Liikuntatraumoja ja onnistumisia

Olen ikäni tehnyt fyysistä työtä,  kiitos kotitilani monipuoliset askareet lapsuudesta asti.  Se takasi normaalipainon ja hyvän pohjakunnon pitkälle aikuisuuteen. Mutta tämän vuoksi en ole koskaan oppinut varsinaisesti vapaa-ajalla liikkumaan.  Lisäksi liikunnan viha- / rakkaussuhteeseen on voimakkaasti vaikuttaneet erittäin ikävät muistot koululiikunnasta. Käsitykset itsestä liikkujana jäi vinoutuneeksi, kun opettaja töksäytteli ujolle maalaistytölle ilkeällä äänensävyllä: ”Et taida olla kovin liikunnallinen” ,  ”Kylmähän tässä perässä tulee, kun et osaa hiihtää”  tai ” Sinun kuntosi taitaa olla todella huono” jne. Kyllä, minä olin se joka valittiin, jos ei viimeisenä, niin ainakin toiseksi viimeisenä huutoäänestyksessä joukkueeseen. Ja kyllä, vihasin liikuntaa.

Ensimmäistä kertaa aloin löytää liikunnan idean opiskeluaikoina. Opettajaksi tuli kaveri, joka sanoi, että saatte parhaan mahdollisen numeron liikunnasta, jos olette 95 %:sti läsnä. Löysin uimisen ja reippaan kävelyn. Aloin käydä jopa lenkillä ja salilla.

Matkan varrella olen ollut sekä aktiivinen liikkuja että täydellisen passiivinen. Näillä liikkumattomuuden jaksoilla ei ole motivoinut mikään, ei edes kalliisti maksettu kuntosalijäsenyys. Liikkumattomuus on ollut yhteydessä myös lievään masennukseen, sohvan pohjalle tipahtamiseen syksyn pimeydessä. Juuri tämä aika vuodesta on aina ollut minulle henkisesti kaikkein raskain.  Raskauskaan ei ole tuonut helpotusta: jo pitkälti ennen vauvamahan tuloa kärsin ikävistä lonkkakivuista. Liiku siinä sitten. Lisä(teko?)syynä on ollut myös se pitkä jakso elämässä, jolloin opiskelin ja tein töitä.  Ja edelleen muuten opiskelen ja teen  kolmea työtä. Tosin Rosen-terapian opiskelu ei ole opiskelua perinteisessä mielessä.

Nykyistä karppielämää on jatkunut n. 1 1/2 vuotta. Elämä on täyteläistä: liikkuvaa työtä kouluttajana, hoiva- ja maatalousyrittäjänä, täydennyskoulutusta, perheenäidin puuhia, parisuhdetta jne, jne. Ei tätä jaksaisi ilman vahvaa D-vitamiinia ja omegaa, muutamaa superfoodia ja ennen kaikkea ravitsevaa karppiruokaa. Karppaamisen ansiosta olen pirteä myös työpäivän jälkeen ja minulla on ollut voimavaroja aloittaa tänä syksynä säännöllinen juokseminen sekä astangajooga.

Nyt, reilun kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaamosmasennuksesta ei ole tietoakaan ja mikä parasta: rakkaus liikuntaan on lopulta löytynyt.

Karppisisko Virpi

Mainokset

Ahdistaako annoskoko?

Makeaa ei juurikaan tee mieli ja leivänhimokin pysyy kurissa. Sipsit ja muut suolaiset pikkunaposteltavat pysyvät myös kaupan hyllyillä. Virvoitusjuomia en juo, en edes light-versioita. Kyllä, liikun aivan liian vähän. Otan myös viinilasillisen toisinaan. Suurin syntini ruokarintamalla taitaa kuitenkin tällä hetkellä olla aivan liian suuri annoskoko.

