Katsoin eilen pätkän uusintana tullutta Inhimillistä tekijää. Keskustelun aiheena olivat vaikeat kilot, lihavuus ja laihtuminen. Yksi ohjelman haastateltavista oli Jaana Suvisilta, jolle on tehty lihavuusleikkaus. Sen jälkiseurauksena elämäntavat ja ruokailutottumukset ovat muuttuneet radikaalisti. Yhtenä esimerkkinä ovat ateriakoot. Jaana syö ja pystyy tekemään enimmillään pari desiä ruokaa kerrallaan. Se sisältääkin sitten kaiken sillä ateriakerralla. Esimerkkinä ateriastaan Jaana mainitsi kalapalan ja hiukan lämpimiä vihanneksia.
Syy siihen, miksi kirjoitan tästä Karppisiskojen blogissa, tulee tässä. Jaana Suvisilta totesi, ettei pysty nykyään syömään lainkaan valkoista leipää, pastaa ja muita nopeita hiilihydraatteja.
– Niistä tulee hirveän huono olo.
Siinä se taas oli. Kommentti, joka vilahtaa siellä ja täällä, vaikka varsinaisesta karppaamisesta ei puhuttaisikaan. Millainen olo meille kullekin oikeasti tulee nopeista hiilareista. Oletko seuranut sitä? Ainakin minua pasta-ateria alkaa kamalasti turvottaa. Sokerisista ruuista tulee muuten vaan pöhkö olotila.
Karppaamisella on suotta ääriruokavalion leima – toki tietysti sen toteuttajiakin on monenlaisia. Kuka kiihkoilee, kuka menee maltilla. Koska sokerin ja valkoisen viljan vähentäminen ei missään tapauksessa ainakaan vahinkoa aiheuta, sitä kannattaa kokeilla – vaikka ei kokonaiskarppaajaksi olisikaan ryhtymässä.
PS. Otin kuvan sokeriastiastamme. Siinä nuo palat ovat nököttäneet jo todella kauan, kahviin kun enää hyvin harva tipauttaa sokeria. Oiskohan aika ilahduttaa noilla kuutioilla vaikka kompostia.
Karppisisko Tuulevi
Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä! 