Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Kaunis kananmuna paistinpannulla

Syöminen on myös visuaalinen nautinto – parhaimmillaan. Tältä näytti yhtenä aamuna minun aamiaiskananmunani. Leikkasin punaisesta paprikasta renkaan muotiksi kananmunalle. Kun laitoin sen pannulle ja rikoin paistettavan munan renkaan sisään, muna osoittautui muottiaan runsaammaksi ja valui reunojen yli. Paistoin munan niin, että pinta hyytyi hiukan. En kääntänyt, vaan valutin suoraan lautasele ja popsin aamupäivän energiaksi kurkun ja tomaatin kanssa. Vaan kyllä tuosta munasta tuli inspiroivan kaunis annos annos aamiaislautaselle!

Sarjassamme kananmuna-aamiaisia

Keitetty kananmuna on jäänyt blogissa ihan lapsipuolen asemaan. Suotta, vaikka se minun makumieltymyksissäni häviää munakkaille ja munakokkeleille. Koska keitetyt munat kumminkin maistuvat perheen miesväelle, pistelen minäkin niitä toisinaan.

Tällä kertaa munat maistuivat aamiaisella. Seuraksi kauhoin vähän raejuustoa, Otavan koulutilan ah-niin-ihanaa tuoretta kasvihuonekurkkua ja muutaman salaatinlehden. Tuo vihreä jauho kananmunan ja raejuuston päällä on Savonlinnan yrttipajan yrttimaustesekoitusta.

Kerrataan nyt vielä uusavuttoman kananmunan keiton koordinaatit. Näin minä sen teen.

  1. Laita kananmunat kattilan pohjalle ja laske päälle vettä sen verran, että munat peittyvät. Minä lasken viileää vettä.
  2. Nosta kattila hellalle ja säädä liesi suurimmalle teholle. Kun vesi alkaa kiehua, laske lieden tehoa.
  3. Anna kiehua 4-10 minuuttia.
  4. Kaada kuuma vesi pois ja kaada tilalle kylmää vettä. Se jäähdyttää munat. Odota muutama minuutti ja kaada kylmä vesi pois.
  5. Tarjoile.

Kun laitat munat kylmään veteen, keittoaika on 4-10 minuuttia siitä hetkestä laskettuna, kun vesi alkaa kiehua. Neljän minuutin muna jää sisältä pehmeäksi, kahdeksan minuutin muna on puolikova ja kymmenessä minuutissa munasta tulee läpikova.  Keittoaikaan vaikuttaa munien lämpötila. Jääkaappikylmän munan kypsymisaika on pitemi kuin huoneenlämpöisen.  Kun munat laitetaan kiehumaan kylmään veteen, jo veden kuumeneminen kypsyttää munaa. Jos kanamunaa ei huuhdella kylmällä vedellä,  se kovenee vielä keittämisen jälkeen.

Karppisisko Tuulevi

Kananmunaa, vuohenjuustoa & tuoretta lipstikkaa!

Nyt se on täällä. Tuoreiden yrttien aika! Tästä eteenpäin kokkauksia voi virkistää tuoreiden yrttien aromilla, joka on ihan toista kuin mitä kuivatuista irtoaa. Meillä on pieni yrttipenkki, jossa kasvaa ruohosipulia, lipstikkaa, salviaa, timjamia, rakuunaa ja mitä taimia sitten sinne kunakin kesänä lisäilemmekään. Penkin kupeessa nostavat jo päätään myös raparperit.

Kävin aamulla hakemassa pihan yrttipenkistä suunnilleen yhdessä yössä kymmensenttiseksi kasvaneen lisptikan varren. Miten se puska sieltä niin äkkiä kohosikin. Mies sitten silppusi vahvasti tuoksuvaa yrttiä aamun munapannulle. Tällaista meillä syötiin tänään.

