Entä mitä grilliruokaa tällä kertaa?

Grilliruokakausi on parhaimmillaan, jes ja nam. Meillä grilli nököttää takakuistilla ja grillikokilla on näkymät Saparoisen kimmeltäville aalloille. Yleensä grillin ääressä on aviomies, joka paistaa ne parhaat pihvit. Juuri  sopivat, sisältä pikkuisen punertavat ja mehevät.

Viikonloppuna kokeilimme tehdä grillipihvit paahtopaistista. Olemme käyttäneet paahtopaistia kerran aikaisemmin tässä tarkoituksessa ja silloin lopputulos oli mainio. Tällä kertaa lihan laatu oli huonompi: olemme syöneet parempiakin pihvejä. Vaikka mies paistia pihveiksi leikatessaan poisti sitkeille näyttävät kohdat, joitain silti jäi. Niitä sellaisia, jotka sitten jäivät pyörivät suussa.

Paahtopaistipihvit ja vuohenjuustosilmä

kilon painoinen naudan paahtopaisti (riittää neljälle)
voita tai öljyä paistamiseen
pippurisekoitusta myllystä
suolaa myllystä

Leikkaa paahtopaisti ohuiksi siivuiksi. Nuiji siivut. Ota huomioon lihansyyt. Tästä määrästä lihaa syntyy pihvejä kahdelle aterialle. Ota puolet lihansiivuista käyttöön ja tee lopuista seuraavana päivänä samanlainen ruoka. Mausta vaikka vähän eri lailla. Grillaa ohuet pihvit tai paista ne nopeasti voi-öljyseoksessa kuumassa pannussa. Mausta suolalla ja pippurisekoituksella. Laita tarjoillessa päälle vuohenjuustosilmä, jos vuohenjuustosta tykkäät. Minä tykkään nyt niin, että sitä tulee käytettyä vähän joka paikassa.

Kasvisnyytit uunissa / grillissä

fenkolia
porkkanaa
sipulia ja punasipulia
maa-artisokkaa
kourallinen tuoreita yrttejä silputtuna, minulla mäkimeiramia
pippurisekoitusta
suolaa
öljyä

Kuori maa-artisokka, sipulit ja porkkanat. Huuhtele ja silppua kasvikset sopiviksi haarukkapaloiksi. Laita kulhoon ja sekoittele joukkoon tuoreet, silputut yrtit, vähän ruokaöljyä, suolaa ja pippurisekoitusta myllystä.Kääräisen jokaiselle ruokailijalle oma nyytti ja kypsennä parissa sadassa asteessa uunissa tai käytä kypsentämiseen grilliä. Meillä oli lauantaina railakas tuuli, joka tekee grillissä kypsentämisen vähän epätasaiseksi puuhaksi. Lykkäsin nyytit suunnilleen puoleksi tunniksi uuniin.

Tarjoile vaikka yrttisen Creme Bonjourin tai vuohenputki – vuohenjuustotahnan kanssa. Laitan siitä ohjeen myöhempään postaukseen.

Fenkolia en ole juuri ruoanlaitossa aiemmin käyttänyt. Siitä ei myöskään taida tulla mikään vakiovieras meidän ruokapöytäämme, sillä aniksen maku ei oikein perhettä eikä kyllä minuakaan miellyttänyt. Siinähän se sivussa menee, tuumasimme, kun maistelimme nyyttejä. Maa-artisokka taas on  pehmeän viehkeä makututtavuus ja tervetullut muissakin muodoissa aterioillemme.Sitä on tullut käytettyä harmittavan vähän aikaisemmin.

Nyyttien lisukkeena oli myös tuoresalaatti: tomaattia, kurkkua, erilaisia vihreitä salaatteja ja ripaus yrttejä pinnalle.

Täytetyt herkkusienet

Olen kirjoittanut tänne aikaisemmin pekoniin käärittyjen, täytettyjen herkkusienien ohjeen. Tällä kertaa tein ne ilman pekonia. Napsin jalat poikki sienistä ja täytin pesän aurajuustolla. Päälle sipaisin ohuelti yrttituorejuustoa. Mies grillasi sienet grillatessaan pihvejä.

Raparperi-mansikkanyytit ja vaahdotettu kerma

Yrttipenkin vieressä oleva rapaperipehko oli reissun aikana kasvanut valtavasti. Mitä siitä tekisi? Rapaperipiirakasta voisi kokeilla vhh-versiota, mutten ryhtynyt siihen puuhaan nyt. Kaivoin  pakastimesta lohkoina pakatettuja mansikoita ja kuorin & paloittelin muutaman raparperin varren. Laitoin yhtä paljon kohmeisia mansikoita ja raparperin palasia foliopalasille ja kääräisin palat nyytiksi. Perheenjäsenten nyyttejä makeutin juoksevalla hunajalla, omaani en millään. Kypsensin nyyttejä uunissa sen verran, että raparperit pehmenivät. Aikaa en tullut katsoneeksi. Uunin lämpötila oli 200 astetta. Kypsensin nyytit niin, että sain ne lämpiminä pöytään.

Nyyttiin kertyy nestettä, jonka voit halutessasi lusikoida pois ennen tarjoilua. Vatkaa kerma tarjoiluvalmiiksi ja laita esille erillisessä kulhossa, josta ruokailijat voivat annostella nyytteihinsä. Kermaa saa olla runsaasti. Minä makeutin kerman stevialla. Kermavaahto pehmentää ihanasti kirpakkaa mansikka-raparperin makua ja neutraloi rapaperissa olevaa oksaalihappoa. Jos perheessä on jäätelöä syöviä ei-karppaajia, heille tämä jälkiruoka maistuu varmasti myös jäätelön kanssa.

Karppisisko Tuulevi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Hei hedelmiä!

Hedelmäthän ovat oikeaa terveysruokaa, eikö?

Voi olla yllätys, että monissa hedelmissä on yhtä paljon sokeria kuin mehuissa ja virvoitusjuomissa. Karppaajan keittiössä pahimmassa pannassa ovat viinirypäleet ja banaanit. Tummissa viinirypäleissä on 16,6 g/100 g ja banaanissa 18,3 g / 100 g imeytyvää hiilihydraattia. Appelsiini jää alle kymmeneen, 8,9 g /100 g ja omena 8 g:n molemmin puolin vähän lajikkeesta riippuen.

En nyt sano, ettei mitään hedelmiä pitäisi syödä. Hyväkarpin ruokavalioon ne mahtuvat kohtuudella käytettynä mainiosti, joskin itse popsin rypäleitä ja banaania hyvin harvoin. Banaanin mausta en oikein edes pidä. Kotimaisia omppuja sen sijaan syön suunnilleen kaksi käsin silloin kuin niitä syksyllä saa – ihania säilöntäaineettomia lähihedelmiä. Tuontiomppuihin en juuri puutu ja muutkin tuontihedelmät jäävät nykyään yleensä vähiin.

Tilalla ovat kotimaiset puutarha- ja metsämarjat. Vadelmassa hiilareita on vain nelisen grammaa sadassa grammassa. Mustikassa ja puolukassa vähän reilu 6g/100g. Heinäkuun herkkuni mansikka kipuaa suunnilleen samoihin hiilarilukemiin omenan kanssa. Torjuntaaineetonta mansikkaa meillä on pakastimessa ja sillä herkuttelen myös tuoreena satokaudella.

Appelsiinia on totuttu pitämään c-vitamiinin superlähteenä. Sen kuten monien muidenkin hedelmien c-vitamiinipitoisuus on kumminkin varsin vaatimaton verrattuna vaikkapa tyrnimarjaan. Sadassa grammassa tyrniä on 165 mg  c-vitamiinia, appelsiinissa tuosta määrästä vain kolmannes. Tähän viittasinkin jo taannoisessa aamiaisjogurttipostauksessa.  Sitrushedelmät ovat myös happoisia, eikä niiden runsas syöminen tee hampaille kovin hyvää.

Karppisisko Tuulevi
joka ajatteli ropsauttaa jälkiruokajogurttiin vähän pakastevadelmia sekaan