Nälkä, osa1.

Jos nälän tunne rajoittuisi pelkkään vatsan kurnintaan, niin minulla ei olisi mitään ongelmaa sen hallinnassa. Mutta siihen liittyvät vatsakivut, hiipivä päänsärky ja kuvotus tekevät olosta sietämättömän.

”On se kumma, kun terve nuori nainen ei nälkää siedä” sanoi eräs lääkäri ylipainosta kärsivälle naiselle. Tämä tyyppi oli kommentista vaan sisuuntunut, minulla se olisi toiminut päinvastoin.

En siedä, en. Minulle lounaan väliin jättäminen merkitsee koko iltapäivän ja illan jyskyttävää päänsärkyä ja kramppimaista vatsakipua, mikä ei helpotu vaikka ruokaa myöhemmin saisinkin. Verensokerin romahtaminen juuri päivällä jostain syystä vaikuttaa kropassani näin voimakkaasti. Illalla nälänsieto taas on aivan eri luokkaa ja vastaavaa romahdusta ei tule. Niin ja tiedoksi myös tämä: sokeriarvoissa minulla ei ole ollut, raskausaikoinakaan, mitään moitittavaa.

Karppisisko Virpi

Hiilarit ja ainainen nälkä…

Kohtuullinen sokerin syöminen on varmaan ihan ok ihmisen elimistölle. Olemme kuitenkin kohtuullisesta jo kovin kaukana, koska tilastojen mukaan kulutamme vuositasolla 32,6 kg sokeria henkeä kohti vuonna 2009 ( maa- ja metsätalousministeriön tilastopalvelu Tike). Edellisvuodesta kulutus oli kasvanut puolisen kiloa.

Kaikki hiilihydraatit leivästä pullaan sekä perunasta patonkiin muuttuvat elimistössämme sokeriksi. Myös tärkkelys, jota löytyy runsaasti perunasta sekä viljoista,  on hiilihydraatti.  Kun hiilihydraattien liian suuri kokonaismäärä nostaa verensokeria turhan ylös, yrittää keho  tehdä korjausliikkeen ja laskea sitä erittämällä insuliinia. Nopeasti laskeva verensokeri taas vie elimistöön viestiä ”energianpuutteesta”, mikä synnyttää lisää näläntunnetta, vaikka takana olisi juuri runsas pasta-ateria.  Puputuskierre syntyy ja kroppa alkaa varastoida ylimääräistä energiaa rasvaksi.

Rasva, proteiini ja hiilarit eivät ehkä kumminkaan ole painonpudotuksessa se oleellisin asia, vaan nälänhallinta. Olen kuullut ravitsemusterapeuttien väittäneen, että parhaiten nälkä pysyy poissa hitailla hiilareilla. Puppua, sanon minä. Kokemus on osoittanut, että olivat  hiilarit sitten hitaita tai nopeita, mutta jos annoksesta puuttuu riittävä rasva ja proteiini, niin heti kohta on taas ”nälkä”.  Tai ainakin tunne siitä.

Yksilöllistä tämä toki on. Siksi toiselle sopii karppaaminen ja verensokerin pitäminen tasaisena säännöllisillä proteiinipitoisilla aterioilla. Toinen taas kestää verensokerin heittelyä paremmin ja pystyy syömään keijukaisen kevyesti. Minä kuulun ehdottomasti ensimmäiseksi mainittuun ryhmään En voi sietää nälän tunnetta, jos siihen yhdistyy yleinen heikotus,  pahoinvointi ja päänsärky. Se houkuttelee harkitsemattomaan syömiseen. Karppaamisen myötä olen löytänyt kohtuuden, terveen näläntunteen ilman romahtamista ja ennen kaikkea tasaisen verensokerin.

Karppisisko Virpi