Karppaus on kamala mörkö

ja me Karppisiskot olemme sotkeutuneet sen mörön helmoihin. Vai olemmeko?

Maikkarin toimittaja Mirja Sipinen soitti tiistaina ja kyseli kiinnostustamme puhua karppauksen ympärillä vellovasta ilmapiiristä. Miksi karppaaminen kiihdyttää mieliä paljon enemmän kuin vaikkapa kasvissyönti. Miksi laineet lyövät lehdistössä ja netissä niin, ettei ylilyöntejä varota kummallakaan ”rintamalla” enää yhtään. Ihmisiä nimitellään ja uhkaillaan. Miten ihmeessä ihan tavallisesta terveyskeskustelusta tuli tällaista? Miltä se kuulostaa karppaajan korvissa?

Lupauduimme mukaan 45 minuuttia -ohjelmaan. Parkkeerasin kipsijalkani kanssa Virpin perheen kyökkiin heti eilisaamuna ja aloittelin tätä tekstiä. Kun kuvaaja ja toimittaja löysivät perille Ristiinaan, juttelimme keittiön pöydän ääressä ilmiöstä leppoisissa fiiliksissä. Minä pilkoin vihanneksia kuvan salaattiin ja Virpi valmisteli kasvislisäkettä aurajuustotäytteisen kanan seuraksi. Tunnin päästä leivinuunista leijui herkullinen tuoksu. Asetuimme porukalla syömään herkullista ja värikästä karppiruokaa, jota kauhottiin myös Virpin lasten lautasille. Lapset saivat lisukkeeksi myös vähän toisessa vuoassa kypsennettyä perunaa.

Juttu on paitsi puhetta tästä vallan kummalliseksi menneestä karppauskeskustelusta, myös näköala karppaajan arkipäivään ja siten yksi tapa tarkistaa karppaus-käsitteen sisältöä. Karppaus ei ole hiilihydraatiton ruokavalio. Se ei automaattisesti tarkoita vihannesten hylkäämistä tai syömisen kapeutumista. Laajempi kuvaus meidän tavastamme karpata löytyy eräästä aiemmasta postauksestamme.

Joko ensi tai seuraavalla viikolla sitten nähdään ja kuullaan mitä kokonaisuus pitää sisällään. Juttuun haastatellaan muutamaa muutakin ihmistä, joista kerromme tarkemmin, kunhan ohjelmatiedot ovat julkiset ja saamme tiedon lähetysajankohdasta.

Karppisisko Tuulevi

Jäätelö, mikä ihana jälkiruoka!

Kun hiilihydraattitietoisuudesta tulee elämäntapa, se tarkoittaa  ruoanlaiton ja syömisen uudelleen opiskelua. Uusia ostostapoja, raaka-aineita ja reseptejä. Jos omaa kokkailua ei kehitä, ruokavalio kaventuu ikävästi. Karppaus on tai ainakin voi olla myös iloa uuden oppimisesta keittiössä.

Jälkiruokaosastolle olen kaivannut vaihtoehtoja, sillä eritoten sunnuntaisin ateria tuntuu juhlavammalta, kun sen voi kruunata kunnon jälkkärillä. Siihen ja vähän muuhunkin tuli mukavasti uusia vaihtoehtoja, kun saimme käyttöön jäätelökoneen. Tänään pyöräytimme ensimmäiset jätskit, jotka on pistelty jo parempiin suihin.

JÄÄTELÖTEHDAS KOTONA

Kokeiltavaksi saamamme OBH Nordican pieni ja näppärä jäätelökone on mainio värkki. Kertapyöräytyksellä jädeä syntyy kolmisen desiä. Etukäteen jäädytettäviä kulhoja on kaksi, joten perätysten voi valmistaa kaksi annosta. Ennen seuraavaa käyttökertaa  kulhoja täytyy jäädyttää uudestaan vähintään kahdeksan tuntia pakastimessa.  Varastoon jäätelöä ei juuri kannata värkätä, sillä se maistuu parhaalta tuoreena. Ohjekirjan mukaan tuore raikkaus alkaa säilytyksessä hävitä muutaman päivän jälkeen. Se on helppo uskoa, sillä tämä herkku on ihanasti lisäaineetonta. Maku, tuoreus ja lisäaineettomuus ovatkin itse tehdyn jäätelön valtteja. Tällä koneella kun voi tehdä jäätelöä vaikka oman tilan tuotteista: kananmunista, marjoista ja täysmaidosta.

