Ehkä paras tomaattisoppa ikinä

tomaattikeittoJopas on mahtavaa. Raija-ystävä linkitti Facebookissa viikonlopuna kookoksenmakuisen tomaattikeiton ohjeeseen. Siinä raa´at ainekset soseutetaan aivan ensimmäisenä hommana, sitten vasta kuumennetaan koko soppa. Siinä onkin keiton makujuju. Kookoksestakin tykkään, joten listallehan tämä meni.  Äsken nuolin silmät ristissä lusikkaa. Keitto on ehkä paras ikinä syömäni tomaatisoppa.

Ihan kaikkia aineksia minulla ei ollut. Kävin eilen kotimatkalla Otavan pienessä Salessa. Sieltä oli tuore basilika päässyt lopumaan. Ennakkoon jo  arvasinkin, ettei tuoretta chiliä varmaankaan löydy.  Vaan sitten sovelsin ja hyvää tuli. Näin se syntyi.

10-12 tomaattia
2 pientä paprikaa
1 sipuli
yksi valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl viinietikkaa
1 luomu kasvisliemikuutio
puoli ruukullista tuoretta persiljaa (alkuperäisessä ohjeessa ruukullinen tuoretta tai 1-2r kl kuivattua basilikaa)
ripaus kuivattua nokkosta (jota laitan joka paikkaan sen monipuolisuuden vuoksi)
suolaa, cayenne-pippuria
2 dl kookosmaitoa

Silppua kasvikset pieniksi ja soseuta ne muiden aineksien (kookosmaitoa lukuun ottamatta) kanssa tehokkaalla sauvasekoittimella tai tehosekoittimella sileäksi. Älä lisää vettä, tomaatista tulee runsaasti kosteutta.  Kippaa seos kattilaan, lorauta kookosmaito joukkoon ja anna kiehua kevyesti poreillen vartin verran. Valmiissa keitossa kookos maistuu vain hiukan.

Kesäkaudella tätä voi maustaa myös villiyrteillä. Alkuperäinen ohje viittasi vuohenputkeen ja sitä kyllä aion kokeilla aikanaan, jahka se vuohenputki pilkistää mullasta esiin.

Tarjoile vaikka juustoraasteen, raejuuston tai savukalan kanssa – lounasruokaan tarvitset kuitenkin lisäproteiinia, jotta se pitää nälkää. Minä laitoin lisukkeeksi fetakuutioita ja silppusin yhdet juuston jämät joukkoon.

Keitto on raikasta ja ihan sairaan hyvää!

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Nyt on kuulkaa Koivakkalassa lihapullapäivä!

Olen värkkäillyt lihapullia monenlaisilla ohjeilla.  Useamman olen löytänyt karppaus.infon reseptiosiosta. Kun kirjoitat hakuun hakusanaksi lihapullat, saat tulokseksi liki neljäkymmentä ohjetta. Joo – en ole kokeillut kaikkia. Ei – en osaa suositella noista mitään erityisesti, sillä olen soveltanut ohjeita aina jollain lailla sen mukaan, mitä aineksia sen jauhelihan lisäksi on ollut saapuvilla. Olen muutenkin vähän huono antamaan täsmällisiä mittoja. Kokkaamiseni etenee yleensä sormituntumalla.

Ostin Mikkelissä toimivan luomuruokapiiri Lipstikan kautta pakastettua Highland-naudan jauhelihaa. Liha tulee Kangasniemeltä, Pienikankaan tilalta, josta sitä myydään myös suoraan kuluttajille. Talvella tilamyymälä on avoinna lauantaisin. Monipuolinen valikoima ja hinnasto löytyy tilan nettisivuilta. Jauhelihan hintaa en muista, sillä tein muitakin ostoksia ja maksoin kaikki kerralla. Sitä ei muuten näytä olevan tuossa nettisivujen taulukossa lainkaan.

Suosittelen Highland-karjan lihaa lämpimästi. Tykkään itse sen aika vahvasta mausta sekä siitä, että tumma liha liha on täyttä tavaraa. Pannulle ei paljon lientä muodostu eikä rasvaa irtoa. Tilan nettisivujen mukaan Scottish Agricultural College on tutkimuksissaan todennut, että Highland-lihassa on vähemmän rasvaa ja kolesterolia ja enemmän rautaa ja proteiineja kuin keskivertaisessa naudanlihassa.

Tämän ohjeen poimin aiemmin mainitsemastani Anna Hallénin Karppaajan LCHF kotiruokaa -kirjasta. Ohje on taas sovellettu versio: laitoin sipulit tuplana ja lisäsin taikinaan jääkaapissa ajelehtineen sinihomejuuston palasen. Meillä kaikki syövät innolla ja hyvällä ruokahalulla homejuustoja, joita käytän huolettomasti vähän siinä sun tässä sapuskassa.

Tuo kirja on osoittautunut aivan erinomaiseksi opukseksi. Olen tykästynyt kirjaan niin, etten raaskisi palauttaa sitä kirjastoon. Kohta on pakko, sillä rajansa on lainojen uusimiskerroillakin. Pitäisiköhän hankkia ihan omaksi?

