Reipas sisko leipoi aamulla

Erilaiset siemenleivät ja -rieskat ovat vhh-ruokavalion klassikoita. Luen jatkuvasti karppaajien ja vähähiilarisesti elävien kanssakulkijoiden keskusteluja siitä, kuka muka kaipaa leipää. No minä kaipaan. Liki viiden vuoden vhh-elämän jälkeen voin sanoa, että ajoittain maistuu jokin leivän sorttinen ihan vaihtelun vuoksi. Toisinaan aamiaisella on kivaa täyttää sämpylän kaltainen elintarvike kauppahallin kinkulla ja tuoreilla vihanneksilla. Keittoruoan lisukkeena leivän tapainen viimeistelee aterian. Ei sen vuoksi, että se olisi perinteistä leipää (josta vatsani alkaa helposti kuplia ja joka turvottaa), vaan ruoan rakenteen ja vaihtelun vuoksi. Siinä missä soppaa tarvitsee vain nieleskellä, leipä vaatii vähän pureskelua. Se on se kombinaatio!

LEIVOIN SIEMENLEIPÄÄ. VAI RIESKAAKO LIE?

3-4 munaa
250 g rahkaa
2 tl leivinjauhetta
3 dl siemeniä / jauheita / jauhoja
– esim. 2 rkl ruisjauhoja, 2 dl auringonkukansiemeniä, 0.5 dl pellavarouhetta, 1-2 rkl lesettä
– TAI 1 dl jauhettua pähkinää, 1-2 dl seesaminsiementä ja 1-2 dl auringonkukansiementä
– TAI 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 dl mantelijauhoja, 1 dl vehnänleseitä
tarvittaessa hiukan suolaa

Sekoita munat ja rahka tasaiseksi. Yhdistä toisessa astiassa jauheet, jauhot, siemenet, leivinjauhe ja suola. Sekoita kuivat aineet muna-rahkaseokseen. Lusikoi taikina leivinpaperille tasaiseksi levyksi tai pikkurieskoiksi.

Eilisaamuna käytin ohjeeseen vain kaksi kananmunaa ja osaltaan sen vuoksi rieskat taisivat jäädä normaalia ohuemmiksi. Hyvin maistuivat joka tapauksessa.

Paista kypsäksi 15-40 min 200-asteisessa uunissa. Jos taikinassa on vehnä- tai ruisjauhoa, rieskat kypsyvät nopeammin. Kannattaa vahdata uunissa olevaa peltiä vartin paistumisen jälkeen, etteivät rieskat pääse palamaan.

Ohje löytyy Karpin keittokirjasta.

Karppisisko Tuulevi

Kirjalinkki sisältää affiliate-markkinointia

Raakaruokahaparointia ja ruokavalion säätämistä

Olemme moneen otteeseen kirjoittaneet kropan viestien kuuntelusta. Minulle vatsa esimerkiksi kertoo, etteivät viljat ole hyvästä. Vaikka mulla ei keliakiaa olekaan, viljat saavat vatsan kuplimaan ja tekevät ilmaa. Isällä nyt iäkkäänä todettu keliakia antaa myös viitteitä siitä, että lähipiirinkin kannattaa tarkkailla syömisiään. Verikokeissa mitään keliakiaa viittaavaa ei ole havaittu. Tähystyksessä en ole käynyt. Viljat kuitenkin minimoin vähähiilarisen tuokavalion vuoksi jo vuosia sitten. Valkoinen vilja ja sokeri selvästi myös väsyttää minua.

Raikkaan kaipuu

Tänä talvena olen kaivannut kovasti raikkautta, keveyttä ja vaihtelua ruokavalioon – siitäkin huolimatta, että syön paljon kasviksia eri muosoissa. Jotain puutosta tai ainakin kaipuuta kumminkin on ollut ilmassa. Ihan jo sitä, että haluan ruokiin erilaista rakennetta ja suutuntumaa. VHH on ankkuroitunut elämään ja nyt jalostan sitä elämäntapana eteenpäin.

Kuin tilauksesta eteeni on tullut raakaruokamakupaloja. Ensin Ravintolapäivän Ananas & Kookos -kahvila Savitaipaleella ja eilen ystävän syntymäpäiväjuhlat, joiden menu oli 80-prosenttisesti raakaruokaa. Aterian jälkeen olo oli mainio. Kevyen ja nautinnollisen kylläinen ilman ähkyä. Pahimmat ähkyt elämän varrella ovat tulleet sekalaisista aterioista, joissa on ollut muun muassa pastaa tai perunagratiineja. Potun ja jauho- & riisilisäkkeiden vaihto kasviksiin on keventänyt aterioiden jälkeisiä olotiloja paljon. Raaka-aterian jälkeinen olo on vieläkin parempi.

Kokonaan raakaruokaan en ole siirtymässä, mutta otan sen osaksi syömisiä. Korvaan aterioita ruokaisilla smoothieilla ja testailen raakareseptejä, jotka valtaosin vastaavat hyvin vähähiilarista elämäntapaani. Kuulostelen, miltä olo tuntuu ja mikä on sopiva määrä. Kyllä sen vain huomaa, mikä kulloinkin on hyväksi.

Keittiökameleontti teki punajuuripizzaa – ongi ohje!

