Ravintolapäivän vähähiilarista hyvää!

Olen ihan hurahtanut Ravintolapäivän fiilikseen. Kaikkea kekseliästä ruokaa siellä ja täällä, yllättävissä paikoissa ja loistava some-meininki sen ympärillä. Kerran toimin taustavoimana tyttären & hänen kaverinsa Kardemimmi-kahvilassa täällä meillä. Monesti olen ollut syömässä Mikkelin pop up-paikoissa ja haaveksien tutkiskellut Helsingin tarjontaa. Tällä kertaa osuimme stadiin juuri ravintolapäivänä ja kyllä kannatti. Vaelsin miehen ja tyttären kanssa pitkin poikin keskustaa ja nautin tunnelmasta ja ruoasta. Minun puhelimeni Ravintolapäivä -sovellus ei toiminut, mutta onneksi tyttären toisen käyttöjärjestelmän puhelin palveli ja ohjasi meidät kartalle.

Kukkakaalista kuskusta ja kanasta kunnon kastike

Söimme lounaan Ravintola-auto Ukossa, Ruttopuistossa. Sisälle autoonkin olisi mahtunut, mutta me istahdimme ulos. Marraskuinen lauantai oli leudon lämmin eikä sillä hetkellä edes satanut. Istuimme pitkään ja hartaasti ja maistelimme nautiskellen.

Värittömältä näyttänyt vähähiilarinen ruoka oli superhyvää ja maistui koko sakille. Sopivasti pippurista aurajuustokastiketta kanan päällä ja kukkakaalista raastettu ja kypsennetty couscous. Jälkkäriksi söimme raakasuklaakonvehdit ja joimme kupit luomukahvia. Jos ja kun sama sakki on liikkeellä tulevissa ravintolapäivissä, menkää syömään ihmiset. Järjestelyistä vastasi luomuosuuskunta UusiMaa, jonka toiminnan tukemiseksi tuotot kertyivät.

Menu

Pippurisella aurajuustokastikkeella kuorrutettu kana ja herkkusienet sekä kukkakaalicouscous (vähähiilihydraattinen)
– Saatavissa pieni määrä myös ilman kanaa (sis. hieman enemmän herkkusieniä)

Maisteluannos (pieni): 3 €
Isompaan nälkään: 6 €

Raakasuklaakonvehdit (vähähiilihydraattinen, suurimmaksi osaksi luomua, sis. cashew- ja/tai pekaanipähkinää)

Pieni: 2 €
Iso (kera vadelman): 3 €

Luomukahvi: 1 € (molempien eli pää- ja jälkiruoan ostajalle ilmainen)

Vesi: 0,20 € (pääruoan ostajalle ilmainen)

Karppisisko Tuulevi

Oi jospa valmistaisin joku päivä boullaibaissea!

Aitoa, taiten tehtyä boullaibaissea en ole valmistanut koskaan. Vaan valmistan varmasti. Tämä tulee nyt to do-listalle. Pidän kalaruoista (paitsi lohi alkaa välillä tökkiä) ja kala kelpaa muullekin perheelle hyvin. Perisuomalaista, maitopohjaista kalakeittoa olen karppivuosina valmistanut ilman perunaa – käyttänyt kalan kaverina runsaasti sipulia, porkkanaa ja kaikenmaailman kausikasviksia.

Tomaattipohjaisesta boullaibaissesta innostuin hulvattomasti viikonlopun stadin reissulla. Sen lisäksi, että hyödynsimme ravintolapäivän antia, kävimme majapaikkamme Scandic Marskin ehkä vähän tylsähkössä ravintolassa syömässä leffan jälkeen. Kun mies tiesi tilata ylikypsää härkää, minä kuuntelin pientä nälkääni ja päädyin boullaibaisse-annokseen. Hjuvaa oli, nam. Boullaibaissen kaveriksi kuuluva aioli eli valkosipulimajoneesi oli pyyhkäisty hauskasti kulhon sisälaitaan.

Niin joo, se avuomiehen härkäannoskin oli maistuva. Samoin tyttären syömät etanat.