Lihapullat

3 rkl psylliumjauhetta (löytyy kaupan leivontatarvikehyllystä)
1,5 dl kuohukermaa
2 Kieku-kananmunaa
2 sipulia
1 kg jauhelihaa
150 g sinihomejuustoa
maun mukaan suolaa
jonkin verran pippurisekoitusta
reilusti Heikkilän Yrttitilan Isännän lihamaustetta tai vastaavaa
voita paistamiseen

Sekoita psylliumjauhe, yrttimauste ja pippuri kermaan. Alkuperäisessä ohjeessa käsketään turvottamaan kymmenen minuuttia, mutta ainakin minulla tuo jämähtää paksuksi puuroksi muutamassa minuutissa. Sekoittaminen jauhelihaan onkin sitten sitä työläämpää mitä kovempaa kittiä seos on.

Kuori ja hienonna sipuli. Sekoita munat, sipuli, murennettu sinihomejuusto ja suola jauhelihaan. Muotoile taikinasta lihapullia kylmään veteen kastetulla lusikalla. Ruskista pullat voissa ja anna niiden paistua keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Säästä paistinliemi kastikkeeseen.

Minä kypsensin lihapullat niin, että paistoin pinnan ensin kuumalla pannulla kiinni. Sen jälkeen kaadoin pullat pellille ja paistoin ne kypsiksi noin 200-asteisessa uunissa noin parikymmentä minuuttia.

Ruskea kastike

1 rkl tomaattipyrettä
4 dl kuohukermaa
2 rkl soijaa
2 rkl paistinlientä

Sekoita tomaattipyree, kerma, soija ja paistinliemi keskenään. Anna poreilla muutaman minuutin ajan. Tarjoa lihapullat ruskean kastikkeen, kasvislisukkeiden ja salaatin kanssa. Värikäs salaatti maistuu hyvälle ja kaalimuusi on aina hyvä vaihtoehto. Se syntyy pelkästä kukkakaalista tai kahdesta kaalista; kukka- ja parsakaalista. Yksi versio löytyy täältä. Myös kesäkurpitsasta syntyy mainioita lisukkeita, joista olemme kirjoittaneet blogipostauksiakin. Kesäkurpitsapasta maistuu ihan mukavalle.

Kokkasin lihapullien seuraksi myös kukkakaali-mukulasellerimuusia ja uuden version punajuuri-sinihomejuustolisäkkeestä. Postaan niiden ohjeet myöhemmin.

Eräs teistä lukijoista vinkkasi Anna Hallénin blogista. Olen silmäillyt sitä vasta pintapuolisesti: vaikuttaa lupaavalle. Joukosta löytyy myös ruokaohjeita. Blogia kommentoidaan myös ahkerasti.

Karppisisko Tuulevi

Karppaus – näin me sen teemme!

Kauhea kahina velloo karppauksen ympärillä. Olemme molemmat jokseenkin väsyneitä tähän sotatila-mielikuvan ylläpitämiseen, jota myös osa äärikarppaajista itse ruokkii. Ihan kuin olisi kyse valtataistelusta, joka jonkun pitää voittaa. Eihän se niin mene – ei karppauskaan kaikille sovi vaikka esimerkiksi meille se sopii elämäntavaksi asti. Emme mielellämme lue niitä keskustelupalstoja, joissa lynkataan ns. vastapuolen edustajia. Oli ilmiö mikä hyvänsä, niin aina on se äänekäs äärijoukko, joiden mukaan ei pitäisi määritellä koko ilmiötä. Jalkapallohuligaanit eivät ole futiksen koko kuva eivätkä kasviksettomat pekonikarppaajat kerro kaikkea karppauksesta. Sitäpaitsi huono käytös on huonoa käytöstä joka paikassa.

Me kaksi, karppisiskot, luemme itsemme karppaajiksi (low carb) ja teemme sen näin.

Proteiineja ja rasvaa

Proteiininlähteitä eli lihaa, kalaa ja kanaa syömme aika lailla saman verran kuin ennenkin. Hiilijalanjälki ei sen osalta ole siis suurentunut emmekä rasita maailman kantokykyä aikaisempaa elämää enempää. Ostamme suurimman osan käyttämästämme marinoimattomasta lihasta kaupasta. Keväällä kalastamme lähijärvestä haukea, muulloin kalaruokana maistuvat lähinnä lohi, muikut ja silakat. Tuulevin perheen pakastimeen hommattiin juuri puolikkaan poron lihat ja Virpin navetassa on useina kesinä kasvanut itse ruokittu possu. Toisinaan onnistumme ostamaan myös hirvenlihaa. Lammaskin maistuu. Proteiinia tulee lisäksi kananmunasta, jota paistamme ja keitämme. Kananmunapohjaiset smoothiet ovat erityisesti Virpin heiniä.

Juustot maistuvat ja niitä syödään molemmissa perheissä. Ruoanlaitossa käytämme kermaa, voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tuulevi harrastaa salaattikastikkeena yleensä tuota öljyä, jossa saattaa olla seassa myös yrttejä tai ripaus pippuria.

