Inspiroiva tyrnitipi

tyrnitipupäivä4Keittokirjat ovat ihania. Siis ne ihan oikeat, joita voi asettua selaamaan sohvannurkkaan ja miettiä, mitä kokkaisi. Joo joo, tiedän että voihan sitä tablettiakin selta, mutta ei vaan tunnu samalta. Ja joo joo, olen kokeillut ja koittanut ankkuroida tablettia myös tällaiseen reseptikäyttöön, mutta ei se vaan korvaa aitoa kirjaa.

Viime viikolla lehteilin Kirsti Eskelisen upouutta kirjaa IHANAT MARJAT. Sieltä löysin tyrnitipin. Pakastimesta taas löysin tyrnimarjoja, joita miehen kotipaikalla Keski-Suomessa kasvaa. Satoa on vielä jäljellä jäisen kaapin uumenissa. Broilersuikaleitakin sattui olemaan, joten kokkaamaan omaa versiota kirjan ohjeesta.

Tätä Gummeruksen kustantamaa kirjaa suosittelen  lämpimästi. Se ei ole karppikokin opus, mutta sen ideoista löytyy innostavia oivalluksia suomalaisten marjojen käyttöön. Leivonnaisissa voi korvata sokerin karppisellaisella. Muutenkin ohjeita on helppo soveltaa. Kirja on myös näppärä tietopaketti kotimaisista marjoista. Iso peukku sille.

TYRNITIPIN SOVELLETTU VERSIO

600 g broilersuikaleita (tai rintafileitä, jotka leikataan suikaleiksi)
pari rkl soijakastiketta
hiukan pippurisekoitusta myllystä
hiukan suolaa
pari rkl ruokaöljyä
muutama uuden sadon sipuli
desin verran tyrnisosetta
hiukan hunajaa
parisataa grammaa turkkilaista jogurttia (alkuperäisessä ohjeessa ranskankermaa)
neljännesdesi tyrnimarjoja

Sekoita soijakastike ja pippurisekoitus astiassa ja kääntele broilersuikaleet siinä. Anna maustua hetki. Ruskista suikaleet kuumassa öljyssä  ja nosta uunivuokaan.

Silppua sipuli suikaleiksi. Alkuperäisessä ohjeessa on myös pari porkkanaa – minulta se jäi pois, kun nyt ei sattunut olemaan. Kuullota sipuli pannulla ja lisää vuokaan. Sekoita tyrnisose, turkkilainen jogurtti ja hunaja. Kaada uunivuokaan.

Kypsennä ruokaa kannen alla 175 asteessa puolisen tuntia. Lisää kokonaiset marjat ruoan pinnalle. Me keitimme kaveriksi kukkakaalin kukintoja. Kukkakaalimuusikin olisi mainio vaihtoehto, mutta en jaksanut ryhtyä valmistamaan sitä tällä kertaa.

Salaatin tein varhaiskaalista, jonka sekaan murustin fetajuustoa ja päälle pirskotin maustettua oliiviöljyä: mausteina yrttejä ja silputtua, aurinkokuivattua tomaattia.
Alkupaloina söimme vuohenjuustoa tomaatin kanssa, lisämakuna thaibasilikan lehtiä ja päällä hiukan oliiviöljyä.

IHANAT MARJAT -kirja maksaa Bookyssa (17.7.) 26,20 euroa

Karppisisko Tuulevi

tyrnitipupäivä2 tyrnitipupäivä1 tyrnitipupäivä5 tyrnitipupäivä

 

 

Mainokset

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Muffinileipurin päiväkirja

No en minä mikään muffinileipuri oikeasti ole, en edes muista koska olisin viimeksi niitä tehnyt. Sana vaan kuulostaa niin hauskalle, muffinileipuri. Missä vaiheessa muffinssit ovat muuten muuttuneet muffineiksi? Kuka tietää? Tarkoittavatko ne samaa? Vai ovatko ne ihan eri asioita, enkä minä vain ole tajunnut sitä?

Minulla on vasta nyt Fit Karppaaja –lehden kakkosnumero, lainassa toiselta karppisiskolta nimittäin. Siinä on vino pino mainioita leivontaohjeita, joista yhden tarpeet sattuivat olemaan kaapissa valmiina. Siis eikun leipomaan. Menin vähän niinkuin keittiöseuraksi tyttärelle, joka valmisti kotijäätelöä jäätelökoneella: Marianne-rouhetta ja mansikkaa ynnä aitoa vaniljaa. On kuulemma hyvää!

