Gastriitin katoaminen, osa 2.

Taannoin lokakuussa kerroin ensimmäisen osan gastriitin parantumisesta.  Siihen ei vaikuttanut ainoastaan yksi lääke vaan kuvan mukainen nippu erilaisia oloa parantavia tuotteita. En siis osaa nimittää ehdotonta suosikkia, voihan olla, että pohjukaissuolihaavani parani pelkästään vähemmän stressin ansiosta. Tosin siihen en henkilökohtaisesti usko. Varoituksen sana: tämä blogipostaus sisältää tuotemainoksia. En saa niistä alennuksia tai ilmaistuotteita, mielestäni on vaan helpompi puhua niistä oikeilla nimillä. Ainoastaan I Herbin koodilla voin saada jotain alennusta tulevista ostoksistani.

Muistutan siis, että lääkkeetön hoitomuoto oli oma valintani ja ketään en siihen suosittele. Ottaen huomioon kuitenkin oireiden suhteellinen lievyys, katsoin, että ruokavaliolla ja luontaistuotteilla voi saada jotain aikaan. Joku voi toki huudella, että blasebo vaikutti, mutta en usko siihenkään. Olin jokseenkin varma, että uusintatähystyksessä saan huutia, kun en ole määrättyjä lääkkeitä nauttinut. Toisin kuitenkin kävi 🙂

Kahvi happamoittaa

Kahvi happamoittaa vatsalaukkua ja happamuus pahentaa vatsalaukun tulehduksellista tilaa, mikä taas ylläpitää haavaumia. En lukeudu kovin innokkaaksi kahvinjuojaksi, mutta kuppi päivään oli saatava. Tee ei tätä tarvetta tyydyttänyt ja korviketta piti olla. Olen tilannut mm. D-vitamiininia I-Herbistä. Aloin kaivella sieltä tuotesuosituksia kahvinkorvikkeista. Löysin CafeChepsin ja ihastuin. Karppaajan suositukset sivuilta voi tutustua I Herbin tilauskäytäntöön. Myös Viidakkomiehen blogi on hyvä. Superfood hifistelijä Olli Posti on saanut ruoalla terveytensä kuntoon ja hänen sivujen kautta aikoinaan I Herb-maailmaan päädyinkin.  Vuoden vaihteessa tullin ehdot tiukkenivat, mutta edelleen sieltä saa edullisesti loistavaa tavaraa, nopeasti ja turvallisesti. Jos innostut tilaamaan, niin koodilla ILO783 saat ensimmäisestä tilauksesta 10 dollarin alennuksen. I Herb ei käytä rahaa mainontaan, vaan systeemi toimii suositteluperiaatteella. Kun tilaat ensimmäistä kertaa sieltä, saat myös itse koodin, millä voit saada uusien kävijöiden myötä omia alennuksia.

Kahvinhimoon löytyi apu

Mutta siis aiheeseen:  CafeCheps poisti kahvintuskan. Ensimmäinen mukillinen oli niin ja näin, mutta nyt en voisi enää elää ilman sitä. Samasta paikasta tilasin myös kehuttua maitohappobakteeria. Välillä käytin myös kotimaista Bioteekin maitohappobakteerikapseleita. Aamun aloitin koko kehon hyvinvointia tukevalla Foreverin Aloe vera-juomalla. Lisäksi otin silica-geeliä pitkin päivää ennen ruokailua. Kahvin ja teen keitin pakurikääpään, tähän luonnon superfoodiin, josta Jaakko Halmetoja on kirjoittanut juuri kirjan. Tikkateenäkin tunnettua pakurikääpähauduketta on osattu käyttää jo aikoinaankin erilaisten vatsavaivojen hoitoon. Pakurikääpää voi ostaa luontaistuotekaupoista. Jos olet siinä onnellisessa asemassa, että omistat metsää, niin saatat sitä löytää myös koivunrungosta. Huom! Pakurikäävän keräys ei ole jokamiehenoikeus, eli luvatta sit ei saa mennä mistään nappaisemaan.

Ja mitäs muuta lisätroppia?

Loppukesästä aloin panikoida tulevaa kontrollitähystystä ja otin vielä käyttöön vahvan propolisuutteen, jota mikkeliläinen kiinalaisen lääketieteen osaaja suositteli minulle. Tämä mehiläiskittivaha on luonnon oma antibiootti ja  todellista kittiä, parhaiten olen saanut menemään aamupalasmoothien seassa.  Otin myös yhteyttä luottohomeopaattiini  Tanja Soilaan Tampereelle. Hänen kanssa olen muutaman kerran tavannut kasvotusten ja nyt vastaanotto toimii netin ja puhelimen välityksellä, sillä välimatkaa on reilu 250 km. Hän määräsi homeopaattisen lääkkeen, mikä ei ole tuo kuvassa rekvisiittana oleva. Hoito on aina oireenmukaista ja yksilöllistä, enkä näin voi siihen antaa suosituksia.

Näillä siis mentiin kesäkuusta lokakuuhun ja vatsan sekä pohjukaissuolen limakalvot olivat kontrollissa loistokunnossa. Lähtökohtahan oli lääkärin lausunnon mukaan ärhäkkä haavauma ja tulehdus pohjukaissuolessa. Vatsahappolääkettä otin tasan kolme. Sen jälkeen siirryin omahoitoon.  Ruokavaliona oli koko ajan rentokarppaus.

Kuunnelkaa oloanne, etsikää tietoa, lukekaa ihmisten kokemuksia, älkääkä uskoko yhteen totuuteen. Terveydellisiin ongelmiin  voi löytyä apua monesta eri kanavasta.

Karppisisko Virpi

Gastriitin katoaminen, osa 1.

Kesällä kirjoitin artikkelissa Karppisiskon kahvihetki itsellenikin yllättävästä vatsadiagnoosista gastriitista eli pohjukaissuolihaavasta. Tätä tutkimusta oli edeltänyt reilun kuukauden mittainen vehnänsyöntikuuri, sillä samalla tutkittiin myös keliakia. Jälkimmäistä ei siis löytynyt. Patologi poissulki näytepaloista vielä syövän sekä helikobakteerin. Niitäkään ei onneksi löytynyt. Diagnoosini oli siis gastriitti eli vanhalta nimeltä vatsakatarri. Tuttu tauti sikäli, että nuoruuden  ex-heilani sairasti ja sai sen kuriin opastamallani luontaistuotteella.

Zolt, ei kiitos

Tein ratkaisun, mihin en toki ketään kehoita. En aloittanut lääkärin määräämää zolt-kuuria. Zolt on lääke vatsan liikahappoisuuteen, liikahappoisuus taas syy pohjukaissuolen tulehdustilaan ja haavaumiin. Mistä liikahappoisuus sitten johtuu? Karppiruokavaliosta, ehtivät jo nopeimmat hieman vahingoniloisena huudella. Väärin. Vietin pari iltaa netin äärellä etsien aiheesta tietoa: virallista sekä epävirallista eli ihmisten kokemuksia erilaisista keskusteluketjuista. Kokemuksiahan löytyi, laidasta laitaan. Tietoa vaivasta oli yllättävän niukasti, mutta löysin selkeitä viitteitä seuraavista hapon lisääjistä: stressi, tupakka, särkylääkkeet, väkevä viina ja kahvi. Hieman epävarmempia viittauksia löytyi hapon lisääjänä yllättäen todellisena vatsanystävänä tunnetusta kaurasta. Sain myös tukea karppiruokavalioon tiedosta, että viljatuotteet aiheuttavat tulehdustilaa elimistössä. Samoin kaikki sokerituotteet. Näin ollen myös vatsan tulehdustila pysyi pahana, sillä söin ohjeiden mukaisesti reilusti vehnätuotteita ensimmästä tähystystä edeltäneenä kuukautena. Mitään suoraa syy-yhteyttä en kuitenkaan löytänyt ja uskon, että kehoni heikko kohta nyt sattuu olemaan vatsa. Olen kärsinyt erilaisista epämääräisistä vatsavaivoista koko ikäni ja reagoin lähes kaikkeen vatsani kautta.

Suhtaudu vakavasti vatsavaivoihin

Muistutan kuitenkin kaikille, että KAIKKI EPÄMÄÄRÄISET VATSAVAIVAT TULEE OTTAA TOSISSAAN! Minulla oli diagnoosiin nähden lievät vaivat, en juurikaan esimerkiksi kärsinyt tyypillisestä närästyksestä. Karppiruokavalio oli aikaisemmin rauhoittanut vatsani oireilua reilusti. Siksi sairaus tulikin suurena yllätyksenä, olin varautunut lähinnä keliakiaan.  Vatsatähystys on paras keino tutkia vakavammat sairaudet. Niistä syöpä lienee pelottavin. Pitkälle jatkunut, hoitamaton gastriitti lisää myös syövän riskiä ja siksi kehotan kaikkia vatsavaivoista kärsiviä tutkituttamaan oireilunsa syyt.

Olen juuri tänään kotiutunut kontrollitähystyksestä. Lääkärille tohdin paljastaa vasta tähystyksen jälkeen, etten käyttänyt zolttia. Huojentuneena sain kuulla, että kaikki on kunnossa. Limakalvot terveet, haavaumat parantuneet ja tulehdus poissa!
Oma kokemukseni siis osoitti, että ruokavaliolla ja tietyillä tukihoidoilla (etupäässä luontaistuotteilla) voi saada vatsan kuntoon ilman lääkkeitä. Näistä keinoista kerron blogipostauksen toisessa osassa.

Karppisisko Virpi

Karppisiskon kahvihetki

Ei ollut karppisisko Virpillä keliakiaa, vaan gastriitti. ”Tupakka, särkylääkkeet ja kahvi pois” sanoi lääkäri. No, kaksi ensimmäistä on helppoja, koska en käytä ;-). Kahviakin olen nauttinut  mielestäni kohtuullisesti. Väkeviä alkoholeja en juuri lainkaan. Vietin pari iltaa netin äärellä etsien aiheesta tietoa ja kirjoitan siitä tuonnenpana, mutta siitä olen vakuuttunut, että karppaaminen ei sitä ole aiheuttanut. Muutama siitä ehti jo kommentoimaan tyyliin ”sen siitä saa kun syö noin…” Juu, jätän omaan arvoon, tiedän itse parhaiten millä ruokavaliolla voin hyvin. Sitäpaitsi tutkimuksia edelsi parin kuukauden viljansyöntikuuri, mikä lähti ihan lapasesta. Suklaa- ja sokerihimo valtasi ja olo oli huono.

Mutta aiheeseen eli kahviin. Vähintään yksi kupillinen pitää saada päivittäin, mutta senkin voi tehdä vastaystävällisesti maitokahvin muodossa.

1/2 mukillista maitoa
1/2 mukillista kahvia
ripaus kanelia ja vaniljaa

Maito ja mausteet kuumennetaan kattilassa samalla vispaten sitä. Kaadetaan mukiin, istutaan alas, tuoksutellaan ja rentoudutaan sillä aikaa kun juoma hieman jäähtyy ja nautitaan vaikka hyvän kirjan äärellä.

Pääsyynä ongelmaani lienee siis stressi. Olen sen tiedostanut, mutta sen hallitseminen onkin vaikeaa.  Toivotankin kaikille stressittömiä kahvihetkiä.

Karppisisko Virpi

Juo salaatti!

Viimeaikoina, karppauksen lisäksi, on pinnalla ollut raakaruoka. Tämäkin on kokenut uuden heräämisen. Jotkut voivat muistaa elävän ravinnon ensimmäisen aallon 80-luvulla. Mielenkiintoinen alue, todellakin. Koska tarvitsisin perehtymiseen paljon enemmän aikaa nappaan siltä saralta aina pienen palan kerrallaan sulateltavaksi. Jaakko Halmetoja ja Yksterveysblogi levittävät mielenkiintoista asiaa aiheesta ja vaihtoehtoisesta eläntavasta yleensä.