Muistan, kun sekalaista ruokaa syödessäni latasin lautaselleni silloisessa työpaikassa ison, ei vaan valtavan annoksen salaattia. Kollegani katsoi hitaasti ja kysyi, että miten minä jaksan syödä noin paljon. Suorastaan helposti, mietin. Etenkin, kun silloin en kiinnittänyt huomiota annoksen sisältöön. Jos salaatista ei löydy proteiinia ja rasvaa, voin syödä sitä vaikka ämpärillisen ja silti tunnen mukamas nälkää. Etenkin rasva auttaa nälänhallinnassa oleellisesti ja jo siksikin sitä karpatessa kannattaa lisätä ruokaan.

Syö vähän ja useasti on virallisterveellisen painonhallintaneuvo. Minulle se ei taas sopinut, sillä neuvoa noudattaessa oli helppo lipsua jatkuvan napostelun puolelle. Ruoansulatukselle on hyvä antaa välillä lepoa ja siksi kolme kertaa päivässä ateriointi toimii paremmin.

Tosin harvemmin toteutettu ruokailu tekee minulle kuvitellun tarpeen syödä liikaa. Kun takana on ahmimishistoriaa ja tunnesyöpöttelyä ja se yhdistyy heittelehtivään verensokeriin sekä nälän huonoon sietokykyyn, tulee annoskoosta pienoinen ongelma. Järki minussa sanoo, että lautasellinen ruokaa riittää ja pitää nälän. Tunnevammainen puoleni taas huutaa ruokaa niin kauan, kunnes olo on ähky ja epämiellyttävä. Täysi vatsa on kuin lämmin syli, sen viereen on hyvä käpertyä ;-).

Karppisisko Virpi

Karppisiskon repsahduksia ja pohjanoteerauksia, osa 3

Luin taannoin jostain vaihtoehtoisesta terveyslehdestä seuraavaa. Jos alkaa tuntua siltä, että flunssa on tulossa ja haluat välttää sen, on parasta karsia kaikki nopeat hiilihydraatit ruokavaliosta. Jos tämän lisäksi kärsit usein nuhasta, niin maitotuotteiden välttäminen on myös paikallaan. Tämä tuli omalta kohdalta vahvasti todistettua joulupyhien aikaan.

Kuten jo aiemmin kerroin ruokavalion romahtaminen jo ennen joulua vei suoraan  alaspäin myös terveydellisesti. Orastava flunssanalku sai järisyttävät mittasuhteet, kun samalla puputin suklaata, riisipuuroa sokerisen sekametelisopan kanssa ja tietysti punaviiniä kyytipojaksi. Sokeri lisää tulehdusherkkyyttä elimistössä. Sain siis elämäni rankimman räkätaudin, josta en  vielä loppiaiseen mennessäkään toipunut. Joulun aika meni siis väsyneenä, ruoansulatusongelmaisena, nuhaisena, pahoinvoivana ja haluttomana… syytän siitä vain ja ainoastaan huonoa ruokavaliotani.

Maitoteoria taas tuli todistettua kuopuksen kohdalla. Muuten niin terve tyttölapsi kärsi myös harvinaisen limaisesta nuhasta, joka lopulta johti liman oksentamiseen. Maidon karsiminen ruokavaliosta minimiin rauhoitti tilanteen ja happamien, kohmeisten puolukoiden syöminen toi myös ruokahalun takaisin.

Romahdus on siis tapahtunut… ja tästä ei ole taas suunta kuin ylöspäin. Pikkuhiljaa haen hyvän ja virkeän oloni takaisin, karppaamalla tietenkin. Olkoon tämä siis uudenvuodenlupaukseni.

Karppisisko Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 3/3

Muutama varoituksen sana karppiruokavalion suhteen on  kuitenkin paikallaan:

– Ympäristön suhtautuminen voi olla vaihtelevaa. Itse olen saanut halveksivia tuhahduksia ja hitaita katseita sekä tökeröitä kommentteja. Hymyile vaan hiljaa mielessäsi ja kiitä itseäsi siitä, että kuuntelet kehon tuntemuksia, tiedät mitä syöt ja voit hyvin. Kukaan muu ei sitä voi mielipiteelläänsä kumota, ei edes virallisterveellisen edustajat.