Tähän hätään linkitän Keittiökameleontin blogiin, josta löytyy yksi eilisten juhlien tarjoiluista. Ystäväni oli valmistanut raakapizzaa Outi Rinteen ohjeella ja voi kuinka maukasta se oli. Mulle maistui ja muulle seurueelle myös. Punajuuripizza raakaruokameiningillä, olkaa hyvä! Mulla mitään kuvaa nyt ole, sillä eilen minä vain nautin seurasta ja ruokailusta.
Outin Raakaruoka-aika -kirja (Atena 2013) on mulla nyt yksi opinkappale muissakin kuin smoothiehommissa. Maaliskuun 2014 puolivälissä kirjan hinta on Bookyssa 26,30 euroa.

Alla oleva kuva on sieltä Ananas & Kookos pop up -ravintolasta muutaman viikon takaa. Paikka oli Taina Valsin Method Putkisto -sali Savitaipaleella. Taina ohjaa Savitaipaleen lisäksi myös Lemillä, Suomenniemellä, Luumäellä sekä Tuohikotissa. Taina nappasi foton perheestämme ynnä yhtä aikaa paikalle osuneesta ystävästämme.

– Karppisisko Tuulevi

Kirjalinkki sisältää affiliate-markkinointia

Varpu villitsee viljelyhommiin

Noteeraan Varpu Tavin korkealle ruokavalio- ja elämäntapakirjoittajien kategoriassa. Varpun huhtikuussa ilmestynyt, Gummeruksen kustantama pehmeäkantinen teos kehottaa Villiintymään kaupunkiviljelijäksi ajatuksella lähiruokaa tosi läheltä. Jos ei siis ole kasvimaan plänttiä, jossa juuri nyt pyllistellä, ota käyttöön parveke tai vaikka astiakaappi. Jotain voit viljellä aina!

Sisäviljelyn kanssa olen kyllä superlaiska, vaikka haaveilenkin ikkunalautasadosta tuon tuostakin. Kirjaa lukiessa iskee versohimo ja teen pyhiä päätöksiä kasvintappaja –taipumukseni kukistamiseksi. Itse kasvatetut herneenversot ja parsakaalit olisivat kyllä ehdotonta luksusta lautasella. Toistaiseksi yritykset ovat typistyneet aikomuksiksi, mutta jos minä tarpeeksi ärsytän ajatteluani näillä Varpun kirjan kaltaisilla oppailla, ehkä minä vielä ratkean sisäviljelijäksi. Varpunkin vinkkaaman Zen grow –pöytäpuutarhan mies hommasi meille vuosi sitten, mutta olemme käyttäneet sitä lähinnä ruukkuyrttien käyttöiän pidentämiseen talvikuukausina. Se onnistuu varsin vaihtelevasti.

Idätyksen ihmeitä

Idätykseen löytyy ohjeet reilusti toiselle kymmenelle lajikkeelle. Minullekin se on tuttua, joskaan en ole aikoihin tehnyt koko hommaa. Varpu kertoo sekä helposta alkuun pääsystä, että varta vasten hankitun idätysastian käytöstä. Minun kokemukseni ovat lasipurkki – suuaukon suojaharso – astiakaapin alahylly – metodiin perustuvia. Hyviä ituja tuli. Varpun ohjeista inspiroituneena voisi laajentaa sinimailasesta ja mung-pavuista vaikka sarviapilaan ja tattariin.

Minua puhutteli otsikko laiskan puutarhurin pihaviljelmät. Vaikka kylvän joka kevät salaatit ja istutan sipulit siskon pellon laitaan lahjavuokrausläntin laitaan, olen puutarhurina armottoman laiska. Viime kesänä tein salaattiviljelmän vanhaan kottikärryyn, mutta se kärsi sekä huonosta säästä että ravinteiden puutteesta. Sato jäi surkeaksi. Aionkin tutkia tämän laiska-osuuden erityisen perusteellisesti vielä ensisilmäilyn jälkeen.

Kompakti paketti

Kirja on juuri niin kompakti paketti kuin ennakkoon arvelinkin. Se on tolkulla kirjoitettua, ihmisen kokoista tekstiä. Jos ei näillä konsteilla pääse alkuun, niin millään ei pääse. Selkeää ja johdonmukaista. Tykkään. Vinkit sisäviljelyyn ja lajike-esittelyt on kirjoitettu jouhevasti ja taitettu helppolukuisesti ja raikkaasti. Kuvitettu opus etenee letkeästi. Minä, joka kartutan nykyään kirjahyllyä erittäin maltillisesti, sijoitan tämän teoksen arjen ja keittiöelämän hyvien perusoppaiden käsikirjastoon. Vaikka kaivan paljon tietoa nopeasti netistä, rakastan edelleen oikeiden kirjojen lehteilyä.

Bookyssa kirja maksaa 23,70 euroa (3.6.2013)
Karppisisko Tuulevi

Suomalainen pääsiäinen & amerikkalaiset pannukakut

Pääsiäisenä me juhlimme kummitädin vuosijuhlia Rantasalmella, lomakylä Järvisydämessä ja söimme siellä muun muassa taivaallisen maukkaita savumuikkuja sun muita herkkuja noutopöydästä. Sellaisesta kyllä poikkeuksetta löytyy paljon vaihtoehtoja myös hiilaritietoiselle. Kotona kokkasimme poronkäristystä, jolle valmistin juuresmuusin palsternakasta, sipulista ja selleristä. Perheelle tein sen perinteisen perunamuusin. Lisukkeena tietysti puolukoita.

