Hoidan vatsaani ketogeenisellä ruokavaliolla

Karppisisko Virpi tässä, terve. Tässä postauksessa kirjoittelen siitä, mitä blogitauon aikana on tapahtunut ja kuinka syön nyt. Terveys on koetellut ja niitä koettelemuksia olen hoitanut ruokavaliolla.

Syön nykyään ketogeenisesti ja se pitää oireeni kurissa. Ketogeeninen ruokavalio on erittäin vähähiilihydraattinen, korkearasvainen ja maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio. Vaikka minulla oli jo vhh-elämän perusteella paljon tietoa, kirkastin ketogeenisen ruokavalion itselleni Anni Sirviön loistavassa KETO KICKSTART-valmennuksessa. Jos siis haluat lisää infoa ja ehkä kysyä jotain, niin suosittelen tuota valmennusta. kertajäsenyydellä saat käyttöön kaikki valmennusvideot, runsaasti reseptejä ja muun muassa ruokalistasuunnitelman ja kauppalistan. Samoin valmennuksen jäsenet pääsevät mukaan aktiiviseen Keto kickstart -ryhmään Facebookissa. Kerron näistä ihan senkin vuoksi, ettei minulla ei ole ole mahdollisuutta eikä valmiuksia opastaa. Jatkamme blogin kanssa nimittäin tutulla linjalla: kerromme omista kokemuksistamme ja jaamme omaa arkeamme.

Nykyisen tilanteeni taustoista olen kertonut Hoida vatsaasi -sivustolla, jossa alla oleva teksti on alunperin julkaistu henkilötarinana.

”Syö lääkkeesi tai sinulle kehittyy syöpä!” Näillä sanoilla kohtasin sairauden nimeltä Crohnin tauti.

Olen 45-vuotias ja sain Crohnin diagnoosin tammikuussa 2017. Mikään historiassani ei tue syitä miksi olen tämän sairauden saanut. Toki alttius autoimmuunisairauteen oli jo olemassa, sillä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuonna 2011. Olen asunut koko ikäni maalla, ollut eläinten kanssa tekemisissä eli missään ylihygieenisessä ympäristössä en siis ole koskaan elänyt ja ruokavalioni on ollut monipuolista ja mielestäni terveellistä. Tosin vatsani kanssa olen kyllä aina kipuillut. Olen lapsesta asti reagoinut herkästi vatsalla, jännittäjätyyppi. Vuonna 2012 minulla diagnosoitiin ärhäkkä pohjukaissuolihaavauma, vatsakatarri.  Sain vatsani kuntoon vähentämällä stressiä, muokkaamalla ruokavaliota sekä täydentävillä hoidoilla ja tuotteilla. En koskaan aloittanut minulle määrättyä kolmen kuukauden Zolt-kuuria.

Minulla oli onnea, että Crohnin taudin diagnoosi tuli nopeaan, noin kuukauden ripuloinnin jälkeen. Diagnoosi tuli kyllä aivan puun takaa. Minulla on tosin omat arvailuni siitä, miksi tämä on minulle tullut. Parantavaa hoitoa ei tähän sairauteen ole, ainoastaan oireita lievittäviä lääkehoitoja. Shokissa hain kalliit kortisonilääkkeet apteekista samantien ja itkin yhden iltapäivän. Siitä toivuttuani menin nettiin. Luin paljon kokemuksia IBD:stä, lääkehoidosta, ennusteista ja oheissairauksista. Näytti, että jos en käytä lääkkeitä, niin suunta ei ole kuin tilanteen rankka paheneminen & leikkaushoito.

Mutta kun jatkoin tiedon ja kokemuksien etsimistä, yhä selvemmäksi tuli, että lääkehoidosta huolimatta monien tilanne pahenee joka tapauksessa. Jäin pohtimaan mitä kaikkea voisin tehdä, jotta tilanteeni kohenisi. Mitä syödä ja miten elää. Löysin SCD-ruokavalion ja siihen liittyvät mahtavan kannustavat fb-sivut. Löysin myös jonkin verran kokemuksia erilaisten luontaistuotteiden avusta. Havupuu-uutejuoma, berberin, vahva D-vitamiini, E-epa, L-glutamiini, sinkki & magnesium esimerkiksi ovat tukeneet monia IBD-sairauksissa. Pohdin asiaa muutaman päivän ja koska tähystyksen jälkeen suolistoni alkoi toimia yllättäen täysin normaalisti, työnsin lääkkeet ylähyllylle ja aloin korjaamaan tilannetta omin voimin.

Aluksi toteutin SCD-ruokavaliota usean kuukauden hyvin tarkasti. Lipsumisia siitä tuli lomareissujen aikaan, mutta olo ei huonontunut missään vaiheessa. Korostan tässä, että vaikeimmissa tilanteissa SCD-ruokavaliota tulee noudattaa tarkkaan ja sen ohjeistukset eivät kehota lääkkeettömyyteen. Lääkkeettömyys oli siis täysin oma valintani. Etsin rajojani ja tässä välissä otettiin pariin otteeseen tulehdusta mittaava kalpro-näyte, mitkä olivat hienosti viitteissä.

KETOGEENINEN RUOKAVALIO AVUKSI

Loppusyksystä 2017 oloni oli edelleen erinomainen ja siirryin noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota, minkä koin sopivani itselleni paremmin kuin SCD. Koko ajan käytin ohessa myös havupuu-uutejuomaa, pakurihauduketta ja edellä mainittuja vitamiineja & hivenaineita. Kontrollitähystyksessä tammikuussa 2018 todettiin, että tilanne oli erittäin hyvä. Ohutsuolessa haavaumat olivat hävinneet ja paksusuolessa vain muutamia jälkiä haavaumista. Tämän tosin sain selville vasta kuukauden päästä luettuani kannasta tutkimuksen tuloksesta. Lääkäri ei ollut millään muotoa kannustava vaan korosti, että minun kuuluisi käyttää lääkkeitä tai minulle tulee syöpä. Mitkään tutkimukset, labrat tai oma olo eivät kuitenkaan tukeneet tätä väitettä, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä.