En tiedä voisinko toteuttaa raakaruokvaliota koskaan päätoimisesti, vaikka olenkin vakuuttunut sen tervehdyttävästä vaikn hoidoissa. Ulla on joutunut sen verran useasti hoitamaan neuloilla kylmyyttä pois sisältäni, että alan uskomaan hänen neuvoaan: syö pääosin lämmintä / huoneenlämpöistä ruokaa. Ja tosiaan,  ruoansulatukselle on aivan eri juttu syödä vaikkapa kevyesti wokattuja vihanneksia kuin kylmää salaattiannosta. Toki vitamiineissa taitaa hävitä. Mutta jos kärsitte vatsavaivoista, kannattaa kokeilla.

Teimme Mikkelin karppikurssilla vähän erilaisen salaatin eli juotavan sellaisen. Tästä löytyy banaania ja näin flunssa-aikana voit lisärtä siihen myös hunajaa. Tiukemmat karpit voivat jättää nämä minimiin tai kokonaan pois. Yllättävän  hyvä alkujuoma vaikkapa isänpäiväksi, etenkin jos päivänsankari muuten vieroksuu salaatteja 😉

Salaattismoothie

neljä annosta

1 kypsä banaani

n. 100 g. kurkkua

n.200 g jäävuorisalaattia

1/2 ruukkua basilikaa

5 dl sitruunanmakuista kivennäisvettä

(1 rkl hunajaa, pastöroimatonta ja kotimaista)

Sekoita tasaiseksi juomaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada laseihin ja tarjoile heti.

Jos juoma joutuu odottamaan, sekoita juuri ennen tarjoilua.

Karppisisko Virpi

Karppaus – näin me sen teemme!

Kauhea kahina velloo karppauksen ympärillä. Olemme molemmat jokseenkin väsyneitä tähän sotatila-mielikuvan ylläpitämiseen, jota myös osa äärikarppaajista itse ruokkii. Ihan kuin olisi kyse valtataistelusta, joka jonkun pitää voittaa. Eihän se niin mene – ei karppauskaan kaikille sovi vaikka esimerkiksi meille se sopii elämäntavaksi asti. Emme mielellämme lue niitä keskustelupalstoja, joissa lynkataan ns. vastapuolen edustajia. Oli ilmiö mikä hyvänsä, niin aina on se äänekäs äärijoukko, joiden mukaan ei pitäisi määritellä koko ilmiötä. Jalkapallohuligaanit eivät ole futiksen koko kuva eivätkä kasviksettomat pekonikarppaajat kerro kaikkea karppauksesta. Sitäpaitsi huono käytös on huonoa käytöstä joka paikassa.

Me kaksi, karppisiskot, luemme itsemme karppaajiksi (low carb) ja teemme sen näin.

Proteiineja ja rasvaa

Proteiininlähteitä eli lihaa, kalaa ja kanaa syömme aika lailla saman verran kuin ennenkin. Hiilijalanjälki ei sen osalta ole siis suurentunut emmekä rasita maailman kantokykyä aikaisempaa elämää enempää. Ostamme suurimman osan käyttämästämme marinoimattomasta lihasta kaupasta. Keväällä kalastamme lähijärvestä haukea, muulloin kalaruokana maistuvat lähinnä lohi, muikut ja silakat. Tuulevin perheen pakastimeen hommattiin juuri puolikkaan poron lihat ja Virpin navetassa on useina kesinä kasvanut itse ruokittu possu. Toisinaan onnistumme ostamaan myös hirvenlihaa. Lammaskin maistuu. Proteiinia tulee lisäksi kananmunasta, jota paistamme ja keitämme. Kananmunapohjaiset smoothiet ovat erityisesti Virpin heiniä.