JÄÄTELÖNTEON PERUSTEET

Saadakseni perustuntuman jäätelönvalmistukseen, aloitin testaamisen koneen ohjekirjassa olevalla kermaisen vaniljajäätelön perusreseptillä. Sen jälkeen oli hyvä lähteä säveltämään omia versioita. Makutestaajaksi ilmoittautui kaksi kesää jäätelökioskilla työskennellyt ja sinä aikana kaikkia mahdollisia makuja maistanut esikoinen, jäätelön ammattilainen siis. Tähän ensimmäiseen jäätelöön tuli sokeria ja lisämausteeksi esikoisen tilaamia sattumia: mantelirouhetta ja valmista kinuskikastiketta. Jaan tämänkin ohjeen, sillä tiedän monen karppaajan kokkaavan myös muuta kuin karppiruokaa – ainakin perheelle.

Kermainen vanilja-manteli-kinuskijäätelö
– se sokeriversio –

noin 320 ml
2 dl kuohukerma
2 pientä keltuaista
vajaa 1/2 dl sokeria (tästä tulee makeaa, vähempikin riittää)
1/2 vaniljatankoa tai 1/2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta
kinuskikastiketta

Vaahdota kerma hyvin. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Halkaise puolitettu vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet valkuaisvaahtoon. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti. Tarkista määrä vielä kaataessasi jäätelöainesta kulhoon: sitä saa olla enintään 3,2 dl. Valmista jäätelö ohjekirjan ohjeiden mukaisesti. Käynnistä kone ja anna sen pyöriä 10-15 minuuttia. Seuraa massan kiinteytymistä. Lisää mantelirouhe vasta kun kone on sekoittanut aineksia viitisen minuuttia ja massa on alkanut kiinteytyä. Mantelirouhetta saa olla enintään 1 dl. Tarkista lisäyksen jälkeen, että sekoitin yltää edelleen kulhon pohjaan saakka. Kinuskikastiketta voi lorauttaa  sekaan aivan loppuvaiheessa niin, että valmiiseen jäätelöön jää kinuskiraitoja.

Testaajan kommentit

Herkullinen, täyteläinen ja luonnollinen jäätelön maku. Manteli rouskui mukavasti ja kinuski kruunasi makuelämyksen. Kyllä tämä on tosi hyvää!

SITTEN KARPPIVERSIO KEHIIN

Aloitin karppijäätelön soveltamisen edellä mainitusta perusohjeesta. Tällaisilla ainesmäärillä mentiin.

320 ml
2 dl kuohukermaa
2 pientä keltuaista
makeutukseksi steviaa
1/2 vaniljatankoa

Valmistus etenee edellisen ohjeen mukaisesti. Kahden pienen keltuaisen vispaaminen onnistuu parhaiten mahdollisimman pienessä kulhossa pikkuvispilällä – muuten kananmuna leviää astian laidoille. Meillä on jämäkkä, minikokoinen lasten leikkivispilä, jota käytin tässä.

Stevian annostelu on taitolaji ja tällä kertaa laitoin jopa hiukan liian vähän. Käytin annokseen 4 tippaa nestemäistä steviaa, joka ei ihan riittänyt makeudeksi. Annoksen päälle ripottelin rouhittua tummaa suklaata ja se antoi mukavaa lisämakeutta.  Kaupan jäätelöissä olevaa imelyyttä en enää kuitenkaan kaipaa.  Myös aito vanilja antaa aromia ja makeuttaa vähän sen lisäksi, että siitä tulee jäätelöön hauskoja pilkkuja. Keltuaisista taas tulee kauniin keltainen väri.

Voin lämpimästi suositella helppokäyttöistä jäätelökonetta. Karppaaja saa sillä syntymään omat jäätelönsä ihan yhtä lailla kuin allerginen ja lisäaineita karttava tai muuten vain aitoja makuja ja raaka-aineita rakastava jäätelön ystävä. Minä aion jatkossa kokeilla marjajäätelöitä, suklaarouhe- ja kookosjäätelöä, jogurttijäätelöä turkkilaisesta jogurtista, marjasorbettia ja mitä niitä nyt vielä keksisi. Kotimaisten marjojen kausi on vasta tulossa ja sen aikana pääseekin sitten testaamaan vaikka mitä auringon makeuttamia marjamakuja!