Koko tämän kohta kahden vuoden aikana minulla ei ole ollut kuin yksi pahenemisvaihe, joka tuli kesän lopulla viettämäni mahtavan & tapahtumarikkaan lomani jälkeen. Paheneminen kesti 1 ½ viikkoa ja kalpro oli noussut. Sain tilanteen kuitenkin nopeasti haltuun elämäntapojen ryhtiliikkeellä.

Tällä hetkellä noudatan pääsääntöisesti ketogeenistä ruokavaliota, koska pitkään VHH:lla olleena siihen oli helpoin hypätä mukaan.  Löysin myös kuin tilauksesta Keto Kicstart-valmennuksen tuekseni. Jos tilanne pahenee jostain syystä, palaan SCD:lle, mikä on monien kokemuksien perusteella tehnyt suorastaan ihmeitä. Käytän erilaisia vitamiineja, hivenaineita ja luontaistuotteita. Lisäksi olen ottanut käyttöön hieman kokeiluluontoisesti Stemrenun, mitä käytän edelleen. Olen vuosien ajan saanut suurenmoista tukea akupunktiohoitajaltani, kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta Ulla Ovaskalta. Hänen kauttaan tajusin jo vatsavaivojen yhteydessä, että minun tulee välttää ravinnossani kaikkea kylmää. Ei pidä myöskään vähätellä mielen isoa voimaa: erosin IBD-ryhmistä ja keskityin sairastumisen sijaan paranemiseen.

MINUN TAPAUSTARINANI

Tiedän toki olevani onnekas monella tapaa. En tuputa omia keinojani kenellekään, enkä pidä omaa tarinaani yhtenä totuutena. En myöskään vähättele sairauden hyvin vaikeita oireita. Jos tilanne pahenee kestämättömäksi, otan toki lääkkeet käyttöön. Koen vaan sen tässä kohtaa täysin turhaksi, koska tässä sairaudessa lääkkeet eivät paranna, ainoastaan lievittävät oireita. Oireita minulla ei ole tällä hetkellä lainkaan ja tutkimukset eivät ole paljastaneet mitään hälyttävää.

On käsittämätöntä, että virallisen lääketieteen puolella ylenkatsotaan (oma kokemus) niin voimakkaasti ruokavalion ja täydentävien hoitojen vaikutusta. Toisaalta, ketogeenistä ruokavaliota käytetään jo mm. lasten vaikean epilepsian hoidossa. Ehkäpä tämä valtamerilaiva kääntyy, mutta tuskastuttavan hitaasti.

Karppisisko Virpi

PS. LISÄYS 6.5.2019
Lisään vielä aiheeseen pari aiheeseen liittyvää tuoretta kirjavinkkiä.

Elviira Krebberin ”Parantava ketoosi. Terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla” antoi sairauden suitsimiseen ja ruokavaliohoitoon uskoa ja toivoa.

Anni ja Fredu Sirviön & Risto Lahden ”Keto kickstart. Keto reseptit” -reseptikirjan hommasin muutama viikko sitten. Kirjoja ostan omaksi nykyään harvoin, mutta tästä tuli luotto-opas ketokokkailuun.

Gastriitin katoaminen, osa 2.

Taannoin lokakuussa kerroin ensimmäisen osan gastriitin parantumisesta.  Siihen ei vaikuttanut ainoastaan yksi lääke vaan kuvan mukainen nippu erilaisia oloa parantavia tuotteita. En siis osaa nimittää ehdotonta suosikkia, voihan olla, että pohjukaissuolihaavani parani pelkästään vähemmän stressin ansiosta. Tosin siihen en henkilökohtaisesti usko. Varoituksen sana: tämä blogipostaus sisältää tuotemainoksia. En saa niistä alennuksia tai ilmaistuotteita, mielestäni on vaan helpompi puhua niistä oikeilla nimillä. Ainoastaan I Herbin koodilla voin saada jotain alennusta tulevista ostoksistani.

Muistutan siis, että lääkkeetön hoitomuoto oli oma valintani ja ketään en siihen suosittele. Ottaen huomioon kuitenkin oireiden suhteellinen lievyys, katsoin, että ruokavaliolla ja luontaistuotteilla voi saada jotain aikaan. Joku voi toki huudella, että blasebo vaikutti, mutta en usko siihenkään. Olin jokseenkin varma, että uusintatähystyksessä saan huutia, kun en ole määrättyjä lääkkeitä nauttinut. Toisin kuitenkin kävi 🙂

Kahvi happamoittaa

Kahvi happamoittaa vatsalaukkua ja happamuus pahentaa vatsalaukun tulehduksellista tilaa, mikä taas ylläpitää haavaumia. En lukeudu kovin innokkaaksi kahvinjuojaksi, mutta kuppi päivään oli saatava. Tee ei tätä tarvetta tyydyttänyt ja korviketta piti olla. Olen tilannut mm. D-vitamiininia I-Herbistä. Aloin kaivella sieltä tuotesuosituksia kahvinkorvikkeista. Löysin CafeChepsin ja ihastuin. Karppaajan suositukset sivuilta voi tutustua I Herbin tilauskäytäntöön. Myös Viidakkomiehen blogi on hyvä. Superfood hifistelijä Olli Posti on saanut ruoalla terveytensä kuntoon ja hänen sivujen kautta aikoinaan I Herb-maailmaan päädyinkin.  Vuoden vaihteessa tullin ehdot tiukkenivat, mutta edelleen sieltä saa edullisesti loistavaa tavaraa, nopeasti ja turvallisesti. Jos innostut tilaamaan, niin koodilla ILO783 saat ensimmäisestä tilauksesta 10 dollarin alennuksen. I Herb ei käytä rahaa mainontaan, vaan systeemi toimii suositteluperiaatteella. Kun tilaat ensimmäistä kertaa sieltä, saat myös itse koodin, millä voit saada uusien kävijöiden myötä omia alennuksia.

Kahvinhimoon löytyi apu

Mutta siis aiheeseen:  CafeCheps poisti kahvintuskan. Ensimmäinen mukillinen oli niin ja näin, mutta nyt en voisi enää elää ilman sitä. Samasta paikasta tilasin myös kehuttua maitohappobakteeria. Välillä käytin myös kotimaista Bioteekin maitohappobakteerikapseleita. Aamun aloitin koko kehon hyvinvointia tukevalla Foreverin Aloe vera-juomalla. Lisäksi otin silica-geeliä pitkin päivää ennen ruokailua. Kahvin ja teen keitin pakurikääpään, tähän luonnon superfoodiin, josta Jaakko Halmetoja on kirjoittanut juuri kirjan. Tikkateenäkin tunnettua pakurikääpähauduketta on osattu käyttää jo aikoinaankin erilaisten vatsavaivojen hoitoon. Pakurikääpää voi ostaa luontaistuotekaupoista. Jos olet siinä onnellisessa asemassa, että omistat metsää, niin saatat sitä löytää myös koivunrungosta. Huom! Pakurikäävän keräys ei ole jokamiehenoikeus, eli luvatta sit ei saa mennä mistään nappaisemaan.

Ja mitäs muuta lisätroppia?

Loppukesästä aloin panikoida tulevaa kontrollitähystystä ja otin vielä käyttöön vahvan propolisuutteen, jota mikkeliläinen kiinalaisen lääketieteen osaaja suositteli minulle. Tämä mehiläiskittivaha on luonnon oma antibiootti ja  todellista kittiä, parhaiten olen saanut menemään aamupalasmoothien seassa.  Otin myös yhteyttä luottohomeopaattiini  Tanja Soilaan Tampereelle. Hänen kanssa olen muutaman kerran tavannut kasvotusten ja nyt vastaanotto toimii netin ja puhelimen välityksellä, sillä välimatkaa on reilu 250 km. Hän määräsi homeopaattisen lääkkeen, mikä ei ole tuo kuvassa rekvisiittana oleva. Hoito on aina oireenmukaista ja yksilöllistä, enkä näin voi siihen antaa suosituksia.

Näillä siis mentiin kesäkuusta lokakuuhun ja vatsan sekä pohjukaissuolen limakalvot olivat kontrollissa loistokunnossa. Lähtökohtahan oli lääkärin lausunnon mukaan ärhäkkä haavauma ja tulehdus pohjukaissuolessa. Vatsahappolääkettä otin tasan kolme. Sen jälkeen siirryin omahoitoon.  Ruokavaliona oli koko ajan rentokarppaus.

Kuunnelkaa oloanne, etsikää tietoa, lukekaa ihmisten kokemuksia, älkääkä uskoko yhteen totuuteen. Terveydellisiin ongelmiin  voi löytyä apua monesta eri kanavasta.

Karppisisko Virpi

Gastriitin katoaminen, osa 1.

Kesällä kirjoitin artikkelissa Karppisiskon kahvihetki itsellenikin yllättävästä vatsadiagnoosista gastriitista eli pohjukaissuolihaavasta. Tätä tutkimusta oli edeltänyt reilun kuukauden mittainen vehnänsyöntikuuri, sillä samalla tutkittiin myös keliakia. Jälkimmäistä ei siis löytynyt. Patologi poissulki näytepaloista vielä syövän sekä helikobakteerin. Niitäkään ei onneksi löytynyt. Diagnoosini oli siis gastriitti eli vanhalta nimeltä vatsakatarri. Tuttu tauti sikäli, että nuoruuden  ex-heilani sairasti ja sai sen kuriin opastamallani luontaistuotteella.

Zolt, ei kiitos

Tein ratkaisun, mihin en toki ketään kehoita. En aloittanut lääkärin määräämää zolt-kuuria. Zolt on lääke vatsan liikahappoisuuteen, liikahappoisuus taas syy pohjukaissuolen tulehdustilaan ja haavaumiin. Mistä liikahappoisuus sitten johtuu? Karppiruokavaliosta, ehtivät jo nopeimmat hieman vahingoniloisena huudella. Väärin. Vietin pari iltaa netin äärellä etsien aiheesta tietoa: virallista sekä epävirallista eli ihmisten kokemuksia erilaisista keskusteluketjuista. Kokemuksiahan löytyi, laidasta laitaan. Tietoa vaivasta oli yllättävän niukasti, mutta löysin selkeitä viitteitä seuraavista hapon lisääjistä: stressi, tupakka, särkylääkkeet, väkevä viina ja kahvi. Hieman epävarmempia viittauksia löytyi hapon lisääjänä yllättäen todellisena vatsanystävänä tunnetusta kaurasta. Sain myös tukea karppiruokavalioon tiedosta, että viljatuotteet aiheuttavat tulehdustilaa elimistössä. Samoin kaikki sokerituotteet. Näin ollen myös vatsan tulehdustila pysyi pahana, sillä söin ohjeiden mukaisesti reilusti vehnätuotteita ensimmästä tähystystä edeltäneenä kuukautena. Mitään suoraa syy-yhteyttä en kuitenkaan löytänyt ja uskon, että kehoni heikko kohta nyt sattuu olemaan vatsa. Olen kärsinyt erilaisista epämääräisistä vatsavaivoista koko ikäni ja reagoin lähes kaikkeen vatsani kautta.

