Lapsiperheen arkea

Karppausta on helppo toteuttaa kotona jos vähänkin laittaa itse ruokaa. Tosin muu perhe saattaa joskus protestoida äidin laiskuutta leipoa. Nelivuotias esikoinen ei ole voinut koskaan sietää mitään kaalikasveja ja ne taas ovat parasta karppiraaka-ainetta ruoanlaitossa. Kompromisseja saa siis perheellinen tehdä tässä ruokavaliossa melkoisen usein. Tiedän, että tiukemmat VHH:n kannattajat antavat tasan samaa ruokaa perheelle, mitä itsekin syövät. Ihan perusteltua esimerkiksi silloin, jos lapsella on epämääräisiä oireita, iho- tai vatsavaivoja ja jopa paino-ongelmaakin. Hiilihydraattien rajoittaminen saattaa auttaa moniin vaivoihin, myös lasten.

Olemme luomuviljelijöitä ja kyllä, viljelemme viljaa. Se ei siis ole pannassa meillä, päinvastoin. Kotitarvemylly jauhaa tuoreet puurotarpeet joka aamu. Muu perhe on näinollen hyväkarppaajia ja välillä ns.normiruoan syöjiä. Puolisoni tekee kahta raskasta työtä ja hän tarvitsee jo siksi runsaammin hiilareita. Meidän mukulat ovat jo luonnostaan niin liikkuvia, että ainakaan paino-ongelmaa ei heille helposti tule. Itse toteutan taas niukempaa hiilihydraattilinjaa ts.leipä, pasta ja peruna, puuro sekä kaikki sokerituotteet ovat pannassa. Paino putoaa, hitaasti ehkä, mutta tasaisesti. Muulle perheelle kun keitän aamupuuron todellisesta ja vastajauhetusta täysjyväviljasta, itselleni pyöräytän siemen-marja-maitosmoothien. Luovuutta saa siis käyttää ja mielikuvitustakin.

Maito meillä nautitaan ns. raakamaitona, minkä ostamme läheiseltä maitotilalta. Rasvainen, käsittelemätön maito on loistavaa karppiraaka-ainetta. Luonnontuote mistä ei olla mitään poisotettu tai siihen lisätty.

Sokerin rajoittaminen on aina paikallaan, karppasi tai ei. Juhlien jälkeen huomannut miten huikea vaikutus voi sokerilla olla pienelle tytölle. Kierrokset kovenevat sekä vauhti ja ääni kiihtyvät sellaisiin lukemiin, että aikuinen ei enää kestä. Sokerihumala? Ainakin minä uskon niin.

Sokerin rajoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota myös lasten proteiinin ja rasvan saantiin. Kun nämä ovat kohdallaan eli niitä on tarpeeksi, he nukkuvat paremmin ja raivokohtaukset iskee harvemmin.

Karppisisko Virpi

 

16.3. Tarkkaavainen lukija huomasi, että sama teksti on julkaistu jo syyskuussa. Tekevälle sattuu, pahoittelut. Teen tekstejä usein useamman varastoon, silloin kun arki antaa myöten. Tosin uusia lukijoita on tullut matkan varrella niin paljon, että lienee monelle ajankohtainen uusintanakin.

Karppisisko Virpi

Liika sokeri ja sydäntaudit

Kuin jatkoksi edellisen postaukseen Ylen sivuilta osui silmiin  uutinen sokerin ja nuorten sydäntautien yhteydestä.  Sen mukaan sokerilla makeutettujen juomien ja ruokien runsas nauttiminen voi lisätä nuoren riskiä sairastua myöhemmin sydän- ja verisuonitauteihin.

Circulation-lehden julkaisemassa tutkimuksessa oli mukana reilut 2 100 yhdysvaltalaisnuorta. Tulokset osoittavat, että lisättyjen sokerien runsas osuus ruokavaliossa liittyy hyvän HDL-kolesterolin vähyyteen ja haitallisen LDL-kolesterolin ja triglyseridirasvojen runsauteen.  Jutussa arvellaan, että sokerien liiallinen saanti saattaa haitata kolesteroli- ja insuliiniaineenvaihduntaa monen mekanismin välityksellä.

