Aamiaisleipä valurautapannulla

Pitkän leipomistauon jälkeen olen innostunut taas. Risto Lahden, Anni ja Fredu  Sirviön Keto kickstart – Keto reseptejä -kirjan leivontaohjeille lähteekin täältä iso suositus. Ne ovat boostanneet vauhtiin. Myös tämän reseptin alkuperä on kyseisessä opuksessa. Reissumiehet on ohjeen nimi. Me söimme tätä versiota tänään aamiaisella.

Ainekset

1dl kurpitsan siemeniä

1dl auringonkukan siemeniä

1dl mantelijauhetta

1dl pofiberiä

1rkl chian siemeniä

1rkl seesamin siemeniä

2rkl psylliumia

2tl leivinjauhetta

(muutama valkosipulin kynsi)

4-5 kananmunaa

100 g voita sulatettuna 

1tl suolaa

2dl vettä

 

Valmistus

Laita kurpitsan ja auringonkukan siemenet blenderiin ja surauta jauhoksi. Sekoita joukkoon mantelijauhe, pofiber, psyllium, chian ja seesamin siemenet. Itse teen parin leipäreseptin jauhosekoituksen kerralla valmiiksi ja jätän toisen satsin toista leipomiskertaa odottamaan.

Lisää leivinjauhe kuiviin aineisiin ja jätä seos kulhoon odottamaan.

Vatkaa kananmunat.

Sulata voi ja mittaa vesi valmiiksi. 

Halutessasi valkosipulin makua, murskaa kynnet ja sekoita kuiva-aineiden sekaan.

Lisää kanamunat hyvin sekoittaen.

Sekoita sulatettu voi hyvin joukkoon.
Sekoita vielä vesi sekaan.

Jätä taikina tekeytymään 5-10 minuutiksi.

Jos haluat paistaa leivät uunissa valurautapannulla, voitele pannu hyvin ja taputtele osa taikinasta leiväksi pannun reunoja myöten.

Paista puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa.

Nosta pöytään pannuineen päivineen.

Voit leikata lohkot valmiiksi.

Toinen tapa, jolla näitä teen, on paistaminen matalassa pyöreässä vuoassa. Leikkaan pohjalle vuoan kokoisen leivinpaperipyörylän. Sen halkaisija on niin iso, että reunat yltävät vuoan reunojen yläpuolelle. Näin leipä ei ainakaan tartu vuoan pohjaan. 

Karppisisko Tuulevi

Mansikkakausi ja jäätelöpäivä

Mansikkakausi ja jäätelöaika. Heinäkuu ja kesä, vaikka kolea onkin. Kun ketogeenistä ruokavaliota Keto Kickstart-valmennuksella boostaavien Sirviöiden blogista ja heidän Keto reseptit -kirjastaan putkahti vastaan vaniljajäätelön ohje, pitihän sitä kokeilla. Hiilareita vähän – makua paljon.

Tässä tarvikkeet:
4 isoa kananmunaa: erottele keltuaiset ja valkuaiset
1/4 tl (viinikiveä tai) omenaviinietikkaa
1 dl erythritolia (karppisokeri)
3 dl kuohukermaa, vatkataan
1 rl  sokeritonta vanilijauutetta tai 1 tl vaniljajauhetta
150 g tuoreita mansikoita

Näin valmistat:

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Ryhdy vatkaamaan valkuaisia ja lisää joukkoon omenaviinietikka (tai viinikivi). Kun saat valkuaiset kovettumaan, lisää verkkaisesti sekaan erythrithol. Vatkaa kunnes seos muodosta “huippuja”. Huippu-ilmaus on kotoisin alkuperäisestä Sirviöiden alkuperäisestä ohjeesta: adoptoin sen, koska sana kuvaa seoksen ulkonäköä.

Vatkaa eri kulhossa kuohukerma, kunnes sekin muodostaa pehmeitä “huippuja”. Älä vatkaa liian kovaksi.

Riko kolmannessa kulhossa kananmunien keltuaiset. Sekoita niihin vanilja.

Painele tuoreet mansikat haarukalla survokseksi.