Tänään söimme poron ulkofileepihvit, pannussa kevyesti voissa kiepautettuja vihanneksia eli vihreää paprikaa, punasipulia ja kesäkurpitsaa sekä kermaista kanttarelli – sipulikastiketta. Rakensimme lautasannokset, joiden päälle asettelimme vähän viinisuolaheinää ja parit herneenversot. Niistä en nyt kirjoittele ohjeita, sillä mulla ei ole kuvaa ja herkkuruoka on syöty jo. Jälkiruoan kanssa oli kamera käytössä.

Tuttu ohje

Olen jo kertaalleen postannut tämän amerikkalaisten pannukakkujen ohjeen vähän reilu vuosi sitten. Vaikka ohje löytyy blogista edelleen, postaan sen silti uudelleen tuoreen kuvan kanssa. Tämä kuuluu ehdottomasti suosikkiohjeisiini ja kelpaa mainiosti koko perheelle – joskin aviomies ripottelee hiukan tavallista sokeria lisämakeutukseksi pannukakkujen päälle.

Ohje on useammassa suomeksi käännetyssä Annika Rognebyn leivontakirjassa, jotka kaikki ovat suosittelemisen arvoisia. Kaikkiin kokeilemiini Rognebyn resepteihin voi varauksetta luottaa. Nyt mulla on kirjastosta lainassa Leivo arkeen ja juhlaan ilman sokeria ja vehnäjauhoja (vähähiilihydraattinen ja gluteeniton ruokavalio), jossa on ohjeita kahdesta kirjasta: Karpin leivontakirja ja Bakglädje till vardags och fest.

Amerikkalaiset pannukakut

200 g Philadelphia-juustoa
0,5 dl Karppisokeria
aitoa vaniljaa
3 Kieku – kanamunaa
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl  psylliumia

Sekoita juusto tasaiseksi voimakkaasti vatkaten. Vatkaa kananmuna, vanilja ja karppisokeri. Vatkaa seos juuston joukkoon. Sekoita psyllium leivinjauheen kanssa. Lisää taikinaan. Paista pannukakut voissa molemmin puolin. Niistä tulee paksuhkoja pannareita, jotka hiukan painuvat kasaan lautasella. Koska psyllium turpoaa vauhdilla, taikinaa ei kovin kauan kannata turvottaa kovin pitkään. Taikinasta tulee muuten aikamoista tahnaa, jota on vaikea käsitellä.

Tarjoile karppisokerilla makeutetun kermavaahdon ja hiukan sulaneiden pakastemarjojen kanssa. Tänään tarjoilimme pannukakut kohmeisen mansikkasohjon kanssa. Pääsiäisen kunniaksi kastikkeena oli vesihauteessa sulatettua 70-prosenttista suklaata.
Ohjeesta tulee 7-9 pannukakkua.

Kurkista edellisen postauksen kommenttikenttä. Siellä on myös muutamia käyttökelpoisia sovelluksia.

Annika Rogneby: Leivo arkeeen ja juhlaan ilman sokeria ja vehnäjauhoja
Vähähiilihydraattinen ja gluteeniton ruokavalio

Karppisisko Tuulevi

Jaa kaalia? Tähän aikaan vuodesta

No joo joo, ei ole kaaliaika juuri nyt. Kirjoitan kaalista kumminkin, nimittäin Kirstilän ja Segerin Kaalista. Kirjan nimi on Pieni, suuri kaali ja sen ovat kirjoittaneet Kalle Kirstilä ja Robert Seger (WSOY 2011). Kirja ilmestyi jo viime syksynä, jolloin sain arvostelukappaleen siitä. Monen kuukauden sairaloma jotenkin sotki paitsi yrittäjän elämän, myös tätä kirjoittamista. Vaikka paketissa oli jalka eikä pää ja periaatteessa olisin voinut kirjoittaa hyvin aktiivisesti, en vain jotenkin saanut aikaan. Esittelen kirjan nyt, vaikka tämä ei kaaliaikaa olekaan. Vaan kasvaa ne kaalinkerät tänäkin kesänä ja kohtahan sitä jo ostellaan kassit täyteen varhaiskaalia. Vai?

100 grammassa leipää on noin 60 g hiilihydraattia, kilossa kaalia 20 g niin voit syödä 3,5 kg kaalia ennen kuin saat saman hiilarimäärän.

Näin tuumaa Antti Heikkilä Akuutin haastattelussa, joka löytyy netissä olevassa karppausartikkelissa. Ei siis hullumpi idea hommata jokin kaaliruokakirja karppaajan keittiöön vinkkejä varten. Joskus vaan ei meinaa keksiä, mitä kokkaisi. Toisinaan taas ne tutuimmat ja hyväksi havaitut ohjeet kyllästyttävät. Jos siis kaali maistuu, niin opus on enemmän kuin paikallaan.

Oodi kaalille

Kaali on karppaajan kaveri, kuten joskus taannoin blogissa tuumasin. Kun blogimme hakukenttään kirjoittaa sanan kaali, tulee tällainen tulos. Osaa ohjeista voi käyttää sellaisenaan, osaa pitää vähän tuunata muiden raaka-aineiden osalta vähähiilarisempaan suuntaan. Ohjeita on noin 80, joka lähtöön ja moneen makuun siis.

Ohjeissa pistetään kaalikääryleitä uuteen kuosiin laittamalla jauhelihan tilalle sieniä tai värkkäämällä niiden täyte Lindströmin pihvien tapaan. Äijäruoaksi mielletylle hapankaalille on varattu oma osionsa. Tärkätyn liinan aterian taas saa kermamuhennetusta kukkakaalista ja etanoista. Klassisesta coleslawsta löytyy six-pack -setti ja kukkakaalikeitosta niin ikään kuusi versiota. Aloittaisko laittamalla sekaan tillipestoa vai kokeilisiko fenkolin kanssa. Tuhdimpaa tulisi murustetulla pekonilla ja juhlavaa siianmädillä ja jokiravuilla. Sinihomejuuston mausta minä tykkään aina vain. Tuota curryakin voisi kokeilla kukkakaalin mausteena. Jamskis!

Ootko kuullut suippokaalista?

Info-osastolla esitellään kaalilajit. Suippokaalia en ole koskaan nähnytkään. Sinililan punakaalin kanssa tein ensi kerran tuttavuutta joskus kymmenen vanhana, kun Laamalansaaren kummitäti oli tehnyt siitä salaatin – näytti vallan eksoottiselta 1970-luvun puolivälissä ja oli minusta sata kertaa hienompaa kuin oman äidin käyttämä tavallinen keräkaali. Parsakaalia ahmin eritoten ensimmäisen lapsen odotusaikana kesällä 1992. Se kuuluu kukkakaalin kanssa suosikkeihini edelleen. Kirjasta löytyy myös hauskoja yksityiskohtia. Se tutuin eli valkokaali tuottaa satoa noin 50.00 kiloa hehtaarilta. Vuonna 2010 sitä viljeli 224 tilaa 5091:llä hehtaarilla. Tiesitkö muuten, että keräkaali on ravinteikas raaka-aine, josta löytyy C-, E- ja K-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, beetakaroteenia eli A-vitamiinin esiastetta ja erilaisia kivennäisaineita (kalsium, kalium, mangaani, rauta, seleeni).

Kirjassa on kiva rakenne. Ääneen pääsevät niin viljelijät, tutkijat kuin ruoka-ammattilaisetkin. Minusta on hauska lukea ohjeiden lisäksi myös taustoja. Taittokin on kiva, joskaan kaikki kuvat eivät tee ihan oikeutta ohjeille. Mutta mainio paketti. Osta oma. Tää on mun!

Pieni suuri kaali maksaa Bookyssa 22,70 (20.6.2012)

Karppisisko Tuulevi

Ruoka on ystävä, ei vihollinen!

Varpu Tavin Maanantaisoturin dieetti (Tammi)  ilmestyi jo vuodenvaihteessa.  Tavihan on kirjoittanut hiilihydraattitietoisesta elämästä jo vuosia ennen tätä kuluneena talvena villiksi äitynyttä karppauskeskustelua. Hän on se jalat maassa-tyyppi, joka pysyy raiteillaan, kun julkinen kohkaaminen ja sen ääri-ilmiöt laantuvat. Iltapäivälehtien uutisointi ja keskustelupalstojen villit heitothan valuivat kauas siitä, mistä Tavi kirjassaan kirjoittaa ja mikä pätee,  oli muoti mikä tahansa. Kyse kun on paitsi noista mainituista hiilareista ja proteiineista, myös hyvästä, ravinteikkaasta ja puhtaasta perusruoasta, joka auttaa meitä voimaan paremmin. Kirja onkin mainio opus matkalla takaisin perusasioihin. Back to basic.

Uudista elämäntapa

Kirjassa Varpu Tavi ottaa kantaa nykypäivän ravintokulttuuriin ja lataa lukijalle ajatuksia, kuinka korjata vinksahtaneet valinnat. Punaisena lankana kulkee toki laihtuminen, johon kirjan nimikin viittaa. Kyse on kuitenkin enemmästä, elämäntavasta ja oman kehon kuuntelusta.

Tavi kirjoittaa siitä, miten moni meistä aloittaa uuden elämän joskus ensi maanantaina, loman, juhannuksen, eron, kesän tai ties minkä jälkeen. Jos aiot lopettaa lopettamisen ja ryhtyä toimeen,  tsemppaa itsesi alkuun vaikka tällä opuksella. Kirjassa ohjataan eroon maanantai-ajattelusta ja kuuntelemaan omaa kroppaa. Yksi ja sama kun ei meille kaikille käy.

Jalosteviidakko ja ruoan kaltaiset valmisteet

Valtavassa elintarvikelajosteviidakossa  tietoisen syömisen taitoja tarvitaan koko ajan enemmän. Varpu Tavi on juuri tällä asialla. Opettele siis tulkitsemaan oman kehon reaktioita sekä lukemaan pakkausselosteita ja niiden infoa sokereista, makeutusaineista, fruktoosista, transrasvoista ja glutamaatista. Ympäristöhormoneilla ja armonivahventeillakin on vaikutusta painoon. Suhtaudu harkiten eineksiin, äläkä  lankea kevyttuotteiden mainoslupauksiin. Kevyttä on, mutta entä kylläisyysvaikutus? Kirjasta löytyy tästä  sekä paljosta muusta. Paitsi tietoa, kirjassa on myös joitakin ruokaohjeita ja vallan mainio kotoisten superfoodien lista: 99 lähivaihtoehtoa muilta mantereilta rahdatuille superruoille. Aloita vaikka nokkosesta – se on minun suosikkini.

Syöminen on nautinto

Alkusivujen teksti kiteyttää fiksusti syömisen olemusta. Taitaako tuon paremmin sanoa?