Suhtaudu vakavasti vatsavaivoihin

Muistutan kuitenkin kaikille, että KAIKKI EPÄMÄÄRÄISET VATSAVAIVAT TULEE OTTAA TOSISSAAN! Minulla oli diagnoosiin nähden lievät vaivat, en juurikaan esimerkiksi kärsinyt tyypillisestä närästyksestä. Karppiruokavalio oli aikaisemmin rauhoittanut vatsani oireilua reilusti. Siksi sairaus tulikin suurena yllätyksenä, olin varautunut lähinnä keliakiaan.  Vatsatähystys on paras keino tutkia vakavammat sairaudet. Niistä syöpä lienee pelottavin. Pitkälle jatkunut, hoitamaton gastriitti lisää myös syövän riskiä ja siksi kehotan kaikkia vatsavaivoista kärsiviä tutkituttamaan oireilunsa syyt.

Olen juuri tänään kotiutunut kontrollitähystyksestä. Lääkärille tohdin paljastaa vasta tähystyksen jälkeen, etten käyttänyt zolttia. Huojentuneena sain kuulla, että kaikki on kunnossa. Limakalvot terveet, haavaumat parantuneet ja tulehdus poissa!
Oma kokemukseni siis osoitti, että ruokavaliolla ja tietyillä tukihoidoilla (etupäässä luontaistuotteilla) voi saada vatsan kuntoon ilman lääkkeitä. Näistä keinoista kerron blogipostauksen toisessa osassa.

Karppisisko Virpi

Pihkasalva pieniin ja vähän isompiinkin naarmuihin

Kirjoittelen tällä kertaa vähän muusta kuin ruoasta. Puuhat muistuttavat ruoanlaittoa, mutta lopputulos laitetaan suun sijaan iholle.

Lääkärini puhui apteekin pihkasalvastatalvella, kun ihosiirteeni haava ei meinannut millään parantua. Vaikka apteekin voide jäi lopulta kokeilematta, asia pyöri mielessä. Tässä vaiheessa suorastaan harmittaa, etten ottanut lääkärin vinkkiä saman tien onkeeni. Olen nimittäin nyt jälkikäteen kuullut todella monia paranemistarinoita ja uskoni pihkan tehoon on jo melkoinen. Vanha kansa on käyttänyt iankaikkisen kauan pihkaa haavojen hoidossa. Pihkavoiteella on parannettu  ihovaivoja: puhkaistuja paiseita, haavoja, ihotulehduksia, palovammoja, kynsisientä ja hyttysen puremia. Vaikka tieteellinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta onkin puuttunut, muutamat Lapin terveyskeskukset ovat käyttäneet haavanhoidossa koululääketieteen menetelmien rinnalla pihkavoidetta   lähinnä vaikeiden kroonisten haavojen, kuten tulehtuneiden leikkaushaavojen, säärihaavojen ja painehaavojen hoidossa. Loisto-ote, fiksua väkeä! Tästä innostui lahtelainen lääketieteen lisensiaatti Arno Sipponen, joka ryhtyi kehittämään lääketieteellistä pihkavoidetta – sitä samaa, jota oma terveyskeskuslääkärini minulle suositteli. Repolar-yhtiön pihkasalva sai Lääkelaitoksen hyväksynnän ensimmäisenä luonnonhoitomenetelmänä vuonna 2008. Sipposen väitöstutkimus aiheesta valmistuu syksyllä.

Frantsilan valikoimissa puolestaan on terva-pihkasalva, joka sekin perustuu kansanperinteeseen. Valmistusaineina on hämeenkyröläistä tervaa ja pihkaa, Suomessa luonnonmukaisesti viljeltyä takiaista, mehiläisvahaa sekä luonnonmukaisia kylmäpuristettuja kasviöljyjä. Raaka-aineista 80,8% on luomua.

Mistä ohje?

Yli kahdeksankymppinen äitini oli valmistanut pihkasalvaa suolattomasta voista ja pihkasta. Minä halusin kokeilla jotakin muuta, koska muistin nähneeni toisenlaisiakin ohjeita. Eilen sitten selasin Virpi Raipala-Cormierin kirjaa Luonnonkaunis. Tässä opuksessa ei pihkasalvan ohjetta ollut, joskin löysin siitä koville kantapäille sopivan ohjeen pihka-lanoliinivoiteesta. Sitä voisi kokeilla myöhemmin – talvella kantapäävoide saattaa taas olla  paikallaan.

Raipala on koonnut myös kirjan nimeltä Luontoäidin kotiapteekki ja siinä pihkasalvankin ohje voisi olla. Mulla ei tuota opusta vielä ole, mutta se menee nyt hankintalistalle. Koska mies innostui eilisellä sienireissulla keräämään pihkakokkareita kuusten kupeelta ja minä halusin saada homman eteenpäin, aloin googlata. Löysin ohjeen Hiitolan keskustelupalstalta.

Näin se salva syntyy

Tee isoon kattilaan vesihaude. Laita pienempään kattilaan kuusenpihkaa ja oliiviöljyä painoltaan saman verran. Käytä sen verran mietoa lämpöä, ettei vesi ala kiehua. Hauduttele kunnes pihka liukenee ja epäpuhtaudet painuvat astian pohjalle. Siivilöi liemi harvan kankaan, esimerkiksi sideharson läpi. Puristele lopuksi öljy kankaasta. Kankaan on hyvä olla sellainen, että pihkaöljy tulee läpi, mutta roskat eivät. Lisää pihka-öljyseokseen apteekista saatavaa mehiläisvahaa maksimissaan neljännes annoksesta. Lämmitä koko satsia uudestaan vesihauteessa kunnes mehiläisvaha sulaa. Kun vaha on sulanut, ota astia hauteesta ja sekoita, kunnes voide jäähtyy ja alkaa muuttua paksummaksi. Kun salvan koostumus on tasainen, voit purkittaa sen puhtaisiin kannellisiin purkkeihin. Minä olen jemmaillut joitakin tyhjentyneitä Body Shopin sun muita purnukoita, jotka pääsivät nyt hyötykäyttöön.

