Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi