Kevytruokaa, ei kiitos

Hesarin verkkosivu uutisoi tänään siitä, miten superkevyen ruuan suosio hiipuu. Ruuan aidot maut ja luonnollisuus kiinnostavat entistä enemmän, luomu vetää paremmin ja ympäristöystävällisyys kiinnostaa.  Arla Ingmannilla viisiprosenttisen juuston myynti on laskenut eniten. Uutuudet ovat lähes kauttaaltaan normalirasvaisia.

Minun karppaukseni lähtee aika pitkälle juuri aidoista mauista ja niukasti p0rosessoiduista raaka-aineista. Valitsemani jogurtin raaka-ainelistassa on kolme sanaa: maito, kerma ja hapate. Käytän kuohukermaa ja valmistan yksinkertaista ruokaa yhä enemmän  perusraaka-aineista. Käytän luonnollisia rasvoja – voita ja oliiviöljyä – mutta en silti syö erityisen runsasrasvaisesti. Se vain ei maistu hyvälle. En kumminkaan osta rasvatonta ja vähärasvaista.

Mats-Eric Nilsson toteaa kirjassaan Petos Lautasella (WSOY) , että kevyttuotteiden syöjä on kuin kevytsavukkeiden polttaja. Hän lisää helposti kulutusta päästäkseen toivottuun vaikutukseen – ottaa suurempia annoksia tunteakseen itsensä kylläiseksi. Minä väitän omasta kokemuksestani, että luonnollisissa rasvoissa vähempikin riittää.Tukholman Karoliinisen instituutin 2007 valmistuneessa tutkimuksessa todettiin, että naiset, jotka päivittäin juovat rasvaista maitoa ja syövät rasvaista juustoa, lihovat vähemmän kuin kevyitä vaihtoehtoja popsivat. Nilssonin siteeraamaan tutkimukseen osallistui 19.000 naista, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.

Karppaajana paitsi syön tuota normalirasvaista tavaraa. Jätän pois niitä nopeita hiilihydratteja: valkoista viljaa ja sokeria. Riisiä, pastaa, perunaa, leivonnaisia, karkkeja sun muuta pistän suuhuni äärimmäisen harvoin.  Limuja en juo ollenkaan, hedelmämehujakin hyvin harvoin. Tämä yhdistelma tuntuu toimivan minulla. Ruoka maistuu hyvältä ja kehon tasapaino ja nälän säätely toimii.

Linkki Hesarin uutiseen: Superkevyen ruuan suosio hiipuu

Karppisisko Tuulevi