Leipää ja ”leipää”

Mitä leipään tarvitaan? Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa tai juurta kohoamisen takaamiseksi.

Mitä leipään tarvitaan suurten leipomoiden mielestä?

Nestettä, jauhoja, suolaa ja hiivaa – oikein siis tähän asti –
Mutta listahan jatkuu: mallastettu (lue sokeroitu) vehnähiutale, vehnägluteeni, perunahiutale, kasviöljy, sakeuttamisaine (E 412 ), hapettumisenestoaine (E 304), happamuudensäätöaineet (E 263 ja E 330), aromi ja väri (E160a) sekä kasvirasva (osittain kovetettu)!

Tässä listaus yhdestä nimeltä mainitsemattomasta ”leivästä” joka mainostaa kyllä pussin kyljessä, että ”leivästä” löytyy 8 % kuitua…sehän sen sitten ”terveelliseksi” tekeekin. Pahimmat näistä ”leivistä” ovat erilaiset paahtoleivät.

Vastenmielistä, sanon minä.

Lisäaineita puolustavat tahot kertovat suurimman osan E -koodeista olevan luonnollisia ja varmaan näin monesti onkin. Mutta leipään niitä on turha tunkea. Etenkään rasvoista pahimpia eli kovetettuja kasvirasvoja. Nämä kovetetetut ja osittain kovetetut kasvirasvat pitäisi mielestäni kieltää kokonaan elintarviketeollisuudessa.

Hyväkarppilinjalla 100%:n aito ruisleipä on ihan ok juttu eli tämä niille, jotka tuskailevat karppiruokavalion olevan leivätön ja siksi eivät voi sitä toteuttaa. Mitä vähemmin ainesosia, sen parempi. Onneksi alkaa löytyä näitä leipomoita jotka tällaisiä oikeita leipiä jo tekevät.

Karppisisko Virpi

Selviytymisopas vaativalle ruokakuluttajalle

Kääntelen kädessäni HK:n leikkelepakettia ja huomaan, että myös siitä on poistettu natriumglutamaatti. Snellmanhan se taisi ensimmäisenä mainostaa leikkeleitä, joiden valmistuksessa kyseistä lisäainetta ei käytetä. Ilmiö leviää ja se on hyvä! Pieni askel kohti aidompaa ruokaa.

Meille myydään ruokana vaikka sun minkälaista tavaraa, josta osassa varsinaista alkuperäistä raaka-ainetta on vain nimeksi. Tänä syksynä ilmestyi aiheesta suomeksi Mats-Eric Nilssonin kirja Aitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas (Atar 2010), joka on jatkoa menestysteokselle Petos lautasella (WSOY 2007). Tuon kirjan jälkeen Ruotsin elintarviketeollisuus on kuulemma poistanut tuotteistaan useita lisäaineita. Ruotsalaiset kuluttajat ovat aktivoituneet ja tutkivat tarkemmin, mitä ostavat. Nilssonin ensimmäistä teosta on myyty Ruotsissa yli 400 000 kappaletta. Kirjailija on myös kysytty luennoitsija.

Vaadi aitoja makuja

Aitoa ruokaa – kirjan esipuheessa kokko Markus Maulavirta usuttaa luopumaan teollisesti väärennetystä ruoasta ja vaatimaan aitoja makuja. Hyvä ehdotus myös karppaajalle. Mitä selkeämpää ruoka on, sen helpompaa on myös karppaus. Kehon tasapaino löytyy nopeammin ja säilyy paremmin. Omilla valinnoilla ja vaatimalla aitoa ruokaa me edistämme tarjonnan muuttumista siihen suuntaan. Viranomaisilla paukkuja vaikuttamiseen on todella vähän. Kananliha- ja –nahkapihvejä löytyi kuukausi sitten edelleen kaupasta jauhelihapihveinä, vaikka asiasta uutisoitiin ja sekä Kuluttajaliitto että Evira puuttuivat asiaan jo keväällä.

Luulenpa, että kun luet Nilssonin kirjat, paluuta entiseen Ruususen uni- ruoka-ajatteluun ei ole. Ainakaan ei ollut minulla. Tietoisuus pitkien lisäaineluetteloiden merkityksestä on kuin stop- merkki mielessä.

Selviytymisopas

Aitoa ruokaa –kirja kuvaa 150 elintarviketta, kertoo niiden luomuvaihtoehdoista ja antaa niihin liittyviä vinkkejä. Lisäksi kirjasta löytyy kuvaukset tavallisimmista lisäaineista ja perusinfo elintarvikkeissa käytettävistä merkeistä. Hauska osuus on ruokamainosten koodiston lukuopas. Mitä mielikuvia meissä halutaan herättää, kun myydään maalaismunia tai mummon muusia. Todellisuus on toista kuin mielikuvat.

Nilsson itse nimittää opustaan selviytymisoppaaksi vaativalle kuluttajalle. Aika hyvä määritelmä, sillä juuri sellaisena se toimii. Älä usko kaikkea, mitä sinulle syötetään (suuhun, päähän, mieleen, ajatteluun), vaan ota selvää. Aitoa ruokaa sopii hyvin karppaajan kirjahyllyyn karppikirjojen jatkoksi. Kirja on  käännösvaiheessa sovellettu Suomen oloihin.