Juustot maistuvat ja niitä syödään molemmissa perheissä. Ruoanlaitossa käytämme kermaa, voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tuulevi harrastaa salaattikastikkeena yleensä tuota öljyä, jossa saattaa olla seassa myös yrttejä tai ripaus pippuria.

Mitä pastan, riisin ja perunan tilalle?

Kasviksia käytämme monipuolisemmin kuin ennen karppauksen aloittamista. Ruokakasseissamme keikkuu kaupasta kotiin kokattavaksi valkokaalia, kaikenväristä kukkakaalia, parsakaalia, puna-, kyssä- ja ruusukaalia, valkosipulia, purjoa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, lanttua, eri väristä punajuurta, naurista, juuriselleriä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua, maa-artisokkaa, tomaattia, kaikenväristä paprikaa, munakoisoa ja moninaisia mausteyrttejä. Valinnat teemme aina sesongin mukaan. Kun kotimaista satoa ei ole saatavilla, tuontitomaatit ja -kurkut jäävät kaupan hyllyyn. Ne korvaamme vaikka hapankaalilla tai muilla talvikauden säilyvillä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla. Täydennämme ruokavaliota myös kotimaisilla ruukkusalaateilla – yrteillä.

Puna- ja keltasipuli kasvavat omassa pellossa, kuten myös kesällä erilaiset herneet, monen sortin pavut ja salaatit, palsternakka, ruohosipuli, tillit ja persiljat, timjamit, salviat, viinisuolaheinät, sitruunamelissat. Virpi kasvattaa myös makeaksi kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa, jonka liepeillä kasvavat musta- ja punaherukat ja karviaiset. Pakastimessa on niiden lisäksi mansikoita, mustikoita, karpaloita ja puolukoita. Tyrniäkin löytyy ja vadelmaa. Niitä käytämme päivittäin.

Syksyllä sienestämme ja pakastamme osan saaliista, lähinnä kanttarellit. Tänä vuonna Tuulevin huushollissa kuivattiin mieletön määrä tatteja. Monipuolisuutta ruokavalioon tulee myös villiyrteistä, joista nokkonen on ihan ykkönen. Siinä on runsaasti useita vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki), flavonoideja, lehtivihreää ja erilaisia elimistölle tärkeitä happoja.Tuulevin hellan vieressä on iso lasitölkillinen kuivattua ja jauhettua nokkosta, jota ripotellaan vähän joka toiseen ruokaan.

Näillä kaikilla me korvaamme ruokalautasella pyhän perunan, pastan ja riisin. Suurin osa annoksesta – 2/3 tai jopa 3/4 – on siis edellä mainituista aineksista valmistettua ruokaa ja loput lihaa, kalaa tai kanaa.

Entä muuta?

Ruokavalioomme kuuluvat erilaiset pähkinät ja mantelit. Paitsi että syömme niitä vaikka kahvi- tai teekupillisen seurana, molemmilla on yleensä pelastuspussi käsilaukussa siltä varalta, että ateriaväli sattuu venymään. Pähkinärouheet sopivat myös salaatteihin ja turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle marjojen seuraksi. Noita paksuja, lisäaineettomia jogurtteja käytämme paljon sekä sellaisenaan että ruoanlaitossa, sillä ne sopivat keittiössä moneen. Jääkaapista löytyy usein myös rahkaa ja kermaviiliä.

Ruokajuomana on yleensä vesi. Muuten juomme pääasiassa kivennäisvettä. Virpin perheessä lapsetkin rakastavat piimää. Maitona käytämme läheiseltä tilalta ostettua maitoa, mistä löytyy luonnon omat maitohappobakteerit. Se ei aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, toisin kun kaupasta ostettu maito. Tuulevi ostaa välillä myös luomumaitoa.

100% juureen tehtyä, lisäaineetonta ruisleipää syömme silloin tällöin. Uusista karppileivistä tunnetuinta eli Karppista ostamme molemmat toisinaan ihan vaihtelun vuoksi. Muutahan täältä päin ei saakaan.

