Yksinkertaisen hyvää Mikkelistä

Puoti & Bistro Vilee on vaikuttanut Mikkelissä jo vuoden verran, mutta jostain syystä pääsin siellä vasta nyt käymään. Ihastuin oitis. Vilee on simppelin selkeästi sisustettu. Avokeittiöstä näkee kokin työskentelyn ja tarjolla on myös pieni määrä herkkuja, mm. juustoja, itse tehtyä suklaata, leipää ja leivonnaisia. Bistron esitteessä kuvaillaan osuvasti paikan ideologiaa: ”Käsintehtyä ja lisäaineetonta lähiruokaa päivittäin vaihtuvalta listalta sesongin, saatavuuden ja kokin fiiliksen mukaan.”

Valitsin lounaslistalta briemunakkaan: luomumunista valmistettu, hinta 9€. Karppaajalle olisi löytynyt myös kukkakaalisosekeittoa pestosilmällä sekä paikkakunnan kalaa salaattipedillä. Viimeisin muisto ulkona syödystä munakkaasta on VR:n ravintolavaunusta. Täytyy sanoa, että vaikka karppaajana ilahduin sopivasta syömisestä junassa, niin se annos oli aika mauton. Muutenkin olen tainut saada munakkaasta yliannoksen, sen verran helppo pikaruoka se on ollut.

Vileen briemunakas oli kuitenkin jotain ihan muuta. Yksinkertainen annos: munakkaan päällä brietä, iso kasa rucolaa ja juustoa raastettuna. Rinnalle sai vielä 100%:sta ruisleipää voin kera. Annos oli herkullinen, uskoni munakkaaseen palasi ja teki mieli jopa nuolla lautasen juustonmurusetkin ;-).  Tänne palaan taatusti.

Karppisisko Virpi

Mainokset

Mainettaan parempi ketju ja muita matkakertomuksia, osa 1.

Liikun paljon nykyisessä työssäni ja vatsa on täytettävä milloin missäkin. Joskus menee karpisti ja toisinaan joustan. Olen laiska tekemään eväitä ja autossa ruokailu ei juurikaan houkuttele. Tällä kertaa olin perheeni kanssa pikkulomalla Tampereen kylpylässä. Menomatkan luonteva pysähtymispaikka oli, kuinka ollakaan, Tuuloksen ABC-asema. Monen kulinaristin kirosana, josta kieltämättä saa melkoisen tasapaksua vatsan täytettä. Ketjusta oli muuten varsin puhutteleva artikkeli juuri ilmestyneessä Helsingin sanomien kuukausiliitteessä otsikolla Keltainen kirkontorni.
ABC-asemilla on hyvätkin puolensa ja ensimmäisenä eikä mitenkään vähäisempänä tulee siistit ja tilavat vessat. Pienten lasten vanhempana osaa arvostaa kunnon vaipanvaihtopaikkaa. Ainakin sen jälkeen kun on taiteillut sylissä lapseltaan niskakakkavaippoja pois likaisessa ja ahtaassa kopperossa.
Silloin kun kahvileipää söin, huomasin ketjun pullien yms. olevan tasan samanmakuisia ja kaikki aiheutti myös tasaisesti vatsavaivoja. Nyt karpimpana ilahduin ainakin paikan lounaspöydästä. Meneillään oli kansainväliset viikot ja saksalaisesta menusta löytyi lautanen täyteen sopivaa ruokaa: salaattia ja raastetta sekä näihin lisukkeita oman valinnan mukaan,  juustoa, hapankaalia (!), bratwurstia ja kanaa, lisäksi lämpimiä kasviksia rinnalle. Vatsa tuli täyteen, eikä vatsanväänteistä tietoakaan, toisin kuin rakkaalla miehelläni joka söi samoin, mutta otti rinnalle sämpylää ja riisiä.

Karppisisko Virpi

Vallan mainio Valentina

Työ vie minut milloin minnekin. Tänä keväänä pääsen useaan otteeseen kouluttamaan Heinolaan. Jo heti ensimmäisenä päivänä törmäsin karppaajan kannalta aivan loistavaan ravintolaan, jonka lounaspöytä oli ainakin ensimmäisen viikon perusteella vertaansa vailla.

Valentinan lounaspöydän salaatit olivat salaatteja, evätkä mitään kierremakaronilla tai riisillä jatkettuja vihannessekoituksia. Hienoksi raastettua kaalisalaattia, hapankaalia (!) ja vihanneksia eri astioissa sekä raejuustoa tai fetaa lisukkeeksi. Lämpölinjastossa oli perunan ohelle laitettu aina kypsennettyä kukka- tai parsakaalia ja JOKA päivä kalaa eri muodossa. Tästä valikoimasta oli tällaisenkin ”ruokarajoitteisen” helppo koostaa herkullinen lounas ja samalla tuli korjattua valitettavan vajaana menevät omegatkin kehossa oikeaan suuntaan.

Ainut ongelma oli se mikä minulle on niin kovin tyypillistä…en osannut lopettaa syömistä ajoissa, koska se oli niin tavattoman hyvää!

Karppisisko Virpi

Reissukarpin ruokapaikka Kouvolassa

Reissaan työn puolesta ja joudun puntaroimaan lounaspaikkoja. Kotiruokalounas tarkoittaa usein makaronilaatikkoa tai riisivoittoista risottosekoitusta. Sopassa saattaa olla tuhdisti perunaa. Aina ei maistu kylmä salaattikaan. Joskus kuskaan eväitä mukana ateriatarpeiksi. Toisinaan piipahdan syömään salaattikebabin. Vaan olisiko vaihtelua?

Tänään oli. Löysin Kouvolan keskustan Sokos-ravintolamaailmasta, Coffee Housen kupeesta uuden paikan. Ravintola on nimeltään Wok Up. Ensin valitsin kulhooni tuoreita, laadukkaita kasviksia. Papuja, parsakaalia, ituja, kesäkurpitsaa, savoijinkaalia, punasipulia ja pinaattia. Kaikkiaan tarjolla oli kymmenkunta vaihtoehtoa. Sitten valitsin pääraaka-aineen listalta, jossa oli häränlihaa, katkarapuja, kanaa ja tofua.  Lopuksi poimin kastikkeeksi pehmeän Tamrind Curryn. Kun sanoin ei kiitos riiseille ja nuudeleille, tiskin takana ollut tyttö yllätti minut iloisesti ja kehotti keräämään toisen kulhollisen kasviksia.  Sillä aikaa kun kokki wokkasi annokseni, minä laskin lasin täyteen vettä ja tutkin maustepöytää. Sieltä löytyivät annoksen kruunuksi kurpitsansiemenet ja tuore persilja-korianterisilppu.

Annos oli maistuva ja parasta karppilounasruokaa, jota olen aikoihin löytänyt. Koukatkaa Kouvolan kautta ja kokeilkaa itse!

WOK UP Kouvolassa ja Espoossa

Tuulevi