Koska minulla ei tähän hätään ole omaa, kotikyökissä testattua reseptiä, kaivoin itselleni valmiiksi ja talteen tähän blogiin yhden vaihtoehdon. Tämä boullaibaisse on kotoisin Pastanjauhantaa -blogista, Originaali ohje on peräisin yhden lempijulkkiskokkini Jamie Oliverin keittokirjasta. Tämä vaatii vähän vaivaa ja kannattaa värkätä isolle porukalla. Tartu kauhaan siis!

Karppisisko Tuulevi

Kali óreksi – hyvää ruokahalua!

Palasimme viime perjantaina aamuyöstä Kreetalta. Viikon loma. Paljon rauhallista oloa ja eloa. Kunnon yöunia. Mainiota ja maistuvaa kreikkalaista ruokaa, joka on minun suuni ja makuni mukaista. Kreikassa syödään runsaasti vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja oliiviöljyä. Kala tosin alkaa olla aika kallista, koska saaliita ei ole aikoihin tullut entiseen tapaan.

Oi horiatiki!

Tykkään hullun lailla feta-juustosta ja sitä onkin jääkaapissani lähes aina. Aikanaan 90-luvun alussa, kun olin työelämän alussa ja elimme tiukalla budjetilla, ostin harvoin ja harkiten sitä ainoaa fetaa, jota niihin aikoihin sai. Patros-feta myytiin laakeassa lasipurkissa ja sitä löytyi silloisesta lähikaupastamme Voisalmen K-marketista Lappeenrannassa. Vai oliko se K-market – hmm, sivuseikka sinällään. Niitä sen ajan lasipurkkeja taitaa olla jokunen tallessa vieläkin. Patrosta saa nykyäänkin, mutta muuten fetavalikoima on laaja kuin mikä. Vaihtoehtoja löytyy.

Kreikkalaisen salaatin, horiatikin tai jonkin muun kasvisannoksen tilasimme reissussakin muutaman kerran lisäkkeeksi tai alkupalaksi. Itse annoksissa ei useinkaan ole kasvislisäkettä. Erilaiset alkupalat, mezet maistuivat muutenkin. Kreikkalaisesta jogurtista, kurkusta ja valkosipulista valmistettu tzatziki on hyvää grillatun lihan kanssa, ihan ilman sitä klassista vaaleaa leipääkin. Tzatzikia olen tehnyt kotonakin. Taramosalataa söin myös pääruoan lisukkeena. Sehän on karpin mädistä valmistettua mätisalaattia, kreikkalaista ”kaviaaria”. Mezelistalle kuuluvat myös muun muassa oliiviöljyssä paistettu vuohenjuusto ja riisillä, sipulilla ja yrteillä, joskus myös lihalla täytetyt viininlehdet, dolmades. Niihin vähäisiin riisinkikkareisiin ei minun vhh-elämäni kaadu. Myös lihapyörykät, keftédes, ovat poikkeuksetta herkullisia Kreikassa. Mies ihastui kovasti yrttimaustettuihin maalaismakkaroihin, joista myös minä tykkäsin.

Hyvin haudutettua lihaa

Yksi lemppariruoistani on hyvin haudutettu stifado: pataruoka, jossa on yleensä sipulia, tomaattia ja lihaa. Meidän stifadossamme oli lammasta, mutta pataa valmistetaan myös muusta lihasta. Stifadosta eikä kyllä kaikista muistakaan parhaista Kreetan herkuista ei ole kuvaa. Ruokahalu vei voiton kamerasta!

Yhden kunnon merenelävävadin me söimme. Kahden hengen annokselle tuli hintaa vähän reilu parikymppiä. Kuva annoksesta löytyy alta. Vadilla oli grillattuja jättikatkarapuja, mustekalaa ja kalamaria. Mausteliemessä marinoidun pikkukalan fileet muistuttivat muikkuja. Koko keon kruunasi iso, kokonaisena grillattu kala. Hyvää! Vadilla oli myös niitä iänikuisia ranskanperunoita, joita löytyy lähes joka annoksesta. Ne voi kuitenkin jättää syömättä, kuten myös riisit, joita joskus oli lautasella.