– Alkoholin käyttö: näin juhla-aikana kun tulee kumottua helposti lasi jos toinenkin. Karppiruokavaliolla viina menee hujauksessa huiviin ja pienempikin määrä aiheuttaa aikamoisen krapulan. Alkoholi kun tarvitsee niitä elimistössä olevia sokereita palaakseen ja jos niitä ei ole helposti saatavilla, niin seuraukset tunnetaan…päässä. Eli ihan itsesi vuoksi:  jos juhlit kosteasti, ota jotain hiilaripitoista kyytipojaksi.

– Jos alkoholi maistuu useammin ja varsinkin alkuvaiheessa painonpudotusta, se voi sabotoida koko dieetin…paino ei vaan laske. Ilmeisesti sillä on vaikutusta hormonitoimintaan tai jotain. Myöhemmässä vaiheessa lasi silloin toinen tällöin esim. viiniä ei ole haitaksi.

– Toinen mikä voi hidastaa painonpudotusta, on painon jojoiluhistoria. Itse kärsin tästä ongelmasta. Paino putoaa, mutta H-I-T-A-A-S-T-I

– Jos toteutat tämän ruokavalion  tiukinta versiota, eli alakarppia tai tiukkaa alakarppia menee elimistösi mitä todennäköisimmin ketoosiin.  Ketoosi on aineenvaihdunnan tila, jossa muiden muassa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Tämä on seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä, mikä voi johtua paastosta, ravinnon puutteesta tai tässä tapauksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta. Sen voi tarkistaa apteekista ostettavilla liuskoilla. Tosin läheiset saattavat sen sitä ennen tunnistaa tuoksahtavasta hengityksestä. Tila ei takaa laihtumista, mutta useilla ketoosi nopeuttaa painonpudotusta ja auttaa nälän hallinnassa. Virkeämpi olo myös lisääntyy ketoosin aikana.

– Jos harrastat liikuntaa aktiivisesti ja rankasti, ole tarkkana hiilihydraatin saamisen kanssa, sillä tarvitset sitä enemmin kuin tavallinen painonpudottaja. Tutustu kokemuksiin ja etsi tietoa. VHH ja kovankin liikunnan yhdistäminen on kuitenkin mahdollista. (Palaan tähänkin asiaan tulevissa blogiteksteissä)

– Joudut opettelemaan ruoanvalmistusta viimeistään nyt. Kaikki valmisruoat sisältävät niin runsaasti hiilareita, kuin myös E-koodeja. Mutta ei hätää, netistä ja kirjastosta löytyy hyviä karppiruokaohjeita.

– Kun aikasi toteutat ravinteikasta VHH-ruokavaliota, paluuta entiseen ei enää ole. Et yksinkertaisesti pysty työntämään kehoosi suun kautta lisäainehiilarimätökkäitä. Keho ei ota enää vastaan… vatsaan sattuu, pierettää, tulee paha olo jne.

Muista: Olet ansainnut hyvää ja ravinteikasta ruokaa, sinun kehosi ansaitsee sen. Tarvitset polttoainetta, sinun nivelet, iho ja aivot tarvitsevat hyviä rasvoja. Jo pelkästään jättämällä kaikki E-koodilliset ja mukamaskevyet elintarvikkeet pois ruokavaliosta saat itsellesi paremman olon. Pienin askelin ja enenpitkää huomaat, että haluat voida aina näin hyvin .

Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 2/3

Jatkan karppaamisen perusteiden parissa. Aluksi vähän faktaa suoraan karppisivuilta.

