Vaaleaa mysteerikalaa, katkarapuja ja kasviksia pyhäpäivällisellä Bergenissä

Vielä muutaman postauksen verran tunnelmia Bergenistä, pohjoisesta Hollannista. Tässä ja parissa muussakin tulee ruokajuttuja, joiden reseptit ovat jotain sinne päin. Täällä reissun päällä mies nimittäin on se, joka enimmäkseen kokkaa. Minä seuraan vierestä sitä, mikä maustepurkki kulloinkin heiluu. Henrik ei mittaile mitään, jos ei ole ihan tasan pakko.

On nautinnollista syödä toisen laittamaa ruokaa. Kokkaamisessa kun piilee lapsuusystäväni äidin Kaarinan jo parikymmentä vuotta sitten sanoma arkitotuus. Kun laittaa itse ruokaa, tulee helposti maustaneeksi kaikki ruuat vähän samantapaiseksi. Näin nelivitosena olen huomannut ihan saman. Jos en määrätietoisesti ota reseptiä ja noudata sen maustamisohjeita, työn alla olevan aterian maut alkavat kummasti muistuttaa aika monen aikaisemman aterian makusinfoniaa.

Mutta nyt takaisin Bergeniin. Sunnuntaina tunnin mittainen polkupyörälenkki pitkin rehevien puiden reunustamia puistoteitä ja persoonallisella tavalla ylellisiä huvilakatuja pitkin herätteli mukavasti nälkää. Joimme vielä cappucinot rauniokirkon viereisessä, Sarin suositteleman Fabel´s – ravintolan ulkoterassilla. Krouvisti tehdyt, pitkät pöydät, raidalliset pellavatyynyt sään kuluttamilla penkeillä ja tuoleilla, infrapunalämmittimet markiisien alla. Kiva alkusoitto kauppareissulle ja ruoanlaitolle.

Mysteerikalaa ja valmiiksi pilkottuja vihanneksia

Ostimme vaaleaa kalaa. Meillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä kalaa syömme, kun kyltissä lukee tilapiafillet. Filettä joo, mutta mitä. Kokeillaan, päätimme. Ulkonäöltään kalafile muistutti jonkilaista lahnan, siian ja kuhan risteytystä. Ostimme myös pienen rasian katkarapuja ja valmiin ratatouille-tyyppisen pilkotun vihannessekoituksen. Vierestä poimin kyytiin valmiin salaattisekoituksen, jossa oli kuuden sorttisia salaatinlehtiä. Mukana olivat tietysti maukkaat suosikkini rucola ja viinisuolaheinä. Täällä parhaat kasvisvalikoimat ainakin tuollaisessa Albert Heijn-marketissa ovat juuri noissa tuorepusseissa, joissa vastoin minun ennakkoluulojani vaikkapa nuo mainitut salaatinlehdet ovat raikkaita ja maukkaita. Alkuperäiset raaka-aineet ja niiden valikoima ovat parhaita markkinoilla, jotka täällä on kerran viikossa perjantaisin.

Vähänkös oli hyvää kalaa

Tilapia-ateria oli mainio, oli kala mitä tahansa. Näin se syntyi. Ensin Henrik maustoi fileet kevyesti valkopippurilla, suolalla ja garam masalalla. Sitten hän kumosi kasvissekoituksen (paprika, kesäkurpitsa, porkkana, punasipuli) kuumaan valurautapataan, jossa oli hiukkasen verran voita pohjalla. Mausteeksi hiukan suolaa. Pataa hän sekoitteli silloin tällöin muun ruoanlaiton lomassa. Viereiselle valurautapannulle hän sulatti nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, kalafileet paistettiin siinä nopeasti molemmin puolin. Käännön jälkeen nakkasimme katkaravut kuumenemaan kalojen päälle.

Sillä aikaa minä pesin salaatit, kuivasin ne ja kokosin komean keon  ja laitoin kummallekin lautaselle. Päälle muutama luomukirsikkatomaatin puolikas, tilkka oliiviöljyä ja pikkuisen balsamicoa.