Emme ole hirmuisia niuhoja. Saatamme joskus harvoin syödä sukulaisvierailulla tädin leipoman pullan tai perhejuhlissa siivun täytekakkua. Määrät ovat maltillisia jo senkin vuoksi, että syömisen tuntee yleensä omassa olossa ja siis lähinnä mahassa. Se möyrii ja kuplii – taas muistaa miksi noita kannattaa välttää. Runsas vilja aiheuttaa vatsavaivoja eikä sitä siksi tunnu hyvältä syödä. Emme tätä edes tajunnneet ennen kuin rajasimme viljoja ruokavaliosta ja huomasimme vatsan, muun muassa ilmavaivojen rauhoittumisen.

Näin me syömme. Olemme luopuneet valkoisesta viljasta, sokerista, pastasta, riisistä ja perunasta. Virvoitusjuomat ovat jääneet pois, samoin makeiset ja pitkälle jalostetut elintarvikkeet. Myös keksit, sipsit ja naksut ovat historiaa. Aivan alkuvaiheessa, muutaman todella tiukan ketokarppiviikon aikana Tuulevi laski hiilihydraatteja ja opiskeli samalla sitä, minkä verran hiilareita mistäkin kertyy. Sittemmin on menty rennolla otteella, ilman laskinta.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Mainettaan parempi ketju ja muita matkakertomuksia, osa 1.

Liikun paljon nykyisessä työssäni ja vatsa on täytettävä milloin missäkin. Joskus menee karpisti ja toisinaan joustan. Olen laiska tekemään eväitä ja autossa ruokailu ei juurikaan houkuttele. Tällä kertaa olin perheeni kanssa pikkulomalla Tampereen kylpylässä. Menomatkan luonteva pysähtymispaikka oli, kuinka ollakaan, Tuuloksen ABC-asema. Monen kulinaristin kirosana, josta kieltämättä saa melkoisen tasapaksua vatsan täytettä. Ketjusta oli muuten varsin puhutteleva artikkeli juuri ilmestyneessä Helsingin sanomien kuukausiliitteessä otsikolla Keltainen kirkontorni.
ABC-asemilla on hyvätkin puolensa ja ensimmäisenä eikä mitenkään vähäisempänä tulee siistit ja tilavat vessat. Pienten lasten vanhempana osaa arvostaa kunnon vaipanvaihtopaikkaa. Ainakin sen jälkeen kun on taiteillut sylissä lapseltaan niskakakkavaippoja pois likaisessa ja ahtaassa kopperossa.
Silloin kun kahvileipää söin, huomasin ketjun pullien yms. olevan tasan samanmakuisia ja kaikki aiheutti myös tasaisesti vatsavaivoja. Nyt karpimpana ilahduin ainakin paikan lounaspöydästä. Meneillään oli kansainväliset viikot ja saksalaisesta menusta löytyi lautanen täyteen sopivaa ruokaa: salaattia ja raastetta sekä näihin lisukkeita oman valinnan mukaan,  juustoa, hapankaalia (!), bratwurstia ja kanaa, lisäksi lämpimiä kasviksia rinnalle. Vatsa tuli täyteen, eikä vatsanväänteistä tietoakaan, toisin kuin rakkaalla miehelläni joka söi samoin, mutta otti rinnalle sämpylää ja riisiä.

Karppisisko Virpi

Lapsiperheen arkea

Karppausta on helppo toteuttaa kotona jos vähänkin laittaa itse ruokaa. Tosin muu perhe saattaa joskus protestoida äidin laiskuutta leipoa. Nelivuotias esikoinen ei ole voinut koskaan sietää mitään kaalikasveja ja ne taas ovat parasta karppiraaka-ainetta ruoanlaitossa. Kompromisseja saa siis perheellinen tehdä tässä ruokavaliossa melkoisen usein. Tiedän, että tiukemmat VHH:n kannattajat antavat tasan samaa ruokaa perheelle, mitä itsekin syövät. Ihan perusteltua esimerkiksi silloin, jos lapsella on epämääräisiä oireita, iho- tai vatsavaivoja ja jopa paino-ongelmaakin. Hiilihydraattien rajoittaminen saattaa auttaa moniin vaivoihin, myös lasten.