Syöminen on yksi elämän suuria nautintoja. Kaikkein tärkeintä maanantaisoturin ruokavaliossa on oppia suhtautumaan ruokaan kuin ystävään, ei niin kuin ristiriitaisia ja ahdistavia tunteita aiheuttavaan vihamieheen.

Koska olen armottoman visuaalinen ihminen, ihastelen kirjan ulkoasua. Simppelin kaunis kokonaisuus, mainioita kuvia ja hyvännäköinen taitto. Varpu rulettaa, tykkään. Iso peukku. Tämä on hyvä perusteos kirjahyllyssä ja löytyy maltillisella hinnalla vaikka täältä Bookysta!

Karppisisko Tuulevi

Kahden kirjan soppa: aitoja makuja ja voimaruokaa

Sain jo muutama kuukausi sitten kaksi samanhenkistä keittokirjaa arvosteltavaksi. Toinen on Virpi Kurjenlennon kirjoittama ja Sami Revon kuvaama Suomalaista voimaruokaa (Minerva 2011) ja toinen Sonja Blåbergin ja Kaisa Torkkelin Aidon maun juurilla, kotiruokaa tuoreesti(WSOY 2011). Jälkimmäisen aineisto on julkaistu teossarjan Makujen maailma osassa Puutarhasta pöytään. Sen ruokakuvat ovat Timo Viljakaisen käsialaa.

Vaikka kumpikaan kirjoista ei ole vähähiilihydraattinen keittokirja, molemmista löytyy sovellettavaksi sopivia ideoita. Aidon maun juurilla –opuksen ohjeista moni sopii sellaisenaan karppaajan ruokalistalle. Alku- ja pikkuruokien puolella on pitkä litania kiinnostavia reseptejä: nokkosvoi, paahdetut paprikat, raitajuuricarpaccio, kasvissmoothiet. Lisukkeista minua houkuttelevat punajuuri- ja pinaattipesto sekä ransakalaiset pavut. Kirja on jaettu ruokalajien mukaan alkuruoista erilaisiin pääruokiin, jälkiruokiin, leivonnaisiin ja säilykkeisiin. Jopa leivonnaisia voi soveltaa karppaushenkeen käyttämällä täyteideoita vhh- henkiselle pohjalle. Pohjaohjeita puolestaan löytyy karppaus.infon reseptiosiosta. Laita hakusanaksi piirakka, niin saat viitisenkymmentä piirakkaohjetta. Kyllä sieltä jokin sopiva vhh-pohjan ohje seuloutuu.

Vuodenaikojen voimaruokaa

Vuodenaikojen mukaan jaetussa Voimaruoka- kirjassa sovellettavaksi sopivia ohjeita on vähemmän. Ohjesivuihin lomittuu kirjan tarinallinen ja tunnelmallinen puoli ja kirjaa voikin lukea myös mielikuvamatkana suomalaisuuteen. Suomalaiset maisemat ja tekstit, joiden tunnelma istuu kuviin. Kirjasta puuttuu kaikenlainen kikkailu ja ruokahifistely. Kesäkeittoineen ja kanttarellikastikkeineen se edustaa aika lailla minun vanhempieni ruokakulttuuria – sitä, jossa lähialueen syötävät raaka-aineet hyödynnetään, kun niiden aika on. Itse kirja on umpisuomalaista, maahan juurevasti pureutuvaa arkea kunnioittava. Sen ääressä kaupunkilaistunut voi vaikka nostalgisoida lapsuuden mummolakokemuksia. Voimaruoka –kansi on ihan kauniisti taitettu, mutta miten kummassa kannen kuvan sävyt ovat jääneet noin tunkkaisiksi.

Aitojen makujen ylistykset

Molemmissa kirjoissa iloitaan aidoista mausta ja luonnollisesta ruoasta. Voimaruoka-kirja nojaa vahvasti simppeleihin perinteisiin – jopa niin vahvasti, että minulle, emäntäkoulussa opiskelleen äidin, talouskoulun käyneelle ja paljon kokkaavalle tyttärelle osa ohjeista on itsestäänselvyyksiä. Toisaalta kirjaa voi suositella yksinkertaisen kokkauksen ystävälle. Karppikokki saa tästä irti lähinnä niitä tunnelmi: vhh-sovellettavia ohjeita on vähän.

Aidon maun juurilla -kirja antaa karppikokille enemmän vastusta ja virittää kutkuttaa kokeilunhalua. Kalaruoista kokeiltavilta kuulostavat pinaatti – pähkinäkuorrutetut ahvenfileet ja paprikasiika. Kukkakaali – nokkosmuhennos sopisi minun lautaselleni. Ja niin muuten todella moni muukin kirjan ruokalaji. Mitäs näitä luettelemaan… kokeilkaa itse! Sen lopussa on nyt niin trendikäs luonnonmarja- ja villiyrttiosuus, jonka perään on liitetty myös sienisivut kuvineen. Kirja on myös visuaalinen herkkupala, kaunis katsella ja hypistellä.

Kirjat voit ostaa edullisesti Booky.fi-verkkokaupasta
Blåberg, Sonja & Torkkeli, Kaisa: Aidon maun juurilla
Kurjenlento, Virpi & Repo, Sami:  Suomalaista voimaruokaa

Karppisisko Tuulevi

Maanantaisoturin hormoniharmoniaa

 

Sain Varpu Tavin kirjat luettavaksi jo aikaa sitten. Kuvittelin postaavani niistä nopeasti. Turha luulo – huomasin kirjojen sisältävän itselleni niin jämerää tekstiä, ettei niitä nopealla läpilukaisulla hoideltukaan. Tässä siis lopulta pari vinkkiä vinkkiä vaikka pukinkonttiin, taatusti terveyttä ja ajatuksia edistävää sellaista.