Tässä vaiheessa olimme jo melkein syömässä. Laitoimme kalafileet ja lämmenneet katkaravut lautaselle ja niiden viereen juuri sopivasti kypsyneet kasvikset. Päälle vielä pari lusikallista ruohosipulilla maustettua majoneesikastiketta.

Käsittämättömän hyvää.  Taidan selvittää googlaamalla, mitä oli se kala, jota tänään popsimme. Aterian kuvat saatte sitten loppuviikosta, kun pääsen siirtämään ne tämän postauksen jatkoksi.

Karppisisko Tuulevi

Jogurttihyllyllä Hollannissa

Total on ensimmäistä kreikkalaista jogurttia, jota olen maistanut joskus liki viisitoista vuotta sitten. http://www.totalgreekyoghurt.com

Seison Bergenissä, Pohjois-Hollannissa Albert Hejn-supermarketin maitohyllyn ääressä. Mikä määrä maustamattomia jogurtteja. On tavallisia, vähärasvaisia, turkkilaisia, bulgarialaisia, kreikkalaisia. Tavanomaista ja luomua. Puolen kilon purkkeja, litran tölkkejä, pieniä pikareita.

Hyllystä löytyy myös sitä ihan ensimmäisenä maistamaani kreikkalaista jogurttia, Totalia. Sitä söin ensimmäisen kerran pienessä Milinan kylässä, Kreikassa joskus vuonna 1997 tai 98. Silloin lorautin päälle tuoretta, juoksevaa kullankeltaista hunajaa. En vielä karpannut, joten käytin hunajaa runsaalla kädellä. Oi, että miten hyvä tuo annos oli. Ihastuin paksuun jogurttin ja hunajan yhdistelmään ja kaipasin kotimaassa tuota herkkua kovasti. Silloin ei meiltä vielä saanut paksua kreikkalaista jogurttia.

Mutta nyt seison hollantilaisen ruokakaupan käytävällä ja jahkailen. Mies nojaa ostoskärryyn vieressä. Aijai, minkä näistä nyt valitsisi. Mistä aloittaisi.Valitsen lopulta ketjun oman merkin. Siniraidallisen, 500 gramman purkin kupessa lukee griekse yoghurt. Kakkosena poimin kyytiin samankokoisen purkin, jossa lukee turkse stijl yoghurt. Pakastealtaasta kyytiin lähtee vadelma – pensasmustikkaseos.

Hyvää on, maisteluraportti!

Molemmat jogurtit ovat maistuneet mainioilta. Turkkilainen on kreikkalaista hiukan happamampaa, mutta ihan maistuvaa. Kaksi ensimmäistä viidensadan gramman tölkkiä hupenivat ennenkuin huomasimmekaan. Marjat, jotka muuten myös olivat kaupan omaa merkkiä, pieneen ja sööttiin pahvilaatikkoon pakattuja, maistuivat.

Tässä vielä Albert Heijn-ketjun turksje stijl -jogurtin ravintosisältö / 100 g
hiilihydraatteja 4,0 g
josta sokeria 4,0 g
proteiinia 5,0 g
rasvaa 10 g
energiaa 125 kcal

Raaka-aineet: täysmaito, kerma, maitojauhe, hapate.

Ravintosisällöltään turkkilainen on aika samanlaatuista tavaraa siis kuinLindahlsin valmistama partasuinen turkkilainen. Raaka-ainelistaa en katsonut kaupassa enkä siis huomannut, että valmistuksessa on käytetty maitojauhetta. Kreikkalaisen jogurtin purkki ehti päätyä jo roskiin ennenkuin älysin kaivata sen ravintosisältöttietoja. Seuraavaksi ostan sellaista, jonka raaka-ainelista on lyhyin mahdollinen eli josta puuttuu tuo maitojauhe. Osuisikohan kohdalle peräti luomua.

Karppisisko Tuulevi

PS. Koska en voi kuvansiirto-ongelmien vuoksi kuvittaa reissun aikaisia postauksia itse ottamillani kuvilla, päätin lisätä  ps-meiningillä jogurttiannosten sun muiden ruokien kuvia reissun jälkeen. Loppuviikosta pääsette virtuaalimaistelemaan marjaisia jogurttiannoksia, salaattipedillä loikoilevia päivällispihvejä ja kullankeltaisia juustosuikaleita.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.