Vuohenjuustomunat

4 Kiekun kananmunaa
pätkä President-vuohenjuustoa
mieleistä perusjuustoa (tänä aamuna Oltermannia)
Kivikylän kotipalvaamon palvikinkkua
nokare voita
tuoretta lipstikkasilppua
suolaa

Sulata voinokare pannulla. Lisää silputtu kinkku ja pyöräyttele puuhaarukan kanssa pannulla sen verran, että palat saavat vähän väriä. Riko pannulle munat ja jätä keltuainen kokonaiseksi. Sirottele päälle juustoraastetta tai laita juustosiivu. Lisää vuohenjuustopalat päällimmäiseksi. Anna kypsyä kääntelemättä.

Meidän makumieltymyksiimme vuohenjuuston ja voimakkaan makuisen lipstikan liitto sopii. Nyt, kun maa puskee vihreää, on suunnitelmissa terästää aamiaisia muillakin yrteillä: sekä kasvatetuilla että villisellaisilla.

Karppisisko Tuulevi

Herkuttele huoletta – GI-ruokaa juhlahetkiin

Ola Lauritzson ja Ulrika Davidsson ovat kirjoittaneet kirjan Herkuttele huoletta – GI-ruokaa juhlahetkiin (WSOY 2010). Teoksen kannessa ovat kirjan tekijät, säteilevän aurinkoiset vähähiilarisen ruokavalion ammattilaiset. Aikaisemmin tämä sama parivaljakko on tehnyt kirjat Karista kilot GI-ruoalla,  100 parasta GI-ruokaa ilman sokeria ja nopeita hiilihydraatteja ja 100 helppoa ja hyvää GI-ruokaa aktiiviseen elämänmenoon.

Tässä opuksessa juhlitaan luksusaamiaisilla, romanttisesti kahden, tyttöjen ja poikien kesken, perheen voimin, juhlapäivällisellä, piknikillä ja sesonkiherkkujen parissa. Sukelletaan sekaan!

MITÄ ON GI-RUOKA?

Herkuttele huoletta perustuu GI-ajatteluun eli siihen, että vältellään niitä hiilihydraatteja, joiden GI-arvo on korkea. Koska niin sanotut hitaat hiilihydraatit pilkkoutuvat elimistössä hitaasti, verensokeri ja insuliini pysyvät aisoissa. GI-tietoinen kokki käyttää ruoanvalmistuksessa spelttiä, tattaria, linssejä, papuja, pähkinöitä, kauraryynejä, täysjyväriisiä, kasviksia ja marjoja. Minun ruokavaliossani nuo painottuvat niin, että syön pähkinöitä, kasviksia ja marjoja aika paljon ja noita listan muita raaka-aineita hyvin vähän. Kun olen oppinut kuuntelemaan kehoni reaktioita, olen huomannut, että minulla painoon vaikuttavat eniten erilaiset viljat. Siksi olenkin hyvin maltillinen myös sen aiemmissa postauksissa mainitun, mainion makuisen 100 %:n ruisleivän kanssa.

RUOKAVALION PERUSTEITA JA RESEPTEJÄ

Kirjan alussa, ennen reseptiosuutta, käydään läpi GI-arvoihin perustuvan vähähiilihydraattisen ruokavalion perusteet. Mukana on myös ajatus painonpudotuksen tehostamisesta turbolähdöllä, jonka aikana hiilihydraatit rajoitetaan minimiin 2-6 viikon ajan. Tämä tarkoittaa myös GI-ruokavaliossa sallittuja hiilareita. Suuri osa tämänkin kirjan ohjeista sopii myös startin aikana sovellettaviksi. Ajatus on lähellä ns. Atkinsin induktiota, jonka aikana hiilihydraattimäärä on enintään 20 g/päivä. Minulle se aloitus sopi  aikanaan hyvin. Vuosi sitten keväällä otin myös lyhyen ja tiiviin turbopätkän heti pääsiäisen jälkeen. Painonpudotus on kumminkin varsin lyhyt jakso kenen tahansa elämässä – tärkeintä on löytää elämäntapa, jossa voi kokonaisvaltaisesti hyvin ja painokin pysyy kuosissa sen kummemmin miettimättä. Minulle tämä hiilaritietoisuus tuntuu edustavan sitä.