Kreetalla on muuten vahva villiyrtti- eli hortakulttuuri. Se näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Tässä vaiheessa vähän harmittaa, ettemme tilanneet hortavaihtoehtoja – olimme vaan niin innoissamme muista vanhoista kreikkalaisen ruoan tuottavuuksista, että tämä puoli palaili mieleen vasta kotimaassa. No, onneksi Kreetalle pääsee vielä. Aiheesta ei siis tässä yhteydessä sen enempää kuin, että Jouko ja Raija Kivimetsä luotsaavat säännöllisesti hortoilumatkoja Kreetalle. Lisäinfoa löytyy täältä. Mindon ruokablogissa on myös postaus aiheesta.

Makuiloa markkinoilla

Maleksimme lauantaina myös Hanian markkinoilla, joista nautimme kasviskeoista ja markkinatunnelmasta. Yksi parhaista lounaista syntyi markkinakadun grillissä. Ostimme suoraan paistajalta mainiosti maustetut kanavartaat, pienet souvlakit. Kadun kojuissa oli kasapäin munakoisoja, kesäkurpitsoja, paprikoita, papuja ja kaikenlaista vihreää. Ostimme koko viikoksi ja muun muassa itse värkkäämiimme fetasalaatteihin ihania tomaatteja ja kurkkuja. Usein teimme nimittäin lounaaksi kreikkalaisen salaatin ja kävimme sitten illalla syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan.

Markkinoilta hankimme tuliaiseksi muutaman letitetyn valkosipulinipun ja itselle  oliiviöljyä. Henrik rakastaa makeita, kivettömiä viinirypäleitä ja minä nautiskelin reissun aikana luumuista ja silppusin kreikkalaisen jogurtin päälle tuoretta nektariinia. Niitäkin kannoimme pari kassillista hotelliin. Nyt kotomaassa palaan tutulle marjalinjalle. Kotimaisia omppuja syön toki ja se satokausi on jo alkanut.

TSEKKAA NÄMÄ

Kreikkalainen ruokavalio
Merja Tuominen-Gialitaki: Kreetalainen ruokavalio
Pieni matkaopas: kreikkalainen ruoka
Kreikkalaista ruokaa Kotiliedessä
Hortaa Merjan keittiössä
Villiyrtti- eli hortoilumatka Kreetalle
Villiä hortoilua Mindon ruokablogissa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Karppisisko Tuulevi

Shoppailulounas Tallinnan Viru-keskuksessa

Tallinna, kevätpäivä, muutama tunti shoppailua ja kaupunkivaeltelua.Takana reilu aamiainen laivalla, illalla luvassa kunnon päivällinen alkuruokineen. Juu, ei jaksa pitkän kaavan ruokaa Olde Hansassa eikä pihvihengailua Vanhan kaupungin kujien ravintoloissa, vaikka ne ihania ovatkin. Lounasta ei voi silti jättää väliin.

Löysimme täydellisen ja helpon ratkaisun. Viru-keskuksessa on Daily Special Café & Restaurant, ravintola josta löytyy erilaisia ruoka- ja juomakeitaita.Kaikissa niissä ruoat ja juomat on aseteltu astioissaan jäämurskan päälle. Raaka-aineet ovat tuoreita ja herkullisia, ruokapaikka siisti ja valoisa. Testattu on ja suositella voi!

Keidas nro 1

Yhdessä keitaassa on salaattibuffet, josta voi valita mieleiset raaka-aineet salaattiin. Osa niistä on marinoitu – esimerkiksi pehmeä feta-juusto marinadissa maistui herkulle. Pelkkä feta kun tahtoo joskus jo vähän kyllästyttää.Minä kokosin salaattilounaani ykköskeitaasta ja tykkäsin. Salaatti on hinnoiteltu raaka-aineiden kokonaispainon mukaan ja 100 grammaa maksaa 1,20 euroa.

Keidas nro 2

Kakkoskeitaaseen henkilökunta on tehnyt valmiita salaatti- ja wrap-annoksia. Mies poimi wrapin ja kehui sitä maukkaaksi.

Keidas nro 3

Wok-keitaassa valitaan wokattavat raaka-aineet astioista ja wokkikokki valmistaa aterian.

