Gastriitin katoaminen, osa 1.

Kesällä kirjoitin artikkelissa Karppisiskon kahvihetki itsellenikin yllättävästä vatsadiagnoosista gastriitista eli pohjukaissuolihaavasta. Tätä tutkimusta oli edeltänyt reilun kuukauden mittainen vehnänsyöntikuuri, sillä samalla tutkittiin myös keliakia. Jälkimmäistä ei siis löytynyt. Patologi poissulki näytepaloista vielä syövän sekä helikobakteerin. Niitäkään ei onneksi löytynyt. Diagnoosini oli siis gastriitti eli vanhalta nimeltä vatsakatarri. Tuttu tauti sikäli, että nuoruuden  ex-heilani sairasti ja sai sen kuriin opastamallani luontaistuotteella.

Zolt, ei kiitos

Tein ratkaisun, mihin en toki ketään kehoita. En aloittanut lääkärin määräämää zolt-kuuria. Zolt on lääke vatsan liikahappoisuuteen, liikahappoisuus taas syy pohjukaissuolen tulehdustilaan ja haavaumiin. Mistä liikahappoisuus sitten johtuu? Karppiruokavaliosta, ehtivät jo nopeimmat hieman vahingoniloisena huudella. Väärin. Vietin pari iltaa netin äärellä etsien aiheesta tietoa: virallista sekä epävirallista eli ihmisten kokemuksia erilaisista keskusteluketjuista. Kokemuksiahan löytyi, laidasta laitaan. Tietoa vaivasta oli yllättävän niukasti, mutta löysin selkeitä viitteitä seuraavista hapon lisääjistä: stressi, tupakka, särkylääkkeet, väkevä viina ja kahvi. Hieman epävarmempia viittauksia löytyi hapon lisääjänä yllättäen todellisena vatsanystävänä tunnetusta kaurasta. Sain myös tukea karppiruokavalioon tiedosta, että viljatuotteet aiheuttavat tulehdustilaa elimistössä. Samoin kaikki sokerituotteet. Näin ollen myös vatsan tulehdustila pysyi pahana, sillä söin ohjeiden mukaisesti reilusti vehnätuotteita ensimmästä tähystystä edeltäneenä kuukautena. Mitään suoraa syy-yhteyttä en kuitenkaan löytänyt ja uskon, että kehoni heikko kohta nyt sattuu olemaan vatsa. Olen kärsinyt erilaisista epämääräisistä vatsavaivoista koko ikäni ja reagoin lähes kaikkeen vatsani kautta.

Suhtaudu vakavasti vatsavaivoihin

Muistutan kuitenkin kaikille, että KAIKKI EPÄMÄÄRÄISET VATSAVAIVAT TULEE OTTAA TOSISSAAN! Minulla oli diagnoosiin nähden lievät vaivat, en juurikaan esimerkiksi kärsinyt tyypillisestä närästyksestä. Karppiruokavalio oli aikaisemmin rauhoittanut vatsani oireilua reilusti. Siksi sairaus tulikin suurena yllätyksenä, olin varautunut lähinnä keliakiaan.  Vatsatähystys on paras keino tutkia vakavammat sairaudet. Niistä syöpä lienee pelottavin. Pitkälle jatkunut, hoitamaton gastriitti lisää myös syövän riskiä ja siksi kehotan kaikkia vatsavaivoista kärsiviä tutkituttamaan oireilunsa syyt.

Olen juuri tänään kotiutunut kontrollitähystyksestä. Lääkärille tohdin paljastaa vasta tähystyksen jälkeen, etten käyttänyt zolttia. Huojentuneena sain kuulla, että kaikki on kunnossa. Limakalvot terveet, haavaumat parantuneet ja tulehdus poissa!
Oma kokemukseni siis osoitti, että ruokavaliolla ja tietyillä tukihoidoilla (etupäässä luontaistuotteilla) voi saada vatsan kuntoon ilman lääkkeitä. Näistä keinoista kerron blogipostauksen toisessa osassa.

