Sokeriraivari

Karppisiskoni Virpin neljävuotias tytär oli meillä sunnuntaihoidossa. Päivä sujui rauhallisissa merkeissä: kirjojen lukemista, nukkeleikkejä, rumpumusisointia alakerrassa, iltaruokailut, höpöttelyä. Vaikka lohisopan karppiversio ei oikein meinannutkaan maistua ruokapöydässä, saimme neidin sentään popsimaan sitä muutaman kunnon lusikallisen.

Illalla mieheni palautti tytön kotiin. Pikkulasten nukkumaanmenoajan jälkeen tuli tekstiviesti siskolta ”Neiti sai kunnon iltaraivarin”. Soitin takaisin ja kertasimme päivän – ei mitään mieltä kuohuttavaa ohjelmaa, ei jännittävää elokuvaa eikä riitaa kenenkään kanssa.

Tosin…poikani tuli antaneeksi tytölle puolikkaan jättilakun. En siis pakota koko perhettä karppaamaan satasella – kyllä meillä karkkeja näkyy. Minä vaan en niitä juuri koskaan syö. Nyt osa päätyi siskontytön suuhun. Aijai, harkitsematon teko.

Lakusta tietämätön kotiväki antoi illalla annoksen jäätelöä ja siinä se oli. Sokeri humahti lapsen päähän kuin metrinen halko ja tuloksena oli itkupotkuraivari.  Sokeri ei tee hyvää kenellekään…

Karppisisko Tuulevi