Maanantaisoturit- kirjan kirjoittajat Varpu Tavi ja Kukka Laakso ovat koonneet  mielenkiintoisen paketin aiheista kahvakuulailu ja hiilihydraattitietoinen syöminen. Vaikka en uskokaan liikuntaan ohjaavien kirjojen lopulliseen  motivointikykyyn, niin tämä kirja kyllä kannattaa lukea. Muutenkin elämänmuutosten yhteydessä kannattaa perehtyä taustoihin, oli sitten kyseessä ruoka taikka liikkuminen. Emme ole pelkkiä tietyn lajin harrastajia tai ruokavalion noudattajia. Olemme hurmaavia kokonaisuuksia, joiden hyvinvointiin vaikuttavat niin ruokavalio, lepo, ihmissuhteet, työ, stressi kuin myös ne liikuntalajit mitä me harrastamme. Kirja muistuttaa tästä monipuolisesti. Sitäpaitsi –  jos olet käynyt joskus kahvakuulakurssin, löydät kirjasta hyvät ohjeet kertaukseen.

Hormoniharmonia selittää monta asiaa

Ensimmäinen ajatus Hormoniharmoniaa-kirjan luettuani oli helpotus. Jonkinlaisena julkikarppina olen välillä nolostellut sitä, että painoni ei ole tämän enempää laskenut.Ei sillä, ensisijainen tavoitteeni on ollutkin hyvä ja virkeä olo. Koska kuitenkin haluan keveämmäksi  ja tiedän mitä syön, olen hiljaa ihmetellyt miksei painoni ole tämän enempää pudonnut.

Olin elämäni kunnossa niinä vuosina, jolloin tein raskasta ruumiillista työtä. Aktiivinen ja säännöllinen liikunta ei ole istunut arkeni aikatauluihin, ei edes ennen lapsia. Nyt olen hakenut itselleni mieluisimpia liikkumisen muotoja ja olen niitä pikkuhiljaa löytänytkin. Joogaohjaajani kertoi jo heti ensimmäisellä tunnilla lajin vaikuttavuudesta nimenomaan hormonitasapainoon. Lisäksi omistan kahvakuulan, tosin turhan painavan. Toivon nyt, että löydän hyvän kahvakuulaohjaajan ja tilaa arjessani lajin  harjoitteluun.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulma

Jonkinasteinen hormonien epätasapaino lienee toinen syy hitaaseen painonpudotukseeni. Omaa historiaani tarkastelleessa löysin monta yhtymäkohtaa Hormoniharmoniaa-kirjan kuvaamille oireille. Ongelmana on yhteenvedon vaikeus. Kilpirauhaseni ainakin  toimii hitaanlaisesti, mutta oireita löytyy myös keltarauhashormonin- ja kortisolinpuutoslistalta. Vaikkei kovin lopullisia johtopäätöksiä kirjasta voikaan vetää, se antaa kimmokkeen tutkia aihetta syvemmin omalla kohdalla.

Varpu itse asuu Saksassa, jossa kokonaisvaltainen ihmisen hoitaminen on täysin eri tasolla mitä meillä Suomessa. Tästä kertoo esimerkiksi se, että saksalaisista lääkäreistä n 10 %:a on suorittanut jonkin täydentävän hoitomuodon koulutuksen lääkäriopintojensa lisäksi. Esimerkikisi homeopatia on siellä laajassa käytössä, eikä saa virallisen terveydenhuollon väkeä  hyperventiloimaan toisin kuin Suomesssa tuntuu käyvän. Varpun tekstistä välittyy asenteellinen avarakatseisuus, johon asuinympäristö vaikuttanee osaltaan.

Mikään hormonien vanki en kuitenkaan suostu olemaan, vaikka ne meitä naisia ohjaavatkin voimakkaasti. Löysin   kirjasta lempeitä tapoja hoitaa hormonitasapainoa yrttien, luonnollisten hormoneja tukevien valmisteiden, ruokavalion ja joogan avulla. Pidän Varpun ja Anjan moniulotteisesta ja ennakkoluulottomastatavasta lähestymistavasta. Samaa meininki on myös Varpu Tavin ja Leena Hausbrandtin vuonna 2007 julkaistussa kirjasta Nainen parasta vuosikertaa. Sitä ei valitettavasti taida enää olla saatavilla kuin kirjastoissa.

”Vapauta itsesi ulkonäköpaineista ja kehon virheisiin keskittymisestä! Negatiivisessa itseinhon kehässä kieriskely pitää sinut ikuisesti maanantaissa…” (Maanantaisoturit)

Kirjat Bookyssa
Varpu Tavi & Kukka Laakso: Maanantaisoturit
Anja Huovinen & Varpu Tavi: Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin

Karppisisko Virpi

LISÄYS 7.12.2011

Suosittelemme myös muita myynnissä olevia Varpun ja kumppaneiden kirjoja
Kahdesta ensimmäisestä tulee tuonnempana esittely blogiin
Ilkka Salmenkaita & Varpu Tavi: Laihdu ilman nälkää
Hyvä, maltillisen monipuolinen perusteos, joka auttaa ymmärtämään miksi hiilihydraattitietoinen elämäntapa saa voimaan monin tavoin paremmin.
Varpu Tavi & Kikka Lehtonen: Laihdu! herkutellen ja pysyvästi
Kirja on paitsi Kikka Lehtosen  hiilihydraattitietoisen elämäntapamuutoksen tarina, myös vhh-elämäntavan laajempi kuvaus. Kirjasta löytyy ruokaohjeita.
Anja Nysten, Varpu Tavi & Tooma Tuohikorpi. Laihdu ilman nälkää. hiilihydraattitietoista kotiruokaa
Pokkariversio alunperin kovakantisena ilmestyneestä teoksesta.Kovakantinen on Tuulevilla ahkerassa käytössä – sitä emme tiedä,  mitä muutoksia pokkariversioon on tehty.

 

Missä piileskelevät pahimmat ruokavaarat?

Mats-Eric Nilsson on ravistellut ja herättänyt keskustelua ruokaan liittyvää ajattelua aikaisemmilla teoksillaan Petos lautasella ja Aitoa ruokaa – väärentämättömän ruoan opas. Nyt häneltä ja Henrik Ennartilta on ilmestynyt suomeksi (Atar 2011) Vaara vaanii kattilassa, miksi pelkäämme oikeaa ruokaa, joka tarkastelee muun muassa sitä, miten lait ja säädökset suosivat ravitsemuksellisesti vähäarvoista teollisuusruokaa perinteisesti valmistetun ruoan kustannuksella ja mihin tämä johtaa.

Saavuttamattomia herkkuja?

Olen vuosien varrella ihmetellyt sitä vaatimusten viidakkoa, joka kohdistuu kekseliäisiin, innovatiivisiin elintarvikealan pienyrittäjiin. Maalaisjärkeni on sanonut, ettei tuossa kaikessa kontrollissa voi olla järkeä, että osa siitä on hygienian nimissä turhan päiten syntyvää torvien toitotusta, joka ei tuota mitään todellista tulosta. Nyt Nilsson kuvaa esimerkkien kautta, että juuri näin se on.

Miten on mahdollista, että mauttomat ja raskaasti prosessoidut teolliset elintarvikkeet täyttävät viranomaismääräykset, mutta pientuottajien on vaikea tai taloudellisesti melkeinpä kohtuutonta saada lupia ravinteikkaiden, maistuvien elintarvikkeiden tuottamiseen. Vaatimukset ovat suhteettomia.  On syntymässä ja osin jo syntynyt sellainen järjestelmä, jossa pienimuotoinen, aidoista raaka-aineista valmistettu ruoka alkaa olla mahdoton ihanuus.

Elintarvikerikollisen muotokuva

Kirjan alussa oleva rikollisen muotokuva saa haukkomaan henkeä. Liki 80-vuotias Pelastusarmeijan sotilas Maj-Britt Westerlund Helsingborgista on syyllistynyt rikokseen, mikä todistetaan Helsingborgin syyttäjänviraston asiakirjoilla. Mitä tämä arvon rouva oikein on tehnyt? Uskokaa tai älkää, hän on järjestäytyneesti, vuosien ajan paistanut pullaa omassa kotikeittiössään ja myynyt sitä Pelastusarmeijan vuosittaisissa myyjäisissä. Ympäristöviraston iskussa tarkastajat ottivat ja takavarikoivat pullat. Aijai, kyse oli luvattomasta kahvilatoiminnasta. Myös pullanpaisto kotikeittiössä on vaarallinen teko!

Kirjan lukeminen saa miettimään sitä laitosruokaa, jota meidän kehittyneessä yhteiskunnassamme tarjotaan. Se saa ihmettelemään valtavissa laitoksissa kasvatettuja porsaita ja kanoja, räjähdysmäisesti leviäviä ruokakatastrofeja ja uutisia ruokatehtaiden vaarallisista bakteereista. Miksi pullan leipominen päiväkodissa on niin vaarallista puuhaa, ettei lapsia voi päästää lähellekään taikinakulhoa? Minkä vuoksi hygienia on vienyt ruoasta maun ja elinvoiman?

Mitä enemmän kuulen ja luen siitä, miten teollisuus tuottaa meille ruokaa, sitä halukkaammin valitsen perusraaka-aineeni itse ja sitä innokkaammin käytän aikaa ruoanvalmistukseen.

Ajattele itse!

Nilssonin ja Ennartin eittämätön vahvuus on se, että he saavat ajattelemaan, avaavat tekstillään mieleen kysymyksiä ja ihmettelyä. Sen jälkeen maailma näyttäytyy vähän erilaisena – älyttömyyksistä tulee tietoisemmaksi.

Seuraava, marraskuussa järjestettävä Ravintolapäivä tuntuu entistä houkuttelevammalta. Ravintolapäivä on siis yhden päivän karnevaali ravintola- ja ruokakultturin puolesta. Näille karnevaaliin osallistuville ravintoloille, joita on kerta kerralta enemmän, ei kysellä lupia. Päivä paitsi rikastuttaa ravintolakulttuuria, myös kapinoi hulluja elintarvikepykäliä vastaan. Väitän, että tämä tulee vielä lisääntymään! Ilmiöle syntyy aiona vastailmiö. Laittomuuksiin sinällään en ole yllyttämässä, mutta kyseenalaistaminen on tässäkin paikallaan! Siis tervetuloa ravintolapäivä. Mietin, josko pistäisimme pop up-paikan pystyyn itsekin Mikkeliin…

Kuka muuten lahjoittaisi tämän kirjan isolle joukolle virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä – tämä saisi olla pakollista luettavaa kaikille elintarvikkeiden kanssa puuhaaville.

Jos haluat ostaa kirjan omaksi, tee se vaikka täällä
Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart: Vaara vaanii kattilassa

Karppisisko Tuulevi

Sinikka Piippo on marja- ja yrttikuningatar

Suomalaiset marjat, kaikki metsän ja puutarhan lajit.
Elinvoimaa mausteista, terveelliset maustekasvit ja niiden käyttö.

Yksi postaus ei tee näille kahdelle Sinikka Piipon kirjoittamalle kirjalle ollenkaan oikeutta. Kummastakin voisi kirjoittaa monta ja silti jäisi paljon sanomatta. Hankkikaa siis omat opukset, jos marjat ja yrtit innostavat. Minä rankkaan nämä kaksi opusta aihepiirin mukaisissa julkaisuissa kärkisijoille. Maustekirjassa on tuhansittain sekä maustekäyttöön että lääkekäyttöön liittyviä vinkkejä, mausteiden historiaa ja niiden viljelyohjeita.  Mukana on yhteensä 44 maustekasvia. Marjakirjassa esitellään 33 Suomessa kasvavaa, sekä viljeltyä että luonnonvaraista marjasukua sekä hengästyttävä määrä niiden ominaisuuksia.

Sinikka Piippo kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Haastattelujen perusteella hänellä tuntuu olevan lumoava luontosuhde ja intohimo kaikkeen, mikä ympärillämme versoo. Sellaisen vaikutelman nämä kaksi runsaudensarvina versovaa kirjaakin antavat. Paitsi teksti, myös valtaosa runsaasta kuvituksesta on Piipon käsialaa. Tässä on tietokirjailija isoilla kirjaimilla!

Huumaavat yrtit

Minä olen joskus luullut, että kurkuma on curryn kaltainen mausteseos. Väärin. Se on yrtti, jota käytetään curryn osana ja sitä voi kasvattaa ruukussa. Se on paitsi mauste, myös moninaisesti hoitava yrtti. Piipon mukaan se jopa ehkäisee Alzheimerin tautia. Korianteri taas alentaa verensokeria ja salvia saattaa ehkäistä 2-tyypin diabetestä. Antiseptinen kardemumma torjuu herpes simplex-virusta ja hoitaa kipuja ja tulehduksia. Persilja auttaa virtsatievaivoihin ja selleri lievittää virtsasnkarkailua. Tässä vain pikkuriikkinen poiminta paksun oppaan sisällöstä. Kunkin kasvin kohdalla on myös varoituksia. Muun muassa sinappi lisää keskenmenoriskiä ja saattaa häiritä kilpirauhasen toimintaa tai minttu aiheuttaa mahavaivoja herkkävatsaisille.

Mukana yrttilistassa on myös monen karppaajan makeutusaineena käyttämä ja jopa itse kasvattama stevia. Itse olen tutustunut siihen vain jauheena ja nesteenä. Piipon mukaan steviaa käytetään Paraguayssa teenä diabeteksen hoidossa. Se alentaa verenpainetta ja säännöllistää sykettä.  Kuten muidekin kasvien kohdalta, steviankin yhteydestä löytyy varoituksia. Pitempiaikaisessa käytössä se saattaa vahingoittaa munuaisia tai ehkäistä raskautta.

Maistuvat marjat

Marjakirjan kansien välistä löytyy muun muassa infoa marjojen viljelystä ja käytön historiasta Suomessa, käyttöohjeita sekä hengästyttävän tarkat tiedot  marjojen sisältämistä ainesosista ja terveysvaikutuksista.

Kun tein ruokavaliossani korjausliikkeen hiilihydraattiteitoiseen suuntaan, luovuin melkein kokonaan tuontihedelmistä ja lisäsin roimasti kotimaisten marjojen käyttöä.Onkin mielenkiintoista lukea marjatietoa, jota opuksessa on niin paljon ettei mieli meinaa käsittää. Muistan näistä vain murto-osan, mutta onneksi kirjaa voi käyttää hakuteoksena.

Nyt selvisi se, että mansikassa syöpää ehkäisevä ellagihappo on hyvin imeytyvässä muodossa. Mansikka myös puhdistaa suolistoa ja poistaa kuona-aineita. Mustikassa on viisi kertaa enemmän antioksidantteja kuin porkkanassa, parsakaalissa ja kesäkurpitsassa. Mustikan terveysvaikutukset ovat muutenkin mittavat. Sen antosyaanit muun muassa alentavat verenpainetta ja laajentavat verisuonia. Suosikkini puolukka taas sisältää jopa karpaloa enemmän A-tyypin proantosyadiinia, joka suojelee virtsatietulehduksilta. Mustaherukka aktivoi immuunijärjestelmää, hormonitoimintaa, soluaineenvaihduntaa ja suojelee limakalvoja.

Sitten suosikkini tyrni. Siitä löytyy käsittämätön määrä terveysvaikutuksia. Siinä on on muun muassa paljon superoksididismutaasientsyymiä, tehokasta antioksidanttista entsyymiä, joka voi muuttaa terveydelle haitallisia happiradikaaleja vaarattomiksi.

Mahtavat kirjat – osta vaikka omaksi!

Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista – terveelliset maustekasvit ja niiden käyttö. 336 s. Minerva 2011
Sinikka Piippo: Suomalaiset marjat – Kaikki metsän ja puutarhan lajit, 212 s. Minerva 2010