Karppisisko Virpi

Pastaa ja pesupulveria

Tarinoin äsken Facebookin puolella päivän sattumuksesta. Keittiössä ei nimittäin mennyt niinkuin Strömsössä.

Lupasin keittää nuorisolle pussillisen tuorepastaa. Laitoin veden kiehumaan vedenkeittimeen ja kumosin pastat kattilaan valmiiksi. Aioin kaataa kuumat vedet päälle ja napsauttaa siinä vaiheessa levyn päälle. Sitten pari, kolme minuuttia keittohommia ja pasta olisi valmis. Omat kukkakaalit olivat jo valmiina.

Meninkin ajatuksissani napsauttamaan levyn päälle veden kiehumista odottaessa. Kipaisin sitten itse vessaan. Arvaatte tietysti, miten siinä kävi. Alkoi kärytä. Kattilan pohjimmaiset pastat olivat mustia ja pohjaan jämähtäneitä. Tarkistin vahingot ja totesin, että hiilenmustaa tavaraa oli vain vähän. Kaavin sen kompostiin ja keitin lopun pastan valmiiksi toisessa kattilassa. Ihan syötävää siitä kuulemma  tuli.

Kattilaa olenkin sitten liottanut loppuillan ja se on muuten ollut haasteellinen homma. Otin käyttöön äidin vanhan konstin. Laitoin  veden sekaan pyykkipulveria ja annoin seoksen kuplia hellalla. Pulveri irrottaa aika sitkeääkin palanutta kamaa kattilan pohjasta, kokeiltu on. Se minut tälläkin kertaa pelasti. Homma piti tosin ottaa kolmesti uusiksi – aina välillä tsekkasin tilanteen ja jynssäsin palanutta pohjasta irti ja tuumasin, että eikun lisää lientä vaan. Taitaa tuosta kattilasta vielä käyttökelpoinen tulla. Nyt se nimittäin näyttää jo entiseltään.

Kehtaankohan muuten edes tunnustaa – superkokki oikein.  Olen kerran eläissäni polttanut sen puhdistukseen tarkoitetun pesupulverivedenkin pohjaan. En siis tänään.

Nuoriso kuittailee mulle paistetusta pastasta varmaan loppuikäni.
Mitäs pyysivät.
En kyllä tehnyt tätä tahallani!

Karppisisko Tuulevi

Missä piileskelevät pahimmat ruokavaarat?

Mats-Eric Nilsson on ravistellut ja herättänyt keskustelua ruokaan liittyvää ajattelua aikaisemmilla teoksillaan Petos lautasella ja Aitoa ruokaa – väärentämättömän ruoan opas. Nyt häneltä ja Henrik Ennartilta on ilmestynyt suomeksi (Atar 2011) Vaara vaanii kattilassa, miksi pelkäämme oikeaa ruokaa, joka tarkastelee muun muassa sitä, miten lait ja säädökset suosivat ravitsemuksellisesti vähäarvoista teollisuusruokaa perinteisesti valmistetun ruoan kustannuksella ja mihin tämä johtaa.

Saavuttamattomia herkkuja?

Olen vuosien varrella ihmetellyt sitä vaatimusten viidakkoa, joka kohdistuu kekseliäisiin, innovatiivisiin elintarvikealan pienyrittäjiin. Maalaisjärkeni on sanonut, ettei tuossa kaikessa kontrollissa voi olla järkeä, että osa siitä on hygienian nimissä turhan päiten syntyvää torvien toitotusta, joka ei tuota mitään todellista tulosta. Nyt Nilsson kuvaa esimerkkien kautta, että juuri näin se on.

Miten on mahdollista, että mauttomat ja raskaasti prosessoidut teolliset elintarvikkeet täyttävät viranomaismääräykset, mutta pientuottajien on vaikea tai taloudellisesti melkeinpä kohtuutonta saada lupia ravinteikkaiden, maistuvien elintarvikkeiden tuottamiseen. Vaatimukset ovat suhteettomia.  On syntymässä ja osin jo syntynyt sellainen järjestelmä, jossa pienimuotoinen, aidoista raaka-aineista valmistettu ruoka alkaa olla mahdoton ihanuus.

Elintarvikerikollisen muotokuva

Kirjan alussa oleva rikollisen muotokuva saa haukkomaan henkeä. Liki 80-vuotias Pelastusarmeijan sotilas Maj-Britt Westerlund Helsingborgista on syyllistynyt rikokseen, mikä todistetaan Helsingborgin syyttäjänviraston asiakirjoilla. Mitä tämä arvon rouva oikein on tehnyt? Uskokaa tai älkää, hän on järjestäytyneesti, vuosien ajan paistanut pullaa omassa kotikeittiössään ja myynyt sitä Pelastusarmeijan vuosittaisissa myyjäisissä. Ympäristöviraston iskussa tarkastajat ottivat ja takavarikoivat pullat. Aijai, kyse oli luvattomasta kahvilatoiminnasta. Myös pullanpaisto kotikeittiössä on vaarallinen teko!

Kirjan lukeminen saa miettimään sitä laitosruokaa, jota meidän kehittyneessä yhteiskunnassamme tarjotaan. Se saa ihmettelemään valtavissa laitoksissa kasvatettuja porsaita ja kanoja, räjähdysmäisesti leviäviä ruokakatastrofeja ja uutisia ruokatehtaiden vaarallisista bakteereista. Miksi pullan leipominen päiväkodissa on niin vaarallista puuhaa, ettei lapsia voi päästää lähellekään taikinakulhoa? Minkä vuoksi hygienia on vienyt ruoasta maun ja elinvoiman?

Mitä enemmän kuulen ja luen siitä, miten teollisuus tuottaa meille ruokaa, sitä halukkaammin valitsen perusraaka-aineeni itse ja sitä innokkaammin käytän aikaa ruoanvalmistukseen.

Ajattele itse!

Nilssonin ja Ennartin eittämätön vahvuus on se, että he saavat ajattelemaan, avaavat tekstillään mieleen kysymyksiä ja ihmettelyä. Sen jälkeen maailma näyttäytyy vähän erilaisena – älyttömyyksistä tulee tietoisemmaksi.

Seuraava, marraskuussa järjestettävä Ravintolapäivä tuntuu entistä houkuttelevammalta. Ravintolapäivä on siis yhden päivän karnevaali ravintola- ja ruokakultturin puolesta. Näille karnevaaliin osallistuville ravintoloille, joita on kerta kerralta enemmän, ei kysellä lupia. Päivä paitsi rikastuttaa ravintolakulttuuria, myös kapinoi hulluja elintarvikepykäliä vastaan. Väitän, että tämä tulee vielä lisääntymään! Ilmiöle syntyy aiona vastailmiö. Laittomuuksiin sinällään en ole yllyttämässä, mutta kyseenalaistaminen on tässäkin paikallaan! Siis tervetuloa ravintolapäivä. Mietin, josko pistäisimme pop up-paikan pystyyn itsekin Mikkeliin…

Kuka muuten lahjoittaisi tämän kirjan isolle joukolle virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä – tämä saisi olla pakollista luettavaa kaikille elintarvikkeiden kanssa puuhaaville.

Jos haluat ostaa kirjan omaksi, tee se vaikka täällä
Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart: Vaara vaanii kattilassa

Karppisisko Tuulevi

Paha maku suussa

kuva: Wikipedia / de:Benutzer:Burgkirsch

Juu, kyllä siitä ketokarppauksestakin tulee useimmille paha maku suuhun. Se on ohimenevää enkä nyt kirjoita siitä.

Hollannin reissun loppuvaiheessa meille molemmille, miehelle ja minulle, suuhun pesiytyi ikävä, kitkerä maku, joka vaikutti kaikkiin makuaistimuksiin. Kahvi maistui erityisen pahalta ja kaikkien muidenkin ruoka-aineiden maku oli enemmän ja vähemmän  vääristynyt. Missä syy? Mitä me oikein olimme syöneet? Asiaa ei yhtään helpottanut Saksan EHEC-uutisointi, joka sai tarkkailemaan muutakin oloa aikaisempaa tarkemmin.

Kelasimme keskusteluissa ruokalistojamme. Olimme molemmat syöneet suunnilleen samoja ruoka-aineita. Aloimme epäillä tuontiomenoita, joita olimme pitkästä aikaa ostaneet hetken mielijohteesta. Kuluneen talven aikana popsin urakalla mustikoita, puolukoita ja vadelmia ja vain pari tuontiomppua koko talvikauden aikana. Olisivatko pahan maun syynä yllättäen syötyjen omenoiden mahdolliset torjunta-ainejäämät – tulihan tässä  syötyä useampi omena viikon aikana.

Kun maku vielä kotonakin vaani kitalaessa ja hyökkäsi esille eritoten lämpimiä ruokia syödessä, googlasin asian. Päädyin keskusteluihin, joissa kymmenillä ihmisillä paha maku oli ilmestynyt suuhun pinjansiemenien syömisen jälkeen. Taisi löytyä syyllinen. Ostin nimittäin pienen rasian ko. siemeniä Bergenin markkinoiden naksuvaunusta ja heitin niitä pari kertaa salaatin sekaan.

Jatkoin asian tutkimista. Verkossa löytyy asiasta paljon kokemuksia. Kaikille tällaisia makuaistimusten muutoksia ei tunnu tulevan enkä minäkään muista niistä aiemmin kärsineeni. Joidenkin mukaan pahaa makua ei synny, jos siemenet on paahdettu pannulla ennen käyttöä. Toisten mielestä paahtamisella ei ole vaikutusta. Keskusteluissa ihmiset kertovat pahan maun ilmaantuneen ainakin Pirkka-, Rainbow-, Parrots-, Zen of Nature- ja myös Ekolon myymistä luomusiemenistä.  Seuraavaa lisätietoa asiasta löysin Eviran sivuilta.

Oireet ovat varsin epämiellyttävät, mutta niistä ei aiheudu vaaraa terveydelle. Saksalaisselvityksen mukaan syynä saattaa olla pinjansiemenissä luontaisesti esiintyvät triglyseridit, jotka muodostuvat glyserolista ja pitkäketjuisista tyydyttymättömistä rasvahapoista.

Kaikki pinjansiemenet eivät aiheuta oireita, vaan ikävän jälkimaun kehittäneet siemenet ovat olleet lähes poikkeuksetta peräisin Kiinasta. Saksalaistutkijat arvelevat, että kyse on kenties jostain tietystä pinjalajikkeesta, mutta asiaa ei ole tutkittu perusteellisesti.

Oireet saattavat johtua myös siitä, että pinjansiementen joukkoon on päässyt pihkaa tai jonkin toisen kasvin siemeniä.

Minä voin elää hyvin myös ilman pinjansiemeniä, joten olkoon niiden ostaminen. Nyt toivon saavani tämän pahan maun pois suusta. Ikävä kyllä joku raportoi makuaistimusten palautuneen normaaliksi vasta noin kuukauden päästä. Joillakin makuaistimukset tuntuivat tasaantuneen hyvinkin nopeasti. Löysin myös vinkin käyttää kanelia 1/2 – 2 tl / päivä. Taidan laittaa kanelia kehiin, kunhan syön turkkilaista seuraavan kerran.

PS. Finelistä ei löytynyt tietoa pinjansiemenien ravintoaineista. Meiran siemenissä näyttää olevan hiilihydraatteja 21 g / 100 g. Joissakin, olisikohan Parrotsin pinjansiemenissä hiilaripitoisuus oli muistaakseni 12 – 13 g / 100 g. Jokunen siemen salaattiannoksessa ei heiluttele hiilarimääriä mihinkään, mutta tämä sietämättömän paha maku – se  pilaa kaiken ruokahalun ja hyvän ruoan maun.

LISÄYS 9.6.2011

Kiitos aktiiviselle lukijallemme vinkistä tämänpäiväiseen Eviran tiedotteeseen. Sen mukaan Alfmix Oy (Helsinki) on tuonut maahan Den lille nøttefabrikk –pinjansiemeniä, jotka ovat aiheuttaneet voimakkaita suun ärsytysoireita. Vaikka terveysvaaraa ei olekaan pystytty osoittamaan, ne ovat ihmisravinnoksi soveltumattomia aiheuttamiensa voimakkaiden oireiden vuoksi. Tuotetta on ollut myynnissä  Pick N Pay –myymälöissä (Pori, Rauma), Kokkolan Halpahallissa ja monissa K-ryhmän kaupoissa. Koko tiedote löytyy täältä.

karppisisko Tuulevi

Karppisiskon repsahduksia ja pohjanoteerauksia, osa 3

Luin taannoin jostain vaihtoehtoisesta terveyslehdestä seuraavaa. Jos alkaa tuntua siltä, että flunssa on tulossa ja haluat välttää sen, on parasta karsia kaikki nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta. Jos tämän lisäksi kärsit usein nuhasta, niin maitotuotteiden välttäminen on myös paikallaan. Tämä tuli omalta kohdalta vahvasti todistettua joulupyhien aikaan.

Kuten jo aiemmin kerroin ruokavalion romahtaminen jo ennen joulua vei suoraan  alaspäin myös terveydellisesti. Orastava flunssanalku sai järisyttävät mittasuhteet, kun samalla puputin suklaata, riisipuuroa sokerisen sekametelisopan kanssa ja tietysti punaviiniä kyytipojaksi. Sokeri lisää tulehdusherkkyyttä elimistössä. Sain siis elämäni rankimman räkätaudin, josta en  vielä loppiaiseen mennessäkään toipunut. Joulun aika meni siis väsyneenä, ruoansulatusongelmaisena, nuhaisena, pahoinvoivana ja haluttomana… syytän siitä vain ja ainoastaan huonoa ruokavaliotani.

Maitoteoria taas tuli todistettua kuopuksen kohdalla. Muuten niin terve tyttölapsi kärsi myös harvinaisen limaisesta nuhasta, joka lopulta johti liman oksentamiseen. Maidon karsiminen ruokavaliosta minimiin rauhoitti tilanteen ja happamien, kohmeisten puolukoiden syöminen toi myös ruokahalun takaisin.

Romahdus on siis tapahtunut… ja tästä ei ole taas suunta kuin ylöspäin. Pikkuhiljaa haen hyvän ja virkeän oloni takaisin, karppaamalla tietenkin. Olkoon tämä siis uudenvuodenlupaukseni.

Karppisisko Virpi

Karppisiskon repsahduksia ja pohjanoteerauksia, osa 2

Kiukuttaa joulun jälkeen hoetut lehtien laihdutusmantrat,  joissa kehoitetaan sulattamaan kinkut. Puhutaan kinkunsulatusjumpista jne. Väitän, että jos joulu menisi vain kinkkua syödessä, niin laihtuisihan siinä. Muistan lapsuuden kinkut jossa valehtelematta oli vähintään 5 cm:n läskikerros. Viimeisen 20 vuoden aikana tällaista läskikerrosta ei olla sikaamme saatu aikaiseksi, vaikka ruokavalio on ollut tasan sama: jauhoja ja pottua. Kinkkumme on siis jalostuksen tulos. Hyvää edelleen, koska meillä on mahdollisuus kasvattaa possu itse luomuruoalla  sekä suolata kinkku kotona. Mutta läskillä tai ilman: kinkku ei lihota, eikä perinteinen jouluruoka muutenkaan. Laatikot, kalat ja salaatit voidaan pienillä muutoksilla tehdä vähähiilihydraattisesti ja vaikka ei tekisikään, niin hyväkarpisti menee silti.

Mikä siis jouluherkuissa lihottaa? Alkoholi, leivonnaiset, jälkiruoat ja suklaa tietysti.. sekä tiheä napostelusyöminen, joka jää herkästi päälle.

Aikaisemmin mainitsemani alamäki sai alkunsa jo ennen joulua ja siitä oli helppo jatkaa samaa linjaa joulupyhät läpi. Kuinka ollakaan, saimme vielä ennätysmäärän lahjaksi suklaakonvehteja ja makeisia. Konvehdit ovat olleet aina heikko kohtani. Kyllä, päätin siis antaa mennä, syödä mitä vaan ja kuulostella miltä olo tuntui…ja sehän tuntui surkealta. Todistin jälleen kerran, että ruokavaliolla ja mielialalla on suorastaan järkyttävän suora yhteys. Puhumattakaan siitä mitä huono ruokavalio tekee fyysiselle ololle, josta lisää seuraavassa jaksossa.

Karppisisko Virpi

Karppisiskon repsahduksia ja pohjanoteerauksia, osa 1

Karkasiko mopo käsistä?

Kaikki alkoi oikeastaan uudesta työstä jonka aloitin äitiysvapaan jälkeen. Kotirytmi vaihtui hektisemmäksi ja kotona valmistetut ruoat kahviloiden ja ravintoloiden lounastarjottaviksi. Ehkä haastavinta tässä uudessa päivärytmissä oli ajanpuute yhdistettynä loka-marraskuun kasaantuneisiin töihin, stressiä siis. Myönnän myös olevani suhteellisen laiska kokki vaikka kotitalousalan ammattiopettaja olenkin. Kun yhdistetään laiskuus ja ajanpuute…alkaa hyvin alkanut karppilinja helposti rakoilla.

En ole alun alkaenkaan noudattanut ruokavaliota kovin tiukkana vaan olen kuunnellut oloani ja sallinut repsahduksia pitkin matkaa. Siinä vaan on se vaara, että repsahdukset tihenevät ja kohta huomaa syövänsä taas mitä sattuu. Juuri nyt olen siinä tilanteessa. Kiloja tuskin on sen enemmin kertynyt takaisin, mutta olo on mitä surkein.

Todellinen alamäki ruokavaliossani sai alkunsa vallan mainioista pikkujouluista. Ruoka oli taivaallista ja karppilinjaankin sopivaa. Ongelma ei siis ole edes seisovan pöydän houkutukset. Päinvastoin siitä on helppo rakentaa itselleen sopiva annos. Ongelma on alkoholi, sillä tiedän karppaajana saavan valtaisan krapulan, jos nautin alkoholia ja syön vähähiilihydraattisesti. Siispä suklaata ja hiilareita kehiin, jos juhlia aikoo… aamulla verensokerit heittelee laidasta laitaan. Sitä tasoittaakseni tipahdan taas hiilarikoukkuun. Elimistöni tuntuu olevan yhä herkempi rajuissa muutoksissa ja palautuminen juhlaviikonlopusta kestää. Heti perään tullut työmatka Suomussalmelle jatkoi ruokavaliossa epämääräistä linjaa. Kontiomäen aseman ”ravintolasta” kun ei saanut muuta kuin kelmutettuja Saarioisten roiskeläppiä ja ”liha”piirakkaa sekä olutta ja siideriä kyytipojaksi. Kahvi näytti aamulla keitetyltä ja toki suklaata ja irtokarkkeja jälkiruoaksi. Omat eväät olisi olleet enemmän kuin paikallaan. Se pitäisi muistaa  AINA kun lähtee liikenteeseen.

Kiire, stressi, juhlat, alkoholi, sairastumiset, valvominen ja tietysti se laiskuus ovat minun heikkoja kohtiani, kun ruokavaliosta haluaa pitää kiinni. Tällä coctaililla kun painoin mennä loppusyksyn, niin lopputuloksena oli väsynyt, kärttyinen ja räkätautinen perheenäiti joulupyhinä…pohjanoteeraus sanon minä.

Karppisisko Virpi