Tiesin jo odottaakin tätä. Perheleipurit toivat markkinoille karppaajille suunnatun vähähiilarisen sekaleivän. Leipomot huolestuivat siitä, miten vähähiilihydraattinen ruokavalio alkoi vähentää suomalaisten leivänkulutusta ja ryhtyivät hommiin. Salosen leipomo Turussa kehitti vähähiilihydraattisen leivän. Tuotekehityksen tulos on leivottu vuokaleivän muotoon, viipaloitu ja ristitty Karppiseksi. Jo aloitettu maistiaispötkö tuli meille postissa leipomolta ja köllöttelee nyt keittiön pöydällä. Siinä on 70 % vähemmän hiilihydraatteja kuin vaaleassa sekaleivässä keskimäärin. Sataa grammaa kohti hiilareita on 12 g ja yhtä viipaletta kohti niitä jää 3 g.
Monenlaisia mielipiteitä
Karppinen on jo ennakkoon herättänyt keskustelua muun muassa karppaus.info-foorumilla. Kommentteja on puolesta ja vastaan. Minäkin suhtaudun kriittisesti teollisesti tuotettuihin, valmiiksi viipaloituihin muovipussileipiin. Muutenkin kallistun mahdollisimman vähän prosessoidun, lisäaineettoman ruoan puoleen. Ilahduttavasti Karppisesta löytyy vain yksi E-koodi, joka on säilöntäainetta.
Ne, joille hiiva ja viljat aiheuttavat oireita, voivat unohtaa Karppisen samantien. Muun muassa Antti Heikkilä pitää kaikkia viljoja suorastaan vaarallisina. On iso joukko niitä, jotka saavat viljoista ankaria vatsa-, turvotus- ja niveloireita. Itse en edusta yhtä ankaraa ajattelua. Kroppani kestää kyllä viljoja, mutta en tarvitse niitä. Tässä leivässä on käytetty vehnää, joka on köyhää ravintoainetta. Kuituja saan monipuolisista vihanneksista. Minä elelen sen verran leivättömässä kulttuurissa nykyään, etten varmastikaan ryhdy hevijuuseriksi, mutta jonkin verran ja toisinaan tätä meidänkin ostoskoristamme tulee löytymään.
Voileivät pitkästä aikaa
Karppinen palvelee minulla ruokavalion vaihteluosiota ja hätävaraa. Muinaiseen, jatkuvaan leivän puputtamiseen ja välipalakulttuuriin en aio palata. Pyrin pitäytymään kolmen aterian päivärytmissä, jossa leipä kuuluu lähinnä aamiaiselle eikä aina sillekään. Kahden vuoden ajalta leipä- (ruisleipä) aamiaiset pystyy sormilla laskemaan. Ajattelin pitää Karppista pakkasessa niitä hetkiä varten, jolloin en jaksa leipoa mantelileipäsiä ja jolloin kaipaan jotain tuntumaltaan leivänomaista tai kuljetusalustaa juustolle ja leikkeleille. Voisin käyttää tätä leipää voileipäkakkuun, jota tytär joskus toivoo ja jota hän itsekin välillä valmistaa. Vähähiilarisempi versio siis. Minä en siis harrasta perheen suhteen ehdotonta hiilaritonta ruokanatsimeininkiä, vaan valmistan heille välillä myös voileipäkakkua, lasagnea sun muuta hiilarimuonaa. He kuitenkin tietävät periaatteeni ja näkevät miten minä syön. Linja hilautuu vähähiilarisempaan suuntaan pikkuhiljaa.
Nyt tein Karppisesta oikein perinteiset voileivät. Voitelin kaksi viipaletta (yhteensä 6g hiilareita) ja lastasin ne juustolla, leikkeleellä, salaatilla, kurkulla, tomaatilla ja viinisuolaheinällä. Tuntui mukavalle haukata pitkästä aikaa pehmoista leipää – tällainen suutuntuma tuntuu vaihteeksi kivalle. Luulen, että sama fiilis tulee kun syön Karppista paahdettuna. Paahtoleivän rouskahdus tekee kivaa vaihtelua haukkaamisen hetkeen. Huomatkaa nyt hyvät ihmiset, ettei tämä tarkoita sitä, että tahtoisin palata jatkuvaan leivän puputukseen. Syönhän minä kerran vuodessa uusia perunoitakin vaikka olenkin perunan heivannut ruokavaliosta.
LISÄYS 29.6.2011
Kiinnostuin tuosta Karppisen säilöntäaineesta, jonka koodina on E200. Se on sorbiinihappoa, joka säilyttää leivässä kosteuden eli lisää säilyvyyttä. Eviran sivuilta löytyy myös lisäaineisiin liittyvä pdf-muotoinen e-koodiavain, jonka mukaan sorbiinihappo aiheuttaa joissain tapauksissa yliherkkyysoireita. Yleistä asiaa leipien lisäaineista ja myös tuosta sorbiinihaposta löytyy myös Kuningaskuluttajan sivuilta.
Karppisisko Tuulevi