälän yltäessä tuskaisiin mittoihin, ota pala tai kaksi terveellistä tummaa suklaata, sellaista, jossa on kaakaota yli 70%. Mutta huom! Ei koko levyä 😉 Ole huoleti, makean tuska helpottaa ajan myötä ja yllättävän nopeasti. Makea alkaa jopa maistua äklöltä.

Jatkan perusteita vielä parissa postauksessa – näillä pääset liikkeelle!

Virpi