Sekoittele vatkatut valkuaiset ja kermavaahto keskenään. Lisää joukkoon keltuaiset ja mansikkasurvos kevyesti lastalla sekoittaen, kunnes seos on tasaisesti sekaisin.

Laita seos pakastimen kestäviin astioihin. Me käytimme tukevia pahvisia kuppikakkuvuokia, jotka ovat juuri sopivasti annoskokoisia. Anna jäähtyä noin 2-4 tuntia, kunnes jäätelö kovettuu.

Jos pakastat yhdessä isossa astiassa ja säilytät jäätelöä pakastimessa yli 4 tuntia, siitä tulee kovaa. Löydät Ketogeeninen ruokavalio -blogista vinkkejä siitä, kuinka saat jäätelön pysymään pehmeänä. Sieltä löytyvät myös jäätelön ravintoarvot.

Reseptiä on helppo muunnella lisäämällä mansikoiden sijaan joukkoon muita marjoja,  mantelirouhetta tai rouhittua tummaa suklaata. Keto reseptejä -kirjasta puolestaan löydät minttusuklaajäätelön ja lakritsijäätelön ohjeet.

Olemme vuosia sitten postanneet yhden jäätelöohjeen, jonka valmistamisessa käytimme jäätelökonetta. Sittemmin jäätelöhommat ovat jääneet varsin vähiin ja konekin on siirtynyt keskimmäisen siskon käyttöön. Tämän jäätelön teossa emme konetta käyttäneet. Valmistimme jäätelön ja pakastimme sen annosastioissa. Muutaman tunnin pakastamisen jälkeen annoimme jäätelön pehmentyä lempeästi lusikoitavaan muotoon: suutuntuma muistutti kovasti pehmistä. Mansikkapehmistä aidon ja tuoreen mansikan maulla.

Karppisisko Tuulevi

Hoidan vatsaani ketogeenisellä ruokavaliolla

Karppisisko Virpi tässä, terve. Tässä postauksessa kirjoittelen siitä, mitä blogitauon aikana on tapahtunut ja kuinka syön nyt. Terveys on koetellut ja niitä koettelemuksia olen hoitanut ruokavaliolla.

Syön nykyään ketogeenisesti ja se pitää oireeni kurissa. Ketogeeninen ruokavalio on erittäin vähähiilihydraattinen, korkearasvainen ja maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio. Vaikka minulla oli jo vhh-elämän perusteella paljon tietoa, kirkastin ketogeenisen ruokavalion itselleni Anni Sirviön loistavassa KETO KICKSTART-valmennuksessa. Jos siis haluat lisää infoa ja ehkä kysyä jotain, niin suosittelen tuota valmennusta. kertajäsenyydellä saat käyttöön kaikki valmennusvideot, runsaasti reseptejä ja muun muassa ruokalistasuunnitelman ja kauppalistan. Samoin valmennuksen jäsenet pääsevät mukaan aktiiviseen Keto kickstart -ryhmään Facebookissa. Kerron näistä ihan senkin vuoksi, ettei minulla ei ole ole mahdollisuutta eikä valmiuksia opastaa. Jatkamme blogin kanssa nimittäin tutulla linjalla: kerromme omista kokemuksistamme ja jaamme omaa arkeamme.

Nykyisen tilanteeni taustoista olen kertonut Hoida vatsaasi -sivustolla, jossa alla oleva teksti on alunperin julkaistu henkilötarinana.

”Syö lääkkeesi tai sinulle kehittyy syöpä!” Näillä sanoilla kohtasin sairauden nimeltä Crohnin tauti.

Olen 45-vuotias ja sain Crohnin diagnoosin tammikuussa 2017. Mikään historiassani ei tue syitä miksi olen tämän sairauden saanut. Toki alttius autoimmuunisairauteen oli jo olemassa, sillä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuonna 2011. Olen asunut koko ikäni maalla, ollut eläinten kanssa tekemisissä eli missään ylihygieenisessä ympäristössä en siis ole koskaan elänyt ja ruokavalioni on ollut monipuolista ja mielestäni terveellistä. Tosin vatsani kanssa olen kyllä aina kipuillut. Olen lapsesta asti reagoinut herkästi vatsalla, jännittäjätyyppi. Vuonna 2012 minulla diagnosoitiin ärhäkkä pohjukaissuolihaavauma, vatsakatarri.  Sain vatsani kuntoon vähentämällä stressiä, muokkaamalla ruokavaliota sekä täydentävillä hoidoilla ja tuotteilla. En koskaan aloittanut minulle määrättyä kolmen kuukauden Zolt-kuuria.