Mehiläisvahaa ostin apteekista, jossa sitä myytiin rakeina. Sata grammaa maksoi vähän reilut yksitoista euroa. Emme punninneet käyttääämme  määrää vaa´alla, kuten emme myöskään öljyä emmekä pihkaa. Luotimme paino- ja sormituntumaan ja saimme sillä erinomaisen salvan aikaan. Tuolla Hiitolan sivulla mainittiin, että mehiläisvahan voi jättää pois. Silloin syntyy pihkaöljyä, jota voi käyttää pihkasalvan tavoin. Rakenteeltaan juoksevampana se vain on käytössä sottaisampaa kuin salva. Myös hunajaa voisi käyttää salvan seassa.Hunaja on antiseptinen aine, joka pehmittää ihoa ja elvyttää verenkiertoa. Se kosteuttaa ja sitä käytetään perinteisesti haavojen, palohaavojen, tulehdusten ja psoriasiksen hoitoon. Jospa sitten seuraavaan satsiin sekoittaisimme myös tuota hunajaa!

Välineistä

Valitse valmistukseen kunnolla kuumuutta kestävä astia ja välineet. Suosittelen valitsemaan sellaisen kipon, jota käytät vain tähän tarkoitukseen. Sitä kun on hankala saada puhdistettua pihkasta. Puhdista välineet myös huolella ennen valmistusta. Hiitolan Mielikki mainitsi astioiden desinfioinnista. Siihen sopii apteekista saatava Desinfectol tai vastaava. Me emme tosin tätä tehneet, mutta muuten olimme tarkkana puhtaudesta.

Kun salva on valmista ja purkissa, kirjoita purkin kupeeseen, mitä se sisältää ja koska se on valmistettu. Itse aion säilyttää salvaa jääkaapissa, ihan Frantsilan salvan säilytysohjeiden mukaisesti.

Pihkan keruusta

Mies keräsi pihkan vain sellaista kuusista, joissa oli haava tai klohmu valmiina. Niistä vuotanut pihka oli helppo napsaista talteen puuta vahingoittamatta. Itse puiden pintaan emme siis puuttuneet. Kokkareiden mukana tuli aika paljon neulasia, kuorenkappaleita ja muita roskia, mutta ne kaikki ole helppo siivilöidä valmistusvaiheessa pois.

Pihkan keruu ei sitten kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen pitää pyytää lupa maanomistajalta. Lisää tietoa asiasta löytyy esimerkiksi Arktisten aromien sivulta.

PIHKALINKKEJÄ

Pihkasta tuli huippulääke
Arno Sipponen: Kuusen pihkasalva – kansanperinteestä apteekin tiskille
Abilar, apteekin pihkasalva
Lemminkäisen äidin terva-pihkasalva / Frantsila

Karppisisko Tuulevi

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Juo salaatti!

Viimeaikoina, karppauksen lisäksi, on pinnalla ollut raakaruoka. Tämäkin on kokenut uuden heräämisen. Jotkut voivat muistaa elävän ravinnon ensimmäisen aallon 80-luvulla. Mielenkiintoinen alue, todellakin. Koska tarvitsisin perehtymiseen paljon enemmän aikaa nappaan siltä saralta aina pienen palan kerrallaan sulateltavaksi. Jaakko Halmetoja ja Yksterveysblogi levittävät mielenkiintoista asiaa aiheesta ja vaihtoehtoisesta eläntavasta yleensä.

En tiedä voisinko toteuttaa raakaruokvaliota koskaan päätoimisesti, vaikka olenkin vakuuttunut sen tervehdyttävästä vaikn hoidoissa. Ulla on joutunut sen verran useasti hoitamaan neuloilla kylmyyttä pois sisältäni, että alan uskomaan hänen neuvoaan: syö pääosin lämmintä / huoneenlämpöistä ruokaa. Ja tosiaan,  ruoansulatukselle on aivan eri juttu syödä vaikkapa kevyesti wokattuja vihanneksia kuin kylmää salaattiannosta. Toki vitamiineissa taitaa hävitä. Mutta jos kärsitte vatsavaivoista, kannattaa kokeilla.

Teimme Mikkelin karppikurssilla vähän erilaisen salaatin eli juotavan sellaisen. Tästä löytyy banaania ja näin flunssa-aikana voit lisärtä siihen myös hunajaa. Tiukemmat karpit voivat jättää nämä minimiin tai kokonaan pois. Yllättävän  hyvä alkujuoma vaikkapa isänpäiväksi, etenkin jos päivänsankari muuten vieroksuu salaatteja 😉

Salaattismoothie

neljä annosta

1 kypsä banaani

n. 100 g. kurkkua

n.200 g jäävuorisalaattia

1/2 ruukkua basilikaa

5 dl sitruunanmakuista kivennäisvettä

(1 rkl hunajaa, pastöroimatonta ja kotimaista)

Sekoita tasaiseksi juomaksi tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Kaada laseihin ja tarjoile heti.

Jos juoma joutuu odottamaan, sekoita juuri ennen tarjoilua.

Karppisisko Virpi

Karppaus – näin me sen teemme!

Kauhea kahina velloo karppauksen ympärillä. Olemme molemmat jokseenkin väsyneitä tähän sotatila-mielikuvan ylläpitämiseen, jota myös osa äärikarppaajista itse ruokkii. Ihan kuin olisi kyse valtataistelusta, joka jonkun pitää voittaa. Eihän se niin mene – ei karppauskaan kaikille sovi vaikka esimerkiksi meille se sopii elämäntavaksi asti. Emme mielellämme lue niitä keskustelupalstoja, joissa lynkataan ns. vastapuolen edustajia. Oli ilmiö mikä hyvänsä, niin aina on se äänekäs äärijoukko, joiden mukaan ei pitäisi määritellä koko ilmiötä. Jalkapallohuligaanit eivät ole futiksen koko kuva eivätkä kasviksettomat pekonikarppaajat kerro kaikkea karppauksesta. Sitäpaitsi huono käytös on huonoa käytöstä joka paikassa.