Jäin miettimään sitä, että eikös tämä koske laajemminkin nopeita hiilihydraatteja. Hiilihydraatithan  muutttuvat glukoosiksi imeytyessään, eikä keho sen jälkeen erota niitä toisistaan. Voisiko olla, että olemme sokeutuneet nopeiden hiilarien vaikutukselle kaiken tämän viime vuosien rasvahysterian keskellä? Mikä lopulta onkaan haitallisinta terveydelle?

Koko uutinen löytyy YLEn sivulta.

karppisisko Tuulevi

 

 

Sokeriraivari

Kuva: http://office.microsoft.com/fi-fi/images/

Karppisiskoni Virpin neljävuotias tytär oli meillä sunnuntaihoidossa. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä: kirjojen lukemista, nukkeleikkejä, rumpumusisointia alakerrassa, iltaruokailut, höpöttelyä. Vaikka lohisopan karppiversio ei oikein meinannutkaan maistua ruokapöydässä, saimme neidin sentään popsimaan sitä muutaman kunnon lusikallisen.

Illalla mieheni palautti tytön kotiin. Pikkulasten nukkumaanmenoajan jälkeen tuli tekstiviesti siskolta ”Neiti sai kunnon iltaraivarin”. Soitin takaisin ja kertasimme päivän – ei mitään mieltä kuohuttavaa ohjelmaa, ei jännittävää elokuvaa eikä riitaa kenenkään kanssa.

Tosin…poikani tuli antaneeksi tytölle puolikkaan jättilakun. En siis pakota koko perhettä karppaamaan satasella – kyllä meillä karkkeja näkyy. Minä vaan en niitä juuri koskaan syö. Nyt osa päätyi siskontytön suuhun. Aijai, harkitsematon teko.

Lakusta tietämätön kotiväki antoi illalla annoksen jäätelöä ja siinä se oli. Sokeri humahti lapsen päähän kuin metrinen halko ja tuloksena oli itkupotkuraivari.  Sokeri ei tee hyvää kenellekään…

Karppisisko Tuulevi

Huono olo nopeista hiilihydraateista

Katsoin eilen pätkän uusintana tullutta Inhimillistä tekijää. Keskustelun aiheena olivat vaikeat kilot, lihavuus ja laihtuminen. Yksi ohjelman haastateltavista oli Jaana Suvisilta, jolle on tehty lihavuusleikkaus. Sen jälkiseurauksena elämäntavat ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet radikaalisti. Yhtenä esimerkkinä ovat ateriakoot. Jaana syö ja pystyy tekemään enimmillään pari desiä ruokaa kerrallaan. Se sisältääkin sitten kaiken sillä ateriakerralla.  Esimerkkinä ateriastaan Jaana mainitsi kalapalan ja hiukan lämpimiä vihanneksia.

Syy siihen,  miksi kirjoitan tästä Karppisiskojen blogissa, tulee tässä. Jaana Suvisilta totesi, ettei pysty nykyään syömään lainkaan valkoista leipää, pastaa ja muita nopeita hiilihydraatteja.
– Niistä tulee hirveän huono olo.

Siinä se taas oli. Kommentti, joka vilahtaa siellä ja täällä, vaikka varsinaisesta karppaamisesta ei puhuttaisikaan. Millainen olo meille kullekin oikeasti tulee nopeista hiilareista. Oletko seuranut sitä? Ainakin minua pasta-ateria alkaa kamalasti turvottaa. Sokerisista ruuista tulee muuten vaan pöhkö olotila.

Karppaamisella on suotta ääriruokavalion leima – toki tietysti sen toteuttajiakin on monenlaisia. Kuka kiihkoilee, kuka menee maltilla. Koska sokerin ja valkoisen viljan vähentäminen ei missään tapauksessa ainakaan vahinkoa aiheuta, sitä kannattaa kokeilla – vaikka ei kokonaiskarppaajaksi olisikaan ryhtymässä.

PS. Otin kuvan sokeriastiastamme. Siinä nuo palat ovat nököttäneet jo todella kauan, kahviin kun enää hyvin harva tipauttaa sokeria. Oiskohan aika ilahduttaa noilla kuutioilla vaikka kompostia.

Karppisisko Tuulevi