Minulla oli onnea, että Crohnin taudin diagnoosi tuli nopeaan, noin kuukauden ripuloinnin jälkeen. Diagnoosi tuli kyllä aivan puun takaa. Minulla on tosin omat arvailuni siitä, miksi tämä on minulle tullut. Parantavaa hoitoa ei tähän sairauteen ole, ainoastaan oireita lievittäviä lääkehoitoja. Shokissa hain kalliit kortisonilääkkeet apteekista samantien ja itkin yhden iltapäivän. Siitä toivuttuani menin nettiin. Luin paljon kokemuksia IBD:stä, lääkehoidosta, ennusteista ja oheissairauksista. Näytti, että jos en käytä lääkkeitä, niin suunta ei ole kuin tilanteen rankka paheneminen & leikkaushoito.

Mutta kun jatkoin tiedon ja kokemuksien etsimistä, yhä selvemmäksi tuli, että lääkehoidosta huolimatta monien tilanne pahenee joka tapauksessa. Jäin pohtimaan mitä kaikkea voisin tehdä, jotta tilanteeni kohenisi. Mitä syödä ja miten elää. Löysin SCD-ruokavalion ja siihen liittyvät mahtavan kannustavat fb-sivut. Löysin myös jonkin verran kokemuksia erilaisten luontaistuotteiden avusta. Havupuu-uutejuoma, berberin, vahva D-vitamiini, E-epa, L-glutamiini, sinkki & magnesium esimerkiksi ovat tukeneet monia IBD-sairauksissa. Pohdin asiaa muutaman päivän ja koska tähystyksen jälkeen suolistoni alkoi toimia yllättäen täysin normaalisti, työnsin lääkkeet ylähyllylle ja aloin korjaamaan tilannetta omin voimin.

Aluksi toteutin SCD-ruokavaliota usean kuukauden hyvin tarkasti. Lipsumisia siitä tuli lomareissujen aikaan, mutta olo ei huonontunut missään vaiheessa. Korostan tässä, että vaikeimmissa tilanteissa SCD-ruokavaliota tulee noudattaa tarkkaan ja sen ohjeistukset eivät kehota lääkkeettömyyteen. Lääkkeettömyys oli siis täysin oma valintani. Etsin rajojani ja tässä välissä otettiin pariin otteeseen tulehdusta mittaava kalpro-näyte, mitkä olivat hienosti viitteissä.

KETOGEENINEN RUOKAVALIO AVUKSI

Loppusyksystä 2017 oloni oli edelleen erinomainen ja siirryin noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota, minkä koin sopivani itselleni paremmin kuin SCD. Koko ajan käytin ohessa myös havupuu-uutejuomaa, pakurihauduketta ja edellä mainittuja vitamiineja & hivenaineita. Kontrollitähystyksessä tammikuussa 2018 todettiin, että tilanne oli erittäin hyvä. Ohutsuolessa haavaumat olivat hävinneet ja paksusuolessa vain muutamia jälkiä haavaumista. Tämän tosin sain selville vasta kuukauden päästä luettuani kannasta tutkimuksen tuloksesta. Lääkäri ei ollut millään muotoa kannustava vaan korosti, että minun kuuluisi käyttää lääkkeitä tai minulle tulee syöpä. Mitkään tutkimukset, labrat tai oma olo eivät kuitenkaan tukeneet tätä väitettä, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä.

Koko tämän kohta kahden vuoden aikana minulla ei ole ollut kuin yksi pahenemisvaihe, joka tuli kesän lopulla viettämäni mahtavan & tapahtumarikkaan lomani jälkeen. Paheneminen kesti 1 ½ viikkoa ja kalpro oli noussut. Sain tilanteen kuitenkin nopeasti haltuun elämäntapojen ryhtiliikkeellä.