Olemme luomuviljelijöitä ja kyllä, viljelemme viljaa. Se ei siis ole pannassa meillä, päinvastoin. Kotitarvemylly jauhaa tuoreet puurotarpeet joka aamu. Muu perhe on näinollen hyväkarppaajia ja välillä ns.normiruoan syöjiä. Puolisoni tekee kahta raskasta työtä ja hän tarvitsee jo siksi runsaammin hiilareita. Meidän mukulat ovat jo luonnostaan niin liikkuvia, että ainakaan paino-ongelmaa ei heille helposti tule. Itse toteutan taas niukempaa hiilihydraattilinjaa ts.leipä, pasta ja peruna, puuro sekä kaikki sokerituotteet ovat pannassa. Paino putoaa, hitaasti ehkä, mutta tasaisesti. Muulle perheelle kun keitän aamupuuron todellisesta ja vastajauhetusta täysjyväviljasta, itselleni pyöräytän siemen-marja-maitosmoothien. Luovuutta saa siis käyttää ja mielikuvitustakin.

Maito meillä nautitaan ns. raakamaitona, minkä ostamme läheiseltä maitotilalta. Rasvainen, käsittelemätön maito on loistavaa karppiraaka-ainetta. Luonnontuote mistä ei olla mitään poisotettu tai siihen lisätty.

Sokerin rajoittaminen on aina paikallaan, karppasi tai ei. Juhlien jälkeen huomannut miten huikea vaikutus voi sokerilla olla pienelle tytölle. Kierrokset kovenevat sekä vauhti ja ääni kiihtyvät sellaisiin lukemiin, että aikuinen ei enää kestä. Sokerihumala? Ainakin minä uskon niin.

Sokerin rajoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota myös lasten proteiinin ja rasvan saantiin. Kun nämä ovat kohdallaan eli niitä on tarpeeksi, he nukkuvat paremmin ja raivokohtaukset iskee harvemmin.

Karppisisko Virpi

 

16.3. Tarkkaavainen lukija huomasi, että sama teksti on julkaistu jo syyskuussa. Tekevälle sattuu, pahoittelut. Teen tekstejä usein useamman varastoon, silloin kun arki antaa myöten. Tosin uusia lukijoita on tullut matkan varrella niin paljon, että lienee monelle ajankohtainen uusintanakin.

Karppisisko Virpi

Lapsiperheen arkea

Karppausta on helppo toteuttaa kotona jos vähänkin laittaa itse ruokaa, mitä nyt muu perhe saattaa joskus protestoida äidin laiskuutta leipoa. Nelivuotias esikoinen ei ole voinut koskaan sietää mitään kaalikasveja ja ne taas ovat parasta karppiraaka-ainetta ruoanlaitossa. Kompromisseja saa siis perheellinen tehdä tässä ruokavaliossa melkoisen usein. Tiedän, että tiukemmat VHH:n kannattajat antavat tasan samaa ruokaa perheelle, mitä itsekin syövät. Ihan perusteltua esimerkiksi silloin, jos lapsella on epämääräisiä oireita, iho- tai vatsavaivoja ja jopa paino-ongelmaakin. Hiilihydraattien rajoittaminen auttaa moniin vaivoihin, myös lasten.

Olemme luomuviljelijöitä ja kyllä, viljelemme viljaa. Se ei siis ole pannassa meillä, päinvastoin. Kotitarvemylly jauhaa tuoreet ja puurotarpeet joka aamu. Muu perhe on näinollen hyväkarppaajia ja välillä ns.normiruoan syöjiä. Puolisoni tekee kahta raskasta työtä ja hän tarvitsee jo siksi enemmän hiilareita. Meidän mukulat ovat jo luonnostaan niin liikkuvia, että ainakaan paino-ongelmaa ei heille helposti tule. Itse toteutan taas niukkaa hiilihydraattilinjaa. Paino putoaa, hitaasti ehkä, mutta tasaisesti. Ja olo on hyvä. Muulle perheelle kun keitän aamupuuron todellisesta ja vastajauhetusta täysjyväviljasta, itselleni pyöräytän siemen-marja-maitosmoothien. Luovuutta saa siis käyttää ja mielikuvitustakin.

Maito meillä nautitaan ns. raakamaitona, minkä ostamme läheiseltä maitotilalta. Rasvainen, käsittelemätön maito on loistavaa karppiraaka-ainetta. Luonnontuote mistä ei olla mitään poisotettu tai siihen lisätty.

Sokerin rajoittaminen on aina paikallaan, karppasi tai ei. Tänä kesänä olen juhlien jälkeen huomannut miten huikea vaikutus voi sokerilla olla pienelle tytölle. Kierrokset kovenevat sekä vauhti ja ääni kiihtyvät sellaisiin lukemiin, että aikuinen ei enää kestä. Sokerihumala? Ainakin minä uskon niin.

Sokerin rajoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota myös lasten proteiinin ja rasvan saantiin. Kun nämä ovat kohdallaan eli niitä on tarpeeksi, he nukkuvat paremmin ja raivokohtaukset iskee harvemmin. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Karppisisko Virpi

Kaikki alkoi unelmieni hääpuvusta

Karkausvuosi 2004, nyt tai ei koskaan. Kosin rakasta kihlattuani ja en olisi kyllä hyväksynytkään mitään muuta vastausta kuin myöntävää. Sen jälkeen iski paniikki: ai että häät tulevana kesänä. Tiesin pareja, jotka olivat varanneet kirkon haluamalleen hääpäivälle kaksi vuotta aikaisemmin…ei mitään toivoa. Mutta niin vaan kävi, että kirkko, juhlapaikka sekä emännät olivat suit sait varattuja, eikä tehnyt edes tiukkaa. Tämä liitto oli siis tähtiin kirjoitettu.

Omaan taidon itseni kohdalla, että tiedän heti kun oikea kohdalle osuu. Tämä päti myös hääpuvun kohdalla. Ei mennyt kuin vartti, niin Mikkelin Morsiamen valikoimista löytyi sopiva puku. Siinä oli vain se pieni mutta…yläosa oli aivan liian ahdas. Myyjä lupasi, että tilaa saadaan 5 cm ja minä lupasin, että ei tarvitse väljentää. Aikaa oli 4 kk. Ja niin alkoi minun ensimmäinen laihduttaminen.

En ollut siihen mennessä juurikaan laihduttanut. Paino sahasi kyllä hieman ja kiloja oli kertynyt, mutta en pitänyt sitä ongelmana. Elämäni oli muuttunut siihen suuntaan, että arjessa oli vähemmän fyysisesti raskaita töitä ja se taas sai aikaan painon kerääntymisen. Omaan valtavan ruokahalun…siis VALTAVAN. Siksi pelkkä ajatuskin lautasmalleista, pisteiden keräämisestä yms. ei istunut minun arkeeni. Minulla oli myös erittäin ailahteleva verensokeri mikä laittoi elämäni sekaisin milloin missäkin. Jos en saanut säännöllisesti ruokaa, minusta tuli kiukkuinen, karjahteleva zombie, mikä ei ollut kaunista katseltavaa. Myös vatsani oireili: kärsin kramppimaisista kovista vatsakivuista turhan usein. Keliakiaa? Ei.. Laktoosi-intorelanssia? Ei.. Vaan muuten vaan vääränlaista ruokaa.

Etsin siis tietoa toisenlaisista tavoista pudottaa painoa ja kiitos kirjaston sekä netin…tietoa löytyi hyvin. Suhteeni ruokaan ja virallisiin ravitsemussuosituksiin mullisti kaksi henkilöä: Antti Heikkilä ja Varpu Tavi.

Neljä kuukautta: miinus 10 kg, mahtavan energinen olo ja mikä parasta: sujahdin kevyesti unelmieni hääpukuun.

Virpi