Me kaksi, karppisiskot, luemme itsemme karppaajiksi (low carb) ja teemme sen näin.

Proteiineja ja rasvaa

Proteiininlähteitä eli lihaa, kalaa ja kanaa syömme aika lailla saman verran kuin ennenkin. Hiilijalanjälki ei sen osalta ole siis suurentunut emmekä rasita maailman kantokykyä aikaisempaa elämää enempää. Ostamme suurimman osan käyttämästämme marinoimattomasta lihasta kaupasta. Keväällä kalastamme lähijärvestä haukea, muulloin kalaruokana maistuvat lähinnä lohi, muikut ja silakat. Tuulevin perheen pakastimeen hommattiin juuri puolikkaan poron lihat ja Virpin navetassa on useina kesinä kasvanut itse ruokittu possu. Toisinaan onnistumme ostamaan myös hirvenlihaa. Lammaskin maistuu. Proteiinia tulee lisäksi kananmunasta, jota paistamme ja keitämme. Kananmunapohjaiset smoothiet ovat erityisesti Virpin heiniä.

Juustot maistuvat ja niitä syödään molemmissa perheissä. Ruoanlaitossa käytämme kermaa, voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tuulevi harrastaa salaattikastikkeena yleensä tuota öljyä, jossa saattaa olla seassa myös yrttejä tai ripaus pippuria.

Mitä pastan, riisin ja perunan tilalle?

Kasviksia käytämme monipuolisemmin kuin ennen karppauksen aloittamista. Ruokakasseissamme keikkuu kaupasta kotiin kokattavaksi valkokaalia, kaikenväristä kukkakaalia, parsakaalia, puna-, kyssä- ja ruusukaalia, valkosipulia, purjoa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, lanttua, eri väristä punajuurta, naurista, juuriselleriä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua, maa-artisokkaa, tomaattia, kaikenväristä paprikaa, munakoisoa ja moninaisia mausteyrttejä. Valinnat teemme aina sesongin mukaan. Kun kotimaista satoa ei ole saatavilla, tuontitomaatit ja -kurkut jäävät kaupan hyllyyn. Ne korvaamme vaikka hapankaalilla tai muilla talvikauden säilyvillä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla. Täydennämme ruokavaliota myös kotimaisilla ruukkusalaateilla – yrteillä.

Puna- ja keltasipuli kasvavat omassa pellossa, kuten myös kesällä erilaiset herneet, monen sortin pavut ja salaatit, palsternakka, ruohosipuli, tillit ja persiljat, timjamit, salviat, viinisuolaheinät, sitruunamelissat. Virpi kasvattaa myös makeaksi kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa, jonka liepeillä kasvavat musta- ja punaherukat ja karviaiset. Pakastimessa on niiden lisäksi mansikoita, mustikoita, karpaloita ja puolukoita. Tyrniäkin löytyy ja vadelmaa. Niitä käytämme päivittäin.

Syksyllä sienestämme ja pakastamme osan saaliista, lähinnä kanttarellit. Tänä vuonna Tuulevin huushollissa kuivattiin mieletön määrä tatteja. Monipuolisuutta ruokavalioon tulee myös villiyrteistä, joista nokkonen on ihan ykkönen. Siinä on runsaasti useita vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki), flavonoideja, lehtivihreää ja erilaisia elimistölle tärkeitä happoja.Tuulevin hellan vieressä on iso lasitölkillinen kuivattua ja jauhettua nokkosta, jota ripotellaan vähän joka toiseen ruokaan.

Näillä kaikilla me korvaamme ruokalautasella pyhän perunan, pastan ja riisin. Suurin osa annoksesta – 2/3 tai jopa 3/4 – on siis edellä mainituista aineksista valmistettua ruokaa ja loput lihaa, kalaa tai kanaa.

Entä muuta?

Ruokavalioomme kuuluvat erilaiset pähkinät ja mantelit. Paitsi että syömme niitä vaikka kahvi- tai teekupillisen seurana, molemmilla on yleensä pelastuspussi käsilaukussa siltä varalta, että ateriaväli sattuu venymään. Pähkinärouheet sopivat myös salaatteihin ja turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle marjojen seuraksi. Noita paksuja, lisäaineettomia jogurtteja käytämme paljon sekä sellaisenaan että ruoanlaitossa, sillä ne sopivat keittiössä moneen. Jääkaapista löytyy usein myös rahkaa ja kermaviiliä.

Ruokajuomana on yleensä vesi. Muuten juomme pääasiassa kivennäisvettä. Virpin perheessä lapsetkin rakastavat piimää. Maitona käytämme läheiseltä tilalta ostettua maitoa, mistä löytyy luonnon omat maitohappobakteerit. Se ei aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, toisin kun kaupasta ostettu maito. Tuulevi ostaa välillä myös luomumaitoa.

100% juureen tehtyä, lisäaineetonta ruisleipää syömme silloin tällöin. Uusista karppileivistä tunnetuinta eli Karppista ostamme molemmat toisinaan ihan vaihtelun vuoksi. Muutahan täältä päin ei saakaan.

Emme ole hirmuisia niuhoja. Saatamme joskus harvoin syödä sukulaisvierailulla tädin leipoman pullan tai perhejuhlissa siivun täytekakkua. Määrät ovat maltillisia jo senkin vuoksi, että syömisen tuntee yleensä omassa olossa ja siis lähinnä mahassa. Se möyrii ja kuplii – taas muistaa miksi noita kannattaa välttää. Runsas vilja aiheuttaa vatsavaivoja eikä sitä siksi tunnu hyvältä syödä. Emme tätä edes tajunnneet ennen kuin rajasimme viljoja ruokavaliosta ja huomasimme vatsan, muun muassa ilmavaivojen rauhoittumisen.