Tällä hetkellä noudatan pääsääntöisesti ketogeenistä ruokavaliota, koska pitkään VHH:lla olleena siihen oli helpoin hypätä mukaan.  Löysin myös kuin tilauksesta Keto Kicstart-valmennuksen tuekseni. Jos tilanne pahenee jostain syystä, palaan SCD:lle, mikä on monien kokemuksien perusteella tehnyt suorastaan ihmeitä. Käytän erilaisia vitamiineja, hivenaineita ja luontaistuotteita. Lisäksi olen ottanut käyttöön hieman kokeiluluontoisesti Stemrenun, mitä käytän edelleen. Olen vuosien ajan saanut suurenmoista tukea akupunktiohoitajaltani, kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta Ulla Ovaskalta. Hänen kauttaan tajusin jo vatsavaivojen yhteydessä, että minun tulee välttää ravinnossani kaikkea kylmää. Ei pidä myöskään vähätellä mielen isoa voimaa: erosin IBD-ryhmistä ja keskityin sairastumisen sijaan paranemiseen.

MINUN TAPAUSTARINANI

Tiedän toki olevani onnekas monella tapaa. En tuputa omia keinojani kenellekään, enkä pidä omaa tarinaani yhtenä totuutena. En myöskään vähättele sairauden hyvin vaikeita oireita. Jos tilanne pahenee kestämättömäksi, otan toki lääkkeet käyttöön. Koen vaan sen tässä kohtaa täysin turhaksi, koska tässä sairaudessa lääkkeet eivät paranna, ainoastaan lievittävät oireita. Oireita minulla ei ole tällä hetkellä lainkaan ja tutkimukset eivät ole paljastaneet mitään hälyttävää.

On käsittämätöntä, että virallisen lääketieteen puolella ylenkatsotaan (oma kokemus) niin voimakkaasti ruokavalion ja täydentävien hoitojen vaikutusta. Toisaalta, ketogeenistä ruokavaliota käytetään jo mm. lasten vaikean epilepsian hoidossa. Ehkäpä tämä valtamerilaiva kääntyy, mutta tuskastuttavan hitaasti.

Karppisisko Virpi

PS. LISÄYS 6.5.2019
Lisään vielä aiheeseen pari aiheeseen liittyvää tuoretta kirjavinkkiä.

Elviira Krebberin ”Parantava ketoosi. Terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla” antoi sairauden suitsimiseen ja ruokavaliohoitoon uskoa ja toivoa.

Anni ja Fredu Sirviön & Risto Lahden ”Keto kickstart. Keto reseptit” -reseptikirjan hommasin muutama viikko sitten. Kirjoja ostan omaksi nykyään harvoin, mutta tästä tuli luotto-opas ketokokkailuun.

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Nälkä, osa 3.

Vaikka tällä hetkellä elämä meneekin pääasiassa ketokarpaten ja nälänhallinta pysyy aisoissa, niin vatsa kurnii aika ajoin. Kevät on mennyt aikamoisella vauhdilla ja välillä täytyy turvautua lounaankorvikkeeseen. Ihan testausmielessä ostin nipun tänä keväänä kovasti mainostettuja Leaderin Easy Diet-keittopusseja. Ajattelin testata, kuinka nälkäherkkä kroppani niihin suhtautuisi.
Sipaisin ensiksi lounasaikaan kanakeittopussin kuuman veden kanssa sekaisin, annoin hetken turvota ja maistelin – ja poltin pahasti kitalakeni.
Olen suhtautunut tämäntyyppisiin tuotteisiin varsin ennakkoluuloisesti pitkän E-koodilistojen takia. Easy Diet lupa pussin kyljessä muodikkaasti: ei keinomakeutusaineita ja ei natriumglutamaatteja. Muuten kyllä löytyy  epämääräisen pitkä ainesosaluettelo. Siitä pidän, että tuote on kotimainen.

Maku näissä on, no joo, ihan ok. Makeat eivät uppoa, suolaiset menee.  Mutta luvattu nälänhallinta eli ”mainoslause: ”Laihdu ilman nälkää” ei oikein toiminut minulla: nälkä pysyi poissa kokonaiset 1 ½ tuntia. Jos siis pitäisi vauhdittaa painonpudotusta nauttimalla kolme pussia päivään, eikä muuta, niin minulla se ei onnistuisi. Jollakin vähemmän nälkäiseltä ehkä. Olen nyt kokeillut viikon verran pussikuuria siten, että muuten syön normikarpisti ja lounaaksi nautin pussikeiton johon olen mukaan upottanut esim. fetajuustoa. Rasvaa siis pitää lisätä ateriaan, jotta  nälkäni pysyy paremmin hallinnassa. Näin pääsin nopeammin ketokarppilinjalle ja samalla talven jumittunut paino alkoi pikkuhiljaa huveta. Lopultakin.
Ateriankorvikkeet voivat olla siis ihan ok juttu. Niillä voi helposti ja nopeasti kuitata lounaan tai makeannälän. Pidempään käyttöön en itse niitä kuitenkaan ota: makuihin kyllästyy nopeasti ja varsinkin makeat proteiinipatukat alkavat ketoosissa suorastaan ällöttää.

Karppisisko Virpi

Karppaus kaventaa

Harkinnan jälkeen päätin julkaista kuvaparin, joka kertoo siitä, miten olen muuttunut karppaamisen aikana. Toukokuussa 2009 katsoin karmaisevaa totuutta silmiin ja totesin, että olin kuin huomaamatta onnistunut keräämään ylimääräisen suojapanssarin. Olin ollut nelikymppiseksi saakka siitä onnellisessa asemassa, että sain syödä mitä tahansa eikä se näkynyt juuri missään. Se aika oli ohi ja syöminen oli alkanut näkyä ja tuntua.

Aloitin karppauksen toukokuun 2009 lopussa. Aloitin heti alkuun tiukan ketokarppikuurin, joka kesti kuukauden verran. Sen aikana karsin hiilihydraatit minimiin. Koska aloin loppuvaiheessa pikkuhiljaa löysätä, en osaa tarkasti sanoa, missä vaiheessa ketokarppaus muuttui alakarppaukseksi. Tiukka aloitus sopi minulle. Oli helpompi ottaa yksi kerrallaan uusia aineksia ruokavalioon kuin toisin päin.

MISSÄ MUUTOS NÄKYY

Tuo kakkoskuva on otettu viime heinäkuussa. Siihen mennessä vyötäröltä oli lähtenyt viitisentoista senttiä ja painoakin mukavasti. Ihan tarkkoja kiloja en osaa edes täsmällisesti sanoa, koska meillä oli ja on edelleen vähän epäluotettava vaaka. Oikeastaan hyvä niin. En ole päätynyt tuijottamaan satoja grammoja enkä vahtaamaan kiloja. Olen ennemminkin oppinut seuraamaan omia olotiloja sekä kehon ja mielen reaktioita eri ruoka-aineisiin. Kapenemisen olen huomannut vaatekoon muutoksista.  On nastaa pistää kirpparille ja kiertoon niitä isoiksi jääneitä vaatteita.

RUOKAVALIO NYT

Tuona aikana en muuttanut liikuntatottumuksia. Aktiivisempi liikkuminen tuli kuvioihin tuon heinäkuisen kuvan jälkeen. Kilot lähtivät vain ja ainoastaan ruokavaliolla. Nykyään syön tyylillä, joka osuu alakarppauksen ja hyväkarppauksen välimaastoon. Ruisleipää syön jonkin verran:   lisäaineetonta, juureen tehtyä 100% ruista. Puuroja tai muita viljatuotteita popsin vain harvoin enkä harrasta edes täysjyväpastaa kuin poikkeustapauksissa. Niitä ovat vaikkapa kyläreissut – en halua heittäytyä ruokaterroristiksi ja tehdä numeroa syömisistäni. Toisinaan syön leivoksen, enkä soimaa siitä itseäni. Ruokavalioni perustuu lihaan, kalaan ja kanaan, kasviksiin sekä juureksiin, kotimaisiin marjoihin ja mahdollisimman vähän prosessoituihin maitotuotteisiin. Juustoa syön paljon. Käytän ruoanlaitossa kermaa ja voita. Välttelen lisäaineita ja valitsen elintarvikkeita, joiden ainesosaluettelo on mahdollisimman lyhyt.