” Karppaaminen ja alakarppaaminen

Alakarppausta kritisoidaan mediassa epäterveelliseksi ja hankalaksi noudattaa. Päinvastoin kuin virallinen ravitsemustiedotus antaa ymmärtää, alakarppausta puoltavia tutkimuksia on kuitenkin jo runsaasti ja niitä syntyy koko ajan lisää. Myös alakarppaajien omakohtainen kokemus kertoo toista. Karppiruokavalio auttaa painonhallinnassa ja saa noudattajansa voimaan muutenkin paremmin. Oikein noudatetun karppiruokavalion vaikutus veren rasva-arvoihin on suotuisa, ja karppaajat kokevat olevansa virkeämpiä. Moni on saanut hiilihydraattien rajoittamisesta myös apua vatsavaivoihin ja allergioihin. Parantuneen nälänhallinnan ja ruokavalion makeanhimoa hillitsevän ominaisuuden vuoksi karppaus on helppo omaksua elinikäiseksi elämäntavaksi. Karppaamisella ja alakarppaamisella tarkoitetaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään myös erityistä huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja ja suosimalla vain sellaisia hiilihydraattien lähteitä, joista saa olennaisia määriä mikroravinteita.”

Omat kokemukset puoltavat juuri tätä nälänhallintaa ja makeannälän poistumista. En olisi koskaan voinut uskoa, että tällainen suklaasyöppö ja tuoreen leivän rakastaja pystyy vastustamaan karppauksen ansiosta näitä houkutuksia. Puhumattakaan niistä annoksista mitä söin…minuun mahtui vaikka mitä määriä enkä koskaan tuntenut oloani terveen kylläiseksi. Eikä nykyään kyse ole itsekurista…ei tosiaankaan. Ei vaan tee enää mieli.

Unohda hetkeksi kolesteroli ja verenpaine ja sokeriarvot…toteuta tätä vaikkapa kolme viikkoa ja huomaat sopiiko se sinulle. Jos sopii, voit iloisesti yllättyä: myös veriarvot alkavat parantua. Tämä tapahtuu useimmilla, mutta ei kaikilla. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jo tuhansien suomalaisten kokemaa. Puhumattakaan niistä lukuisista muista terveydellisistä hyödyistä, mistä minäkin olen aikaisemmin kirjoittanut.

Annoskoosta ja kaloreista sinun ei tarvitse välittää. Syöt niin paljon, että tulet kylläiseksi. Pidät vaan huolen, että ruoassa on proteiinia ja rasvaa sekä niukkahiilarisia kasviksia (voit tarkistaa protsku- ja hiilaripitoisuuksia vaikkapa täältä www.fineli.fi ) Minä huomasin alussa lataavani lautaselle entiseen malliin ruokaa eli paljon, kunnes aloin pikkuhiljaa oppia tulevani vähemmästäkin kylläiseksi.

Ja mikä on karppaamisen ja alakrppaamisen ero? Alakarppaamisessa hiilarit pidetään alle 60 gramman päivässä. Karppi ja hyväkarppi syövät sen 60-100 grammaa hiilihydraattia/pv. Tuntuman hiilarimääriin saa varsin nopeasti ja apuja löytyy esim. edellä mainitulta fineli.fi-sivuilta.

Virpi

Kookosöljyä kahviin?

Ensimmäisen kerran kun kuulin kylmäpuristetusta kookosöljystä sain samanlaisen reaktion kuin moni muukin: ”Hyi yök, mahdottoman epäterveellistä rasvaa ja tukkii verisuonet”.

Mutta jos puhutaan kylmäpuristetusta kookosöljystä ja siitä leivontaan tarkoitetusta kookosrasvasta mitä markettien hyllystä löytyy, niin puhutaan TÄYSIN eri tuotteesta. Tätä terveellistä rasvaa voi ostaa lähinnä luontaistuotekaupoista tai sitten netistä. Maahantuojia on muutamia.

Mitä hyötyä rasvan nauttimisesta sitten on? Paljonkin, sillä elimistömme tarvitsee rasvaa. Etenkin aivot, nivelet ja iho kiittää hyvälaatuisista rasvoista. Rasvan nauttimisesta on valitettavasti tehty synti ja tarjolle on tullut milloin mitäkin keinotekoista mautonta töhnää… Luonnollisuus kunniaan!

Tässä listaa mihin kookosöljyn on todettu vaikuttavan suotuisasti:

– vahvistaa immuunijärjestelmää

– antaa suojaa viruksia, bakteereja sekä sieni- ja hiivatulehduksia vastaan

– parantaa ruoansulatusta ja ravinteiden imeytymistä

– lisää aineenvaihduntaa ja nostaa energiatasoa

– auttaa säätelemään verensokeria

– lisää kilpirauhasen toimintaa

– ehkäisee sydänsairauksia ja korkeaa verenpainetta

– tukee painon pudotusta

– tehostaa insuliinin erittymistä

– ei sisällä kolesterolia

– on antioksidanttinen

– kaunistaa hiuksia ja ihoa jne…

Kookosöljy on kemiallisesti vakaa rasva. Mikä tarkoittaa sitä, että se ei sisällä paljon kaksoissidoksia ja on kiinteässä muodossa huoneenlämmössä alle 25 asteessa. Kasviöljyt härskiintyvät helposti, mutta avaamaton kookosöljypurkki säilyy hyvänä huoneenlämmössä useita vuosia, avattuna noin nelisen kuukautta. Tärkeää on ottaa öljyä tarvittava määrä puhtaalla ja kuivalla lusikalla. Silloin purkkiin ei pääse epäpuhtauksia ja säilyvyys on taattu. Paistorasvana kookosöljy kuuluu parhaimmistoon, oikeastaan vain kirkastettu voi painii samassa sarjassa. Se kestää hyvin korkeita paistolämpötiloja, eikä sen koostumus muutu epäterveelliseksi kuumennettaessa (toisin kuin monien kasviöljyjen).

Voin käyttäjänä minulla oli ensin vaikeuksia sisällyttää kookosöljyä ruokavaliooni. Yritin ottaa sitä lusikalla suoraan, mutta tästä voisin varoittaa: luulin parin päivän aikana, että vatsatauti tekee tuloaan. Sen verran elämää oljy aiheutti vatsassa ja suolistossa. Lisäksi rasvan suutuntuma ei vaan miellytä, ei minkään rasvan pelkästään. Hitaan ruoansulatuksen omaavalle tämä siis on aivan erinomainen vauhdittaja.Mutta käyttö kannattaa aloittaa tosiaan varovasti. Jos haluaa maksimoida kookosöljysta sen antamat terveyshyödyt, niin päivittäin sitä olisi hyvä nauttia lopulta n.3rkl.

Nettisivuilta löytyy kyllä paljon erilaisia ohjeita kookosöljyn käyttöön ruoanvalmistuksessa.

Itse olen päätynyt laittamaan sitä kahviin, myös teessä sitä voi kokeilla ”Pyhäinhäväistys ja kahvin alennustila” sanovat kahvin fanaattisimmat nauttijat. Mutta minä pidän. Se pehmentää kahvin makua ja samalla siirtyy mahdollinen pieni nälkä. Iltapäivisin tällaisen kahvikupposen jälkeen ei tule sitä sohvakuoleromahdustakaan.

Kaikki mitä laitat iholle tulisi voida myös syödä. Tässäpä ratkaisu myös tähän viisauteen. Kookosöljy on hyvä ihovoide. Toisille riittää pelkästään se, minä lisään joukkoon vielä jotain tukevampaa: esim.manteliöljyä tai jojobaöljyä. Tuoksu on ihanan mieto ja sitä levittäessä voi visualisoida itsensä lämpimään aurinkoon palmupuun alle 😉

Lisätietoa, ruokaohjeita ja myyntiä aiheesta mm. näiltä sivuilta:

Kookosravinto

CocoVi Shop

Puhdistamo

sekä kirjasta
Mary & Sally Enig & Fallon: SYÖ RASVAA JA LAIHDU
Virpi