Leipää ja ”leipää”

Mitä leipään tarvitaan? Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa tai juurta kohoamisen takaamiseksi.

Mitä leipään tarvitaan suurten leipomoiden mielestä?

Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa – oikein siis tähän asti –
Mutta listahan jatkuu: mallastettu (lue sokeroitu) vehnähiutale, vehnägluteeni, perunahiutale, kasviöljy, sakeuttamisaine (E 412 ), hapettumisenestoaine (E 304), happamuudensäätöaineet (E 263 ja E 330), aromi ja väri (E160a) sekä kasvirasva (osittain kovetettu)!

Tässä listaus yhdestä nimeltä mainitsemattomasta ”leivästä” joka mainostaa kyllä pussin kyljessä, että ”leivästä” löytyy 8 % kuitua…sehän sen sitten ”terveelliseksi” tekeekin. Pahimmat näistä ”leivistä” ovat erilaiset paahtoleivät.

Vastenmielistä, sanon minä.

Lisäaineita puolustavat tahot kertovat suurimman osan E -koodeista olevan luonnollisia ja varmaan näin monesti onkin. Mutta leipään niitä on turha tunkea. Etenkään rasvoista pahimpia eli kovetettuja kasvirasvoja. Nämä kovetetetut ja osittain kovetetut kasvirasvat pitäisi mielestäni kieltää kokonaan elintarviketeollisuudessa.

Hyväkarppilinjalla 100%:n aito ruisleipä on ihan ok juttu eli tämä niille, jotka tuskailevat karppiruokavalion olevan leivätön ja siksi eivät voi sitä toteuttaa. Mitä vähemmin ainesosia, sen parempi. Onneksi alkaa löytyä näitä leipomoita jotka tällaisiä oikeita leipiä jo tekevät.

Karppisisko Virpi

Ruokaa vai oikeaa ruokaa?

Pari vuotta sitten  Mats-Eric Nilssonilta ilmestyi karu ruokakirja nimeltä Petos lautasella. Kirja valotti elintarvikkeiden lisäaineita, arominvahventeita, E-koodeja ja ruokiin lisättyjä savuaromeita, hiivauutteita, väriaineita sun muuta. Kirja romutti lopullisesti ne vähäisetkin jäljellä olleet kuvitelmat kevytuotteiden autuudesta, tuorepuristetuista mehuista ja kaupassa leivotusta leivästä. Se tuorepuristettu voi olla liki vuoden pakattuna ollutta mehua ja kaupan ihana vastaleivottu onkin yleensä peräisin ulkomailta kauan sitten rahdatuista raakapakasteista. Nämä esimerkit ovat peräisin kirjan kevyimmästä päästä.  Vaikka olen tottunut lukemaan tuoteselosteita, kirjan avaama maailma nosti hiukset pystyyn. Teollinen ruoka on karmivaa tavaraa!

Maanantaina Suomessa ilmestyy samalta kirjailijalta uusi, Suomen oloihin mukautettu teos. Aitoa ruokaa– kirjan on kustantanut Atar. Ajankohta on mainio, sillä tuoreessa muistissa ovat keväällä uutisoidut broilerinnahkapullat, joita meillä edelleenkin muuten myydään lihapullina. Mitä siis syömme – jotain aivan muuta kuin mitä päällepäin näyttää.  Taloussanomien uutisessa on kirjasta löytyviä poimintoja siitä, mitä kaikkea elintarviketeollisuus tarjoaa. Onko tämä sitten sitä äitien tekemää ruokaa? Lisää löydät uutuuskirjasta, jota myy muun muassa Suomalainen kirjakauppa.

Mitä tekemistä tällä on karppauksen kanssa? Karppaaminen on sitä helpompaa ja selkeämpää, mitä aidompaa tavaraa, ”oikeaa raaka-ainetta”  pataan latoo.  Meillä syödään lähinnä marinoimatonta lihaa, kanaa ja kalaa. Riista on hyvää, mutta valitettavan harvinaista herkkua. Järvikala maistuu mainiolle, samoin sienet.  Munat ovat yleensä luomua ja maitoa haemme usein naapuritilalta suoraan. Jogurtiksi valitsen mieluiten maustamataonta turkkilaista. Mitä lyhyempi ainesosalista ruokapakkauksen kupeessa on, sen parempi.  Sitä vähemmän siinä on lisäaineita ja sitä vähemmän kyseistä ruokaa on prosessoitu. Kevytkermat ja kermamaiset valmisteet korvaamme tavallisella kuohukermalla. Lähituottajien tarjonta on kunniassa. Leipä, jota eniten syömme, on Otavassa olevan Haapasen kotileipomon 100%, hiivaton ruisleipä.

Mitä simppelimpää ja vähemmän prosessoitua ruokaa syön, sen selkeämmin kehoni säätely tuntuu toimivan. Vaikka käytän kermaa ja voita, niiden määrä on loppujen lopuksi pieni, koska nälkä lähtee vähemmällä. Kevyttuotteissa, vaikkapa jogurteissa, on usein muunnettua tärkkelystä, jonka ravintoarvo on alhainen ja energiapitoisuus korkea. Nälkäisenä kevytkamaa uppoaa enemmän kuin aitoa tavaraa. Jos pistelen suuhuni kevytjogurtin, ei nälkä häviä. Tekee mieli toista.  Kevytjogurtissa on joko sokeritasapainoa horjuttavaa sokeria tai nälänhallintaa sekoittavaa makeutusainetta. Jos taas popsin saman määrän luonnollista, täysrasvaista jogurttia, vähempikin riittää. Saan rasvaisesta lopulta vähemmän energiaa kuin kevyttuotteesta.  Minulle maistuu täysrasvainen turkkilainen kotimaisten marjojen kanssa. Makeudeksi saatan ripauttaa hiukkasen steviaa.

VERTAILE JOGURTTEJA!

Vitalinea vadelma (valmistaja Danonen Finland) ainekset:

rasvaton jogurtti (rasvaton maito, rasvaton maitotiiviste, rasvaton maitojauhe, hapatteet), vadelma (10%), kuitu (oligofruktoosi), stabilointiaineet (muunnettu maissitärkkelys, pektiini, guarkumi), kivennäisaineet (magnesiumsitraatti, kalsiumsitraatti), aromi, värit (rypälemehutiiviste, kokkiniili), happamuudensäätöaineet (maitohappo, sitruunahappo), makeutusaineet (aspartaami, asesulfaami K), D-vitamiini. Makeutettu aspartaamilla (sisältää fenyylialaniinin lähteen) ja asesulfaami K:lla. Vitaminoitu: ei suositella alle kolmivuotiaille.

Turkkilainen jogurtti, valmistaja Lindahls mejeriprodukter Ab, ainekset:

korkeapastöroitu maito, kerma, jogurttihapate

MITÄS TUUMAAT?

Karppisisko Tuulevi