Viime keväänä tein hetken pyrähdyksen ketokarppauksen puolelle. Olen miettinyt tälle keväälle samaa.  Voisin vielä keventää vyötärön seutua ja tiukka ketokarppaus auttaa siinä. Kaikkineen karppaus sopii minulle. Jollekulle muulle jokin toinen konsti. Tärkeintä on oppia tuntemaan oman kehon reaktiot ja löytää sitä kautta itselle sopiva tapa syödä, olla ja elää. Karppauskaan ei ole pelkkää kapenemista ja kilojen kadottamista. Se on myös selkeämpää oloa ja kirkkaampaa mieltä.

Karppisisko Tuulevi

Miten aloitin karppaamisen?

Olen kertonut oman karppaushistoriani ja sen miten pääsin puolitoista vuotta sitten alkuun moneen kertaan. Kerronpa sen täälläkin. Kaikki alkoi kamalasta lomakuvasta, jossa mies oli onnistunut kuvaamaan vatsan ja kyljen samaan kuvaan. Bikinit päällä tietysti. Sen edessä ei voinut ummistaa silmiä. Jotain oli tehtävä. Kiinnostuin karppaamisesta. Kokeneet karppaajat valistivat, että selkeää ohjetta on vaikea antaa. Ihmisten aineenvaihdunnassa on eroja ja karppaamisessa on paljon variaatioita. Ruokailufilosofiat vaihtelevat ja totuuksia on useita.

ATERIAMATRIISI AVUKSI ALUSSA

Luin ensin asiaa sieltä ja asiaa täältä. Pääsin jyvälle vähähiilarisen elämän perusteista. Löysin  Karpin keittokirjasta aloittelevan karpin ateriamatriisin, jota aloin noudattaa. Ajatus oli kokeilla, josko se toimisi. Toivoin tietysti kovasti, että saisin aikaan tuloksia.Toukokuun 2009 lopussa aloitin tiukan alakarppauksen, joka kesti kuukauden verran. Sinä aikana ruokavalinnat olivat sitä, mitä löytyy karppausmatriisin vasemmanpuoleisesta sarakkeesta. Sarakkeen otsikko on ”tiukka ketokarppi, Atkinsin induktio tms. aloitusvaihe”. Tuota aloitusta kutsutaan myös ketokarppaukseksi. Matriisi löytyy karppaus.info -sivuilta ja sinne on linkki myös tuossa oikean reunan linkkilistassa.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen lisäsin ruokavalioon entistä monipuolisemmin vihanneksia ja juureksia (ei perunaa), marjoja, paksua turkkilaista ja muuta maustamatonta jogurttia, rahkaa, tuorejuustoja.  Tummaa suklaata, vähintään 70-prosenttista syön silloin tällöin.

Alussa tutkin Finelistä elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuksia ja opin suht nopeasti perusasiat. Lanttu ja kaalit ovat mainioita vaihtoehtoja, pottu ja bataatti eivät. Nykyään en juuri laskeskele hiilarimääriä yhteen, vaan menen tuntumalla. Jos matriisia katsoo, elän alakarppielämää tai jotain alakarppauksen ja hyväkarppauksen välillä. Minä syön silloin tällöin myös 100% hiivatonta ruisleipää.  Kilot tippuivat tehokkaimmin tiukassa aloitusvaiheessa, joka oli minulle sopiva startti. Voin koko ajan hyvin, vaikka alussa olikin mielitekoja. Kesti myös aikansa tottua säännölliseen ateriarytmiin. Olin oppinut puputtamaan jatkuvasti ja se oli yksi syy ylimääräisiin kiloihin.

Oman karppaukseni olen kiteyttänyt näin:

• valkoinen vilja ja sokeri minimiin
• peruna ja muut tärkkelyspitoiset ruoat pois
• riittävästi proteiinia ja rasvaa
• välillä 100% Haapasen ruisleipää

Kun samalla olen opetellut kuuntelemaan kehoani ja seuraamaan mitä mistäkin valinnoista seuraa, karsinut välipalat ja opetellut juomaan  riittävästi vettä (tämän kanssa tekee edelleen tiukkaa), niin kasassa on hyvä paketti. Karppauksen kauhistelijat pelkäävät rasvaa, mutta ainakin minulla sen määrät ovat varsin maltillisia – sen jälkeen, kun kehon oma tasapaino alkoi löytyä.