Herkuttele huoletta – GI-ruokaa juhlahetkiin on kaunis kirja. Annokset näyttävät kuvissa herkullisilta ja ohjeissa on monta uutta kiinnostavaa, kokeilemisen arvoista vaihtoehtoa.  Mukava, juhlien mukaan nimetty sisällyksen jako ja kaunokirjoitusotsikot tekevät kokonaisuudesta mukavan. Kirja löysi mieleisen paikan karppikeittokirjojen rivistä, vaikka sen ruokavaliolinja ei ihan suoraan edustakaan minun elämäntapaani.

Voisin tarjoilla jollain sunnuntailounaalla vaikkapa wasabilohta ja salami-fetatäytteisiä broilerinfileitä muhkean salaatin kanssa. Jälkiruoaksi sopisi mokkamousse. Vai kokeilisiko kerrankin pistämätöntä pitoruokaa, tuoreilla yrteillä höystettyä uunientrecôteta ja tarjoilisi sen perinteisen bearnaisekastikkeen kanssa. Seuraksi sopivat tapenadella ja parmesanilla täytetyt uunitomaatit. Kyllä – tämä on juhlaruokakirja!

Karppisisko Tuulevi

Maistuisko hirven kuivaliha?

Luin jostain Antti Heikkilän kirjasta kuivalihasta. Heikkilä suositteli kuivalihaa evääksi mille tahansa reissulle ja kertoi vuolevansa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja. Minä innostuin ja ostin julmetun kalliin nökäreen lähikaupasta poron kuivalihaa. Vuolin ja maistelin enkä oikein tiennyt, mitä mieltä olin mausta – en kumminkaan  innostunut. Perhe ei innostunut senkään vertaa. Se parin vuoden takainen ostos jäi pitkäksi aikaa ainoaksi.

Viikolla mies toi asiakkaan lahjoittaman palan hirven kuivalihaa. Leikkasin siitä varovaisesti ohuita siivuja ja maistoin. Sehän olikin hyvää, yllättävän hyvää. Tykkäsin mausta ja vuolin lisää suikaleita. Mieleen tuli lapsuus ja se, miten vanhemmat kuivasivat joskus kesällä kalaa maitotonkkien kuivauskatoksen päällä. En muista kalalajia, mutta muistan että kalat perattiin, suolattiin ja kuivattiin helteisellä katolla. Jonkinlainen hyönteisverkko siinä taisi olla päällä.  Jokin aavistus tuossa hirvenlihan maussa muistutti siitä, miten minä paljasjalkaisena kurkotin kuivausvajan katolle ja nakersin kuivattua suolakalapalaa.

Sitä kalaa en sen  kummemmin kaipaa, mutta tätä hirveä syön toistekin, jos vain jostain saan. Hätäiseltä reissunälältä talttuu pahin terä muutamalla lihasiivulla. Koska lihan proteiini pitää nälkää, kuivaliha sopii evääksi.  Tähän tarpeeseenhan ei kovin paljon ole hyvin säilyviä vaihtoehtoja tarjolla. Eräretkelle tai vaellukselle kuivaliha on hyvää, kevyttä syötävää. Mulle maistuu kuivattu liha – muista en tiedä. Maku jakaa mielipiteitä varmasti.

Karppisisko Tuulevi

Munakokkelia & pekonia

Aamiaislautasellani on useimmiten munaa eri muodoissa. Tänä talvena tein ensimmäistä kertaa vuosikausiin munakokkelia. Idea tuli pojalta. Yhtenä pakkasaamuna hän haikaili, jotta kai sitä munakokkeliakin voisi joskus tehdä, kun kerran näitä munaruokia syödään.

Minun piti oikein kaivaa reunoista rispaantunut, monessa käänteessä pelastanut talouskoulun aikuinen keittokirja esille ja tarkistaa kuinka kyseinen ruokalaji tehdään. Tänä aamuna valmistin taas munakokkelin aamiaiseksi, taisi olla kolmas kerta tänä talvena. Sen seuraksi paistoin pekonia, jota me syömme muuten varsin harvoin.

MUNAKOKKELI
neljälle

4 Kiekun kananmunaa
2 dl nestettä (1/2 dl per muna): vettä / maitoa / kermaa
suolaa, pippuria
muita mausteita maun mukaan
voita (noin 1 tl/muna)

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää neste ja vatkaa hieman lisää. Olen käyttänyt nesteenä aikaisemmin pelkkää vettä tai pelkkää maitoa. Tänä aamuna laitoin puolet vettä ja puolet kuohukermaa – jääkaapissa oli avattu purkki.

Mausta suolalla, pippurilla ja mieleisillä yrteillä. Olen kokeillut muun muassa tilliä, mutta perhe tuntuu tykkäävän eniten peruskokkelista. Kunhan lumet sulavat ja ruohosipuli alkaa puskea penkistä, silppuan sitä joukkoon.

Sulata voi voidellussa kattilassa tai pannussa. Kaada munaseos siihen. Sekoittele tasaisesti puuhaarukalla miedolla lämmöllä. Perinteisissä ohjeissa neuvotaan kypsentämään munakokkeli vesihauteessa. Älä anna ruskistua. Jatka sekoittelua, kunnes munakokkeli on kypsää, mutta edelleen kosteaa.

Tarjoile tuoreiden vihannesten kanssa. Tänään meiltä löytyi kotimaista kurkkua ja tomaattia.

Karppisisko Tuulevi

Ravinteikas vähähiilihydraattinen

Googlettamalla karppaus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio löytyy valtavasti tietoa. Jo pelkästään erilaisia VHH-variaatioita on varmaan parikymmentä, melkoinen viidakko siis. Kutsumme siskon kanssa ruokavaliotamme karppaamiseksi, vaikka se sisältää käytännön ratkaisuja myös Atkinsista, Antti Heikkilän Pellinki-dieetistä sekä Varpu Tavin opeista.

Vierastamme ehdotonta yksisilmäisyyttä ja kannatamme oman kehon kuuntelua. Kukaan muu ei voi tietää mikä juuri sinulle sopii kuin sinä itse. Vaikka jotkut karppaajat hyväksyvät mm.makeutusaineiden käytön (esim. Aspartaamin) se ei meidän ruokavalioomme kuulu. Toiset eivät koske lainkaan viljatuotteisiin, mutta hyväkarppilinjalla esim. 100%:n ruisleipä on ihan ok juttu. Paljon riippuu myös siitä, onko tavoitteena painonpudotus vai nykyisen painon ylläpito. Elinvoiman, parempien veriarvojen ja vähäisempien vatsavaivojen tavoittelukin voi olla motivaattorina VHH-ruokavalioon, siten normaalipainoinenkin hyötyy siitä.

Rento karppilinja on paikallaan myös juhlien aikaan. Mikään ruokanatsi en todellakaan halua olla. Minulla oli viime vuonna todellinen juhlien superkesä ja jos olisin suhtautunut tiukkalinjaisesti ruokavaliooni, eväslinjalle olisin joutunut. Välillä sain koostettua helpommin karppilautasen, toisinaan oli joustettava. Se mikä oli erilaista aikaisempiin juhliin verrattuna oli tahdonvoiman lisääntyminen. Olen ollut aina heikkona erilaisiin leivonnaisiin, mutta nykyään pienen maistipalan jälkeen ei tuota ongelmia kieltäytyä santsikierroksesta. Iloitsen siitä, että olen löytänyt karppiruokavalion kautta kohtuullisen syömisen taidon.

Karppisisko Virpi

Karpin ateriakirja on kelpo opus

Hommasin Karpin keittokirjan, kun aloitin karppaamisen. Se on toiminut hyvänä perusopuksena – mitä nyt olen soveltanut joitakin ohjeita muun muassa jättämällä aromisuolan pois ja vaihtamalla keinomakeutusaineen steviaan. Sen osaa kuka tahansa. Karpin keittokirja näyttää meillä siltä, että sitä on käytetty ja paljon. Sivuilla on tahroja ja käsin kirjoitettuja merkintöjä, käyttökokemuksia ja päivämääriä ohjeiden kupeessa.

Tilasin kustantajalta vasta ihan hiljattain  Karpin ateriakirjan. Opus on jatkoa tuolle edelliselle, sen kehittynyt versio. Uskon, että etenkin karppauksen alkuvaiheessa olevia valmiit ateriaehdotukset hiilarimäärineen auttavat vauhdilla eteenpäin. Jotain tällaista kaipasin itsekin alussa. Valmiista ateriakokonaisuuksista on iloa ja hyötyä myös siksi, että karppauksen myötä on opeteltava uusi tapa koostaa ateriat. Valmiit ehdotukset ovat tervetulleita, vaikka yhtä lailla ne voisi koostaa itsekin.

Minun – joka olin kokannut paljon – piti alussa oikein määrätietoisesti opetella uusi ajattelu. Mitä ihmettä mä syön murekkeen lisukkeena, kun olen tottunut syömään pottuja. Ai tomaattinen jauhelihakastike. Mut eihän sitä voi pelkästään syödä eikä pasta enää käy. Eritoten talvella kaipaan lämpimiä, vaihtelevia kasvis- ja juureslisukkeita. Niitä olen nyt tehnyt urakalla muun muassa tämän ateriakirjan ohjeilla.

Heti kärkeen poimin ohjeista valkosipulipavut, munakoisopaistoksen, pekonisen jauhelihakastikkeen. Kesäkurpitsatagiliatelle löytyi jo edellisestä Karpin keittokirjasta, mutta se oli kokeilematta.  Tätä kirjoittaessa olen jo testannut nämä ja aion kirjoittaa kokemukset myös blogiin. Hyviä olivat ja kelpasivat perheelle, sen voin jo kertoa.

Tulevalla ruokalistalla ovat muun muassa tacokuori kukkakaalista ynnä erilaiset lisukkeet siihen,  munakoiso-hallouminyytit ja muutamat karppihenkiset leivonnaiset. Kuivakkakku karppityyliin, sen testaan jahka ehdin. Joku lukijakin kaipasi leivonnaisohjeita. Oi olisipa vaikka kaksi viikkoa aikaa keskittyä pelkästään ohjeiden testaamiseen ja niistä kirjoittamiseeen. Minähän järjestäisin karppikestit ystäville ja kirjoittaisin juttua niistäkin.

Tämä on kuulkaa käyttökirja tässä huushollissa. Minä suosittelen tätä mielelläni. Tilaa kirja täältä

Karppisisko Tuulevi

Hätäinen lounas

Tämä ei oikeastaan ole mikään resepti, vaan lounasraportti yhden sorttisesta karppaajan pikaruoasta. Strategiana oli ottaa kaapista sitä, mitä sieltä löytyy. Koska laitoin viikonloppuna urakalla ruokaa, sieltä löytyi jopa valinnanvaraa. On muuten aika ylellistä todeta keskiviikkona, että kas, mullahan on vielä huomiseksikin valmiina valmiit ruoat jääkaapissa. Sitten onkin jo melkein viikonloppu ja aikaa leppoisalle ruoanvalmistukselle.

Tänään tein lounaaksi salaattilautasen seuraavista jääkaappilöydöistä:

Sunnuntailounaalta jääneet uunikanat
Rasilaisen hapankaalia
Raejuustoa
Punaista ja vihreää paprikaa
Päälle loraus luomuoliiviöljyä, sitä siskon tuliaisiksi tuomaa

Koska kaipaan talvella lämmintä ruokaa ja pelkkä kylmä salaatti jotenkin tökkii, kuumensin kanan pannulla ennen keon kasaamista lautaselle. Kana ja raejuusto hoitelivat riittävän proteiinin saannin, paprika takasi tuoreuden ja värinautinnon, hapankaali sopi ateriaan muuten vaan. Se maistuu minulle talvisaikaan. Oliiviöljyloraus teki kastikkeen virkaa. Aterian kanssa maistui iso lasi raikasta oman kaivon vettä. Ja matka jatkui taas!

Karppisisko Tuulevi