Samassa lehdessä on myös Ilon vuosi-blogin Katja Sonnisen erinomainen karppileipurin ABC: perusvinkit käytettävistä jauhoista ja leivonnan apuaineista sekä niiden käsittelystä. En tiedä löytyykö lehteä enää lehtipisteistä. Jos ei, niin silmäilkää kirpparipöytiä tai kysykää kaverilta lehti lainaan ja ottakaa kopio koosteesta. Lehti kuuluu kyllä kaikkineen sarjaan säilyttämisen arvoiset aviisit. Ruoka- ja leivontareseptejä on kaikkiaan nelisenkymmentä.

Mutta tässä siis mustikkamuffineita, joita juuri söimme päiväkahvin kanssa. Ohjeesta tulee 16 reilun kokoista  muffinia. Itse halusin tehdä pienempiä. Tein 24 kpl, joka sitten tarkoitti sitä, että valmiit muffinit jäivät aika ohuiksi lättänöiksi niinkuin kuvasta näkyy. Muffinivuoat kun olivat suht isoja. Tämän olisi toki voinut paistaa myös piirakkavuoassa. Ensi kerralla sitten.  Alkuperäisessä ohjeessa Karppisokeria (erytrolia) oli puoli desiä enemmän, mutta minun makuuni tuo kaksikin riittää mainiosti. Osittain se varmasti johtuu siitä, että käytin nyt suolatonta voita, jonka kanssa makeutusta tarvitsee vähemmän. Tämän älysin Paakarin Karppiherkkuja-blogista. Kiitos mainiosta vinkistä! Makeus kelpasi jopa nuorisolle, joka yleensä huomauttaa siitä, että karppileivonnaiset eivät ole tarpeeksi makeita. Mustikoita taas laitoin koko rasiallisen eli puolisen desiä enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa.

Mustikka-vaniljamuffinit (16 kpl)

2 dl karppisokeria
150 g suolatonta voita
6 Kiekun : ) munaa
200 g Philadelphia-juustoa
3 rl leivinjauhetta
3 rkl psylliumia
1,5 dl mantelijauhoa
3,5 dl mustikoita
vaniljaa (vaniljatangosta)

Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa kananmunat yksitellen joukkoon. Raaputa sekaan vaniljaa vaniljatangosta ja lisää Philadelphia-juusto.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita lopuksi mustikat varovasti joukkoon. Annostele taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa parikymmentä minuuttia.

Tuumailin tuossa mielessäni, että näistähän saisi vaikka muffinileivoksia. Kunnon kermakiehkura päälle ja mustikoita koristeeksi.

Karppisisko Tuulevi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tarjoan raparperisoppaa Arabian kulhosta

Lisää raparperia. Nyt kiisselinä. Ja tähän minä tuppasin sitä eiliseen piirakkaan kaipaamaani mansikkaa.

Kiisseli kuuluu kotitalouden perustaitoihin. Tiedättehän kotsan tunnilta koko- ja osanestemäärän suurustuksen. Vieläkö muistatte, mitä ne tarkoittavat? Kun olin vekara, meillä oli lähes joka päivä jotain jälkiruokaa, usein kiisseliä tai mehukeittoa. Muistan miten kaverin luona kyläreissulla jäin ruokapöytään pääruoan jälkeen odottamaan jälkkäriä, jota ei koskaan tullut. Olin hirveän hämmästynyt siitä, että siinä kyökissä ei tarjottukaan mansikkasoppaa. Tai mustikka. Tai omena. Tai ihan mitä vaan soppaa. Meillä kiisseliö kutsuttiin aina sopaksi.

Tässä teille nyt alkukesän raparperisoppaa, jonka tarjoilin samanlaisessa kulhossa kuin äiti. Tuollaisessa sinireunaisessa arabialaisessa. Oman kulhoni ostin kirpparilta. Nostalgian aalto oikein hulahti ylitseni, kun näin tuon astian. Se sattui olemaan myös erityisen edullinen löytö!

Tämän vhh-sopan suurustin psylliumilla. Tällä karppisokerimäärällä sopasta ei tule kovin makeaa. Maistele ja makeuta mieleiseksesi! Voit käyttää myös steviaa.

8 dl vettä
kolme raparperin vartta (kuori ja pilko)
noin puolen litran rasiallinen pakastemansikoita
1 dl karppisokeria

suurus:
1 rkl psylliumia
2 dl vettä

Laita kattilaan vesi, pätkityt raparperit, jäiset mansikat ja sokeri. Keitä kunjnes raparperit hajoavat, 10-15 minuuttia.
Tee suurus. Vatkaa psyllium kylmään veteen. Valuta suurus nauhana kiisseliin: vatkaa kiisseliä samalla. Anna kiisselin tämän jälkeen kuumentua kiehumispisteeseen. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Psylliumista kannattaa muistaa sen turpoamisominaisuus. Sehän paksuuntuu jäähtyessään ja jopa jopa jääkaapissa. Siksi kiisselistä on hyvä tehdä valmistusvaiheessa mieluummin liian löysää kuin paksua.

Tarjoile maidon tai kermavaahdon kanssa. Muistathan, että raparperin oksaalihappo tarvitsee kaverikseen aina jotain maitotuotetta.

Karppisisko Tuulevi

Rai rai rapaperia piirakkaan

Tämän ohjeen alkuperäinen idea on lukion jälkeen käymäni talouskoulun ajoilta – siis perinteitä jo vuodesta 1985. Teimme Mikkelin talouskoulussa, Lähemäen vihreän puutalon kotitalousluokassa mamman marjapiirasta. Sen pohjaan tuli sekä graham- että vehnäjauhoja. Ohjeesta tuli luottoresepti, jota olen vuosien varrella käyttänyt kymmenet kerrat eri versioina.

Nyt sovelsin repeptiä tekemällä pohjan aivan uusiksi mantelijauhoista. Rakenne on erilainen, pehmeämpi. Täytteen tuttu idea säilyi: kermaviiliä, kanamunaa ja raparperia. Tämä koko juttuhan lähti tarpeesta keksiä jotain kivaa raparperista, jota yrttipenkin kainalossa kasvaa villisti ja vauhdilla. Sato ja laatu on parhaimmillaan juuri nyt alkukesästä.

Pohja

125 g vähäsuolaista voita
0,5 dl karppisokeria
1 Kieku-muna
3 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Päälle

noin puoli litraa raparperipaloja
2 dl kermaviilia
1 dl karppisokeria
1 Kieku-muna
vaniljatangosta raaputettua vaniljaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa muna vaahdon sekaan. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan.Llevitä taikina voideltuun vuokaan, halkaisiljaltaan noin 26 cm.

Laita pilkotut raparperit kattilan pohjaan ja tilkka vettä pohjalle. Anna pehmentyä hetken ennen kuin sekoitat muihin täyteaineisiin. Vatkaa kananmuna rikki kulhossa, lisää kermaviili ja karppisokeri.  Raaputa joukkoon hiukan vaniljaa vaniljatangosta. Paista 175 asteessa puolisen tuntia. En itse katsonut kovin tarkkaan kelloa, vaan seurailin kypsymistä muuten.

Anna piirakan jäähtyä kunnolla. Samalla se jähmettyy hiukan ja leikkaaminen onnistuu paremmin kuin lämpimänä. Tarjoa kermavaahdon kanssa. Raparperin oksaalihappo tarvitsee kaverikseen aina jotain maitotuotteita.

Voit mainiosti leipoa piirakan mistä tahansa marjoista tällä ohjeella. Vaihda vain raparperit marjoihin! Rapaperin kaveriksi voi lisätä vaikka mansikaa – lopputulos olisi herkullisemman värinen kuin tuo pelkkä raparperi.

MAKEUDESTA

Postaan ohjeen, vaikka makeutuksen määrä ei tällaisenaan  ihan minun makuuni riitäkään. Piirakan makeus kaipaa siis hiukan säätöä. Itse ratkaisin homman niin, että ripottelin hiukan karppisokeria sellaisenaan piirakan päälle. Myös kermavaahdon makeutin karppisokerilla. Karppisokerin voi myös itse pyöräyttää tomusokeriksi ja siivilöidä sitä piirakan päälle. Jauha tarvitsemasi määrä sauvasekoittimella hienoksi ja käytä.

Karppisisko Tuulevi

TÄYDENNYS 3.6.2012 klo 15.30

Piirakan pohjasta tulee tällä ohjeella aika pehmeä. Seuraavalla kerralla lisään joukkoon manteli- tai pähkinärouhetta antamaan vähän kivaa tuntua. Ja joo tuosta väristä. Karppisisko Virpi kävi äsken maistamassa piirakkaa ja valaisi minua siitä, että normaali sokeri antaa yleensä piirakalle hioukan väriä. Tämä karppisokeri ei. Siksi pelkkä raparperi jättää täytteen aika valjun väriseksi, vaikka päällinen saisikin hiukan paistoväriä.

Sinikka Piippo on marja- ja yrttikuningatar

Suomalaiset marjat, kaikki metsän ja puutarhan lajit.
Elinvoimaa mausteista, terveelliset maustekasvit ja niiden käyttö.

Yksi postaus ei tee näille kahdelle Sinikka Piipon kirjoittamalle kirjalle ollenkaan oikeutta. Kummastakin voisi kirjoittaa monta ja silti jäisi paljon sanomatta. Hankkikaa siis omat opukset, jos marjat ja yrtit innostavat. Minä rankkaan nämä kaksi opusta aihepiirin mukaisissa julkaisuissa kärkisijoille. Maustekirjassa on tuhansittain sekä maustekäyttöön että lääkekäyttöön liittyviä vinkkejä, mausteiden historiaa ja niiden viljelyohjeita.  Mukana on yhteensä 44 maustekasvia. Marjakirjassa esitellään 33 Suomessa kasvavaa, sekä viljeltyä että luonnonvaraista marjasukua sekä hengästyttävä määrä niiden ominaisuuksia.

Sinikka Piippo kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Haastattelujen perusteella hänellä tuntuu olevan lumoava luontosuhde ja intohimo kaikkeen, mikä ympärillämme versoo. Sellaisen vaikutelman nämä kaksi runsaudensarvina versovaa kirjaakin antavat. Paitsi teksti, myös valtaosa runsaasta kuvituksesta on Piipon käsialaa. Tässä on tietokirjailija isoilla kirjaimilla!

Huumaavat yrtit

Minä olen joskus luullut, että kurkuma on curryn kaltainen mausteseos. Väärin. Se on yrtti, jota käytetään curryn osana ja sitä voi kasvattaa ruukussa. Se on paitsi mauste, myös moninaisesti hoitava yrtti. Piipon mukaan se jopa ehkäisee Alzheimerin tautia. Korianteri taas alentaa verensokeria ja salvia saattaa ehkäistä 2-tyypin diabetestä. Antiseptinen kardemumma torjuu herpes simplex-virusta ja hoitaa kipuja ja tulehduksia. Persilja auttaa virtsatievaivoihin ja selleri lievittää virtsasnkarkailua. Tässä vain pikkuriikkinen poiminta paksun oppaan sisällöstä. Kunkin kasvin kohdalla on myös varoituksia. Muun muassa sinappi lisää keskenmenoriskiä ja saattaa häiritä kilpirauhasen toimintaa tai minttu aiheuttaa mahavaivoja herkkävatsaisille.

Mukana yrttilistassa on myös monen karppaajan makeutusaineena käyttämä ja jopa itse kasvattama stevia. Itse olen tutustunut siihen vain jauheena ja nesteenä. Piipon mukaan steviaa käytetään Paraguayssa teenä diabeteksen hoidossa. Se alentaa verenpainetta ja säännöllistää sykettä.  Kuten muidekin kasvien kohdalta, steviankin yhteydestä löytyy varoituksia. Pitempiaikaisessa käytössä se saattaa vahingoittaa munuaisia tai ehkäistä raskautta.

Maistuvat marjat

Marjakirjan kansien välistä löytyy muun muassa infoa marjojen viljelystä ja käytön historiasta Suomessa, käyttöohjeita sekä hengästyttävän tarkat tiedot  marjojen sisältämistä ainesosista ja terveysvaikutuksista.

Kun tein ruokavaliossani korjausliikkeen hiilihydraattiteitoiseen suuntaan, luovuin melkein kokonaan tuontihedelmistä ja lisäsin roimasti kotimaisten marjojen käyttöä.Onkin mielenkiintoista lukea marjatietoa, jota opuksessa on niin paljon ettei mieli meinaa käsittää. Muistan näistä vain murto-osan, mutta onneksi kirjaa voi käyttää hakuteoksena.

Nyt selvisi se, että mansikassa syöpää ehkäisevä ellagihappo on hyvin imeytyvässä muodossa. Mansikka myös puhdistaa suolistoa ja poistaa kuona-aineita. Mustikassa on viisi kertaa enemmän antioksidantteja kuin porkkanassa, parsakaalissa ja kesäkurpitsassa. Mustikan terveysvaikutukset ovat muutenkin mittavat. Sen antosyaanit muun muassa alentavat verenpainetta ja laajentavat verisuonia. Suosikkini puolukka taas sisältää jopa karpaloa enemmän A-tyypin proantosyadiinia, joka suojelee virtsatietulehduksilta. Mustaherukka aktivoi immuunijärjestelmää, hormonitoimintaa, soluaineenvaihduntaa ja suojelee limakalvoja.

Sitten suosikkini tyrni. Siitä löytyy käsittämätön määrä terveysvaikutuksia. Siinä on on muun muassa paljon superoksididismutaasientsyymiä, tehokasta antioksidanttista entsyymiä, joka voi muuttaa terveydelle haitallisia happiradikaaleja vaarattomiksi.

Mahtavat kirjat – osta vaikka omaksi!

Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista – terveelliset maustekasvit ja niiden käyttö. 336 s. Minerva 2011
Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat – Kaikki metsän ja puutarhan lajit, 212 s. Minerva 2010