Ideoita jäätelön valmistukseen

Näistä löydät valmiita ohjeita ja vinkkejä, joita voit lähteä soveltamaan karppimuotoon. Kokeilemisen iloa!
Antti ja Maarit Heikkilän Näin me keitämme – kirjassa on pari jäätelöohjetta.
Maku-lehden sivuilta löytyy kotijäätelöBasilikajäätelöä Maku-lehden sivuilla
Cafe latte -jäädyke maku-lehdessä

Jäätelökone netissä

Jäätelökone OBH Nordican sivuilla
Yhteishyvä testasi jäätelökoneen

Karppisisko Tuulevi

 

Mainettaan parempi ketju ja muita matkakertomuksia, osa 1.

Liikun paljon nykyisessä työssäni ja vatsa on täytettävä milloin missäkin. Joskus menee karpisti ja toisinaan joustan. Olen laiska tekemään eväitä ja autossa ruokailu ei juurikaan houkuttele. Tällä kertaa olin perheeni kanssa pikkulomalla Tampereen kylpylässä. Menomatkan luonteva pysähtymispaikka oli, kuinka ollakaan, Tuuloksen ABC-asema. Monen kulinaristin kirosana, josta kieltämättä saa melkoisen tasapaksua vatsan täytettä. Ketjusta oli muuten varsin puhutteleva artikkeli juuri ilmestyneessä Helsingin sanomien kuukausiliitteessä otsikolla Keltainen kirkontorni.
ABC-asemilla on hyvätkin puolensa ja ensimmäisenä eikä mitenkään vähäisempänä tulee siistit ja tilavat vessat. Pienten lasten vanhempana osaa arvostaa kunnon vaipanvaihtopaikkaa. Ainakin sen jälkeen kun on taiteillut sylissä lapseltaan niskakakkavaippoja pois likaisessa ja ahtaassa kopperossa.
Silloin kun kahvileipää söin, huomasin ketjun pullien yms. olevan tasan samanmakuisia ja kaikki aiheutti myös tasaisesti vatsavaivoja. Nyt karpimpana ilahduin ainakin paikan lounaspöydästä. Meneillään oli kansainväliset viikot ja saksalaisesta menusta löytyi lautanen täyteen sopivaa ruokaa: salaattia ja raastetta sekä näihin lisukkeita oman valinnan mukaan,  juustoa, hapankaalia (!), bratwurstia ja kanaa, lisäksi lämpimiä kasviksia rinnalle. Vatsa tuli täyteen, eikä vatsanväänteistä tietoakaan, toisin kuin rakkaalla miehelläni joka söi samoin, mutta otti rinnalle sämpylää ja riisiä.

Karppisisko Virpi

Lapsiperheen arkea

Karppausta on helppo toteuttaa kotona jos vähänkin laittaa itse ruokaa. Tosin muu perhe saattaa joskus protestoida äidin laiskuutta leipoa. Nelivuotias esikoinen ei ole voinut koskaan sietää mitään kaalikasveja ja ne taas ovat parasta karppiraaka-ainetta ruoanlaitossa. Kompromisseja saa siis perheellinen tehdä tässä ruokavaliossa melkoisen usein. Tiedän, että tiukemmat VHH:n kannattajat antavat tasan samaa ruokaa perheelle, mitä itsekin syövät. Ihan perusteltua esimerkiksi silloin, jos lapsella on epämääräisiä oireita, iho- tai vatsavaivoja ja jopa paino-ongelmaakin. Hiilihydraattien rajoittaminen saattaa auttaa moniin vaivoihin, myös lasten.

Olemme luomuviljelijöitä ja kyllä, viljelemme viljaa. Se ei siis ole pannassa meillä, päinvastoin. Kotitarvemylly jauhaa tuoreet puurotarpeet joka aamu. Muu perhe on näinollen hyväkarppaajia ja välillä ns.normiruoan syöjiä. Puolisoni tekee kahta raskasta työtä ja hän tarvitsee jo siksi runsaammin hiilareita. Meidän mukulat ovat jo luonnostaan niin liikkuvia, että ainakaan paino-ongelmaa ei heille helposti tule. Itse toteutan taas niukempaa hiilihydraattilinjaa ts.leipä, pasta ja peruna, puuro sekä kaikki sokerituotteet ovat pannassa. Paino putoaa, hitaasti ehkä, mutta tasaisesti. Muulle perheelle kun keitän aamupuuron todellisesta ja vastajauhetusta täysjyväviljasta, itselleni pyöräytän siemen-marja-maitosmoothien. Luovuutta saa siis käyttää ja mielikuvitustakin.