Mitä pastan, riisin ja perunan tilalle?

Kasviksia käytämme monipuolisemmin kuin ennen karppauksen aloittamista. Ruokakasseissamme keikkuu kaupasta kotiin kokattavaksi valkokaalia, kaikenväristä kukkakaalia, parsakaalia, puna-, kyssä- ja ruusukaalia, valkosipulia, purjoa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, lanttua, eri väristä punajuurta, naurista, juuriselleriä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua, maa-artisokkaa, tomaattia, kaikenväristä paprikaa, munakoisoa ja moninaisia mausteyrttejä. Valinnat teemme aina sesongin mukaan. Kun kotimaista satoa ei ole saatavilla, tuontitomaatit ja -kurkut jäävät kaupan hyllyyn. Ne korvaamme vaikka hapankaalilla tai muilla talvikauden säilyvillä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla. Täydennämme ruokavaliota myös kotimaisilla ruukkusalaateilla – yrteillä.

Puna- ja keltasipuli kasvavat omassa pellossa, kuten myös kesällä erilaiset herneet, monen sortin pavut ja salaatit, palsternakka, ruohosipuli, tillit ja persiljat, timjamit, salviat, viinisuolaheinät, sitruunamelissat. Virpi kasvattaa myös makeaksi kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa, jonka liepeillä kasvavat musta- ja punaherukat ja karviaiset. Pakastimessa on niiden lisäksi mansikoita, mustikoita, karpaloita ja puolukoita. Tyrniäkin löytyy ja vadelmaa. Niitä käytämme päivittäin.

Syksyllä sienestämme ja pakastamme osan saaliista, lähinnä kanttarellit. Tänä vuonna Tuulevin huushollissa kuivattiin mieletön määrä tatteja. Monipuolisuutta ruokavalioon tulee myös villiyrteistä, joista nokkonen on ihan ykkönen. Siinä on runsaasti useita vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki), flavonoideja, lehtivihreää ja erilaisia elimistölle tärkeitä happoja.Tuulevin hellan vieressä on iso lasitölkillinen kuivattua ja jauhettua nokkosta, jota ripotellaan vähän joka toiseen ruokaan.

Näillä kaikilla me korvaamme ruokalautasella pyhän perunan, pastan ja riisin. Suurin osa annoksesta – 2/3 tai jopa 3/4 – on siis edellä mainituista aineksista valmistettua ruokaa ja loput lihaa, kalaa tai kanaa.

Entä muuta?

Ruokavalioomme kuuluvat erilaiset pähkinät ja mantelit. Paitsi että syömme niitä vaikka kahvi- tai teekupillisen seurana, molemmilla on yleensä pelastuspussi käsilaukussa siltä varalta, että ateriaväli sattuu venymään. Pähkinärouheet sopivat myös salaatteihin ja turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle marjojen seuraksi. Noita paksuja, lisäaineettomia jogurtteja käytämme paljon sekä sellaisenaan että ruoanlaitossa, sillä ne sopivat keittiössä moneen. Jääkaapista löytyy usein myös rahkaa ja kermaviiliä.

Ruokajuomana on yleensä vesi. Muuten juomme pääasiassa kivennäisvettä. Virpin perheessä lapsetkin rakastavat piimää. Maitona käytämme läheiseltä tilalta ostettua maitoa, mistä löytyy luonnon omat maitohappobakteerit. Se ei aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, toisin kun kaupasta ostettu maito. Tuulevi ostaa välillä myös luomumaitoa.

100% juureen tehtyä, lisäaineetonta ruisleipää syömme silloin tällöin. Uusista karppileivistä tunnetuinta eli Karppista ostamme molemmat toisinaan ihan vaihtelun vuoksi. Muutahan täältä päin ei saakaan.

Emme ole hirmuisia niuhoja. Saatamme joskus harvoin syödä sukulaisvierailulla tädin leipoman pullan tai perhejuhlissa siivun täytekakkua. Määrät ovat maltillisia jo senkin vuoksi, että syömisen tuntee yleensä omassa olossa ja siis lähinnä mahassa. Se möyrii ja kuplii – taas muistaa miksi noita kannattaa välttää. Runsas vilja aiheuttaa vatsavaivoja eikä sitä siksi tunnu hyvältä syödä. Emme tätä edes tajunnneet ennen kuin rajasimme viljoja ruokavaliosta ja huomasimme vatsan, muun muassa ilmavaivojen rauhoittumisen.

Näin me syömme. Olemme luopuneet valkoisesta viljasta, sokerista, pastasta, riisistä ja perunasta. Virvoitusjuomat ovat jääneet pois, samoin makeiset ja pitkälle jalostetut elintarvikkeet. Myös keksit, sipsit ja naksut ovat historiaa. Aivan alkuvaiheessa, muutaman todella tiukan ketokarppiviikon aikana Tuulevi laski hiilihydraatteja ja opiskeli samalla sitä, minkä verran hiilareita mistäkin kertyy. Sittemmin on menty rennolla otteella, ilman laskinta.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi