Reipas sisko leipoi aamulla

Erilaiset siemenleivät ja -rieskat ovat vhh-ruokavalion klassikoita. Luen jatkuvasti karppaajien ja vähähiilarisesti elävien kanssakulkijoiden keskusteluja siitä, kuka muka kaipaa leipää. No minä kaipaan. Liki viiden vuoden vhh-elämän jälkeen voin sanoa, että ajoittain maistuu jokin leivän sorttinen ihan vaihtelun vuoksi. Toisinaan aamiaisella on kivaa täyttää sämpylän kaltainen elintarvike kauppahallin kinkulla ja tuoreilla vihanneksilla. Keittoruoan lisukkeena leivän tapainen viimeistelee aterian. Ei sen vuoksi, että se olisi perinteistä leipää (josta vatsani alkaa helposti kuplia ja joka turvottaa), vaan ruoan rakenteen ja vaihtelun vuoksi. Siinä missä soppaa tarvitsee vain nieleskellä, leipä vaatii vähän pureskelua. Se on se kombinaatio!

LEIVOIN SIEMENLEIPÄÄ. VAI RIESKAAKO LIE?

3-4 munaa
250 g rahkaa
2 tl leivinjauhetta
3 dl siemeniä / jauheita / jauhoja
– esim. 2 rkl ruisjauhoja, 2 dl auringonkukansiemeniä, 0.5 dl pellavarouhetta, 1-2 rkl lesettä
– TAI 1 dl jauhettua pähkinää, 1-2 dl seesaminsiementä ja 1-2 dl auringonkukansiementä
– TAI 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 dl mantelijauhoja, 1 dl vehnänleseitä
tarvittaessa hiukan suolaa

Sekoita munat ja rahka tasaiseksi. Yhdistä toisessa astiassa jauheet, jauhot, siemenet, leivinjauhe ja suola. Sekoita kuivat aineet muna-rahkaseokseen. Lusikoi taikina leivinpaperille tasaiseksi levyksi tai pikkurieskoiksi.

Eilisaamuna käytin ohjeeseen vain kaksi kananmunaa ja osaltaan sen vuoksi rieskat taisivat jäädä normaalia ohuemmiksi. Hyvin maistuivat joka tapauksessa.

Paista kypsäksi 15-40 min 200-asteisessa uunissa. Jos taikinassa on vehnä- tai ruisjauhoa, rieskat kypsyvät nopeammin. Kannattaa vahdata uunissa olevaa peltiä vartin paistumisen jälkeen, etteivät rieskat pääse palamaan.

Ohje löytyy Karpin keittokirjasta.

Karppisisko Tuulevi

Kirjalinkki sisältää affiliate-markkinointia

Kookospalloja kahvin kanssa!

Tytär tuli viikonlopuksi kotiin. Pari tuntia sitten hän pähkäili, mitä leipoisi pyhäkaffelle. Mitään emme olleet ennakkoon varanneet leivontaa varten, joten ohje piti päättää kaapeista löytyvien tarpeiden perusteella. Mieleen palasivat kookospallot – jostain syvältä historiasta. Niitä tein ensimmäisen ja ainoan kerran ihka ekana vähähiilarisen elämäntavan kesänä joskus heinäkuussa 2010. Pyöräyttely osui ajankohtaan, jossa lopettelin tiukkaa ketoosivaihetta ja aloin ottaa ruokavalioon mukaan uusia aineksia.

Silloin tein kookospallot evääksi match show -reissulle tuohon vähän matkan päähän Ristiinan kirkolle. Silloin 14-vuotias tytär valmisteli lappalaiskoiran mätsäri-kuntoon. Minä keitin kahvit termariin ja asettelin kookospallot rasiaan. Muut eväät eivät ole jääneet mieleen. Evästauon tunnelman muistan kyllä. Istuimme puolipilvisenä päivänä nurmikolla. Tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Kahvi höyrysi ja kookospallon makua maistelin suurella hartaudella.

Kun maustekaapin perältä löytyi avaamaton pussi kookoshiutaleita, tämän pyhän päätös oli sillä sinetöity. Kookospalloja!
Alkuperäinen ohje on Karpin keittokirjasta, joka on myynnissä edelleen. Bookyssä hinta on 271.0. Opuksen saa myös käytettynä.

KAFFINMAKUISET KOOKOSPALLOT

50 g suolatonta voita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1/2 dl sokeria vastaava määrä makeutusta (esim. erytrolia – karppisokeria)
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

koristeluun kookoshiutaleita

Notkista voi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Lisää kahvi. Muotoile massasta pieniä palloja. Kaada lautaselle kookoshiutaleita ja pyörittele pallot niissä. Jäähdytä pakastimessa tai jääkaapissa ennen tarjoilua.

Tytär käytti ohjeessa puolisen desiä karppisokeria. Minulle vähempikin riittäisi: lopputulos oli varsin makea. VHH-vuodet ovat muuttaneet makea-aistimusta ja makeus tökkää äkkiä. Karppisokerin voisi myös jauhaa blenderissä tomusokeriksi, jolloin maku jää tasaisemmaksi.

Löysin tähän samaan yhteyteen myös Hiidenuhman version kookospalloista eli manteli-kookospallot. Omasi voit versioida sitten jostain tästä väliltä.

Karppisisko Tuulevi

Bookyn linkki sisältää kumppanuusmarkkinointia.

 

Karpin ateriakirja on kelpo opus

Hommasin Karpin keittokirjan, kun aloitin karppaamisen. Se on toiminut hyvänä perusopuksena – mitä nyt olen soveltanut joitakin ohjeita muun muassa jättämällä aromisuolan pois ja vaihtamalla keinomakeutusaineen steviaan. Sen osaa kuka tahansa. Karpin keittokirja näyttää meillä siltä, että sitä on käytetty ja paljon. Sivuilla on tahroja ja käsin kirjoitettuja merkintöjä, käyttökokemuksia ja päivämääriä ohjeiden kupeessa.

Tilasin kustantajalta vasta ihan hiljattain  Karpin ateriakirjan. Opus on jatkoa tuolle edelliselle, sen kehittynyt versio. Uskon, että etenkin karppauksen alkuvaiheessa olevia valmiit ateriaehdotukset hiilarimäärineen auttavat vauhdilla eteenpäin. Jotain tällaista kaipasin itsekin alussa. Valmiista ateriakokonaisuuksista on iloa ja hyötyä myös siksi, että karppauksen myötä on opeteltava uusi tapa koostaa ateriat. Valmiit ehdotukset ovat tervetulleita, vaikka yhtä lailla ne voisi koostaa itsekin.

Minun – joka olin kokannut paljon – piti alussa oikein määrätietoisesti opetella uusi ajattelu. Mitä ihmettä mä syön murekkeen lisukkeena, kun olen tottunut syömään pottuja. Ai tomaattinen jauhelihakastike. Mut eihän sitä voi pelkästään syödä eikä pasta enää käy. Eritoten talvella kaipaan lämpimiä, vaihtelevia kasvis- ja juureslisukkeita. Niitä olen nyt tehnyt urakalla muun muassa tämän ateriakirjan ohjeilla.

Heti kärkeen poimin ohjeista valkosipulipavut, munakoisopaistoksen, pekonisen jauhelihakastikkeen. Kesäkurpitsatagiliatelle löytyi jo edellisestä Karpin keittokirjasta, mutta se oli kokeilematta.  Tätä kirjoittaessa olen jo testannut nämä ja aion kirjoittaa kokemukset myös blogiin. Hyviä olivat ja kelpasivat perheelle, sen voin jo kertoa.

Tulevalla ruokalistalla ovat muun muassa tacokuori kukkakaalista ynnä erilaiset lisukkeet siihen,  munakoiso-hallouminyytit ja muutamat karppihenkiset leivonnaiset. Kuivakkakku karppityyliin, sen testaan jahka ehdin. Joku lukijakin kaipasi leivonnaisohjeita. Oi olisipa vaikka kaksi viikkoa aikaa keskittyä pelkästään ohjeiden testaamiseen ja niistä kirjoittamiseeen. Minähän järjestäisin karppikestit ystäville ja kirjoittaisin juttua niistäkin.

Tämä on kuulkaa käyttökirja tässä huushollissa. Minä suosittelen tätä mielelläni. Tilaa kirja täältä

Karppisisko Tuulevi

Karppireseptejä

Vaikka täältä meiltäkin tipahtelee aika ajoin karppireseptejä, nakkaan teille  linkin yhdestä käyttökelpoisesta reseptipankista. Karppaus– sivuilla on karppaajien kokoamia ja kommentoimia ruokaohjeita, joiden pohjalta on koottu myös Karpin keittokirja.  Kun vuosi sitten ryhdyin karppaamaan, hommasin kyseisen opuksen. Tuolla se köllöttää keittiön ruokakirjahyllyssä. Sivuilta löytyy roiskeita ja ruokatahroja, jotka kertovat ahkerasta käytöstä.

Näistä resepteistä ei löydy kuorittua viljaa, teollisia transrasvoja, sokeria, kerman- tai juustontapaisia valmisteita,  kevyttuotteita tai margariinia. Jos jotain kritisoin, niin sitä, että  resepteissä käytetään jonkun verran keinotekoisia makeutusaineita. Itse välttelen niitä ja makeutan aina stevialla. Kebablihaa oli muistaakseni maustettu aromisuolalla, joka on aikamoinen lisäainepommi ja natriumglutamaatin lähde. Sen korvasin tavallisella merisuolalla. Kannattaakin käyttää maalaisjärkeä reseptejä lukiessa ja soveltaessa.

Kokkaamaan siitä.  Kokeile vaikka tätä ja pyöräytä aamiaisleivät uudella tavalla!

Juustoleipäset

2 kananmunaa
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl juustoraastetta
1-2 tl leivinjauhetta

Sekoita ainekset, nostele kasoja uunipellille leivinpaperin päälle. Paista 225 asteessa, kunnes leipäset saavat kauniin värin.

KARPPAUS.INFO -sivusto

Tuulevi