Tämä siis toimii minulla ja voin hyvin, sekä fyysisesti että henkisesti. Pysyn mitoissa, joihin pääsin tiukan kuurin aikana ja hitaasti sulaa edelleen kupeilta tavaraa pois.

Muistutan teitä lukijoita kuitenkin siitä, että kerron vain omista kokemuksistani. En ole ravitsemusterapeutti enkä opeta ketään. Olen puhunut tästä paljon toisen karppisiskon Virpin kanssa – hän on kotitalousalan ammattiopettaja ja kotitalousteknikko. Meidän kokemuksemme ovat samantapaisia. Tosin aineenvaihduntakin taitaa olla varsin samanlainen – siskoksia kun olemme.

Karppisisko Tuulevi

Punajuuri on herkku suuri

Punajuuri sopii karpin ruokavalioon lukuun ottamatta tiukinta ketokarppausta (ruokavalioketoosiin pyrkiminen).  On kumminkin hyvä muistaa, että punajuuressa on hiilihydraatteja selvästi enemmän kuin vihreissä vihanneksissa ja hiukan enemmän kuin lantussa ja porkkanassa. Itse kaipaan väri- ja makuvaihtelua sen verran, etten tyydy syömään pelkkää kerä-, parsa- ja kukkakaalia. Tähän aikaan vuodesta punajuurta kannattaa myös käyttää, se on nimittäin edullista, hyvää ja kauniin väristä. Tässä on kaksi minun suosikkireseptiäni, molemmat aurajuustolla kruunattuja.

PUNAJUURIVUOKA (kuvassa)

Kokonaisia punajuuria
Aurajuustoa / aurajuustomurua
Hiukan juustoraastetta
Oliiviöljyä
(Suolaa)

Määrät ovat epämääräisiä. Itse käytin noin kilon punajuuria, yhden lohkon aurajuustoa ja auramurupussin jämät päälle sekä kourallisen juustoraastetta.

Keitä kokonaiset punajuuret kuorineen. Jäähdytä kypsät punajuuret liemessä ja kuori ne. Kuori irtoaa pehmeästi käsin ilman veistä. Lohko punajuuri mieleisen kokoisiksi paloiksi voideltuun uunivuokaan.  Voit mehevöittää punajuurta sutimalla sitä hiukan öliiviöljyllä. Mausta halutessasi kevyesti suolalla. Koska sekaan tuleva aurajuusto on suolaista, ei suolaa välttämättä edes tarvitse lisätä.  Lohko päälle aurajuustoa tai käytä valmista aurajuustomurua. Voit myös lisätä vähän juustoraastetta.  Työnnä vuoka uuniin (200 astetta) siksi aikaa, että punajuuret kuumenevat ja juustot sulavat. Maistuu liharuoan lisäkkeenä tai sellaisenaan.

AURA-PUNAJUURIHERKKU

1 kg kuorittuja, kuutioituja / suikaloituja raakoja punajuuria
1 iso sipuli
1 pkt aurajuustoa
2 dl kuohukermaa (voi olla hiukan enemmänkin)
pippurisekoitusta, (suolaa)

Lado ainekset kerroksittain voideltuun uunivuokaan ja kaada sekaan kerma. Voit sekoittaa pippusekoitusta hiukan kerman sekaan, niin se leviää tasaisesti. Suolaa et välttämättä edes tarvitse, koska aurajuusto on suolaista.  Laita vuoka 200-asteiseen uuniin ja anna muhin tunnin verran. Tarkista punajuurien kypsyys ennenkuin otat ruoan uunista. Niiden pitää olla maukkaan pehmoisia.

Voit tarjoilla sellaisenaan, sillä tämä vie ja pitää nälän hyvin. Voit myös tarjoilla liharuoan lisukkeena pasta, riisin tai perunan sijaan.

karppisisko Tuulevi

PS. Kermaa voit käyttää suruttomammin, kun olet karsinut ruokavaliosta nopeita hiilihydraatteja reippaalla kädellä. Siis valkoinen vilja ja sokeri pois.

Perustietoa karppauksesta, osa 3/3

Muutama varoituksen sana karppiruokavalion suhteen on  kuitenkin paikallaan:

– Ympäristön suhtautuminen voi olla vaihtelevaa. Itse olen saanut halveksivia tuhahduksia ja hitaita katseita sekä tökeröitä kommentteja. Hymyile vaan hiljaa mielessäsi ja kiitä itseäsi siitä, että kuuntelet kehon tuntemuksia, tiedät mitä syöt ja voit hyvin. Kukaan muu ei sitä voi mielipiteelläänsä kumota, ei edes virallisterveellisen edustajat.

– Alkoholin käyttö: näin juhla-aikana kun tulee kumottua helposti lasi jos toinenkin. Karppiruokavaliolla viina menee hujauksessa huiviin ja pienempikin määrä aiheuttaa aikamoisen krapulan. Alkoholi kun tarvitsee niitä elimistössä olevia sokereita palaakseen ja jos niitä ei ole helposti saatavilla, niin seuraukset tunnetaan…päässä. Eli ihan itsesi vuoksi:  jos juhlit kosteasti, ota jotain hiilaripitoista kyytipojaksi.

– Jos alkoholi maistuu useammin ja varsinkin alkuvaiheessa painonpudotusta, se voi sabotoida koko dieetin…paino ei vaan laske. Ilmeisesti sillä on vaikutusta hormonitoimintaan tai jotain. Myöhemmässä vaiheessa lasi silloin toinen tällöin esim. viiniä ei ole haitaksi.

– Toinen mikä voi hidastaa painonpudotusta, on painon jojoiluhistoria. Itse kärsin tästä ongelmasta. Paino putoaa, mutta H-I-T-A-A-S-T-I

– Jos toteutat tämän ruokavalion  tiukinta versiota, eli alakarppia tai tiukkaa alakarppia menee elimistösi mitä todennäköisimmin ketoosiin.  Ketoosi on aineenvaihdunnan tila, jossa muiden muassa rasvahapoista muodostettujen ketoaineiden pitoisuus veressä on koholla. Tämä on seurausta ravinnon alhaisesta hiilihydraattien määrästä, mikä voi johtua paastosta, ravinnon puutteesta tai tässä tapauksessa vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta. Sen voi tarkistaa apteekista ostettavilla liuskoilla. Tosin läheiset saattavat sen sitä ennen tunnistaa tuoksahtavasta hengityksestä. Tila ei takaa laihtumista, mutta useilla ketoosi nopeuttaa painonpudotusta ja auttaa nälän hallinnassa. Virkeämpi olo myös lisääntyy ketoosin aikana.

– Jos harrastat liikuntaa aktiivisesti ja rankasti, ole tarkkana hiilihydraatin saamisen kanssa, sillä tarvitset sitä enemmin kuin tavallinen painonpudottaja. Tutustu kokemuksiin ja etsi tietoa. VHH ja kovankin liikunnan yhdistäminen on kuitenkin mahdollista. (Palaan tähänkin asiaan tulevissa blogiteksteissä)

– Joudut opettelemaan ruoanvalmistusta viimeistään nyt. Kaikki valmisruoat sisältävät niin runsaasti hiilareita, kuin myös E-koodeja. Mutta ei hätää, netistä ja kirjastosta löytyy hyviä karppiruokaohjeita.

– Kun aikasi toteutat ravinteikasta VHH-ruokavaliota, paluuta entiseen ei enää ole. Et yksinkertaisesti pysty työntämään kehoosi suun kautta lisäainehiilarimätökkäitä. Keho ei ota enää vastaan… vatsaan sattuu, pierettää, tulee paha olo jne.

Muista: Olet ansainnut hyvää ja ravinteikasta ruokaa, sinun kehosi ansaitsee sen. Tarvitset polttoainetta, sinun nivelet, iho ja aivot tarvitsevat hyviä rasvoja. Jo pelkästään jättämällä kaikki E-koodilliset ja mukamaskevyet elintarvikkeet pois ruokavaliosta saat itsellesi paremman olon. Pienin askelin ja enenpitkää huomaat, että haluat voida aina näin hyvin .

Virpi