Maito meillä nautitaan ns. raakamaitona, minkä ostamme läheiseltä maitotilalta. Rasvainen, käsittelemätön maito on loistavaa karppiraaka-ainetta. Luonnontuote mistä ei olla mitään poisotettu tai siihen lisätty.

Sokerin rajoittaminen on aina paikallaan, karppasi tai ei. Juhlien jälkeen huomannut miten huikea vaikutus voi sokerilla olla pienelle tytölle. Kierrokset kovenevat sekä vauhti ja ääni kiihtyvät sellaisiin lukemiin, että aikuinen ei enää kestä. Sokerihumala? Ainakin minä uskon niin.

Sokerin rajoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota myös lasten proteiinin ja rasvan saantiin. Kun nämä ovat kohdallaan eli niitä on tarpeeksi, he nukkuvat paremmin ja raivokohtaukset iskee harvemmin.

Karppisisko Virpi

 

16.3. Tarkkaavainen lukija huomasi, että sama teksti on julkaistu jo syyskuussa. Tekevälle sattuu, pahoittelut. Teen tekstejä usein useamman varastoon, silloin kun arki antaa myöten. Tosin uusia lukijoita on tullut matkan varrella niin paljon, että lienee monelle ajankohtainen uusintanakin.

Karppisisko Virpi

Sopivasti likaista?

Sunnuntain ( 16.1.) Helsingin sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli. Hyksin iho- ja allergiasairaalan profesori Tari Haahtela luennoi tieteen päivillä aiheesta ”Puhtaus on puoli terveyttä ja lika toinen puoli”.  Luennossa Haahtela valoitti sitä, miten ihmisen keho käy jatkuvaa sotaa ympäristön bakteerikantoja vastaan. Pitkään on myös tiedetty, että esim. antibioottien jatkuva käyttö häiritsee tätä sotaa. Kehoa kuormittavat myös runsaat rokotukset, joita on lasten rokotusohjelmassa jo noin 15 erilaista. Rokotteet ja tarkka hygienia eivät kuitenkaan ole tae terveestä lapsuudesta, vaan pahimmillaan juuri päinvastoin. Liika puhtaus ja etääntyminen luonnosta aiheuttavat allergioita ja sairauksia. Haahtela kutsuukin astmaa, allergioita, nuorten diabetesta ja keliakiaa kroonisiksi sivilisaatiosairauksiksi. Itse lisäisin tähän listaan vielä ainakin laktoosi-intoleranssin.

Tätä pohtiessa katse kääntyy myös väistämättä ruokaan. Haahtela kyseenalaistaa mm. valmiiksi pestyt juurekset – kotiin kun ei kulkeudu juuri mitään luonnollisia bakteereja. Tämän lisäksi jos lapsi ei juurikaan vietä aikaa luonnossa tai edes eläinten lähellä, hän sairastuu herkemmin edellä mainittuihin sairauksiin.

Haahtelan resepti immuniteetin kohottamiseen on yksinkertainen. Mökkeily, luonnossa liikkuminen, metsämarjojen syöminen suoraan luonnosta sekä kynnenalusten ”pitäminen mullassa” jo lapsuudesta lähtien vahvistavat parhaiten kehon omaa vastustuskykyä.

Luonnollinen ruoka siis kunniaan: mahdollisimman vähän käsitelty ja perusraaka-aineista valmistettu. Lisäaineet minimiin. Mahdollisuuksien mukaan tietysti kotimaista. Tämä on helppo toteuttaa, etenkin karpisti.

Karppisisko Virpi

Lapsiperheen arkea

Karppausta on helppo toteuttaa kotona jos vähänkin laittaa itse ruokaa, mitä nyt muu perhe saattaa joskus protestoida äidin laiskuutta leipoa. Nelivuotias esikoinen ei ole voinut koskaan sietää mitään kaalikasveja ja ne taas ovat parasta karppiraaka-ainetta ruoanlaitossa. Kompromisseja saa siis perheellinen tehdä tässä ruokavaliossa melkoisen usein. Tiedän, että tiukemmat VHH:n kannattajat antavat tasan samaa ruokaa perheelle, mitä itsekin syövät. Ihan perusteltua esimerkiksi silloin, jos lapsella on epämääräisiä oireita, iho- tai vatsavaivoja ja jopa paino-ongelmaakin. Hiilihydraattien rajoittaminen auttaa moniin vaivoihin, myös lasten.

Olemme luomuviljelijöitä ja kyllä, viljelemme viljaa. Se ei siis ole pannassa meillä, päinvastoin. Kotitarvemylly jauhaa tuoreet ja puurotarpeet joka aamu. Muu perhe on näinollen hyväkarppaajia ja välillä ns.normiruoan syöjiä. Puolisoni tekee kahta raskasta työtä ja hän tarvitsee jo siksi enemmän hiilareita. Meidän mukulat ovat jo luonnostaan niin liikkuvia, että ainakaan paino-ongelmaa ei heille helposti tule. Itse toteutan taas niukkaa hiilihydraattilinjaa. Paino putoaa, hitaasti ehkä, mutta tasaisesti. Ja olo on hyvä. Muulle perheelle kun keitän aamupuuron todellisesta ja vastajauhetusta täysjyväviljasta, itselleni pyöräytän siemen-marja-maitosmoothien. Luovuutta saa siis käyttää ja mielikuvitustakin.

Maito meillä nautitaan ns. raakamaitona, minkä ostamme läheiseltä maitotilalta. Rasvainen, käsittelemätön maito on loistavaa karppiraaka-ainetta. Luonnontuote mistä ei olla mitään poisotettu tai siihen lisätty.

Sokerin rajoittaminen on aina paikallaan, karppasi tai ei. Tänä kesänä olen juhlien jälkeen huomannut miten huikea vaikutus voi sokerilla olla pienelle tytölle. Kierrokset kovenevat sekä vauhti ja ääni kiihtyvät sellaisiin lukemiin, että aikuinen ei enää kestä. Sokerihumala? Ainakin minä uskon niin.

Sokerin rajoittamisen lisäksi kiinnitän huomiota myös lasten proteiinin ja rasvan saantiin. Kun nämä ovat kohdallaan eli niitä on tarpeeksi, he nukkuvat paremmin ja raivokohtaukset iskee harvemmin. Hyvä ruoka, parempi mieli.

Karppisisko Virpi

Elämää häiden jälkeen…

Häistäni on jo 7 vuotta ja kiloja on sen jälkeen karttunut tuntuvasti. Tosin perheemme on myös kasvanut kahdella ihanalla tyttölapsella.

Tuore leipä, leivonnaiset ja pasta ovat vuosien saatossa vieneet mennessään ja taitaahan se tilastoissakin olla, että avioliiton solmimisen jälkeen alkaa pareilla kilot kertyä…

Juniorin syntymän jälkeen olen vaan ihmetellyt edessä roikkuvaa reppuani ja kilojani ylipäätänsä. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, sillä en juurikaan ole syönyt perinteisesti lihottavia herkkuja. Mutta olen syönyt liian isoja annoskokoja (koska perinteisellä runsashiilarisella ruoalla en koskaan tunne saavani vatsaani täyteen) ja himoitsen vastaleivottua leipää (mikä on ongelma silloin kun rakastaa myös leipomista…).

Valitettavasti omaan kropan, mikä ei kutistu piiruakaan imetyksen aikana. Ei yhtään, ei sitten grammaakaan. Liikkumiseni on myös vähentynyyt olemattomiin. Omaan on/off liikkumisinnon, ja aina tuntuu, että on mukamas tärkeämpää toimintaa kuin lenkille lähtö.

Nyt kolmatta kuukautta tosisaan karpatessani, kilot ovat sulaneet toooosiiii hiiiiitaaaaastiii. Mutta mitäpä siitä, kun olo on tämä: unen tarve on vähentynyt huomattavasti, sumuinen olotila on kuin muisto vain, lukuisat naistenvaivat ovat helpottaneet ja mikä parasta; avioelämä on piristynyt lähes alkuhuuman tasolle 😉

Virpi