Tarjoan raparperisoppaa Arabian kulhosta

Lisää raparperia. Nyt kiisselinä. Ja tähän minä tuppasin sitä eiliseen piirakkaan kaipaamaani mansikkaa.

Kiisseli kuuluu kotitalouden perustaitoihin. Tiedättehän kotsan tunnilta koko- ja osanestemäärän suurustuksen. Vieläkö muistatte, mitä ne tarkoittavat? Kun olin vekara, meillä oli lähes joka päivä jotain jälkiruokaa, usein kiisseliä tai mehukeittoa. Muistan miten kaverin luona kyläreissulla jäin ruokapöytään pääruoan jälkeen odottamaan jälkkäriä, jota ei koskaan tullut. Olin hirveän hämmästynyt siitä, että siinä kyökissä ei tarjottukaan mansikkasoppaa. Tai mustikka. Tai omena. Tai ihan mitä vaan soppaa. Meillä kiisseliö kutsuttiin aina sopaksi.

Tässä teille nyt alkukesän raparperisoppaa, jonka tarjoilin samanlaisessa kulhossa kuin äiti. Tuollaisessa sinireunaisessa arabialaisessa. Oman kulhoni ostin kirpparilta. Nostalgian aalto oikein hulahti ylitseni, kun näin tuon astian. Se sattui olemaan myös erityisen edullinen löytö!

Tämän vhh-sopan suurustin psylliumilla. Tällä karppisokerimäärällä sopasta ei tule kovin makeaa. Maistele ja makeuta mieleiseksesi! Voit käyttää myös steviaa.

8 dl vettä
kolme raparperin vartta (kuori ja pilko)
noin puolen litran rasiallinen pakastemansikoita
1 dl karppisokeria

suurus:
1 rkl psylliumia
2 dl vettä

Laita kattilaan vesi, pätkityt raparperit, jäiset mansikat ja sokeri. Keitä kunjnes raparperit hajoavat, 10-15 minuuttia.
Tee suurus. Vatkaa psyllium kylmään veteen. Valuta suurus nauhana kiisseliin: vatkaa kiisseliä samalla. Anna kiisselin tämän jälkeen kuumentua kiehumispisteeseen. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Psylliumista kannattaa muistaa sen turpoamisominaisuus. Sehän paksuuntuu jäähtyessään ja jopa jopa jääkaapissa. Siksi kiisselistä on hyvä tehdä valmistusvaiheessa mieluummin liian löysää kuin paksua.

Tarjoile maidon tai kermavaahdon kanssa. Muistathan, että raparperin oksaalihappo tarvitsee kaverikseen aina jotain maitotuotetta.

Karppisisko Tuulevi

Rai rai rapaperia piirakkaan

Tämän ohjeen alkuperäinen idea on lukion jälkeen käymäni talouskoulun ajoilta – siis perinteitä jo vuodesta 1985. Teimme Mikkelin talouskoulussa, Lähemäen vihreän puutalon kotitalousluokassa mamman marjapiirasta. Sen pohjaan tuli sekä graham- että vehnäjauhoja. Ohjeesta tuli luottoresepti, jota olen vuosien varrella käyttänyt kymmenet kerrat eri versioina.

Nyt sovelsin repeptiä tekemällä pohjan aivan uusiksi mantelijauhoista. Rakenne on erilainen, pehmeämpi. Täytteen tuttu idea säilyi: kermaviiliä, kanamunaa ja raparperia. Tämä koko juttuhan lähti tarpeesta keksiä jotain kivaa raparperista, jota yrttipenkin kainalossa kasvaa villisti ja vauhdilla. Sato ja laatu on parhaimmillaan juuri nyt alkukesästä.

Pohja

125 g vähäsuolaista voita
0,5 dl karppisokeria
1 Kieku-muna
3 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

Päälle

noin puoli litraa raparperipaloja
2 dl kermaviilia
1 dl karppisokeria
1 Kieku-muna
vaniljatangosta raaputettua vaniljaa

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa muna vaahdon sekaan. Sekoita keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan.Llevitä taikina voideltuun vuokaan, halkaisiljaltaan noin 26 cm.

Laita pilkotut raparperit kattilan pohjaan ja tilkka vettä pohjalle. Anna pehmentyä hetken ennen kuin sekoitat muihin täyteaineisiin. Vatkaa kananmuna rikki kulhossa, lisää kermaviili ja karppisokeri.  Raaputa joukkoon hiukan vaniljaa vaniljatangosta. Paista 175 asteessa puolisen tuntia. En itse katsonut kovin tarkkaan kelloa, vaan seurailin kypsymistä muuten.

Anna piirakan jäähtyä kunnolla. Samalla se jähmettyy hiukan ja leikkaaminen onnistuu paremmin kuin lämpimänä. Tarjoa kermavaahdon kanssa. Raparperin oksaalihappo tarvitsee kaverikseen aina jotain maitotuotteita.

Voit mainiosti leipoa piirakan mistä tahansa marjoista tällä ohjeella. Vaihda vain raparperit marjoihin! Rapaperin kaveriksi voi lisätä vaikka mansikaa – lopputulos olisi herkullisemman värinen kuin tuo pelkkä raparperi.

MAKEUDESTA

Postaan ohjeen, vaikka makeutuksen määrä ei tällaisenaan  ihan minun makuuni riitäkään. Piirakan makeus kaipaa siis hiukan säätöä. Itse ratkaisin homman niin, että ripottelin hiukan karppisokeria sellaisenaan piirakan päälle. Myös kermavaahdon makeutin karppisokerilla. Karppisokerin voi myös itse pyöräyttää tomusokeriksi ja siivilöidä sitä piirakan päälle. Jauha tarvitsemasi määrä sauvasekoittimella hienoksi ja käytä.

Karppisisko Tuulevi

TÄYDENNYS 3.6.2012 klo 15.30

Piirakan pohjasta tulee tällä ohjeella aika pehmeä. Seuraavalla kerralla lisään joukkoon manteli- tai pähkinärouhetta antamaan vähän kivaa tuntua. Ja joo tuosta väristä. Karppisisko Virpi kävi äsken maistamassa piirakkaa ja valaisi minua siitä, että normaali sokeri antaa yleensä piirakalle hioukan väriä. Tämä karppisokeri ei. Siksi pelkkä raparperi jättää täytteen aika valjun väriseksi, vaikka päällinen saisikin hiukan paistoväriä.

Entä mitä grilliruokaa tällä kertaa?

Grilliruokakausi on parhaimmillaan, jes ja nam. Meillä grilli nököttää takakuistilla ja grillikokilla on näkymät Saparoisen kimmeltäville aalloille. Yleensä grillin ääressä on aviomies, joka paistaa ne parhaat pihvit. Juuri  sopivat, sisältä pikkuisen punertavat ja mehevät.

Viikonloppuna kokeilimme tehdä grillipihvit paahtopaistista. Olemme käyttäneet paahtopaistia kerran aikaisemmin tässä tarkoituksessa ja silloin lopputulos oli mainio. Tällä kertaa lihan laatu oli huonompi: olemme syöneet parempiakin pihvejä. Vaikka mies paistia pihveiksi leikatessaan poisti sitkeille näyttävät kohdat, joitain silti jäi. Niitä sellaisia, jotka sitten jäivät pyörivät suussa.

Paahtopaistipihvit ja vuohenjuustosilmä

kilon painoinen naudan paahtopaisti (riittää neljälle)
voita tai öljyä paistamiseen
pippurisekoitusta myllystä
suolaa myllystä

Leikkaa paahtopaisti ohuiksi siivuiksi. Nuiji siivut. Ota huomioon lihansyyt. Tästä määrästä lihaa syntyy pihvejä kahdelle aterialle. Ota puolet lihansiivuista käyttöön ja tee lopuista seuraavana päivänä samanlainen ruoka. Mausta vaikka vähän eri lailla. Grillaa ohuet pihvit tai paista ne nopeasti voi-öljyseoksessa kuumassa pannussa. Mausta suolalla ja pippurisekoituksella. Laita tarjoillessa päälle vuohenjuustosilmä, jos vuohenjuustosta tykkäät. Minä tykkään nyt niin, että sitä tulee käytettyä vähän joka paikassa.

Kasvisnyytit uunissa / grillissä

fenkolia
porkkanaa
sipulia ja punasipulia
maa-artisokkaa
kourallinen tuoreita yrttejä silputtuna, minulla mäkimeiramia
pippurisekoitusta
suolaa
öljyä

Kuori maa-artisokka, sipulit ja porkkanat. Huuhtele ja silppua kasvikset sopiviksi haarukkapaloiksi. Laita kulhoon ja sekoittele joukkoon tuoreet, silputut yrtit, vähän ruokaöljyä, suolaa ja pippurisekoitusta myllystä.Kääräisen jokaiselle ruokailijalle oma nyytti ja kypsennä parissa sadassa asteessa uunissa tai käytä kypsentämiseen grilliä. Meillä oli lauantaina railakas tuuli, joka tekee grillissä kypsentämisen vähän epätasaiseksi puuhaksi. Lykkäsin nyytit suunnilleen puoleksi tunniksi uuniin.

Tarjoile vaikka yrttisen Creme Bonjourin tai vuohenputki – vuohenjuustotahnan kanssa. Laitan siitä ohjeen myöhempään postaukseen.

Fenkolia en ole juuri ruoanlaitossa aiemmin käyttänyt. Siitä ei myöskään taida tulla mikään vakiovieras meidän ruokapöytäämme, sillä aniksen maku ei oikein perhettä eikä kyllä minuakaan miellyttänyt. Siinähän se sivussa menee, tuumasimme, kun maistelimme nyyttejä. Maa-artisokka taas on  pehmeän viehkeä makututtavuus ja tervetullut muissakin muodoissa aterioillemme.Sitä on tullut käytettyä harmittavan vähän aikaisemmin.

Nyyttien lisukkeena oli myös tuoresalaatti: tomaattia, kurkkua, erilaisia vihreitä salaatteja ja ripaus yrttejä pinnalle.

Täytetyt herkkusienet

Olen kirjoittanut tänne aikaisemmin pekoniin käärittyjen, täytettyjen herkkusienien ohjeen. Tällä kertaa tein ne ilman pekonia. Napsin jalat poikki sienistä ja täytin pesän aurajuustolla. Päälle sipaisin ohuelti yrttituorejuustoa. Mies grillasi sienet grillatessaan pihvejä.

Raparperi-mansikkanyytit ja vaahdotettu kerma

Yrttipenkin vieressä oleva rapaperipehko oli reissun aikana kasvanut valtavasti. Mitä siitä tekisi? Rapaperipiirakasta voisi kokeilla vhh-versiota, mutten ryhtynyt siihen puuhaan nyt. Kaivoin  pakastimesta lohkoina pakatettuja mansikoita ja kuorin & paloittelin muutaman raparperin varren. Laitoin yhtä paljon kohmeisia mansikoita ja raparperin palasia foliopalasille ja kääräisin palat nyytiksi. Perheenjäsenten nyyttejä makeutin juoksevalla hunajalla, omaani en millään. Kypsensin nyyttejä uunissa sen verran, että raparperit pehmenivät. Aikaa en tullut katsoneeksi. Uunin lämpötila oli 200 astetta. Kypsensin nyytit niin, että sain ne lämpiminä pöytään.

Nyyttiin kertyy nestettä, jonka voit halutessasi lusikoida pois ennen tarjoilua. Vatkaa kerma tarjoiluvalmiiksi ja laita esille erillisessä kulhossa, josta ruokailijat voivat annostella nyytteihinsä. Kermaa saa olla runsaasti. Minä makeutin kerman stevialla. Kermavaahto pehmentää ihanasti kirpakkaa mansikka-raparperin makua ja neutraloi rapaperissa olevaa oksaalihappoa. Jos perheessä on jäätelöä syöviä ei-karppaajia, heille tämä jälkiruoka maistuu varmasti myös jäätelön kanssa.

Karppisisko Tuulevi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.