Keidas nro 4

Neloskeitaassa on moninainen juomavalikoima: kannutolkulla erilaisia mehuja ja vesiä. Pieniä viinipullojakin löytyy.

Keidas nro 5

Tämä numerointi on siis minun omasta päästäni. Tässä mun viitokseksi nimeämässäni keitaassa tarjoillaan perinteisiä lounasruokia. Viime perjantaina listalla oli lihamureketta lisukkeineen. Muutakin löytyi kuin perinteisiä perunoita, jotain kasvissellaista. Hintaa annoksella oli vain vähän reilut kolme euroa.

Keidas nro 6

Kuutoskeitaasta aviomies teki pitkän harkinnan jälkeen herkkuvalinnan. Sieltä löytyi nimittäin jälkiruokia alkaen aina crème brûléesta. Vaihtoehtoja oli monta ja kaikki oli laitettu esille yhtä houkuttelevasti.

Keidas nro 6

Jos haluat vain kahville, niin sekin onnistuu. Jos seuralaisesi kaipaa leivonnaisia kahvin kanssa ostakoon tästä keitaasta. Valikoimaan en tutustunut, mutta oletan, että se on linjassa muun ravintolan kanssa eli hyvää tavaraa.

Seiskakeidaskin taisi löytyä. Jos oikein muistan, niin sieltä sai muun muassa jäätelöä. Lopetin tarkkailun, kun saimme annokset tarjottimelle ja maksoimme. Minun salaattini & veteni, miehen wrappi, tuoremehu ja jälkiruoka maksoivat yhteensä jotain kymmenen euron kieppeillä.Hinta – laatusuhde oli loistava, lounasmaut kohdallaan ja raaka-aineet hyviä. salaatti oli rapeaa ja topakkaa, salaattiainesten marinadit maukkaita ja muutenkin meininki hyvä. Daily sopii vaikka minkälaiselle seurueelle: ruokaa löytyy joka makuun ja mielitekoon. Illallispaikat ja jyhlaravintolat ovat sitten tietysti erikseen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Karppisisko Tuulevi

Henricus tarjoaa hyvää ruokaa!

Yhteistyökumppani kutsui minut Espoon keskuksen upouuteen InnoOmniaan ja vieläpä lounaalle siellä olevaan opiskelijaravintola Henricukseen. Nyt unohtakaa kaikki mielikuvat sanasta opiskelijaravintola, tämä on jotain aivan muuta.

Henricus suosii luomu- ja lähiruokaa ja tarjoaa hiilihydraattitietoisia vaihtoehtoja. Luomussa Henricus on tosissaan. Hiljattain Länsiväylästä lukemani uutisen mukaan se nousi suoraan viidennelle portaalle ammattikeittiöiden Portaat luomuun -asteikolla. Pöytiintarjoilu on seisovan lounaspöydän mättömeininkiä hitaampaa, mutta ruokahetki sitäkin antoisampi ja nautinnollisempi. Tämä kannattaa kokea. Minä toivon pääseväni tuonne vielä toistekin, vaikka paikka onkin liki kahden ja puolensadan kilometrin päässä tästä kotitoimistosta ja asuinpaikastani.

Tapasin myös keittiömestari Pauli Hakalan ja ravintolapäällikkö Tanja Griffithin. Keskusteluissa vakuutuin paikasta yhä enemmän. Nämä ihmiset seisovat sen takana, mitä tekevät.  Paulilta sain lähtiessä blogipostausta varten mukaani muistilistaksi ruokalistan. Pauli vieläpä ystävällisesti kirjoitti listan laitaan lisätietoja hiilaritietoisen ruokailijan annoksiin tehdyistä muutoksista.  Ruokalistassa muuten on jo alunperinkin k-merkintöjä. Se tarkoittaa, että annoksen voi muuttaa vähähiilihydraattiseksi. Minä kuitenkin menin hukkaamaan listani.  ja kirjoitan nyt tuolla linkin takana olevaa peruslistaa ja mjuistiani apuna käyttäen siitä, mitä söin. Kuvista näette pää- ja jälkiruoan ja osaan minä niistä annoksista muutenkin kertoa.

Alkuruokalautasella oli papusalaattia. Yksinkertaista ja maistuvaa. Siitä ei ole kuvaa. Kiljuin mielessäni riemusta, kun sain pääruoaksi kuhaa – tämä kuha maistui mainiolle. Paistetun kuhan seurana oli tartar -kastiketta. Listalla oleva ruohosipuliperunamuhennos oli korvattu tomaatti-linssimuhennoksella.

Sitten vielä jälkiruoka. Ah ja voi. Useimmiten minä korvaan jälkiruoan kahvilla ja tumman suklaan palalla. Nyt söin mielihyvin uuniomenan. Tavallisesti Henricus tarjoaa sen seurana mantelikrokanttijäätelöä. Minun hiilihydraattietoisessa annoksessani jäätelö korvattiin vadelmasorbettipallolla. Lisäksi annokseen kuului paistettua raparperia.

Tämä kaikki vei mennessään kielen ja mielen ja oli vielä kaunistakin.

Karppisisko Tuulevi

Yksinkertaisen hyvää Mikkelistä

Puoti & Bistro Vilee on vaikuttanut Mikkelissä jo vuoden verran, mutta jostain syystä pääsin siellä vasta nyt käymään. Ihastuin oitis. Vilee on simppelin selkeästi sisustettu. Avokeittiöstä näkee kokin työskentelyn ja tarjolla on myös pieni määrä herkkuja, mm. juustoja, itse tehtyä suklaata, leipää ja leivonnaisia. Bistron esitteessä kuvaillaan osuvasti paikan ideologiaa: ”Käsintehtyä ja lisäaineetonta lähiruokaa päivittäin vaihtuvalta listalta sesongin, saatavuuden ja kokin fiiliksen mukaan.”

Valitsin lounaslistalta briemunakkaan: luomumunista valmistettu, hinta 9€. Karppaajalle olisi löytynyt myös kukkakaalisosekeittoa pestosilmällä sekä paikkakunnan kalaa salaattipedillä. Viimeisin muisto ulkona syödystä munakkaasta on VR:n ravintolavaunusta. Täytyy sanoa, että vaikka karppaajana ilahduin sopivasta syömisestä junassa, niin se annos oli aika mauton. Muutenkin olen tainut saada munakkaasta yliannoksen, sen verran helppo pikaruoka se on ollut.

Vileen briemunakas oli kuitenkin jotain ihan muuta. Yksinkertainen annos: munakkaan päällä brietä, iso kasa rucolaa ja juustoa raastettuna. Rinnalle sai vielä 100%:sta ruisleipää voin kera. Annos oli herkullinen, uskoni munakkaaseen palasi ja teki mieli jopa nuolla lautasen juustonmurusetkin ;-).  Tänne palaan taatusti.

Karppisisko Virpi

Mikkelin satamasta saa karppivohveleita!

Ihan ite testasin. Saa niitä.

Luin viikolla ilmestyneestä Mikkelin kaupunkilehdestä, että Mikkelin satamapaviljongista saa kahvin seuraksi karppivohveleita. Vähähiilihydraattisissa versioissa on suolaiset täytteet, joko savulohi tai kinkku. Siis maistamaan.

Savulohiannos oli komea. Vohveli oli seuralaisen popsimaa normivohvelia hauraampi, mutta palveli runsaiden päällisten kuljetusalustana mukavasti. Itse vohvelin maku jäi miedoksi, jopa mitäänsanomattomaksi. Voisiko sitä maustaa – jo ripaus suolaa tekisi terää. Jotain yrttejä tai maustesekoituksiakin voisi kokeilla.

Kahdeksan euron hintainen kokonaisuus toimi ja annoksella lähti myös nälkä. Savulohta oli runsaasti ja sen kupeelle lusikoitu keko valkoista kermaviili(?)kastiketta antoi annokselle mehevyyttä.

Kun jututin ystävällistä myyjää, hän kertoi, että taikina syntyy muun muassa mantelijauhoista ja rahkasta. Vohveli kärähtää kuulemma helposti ja vaatii paistajalta enemmän vahtimista kuin tavanomainen vohveli.

Menkää maistamaan! Satamapaviljonki on vielä jonkin aikaa auki ennen syksymeininkejä.

Karppisisko Tuulevi