Näin me syömme. Olemme luopuneet valkoisesta viljasta, sokerista, pastasta, riisistä ja perunasta. Virvoitusjuomat ovat jääneet pois, samoin makeiset ja pitkälle jalostetut elintarvikkeet. Myös keksit, sipsit ja naksut ovat historiaa. Aivan alkuvaiheessa, muutaman todella tiukan ketokarppiviikon aikana Tuulevi laski hiilihydraatteja ja opiskeli samalla sitä, minkä verran hiilareita mistäkin kertyy. Sittemmin on menty rennolla otteella, ilman laskinta.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Liikuntatraumoja ja onnistumisia

Olen ikäni tehnyt fyysistä työtä,  kiitos kotitilani monipuoliset askareet lapsuudesta asti.  Se takasi normaalipainon ja hyvän pohjakunnon pitkälle aikuisuuteen. Mutta tämän vuoksi en ole koskaan oppinut varsinaisesti vapaa-ajalla liikkumaan.  Lisäksi liikunnan viha- / rakkaussuhteeseen on voimakkaasti vaikuttaneet erittäin ikävät muistot koululiikunnasta. Käsitykset itsestä liikkujana jäi vinoutuneeksi, kun opettaja töksäytteli ujolle maalaistytölle ilkeällä äänensävyllä: ”Et taida olla kovin liikunnallinen” ,  ”Kylmähän tässä perässä tulee, kun et osaa hiihtää”  tai ” Sinun kuntosi taitaa olla todella huono” jne. Kyllä, minä olin se joka valittiin, jos ei viimeisenä, niin ainakin toiseksi viimeisenä huutoäänestyksessä joukkueeseen. Ja kyllä, vihasin liikuntaa.

Ensimmäistä kertaa aloin löytää liikunnan idean opiskeluaikoina. Opettajaksi tuli kaveri, joka sanoi, että saatte parhaan mahdollisen numeron liikunnasta, jos olette 95 %:sti läsnä. Löysin uimisen ja reippaan kävelyn. Aloin käydä jopa lenkillä ja salilla.

Matkan varrella olen ollut sekä aktiivinen liikkuja että täydellisen passiivinen. Näillä liikkumattomuuden jaksoilla ei ole motivoinut mikään, ei edes kalliisti maksettu kuntosalijäsenyys. Liikkumattomuus on ollut yhteydessä myös lievään masennukseen, sohvan pohjalle tipahtamiseen syksyn pimeydessä. Juuri tämä aika vuodesta on aina ollut minulle henkisesti kaikkein raskain.  Raskauskaan ei ole tuonut helpotusta: jo pitkälti ennen vauvamahan tuloa kärsin ikävistä lonkkakivuista. Liiku siinä sitten. Lisä(teko?)syynä on ollut myös se pitkä jakso elämässä, jolloin opiskelin ja tein töitä.  Ja edelleen muuten opiskelen ja teen  kolmea työtä. Tosin Rosen-terapian opiskelu ei ole opiskelua perinteisessä mielessä.

Nykyistä karppielämää on jatkunut n. 1 1/2 vuotta. Elämä on täyteläistä: liikkuvaa työtä kouluttajana, hoiva- ja maatalousyrittäjänä, täydennyskoulutusta, perheenäidin puuhia, parisuhdetta jne, jne. Ei tätä jaksaisi ilman vahvaa D-vitamiinia ja omegaa, muutamaa superfoodia ja ennen kaikkea ravitsevaa karppiruokaa. Karppaamisen ansiosta olen pirteä myös työpäivän jälkeen ja minulla on ollut voimavaroja aloittaa tänä syksynä säännöllinen juokseminen sekä astangajooga.

Nyt, reilun kuukauden jälkeen voin sanoa, että kaamosmasennuksesta ei ole tietoakaan ja mikä parasta: rakkaus liikuntaan on lopulta löytynyt.

Karppisisko Virpi

Missä piileskelevät pahimmat ruokavaarat?

Mats-Eric Nilsson on ravistellut ja herättänyt keskustelua ruokaan liittyvää ajattelua aikaisemmilla teoksillaan Petos lautasella ja Aitoa ruokaa – väärentämättömän ruoan opas. Nyt häneltä ja Henrik Ennartilta on ilmestynyt suomeksi (Atar 2011) Vaara vaanii kattilassa, miksi pelkäämme oikeaa ruokaa, joka tarkastelee muun muassa sitä, miten lait ja säädökset suosivat ravitsemuksellisesti vähäarvoista teollisuusruokaa perinteisesti valmistetun ruoan kustannuksella ja mihin tämä johtaa.

Saavuttamattomia herkkuja?

Olen vuosien varrella ihmetellyt sitä vaatimusten viidakkoa, joka kohdistuu kekseliäisiin, innovatiivisiin elintarvikealan pienyrittäjiin. Maalaisjärkeni on sanonut, ettei tuossa kaikessa kontrollissa voi olla järkeä, että osa siitä on hygienian nimissä turhan päiten syntyvää torvien toitotusta, joka ei tuota mitään todellista tulosta. Nyt Nilsson kuvaa esimerkkien kautta, että juuri näin se on.

Miten on mahdollista, että mauttomat ja raskaasti prosessoidut teolliset elintarvikkeet täyttävät viranomaismääräykset, mutta pientuottajien on vaikea tai taloudellisesti melkeinpä kohtuutonta saada lupia ravinteikkaiden, maistuvien elintarvikkeiden tuottamiseen. Vaatimukset ovat suhteettomia.  On syntymässä ja osin jo syntynyt sellainen järjestelmä, jossa pienimuotoinen, aidoista raaka-aineista valmistettu ruoka alkaa olla mahdoton ihanuus.

Elintarvikerikollisen muotokuva

Kirjan alussa oleva rikollisen muotokuva saa haukkomaan henkeä. Liki 80-vuotias Pelastusarmeijan sotilas Maj-Britt Westerlund Helsingborgista on syyllistynyt rikokseen, mikä todistetaan Helsingborgin syyttäjänviraston asiakirjoilla. Mitä tämä arvon rouva oikein on tehnyt? Uskokaa tai älkää, hän on järjestäytyneesti, vuosien ajan paistanut pullaa omassa kotikeittiössään ja myynyt sitä Pelastusarmeijan vuosittaisissa myyjäisissä. Ympäristöviraston iskussa tarkastajat ottivat ja takavarikoivat pullat. Aijai, kyse oli luvattomasta kahvilatoiminnasta. Myös pullanpaisto kotikeittiössä on vaarallinen teko!

Kirjan lukeminen saa miettimään sitä laitosruokaa, jota meidän kehittyneessä yhteiskunnassamme tarjotaan. Se saa ihmettelemään valtavissa laitoksissa kasvatettuja porsaita ja kanoja, räjähdysmäisesti leviäviä ruokakatastrofeja ja uutisia ruokatehtaiden vaarallisista bakteereista. Miksi pullan leipominen päiväkodissa on niin vaarallista puuhaa, ettei lapsia voi päästää lähellekään taikinakulhoa? Minkä vuoksi hygienia on vienyt ruoasta maun ja elinvoiman?

Mitä enemmän kuulen ja luen siitä, miten teollisuus tuottaa meille ruokaa, sitä halukkaammin valitsen perusraaka-aineeni itse ja sitä innokkaammin käytän aikaa ruoanvalmistukseen.

Ajattele itse!

Nilssonin ja Ennartin eittämätön vahvuus on se, että he saavat ajattelemaan, avaavat tekstillään mieleen kysymyksiä ja ihmettelyä. Sen jälkeen maailma näyttäytyy vähän erilaisena – älyttömyyksistä tulee tietoisemmaksi.

Seuraava, marraskuussa järjestettävä Ravintolapäivä tuntuu entistä houkuttelevammalta. Ravintolapäivä on siis yhden päivän karnevaali ravintola- ja ruokakultturin puolesta. Näille karnevaaliin osallistuville ravintoloille, joita on kerta kerralta enemmän, ei kysellä lupia. Päivä paitsi rikastuttaa ravintolakulttuuria, myös kapinoi hulluja elintarvikepykäliä vastaan. Väitän, että tämä tulee vielä lisääntymään! Ilmiöle syntyy aiona vastailmiö. Laittomuuksiin sinällään en ole yllyttämässä, mutta kyseenalaistaminen on tässäkin paikallaan! Siis tervetuloa ravintolapäivä. Mietin, josko pistäisimme pop up-paikan pystyyn itsekin Mikkeliin…

Kuka muuten lahjoittaisi tämän kirjan isolle joukolle virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä – tämä saisi olla pakollista luettavaa kaikille elintarvikkeiden kanssa puuhaaville.

Jos haluat ostaa kirjan omaksi, tee se vaikka täällä
Mats-Eric Nilsson & Henrik Ennart: Vaara vaanii kattilassa

Karppisisko Tuulevi

Noora Shingler: Marjoja & maskaraa. Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit

Kuningaskuluttajasta, Kemikaalikimara– blogista ja Uusi Musta –sivustolta tutun Noora Shinglerin ensimmäinen kirja ilmestyi keväällä. Atenan kustantama Marjoja & maskaraa. Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit –opus ponnistaa Nooran omista kokemuksista. Hyvä niin. Minuun kolahtaa aina se, että kirjoittaja panee peliin itsensä. Kun kirjoittaja alkaa ottaa asioista selvää omanm kehon reaktiota ymmärtääkseen, hän muistuttaa samalla muitakin oman kehon kuuntelusta. Mikä saa aikaan väsymystä, turvotusta, vatsavaivoja ja ihottumaa? Mitä, johtuukohan tämä sokerista. Hmm, mahtaako se ruisleipäkään mulle sopia. Oman kehon reaktioiden tunnistamista joutuu opettelemaan, mutta se on vaivan väärti. Olo muuttuu paremmaksi ja mieli kirkkaammaksi, kun ruokavaliosta karsii itselle huonosti sopivat aineet.

Ruokaa ja kosmetiikkaa

Kirjassa on kaksi osaa, joista ensimmäisestä löytyy ruokaa ja reseptejä ja toisesta kosmetiikkaa. Marjoja ja maskaraa ei suinkaan ole karppauskirja. Se on tietoisemman syömisen ja kuluttamisen kirja, jonka kanssa on hyvä opetella miettimään tarkemmin mitä suuhunsa ja iholleen tällää. Siitä löytyy myös pitkät pohdinnat leivästä ja sokerista, josta viime mainittua Noora nimittää rakkaimmaksi eksäkseen. Kirjoittaja pohtii muun muassa lisäaineita, maidon, leivän ja lihan merkitystä ja ongelmallisuutta ruokavaliossa sekä luomua.

Kosmetiikan puolella hän kurkistaa meikkipussin sisältöön, tuumailee hiusvärejä, aurinkorasvoja ja ohjaa luonnonkosmetiikkashoppailun saloihin. Pehmeäkantisen, virkeällä vihreällä kuvitetun kirjan teksti on rentoa, blogityylistä ajatuksenjuoksutusta. Minä tykkään värikkäistä sanavalinnoista, vaikka tiedän kielinatsien kiukuttelevan monista puhekielisistä ilmaisuista. Blogityyliä täydentävät myös asialliset lähdeviitteet.

Tärkeä puheenvuoro

Noora Shinglerin Marjoja & maskaraa on puheenvuoro kunnollisen, oikean ruoan puolesta ja sellaisena ehdottoman tärkeä. Niitä nimittäin tarvitaan paljon, että saamme elintarvike- ja kosmetiikkateollisuuden kelkan kääntymään.

Tilaa kirja vaikka täältä (Booky.fi): Marjoja ja maskaraa – kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja kosmetiikkakemikaalit

Karppisisko Tuulevi