Näkkärin narskuttelua

Siemennäkkäri on karppileipojan näppärä ja nopea klassikko. Olen vaan ollut sen tekemisessä laiska. Viikonloppuna  lämpimäistä maistellessa ihmettelin, jotta miksi. Kätevästi valmistuva näkkäri  oli koko huushollin mieleen. Jatkoon!

noin 4 dl sekoitus erilaisia siemeniä: auringonkukka, seesam, hamppu, kurpitsa, pellava
3 kananmunaa
4 rkl mantelijauhoja
hippunen suolaa

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen tai vähän alle. Vatkaa kananamunaa kevyesti ja sekoita siihen muut ainekset. Niistä syntyy pehmeä taikina. Meillä oli tällä kertaa vain auringonkukan- ja pellavansiemeniä, joten tein taikinan niistä. Eri siemenet antavat hiukan erilaista makua ja rakennetta. Kannattaa siis kokeilla. Muutaman ruokalusikallisen siemenistä voi korvata myös vehnäleseillä.

Levitä taikina pellille ohueksi kerrokseksi. Paista parikymmentä minuuttia. Paistoaika riippuu siitä, miten kovaa näkkäristä haluat. Puolikaan tuntia ei ole liikaa, jos teet kuivempaa näkkäriä. Omaani paistoin vain tuon parikymmentä minuuttia, jolloin valmis leipä jäi pehmeähköksi. Jäähtyessään se kovettuu, joten kannattaa palastella levy ennen jäähtymistä. Mitä ohuemmaksi levyksi taikinan vaivaudut levittämään, sen maukkaampi on lopputulos.

Sitten vaan syömään. Tämän päälle käyvät kaikki leivän täytteet – anna palaa aamiaispöydässä!

Karppisisko Tuulevi

Pikkupannaripäivä!

Minulla on ennestään yksi erinomainen vähähiilarinen lettuohje. Sitä suosin edelleen, jos haluan perinteisen oloisia, pitsireunaisia lettuja. Resepti löytyy blogista ja se muuten tosiaan toimii ja maistuu hyvin myös tavan syöjille. Klikkaa tänne!

Tämän alla olevan amerikkalaisten pannareiden ohjeen bongasin Karkkipäivä-blogista. En sitä sen kummemmin muutellut, ennemminkin testasin valmiin reseptin ja sen toimivaksi totesin. Kun haluat sellaisia paksumpia lettusia, käytä näitä vinkkejä.

3 kananmunaa
pari ruokalusikallista voisulaa
3 rkl mantelijauhoa
1 tl psylliumia
1 tl leivinjauhetta
0,5 dl raakamaitoa tai kermaa
ripaus suolaa
aitoa vaniljaa

Sekoita voisula vatkattuihin muniin. Sekoita mantelijauho, psyllium ja leivinjauhe keskenään ja sekoita kananmuna-voi -seokseen. Lisää kerma / raakamaito ja ripaus suolaa. Jätä hetkeksi turpoamaan. Paista voissa lettupannulla – siinä syntyy kätevästi pieniä pyöreitä amerikkalaisen pannarin näköisiä pannareita. Lusikoi taikinaa maltillinen määrä. Se nimittäijn kohoaa paistovaiheessa jonkin verran.

Annoksesta tuli meillä 12 pientä pannaria. Tarjoilimme ne iltateen kanssa. Päälle lusikoin kohmeisia mustikoita ja hiukan kreikkalaista jogurttia. Lopuksi lorautin hiukan mauksi Yesdelistä ostamaani sokeritonta siirappia: Joseph´s original sugar free maple syrup. Olisin linkittänyt suoraann Yesdelin tuotteeseen, mutta verkkokaupan valikoimista en juuri nyt tuotetta löytänyt.

Karppisisko Tuulevi

Uunimunakasta sämpylän päälle

Ne aamut! Vuosikausien aamumunakkaiden vaihteluksi on kiva leipoa jotain. Kiitos Karkkipäivä-blogille mainiosta ohjeesta. Karkkipäivän aamiaissämpylät syntyvät minuutissa mikrossa. Koska minulla sellaista ei ole, paistan sämpyläni uunissa. Muutama minuutti enemmän kuluu, mutta eipä haittaa. Joutuisaa on kumminkin! Sämpylöiden päälle tein juustoisen uunimunakkaan.

MINUUTTISÄMPYLÄT

2-4 rkl voita
1,2 dl mieleisiä vhh-jauhoja (esim. mantelijauhoa, soijajauhoa, siemenjauhoa: minä sekoitin kokonaisia pellavansiemeniä ja mantelijauhoa)
1/2 tl leivinjauhetta
2 kananmunaa

Sulata voi ja sekoita muut aineet joukkoon. Kaada seos sopivan kokoisiin pieniin, voideltuihin astioihin. Minä käytin Teema-kahvikuppeja. Paista uunissa keskitasolla (200 astetta) kunnes pinta saa kauniin ja ruskean värin. Anna jäähtyä hetken verran ja kumoa lautaselle. Sitten vain täytteitä väliin ja syömään. Rakenne on leipämäinen ja maku hyvä. Taikinaan voit sekoittaa myös yrttejä ja vaikka nokkosta. Annoksesta tein kolme kohtuullisen kokoista kuppisämpylää.

JUUSTOINEN UUNIMUNAKAS

1 rkl voisulaa
3 kanamunaa
murennettua juustoa muutama siivu
3 rkl kermaa tai maitoa
hiukan suolaa ja valkopippuria

Voitele uunivuoka rasvalla. Sekoita kanamunat, neste, juustonokareet ja mausteet keskenään. Kaada muna-kermaseos uunivuokaan (Ø 20 cm tai pienempi – pienessä vuoassa munakkaasta tulee paksu).
Paista munakasta uunin keskiosassa 200 asteessa parikymmentä minuuttia.

Mukavaa aamua!

Karppisisko Tuulevi

EDIT. Lisätty munakkaan ohjeeseen uupumaan jääneet juustot.

Lautasen kokoinen porkkana-aurinko

Mikä loistava aika tehdä porkkanasosekeittoa. Kaupat myyvät joululta jääneitä soseita hyvällä alennuksella. Ostin kilon pusseja puoleen hintaan ja pakastin osan. Tämän tein tänään.

1 kg valmista porkkanasosetta
2 dl kermaa
vettä niin, että keitosta tulee sopivan paksua
mieleisen makuista tuorejuustoa, minä käytin sekalaiset jämät (n. 150g)
suolaa ja yrttimausteita maun mukaan

lisäkkeeksi:
paahdettuja auringonkukan tai kurpitsansiemeniä
pilkottua kinkkua

Kumoa valmis porkkanasose kattilaan. Laita sekaan kerma ja tuorejuustot. Minulla sattui olemaan vain noin 150 g jämiä jääkaapissa, mutta reilumminkin tuohon voisi laittaa. Myös Koskenlaskija-juusto sopii soppaan mainiosti.

Sekoittele kunnes tuorejuusto sulaa ja keitto kuumenee. Kuumeneva sose on kuin laavaa: kattilasta roiskii kuumia pisaroita. Ole varovainen. Suosittelen kannen käyttöä kattilassa. Jos keitto tuntuu paksulta, lisää joukkoon vettä. Mausta keitto kuumana. Minä käytin suolaa ja omaa yrttimausteseosta, jossa on mm. lipstikkaa. Rakuunakin sopii porkkanan kanssa – se vaan sattui olemaan lopussa omasta maustekaapista.

Jos kaipaat keittoon pursekeltavaa rakennetta, silppua ja kuullosta sipulia ja/tai muita kasviksia joukkoon.

Lisukkeeksi käyvät pannulla paahdetut siemenet, kinkkusilppu, juustoraaste tai vaikka raejuusto. Soppa pitää niitten kanssa paremmin nälkää!

Karppisisko Tuulevi

Reipas sisko leipoi aamulla

Erilaiset siemenleivät ja -rieskat ovat vhh-ruokavalion klassikoita. Luen jatkuvasti karppaajien ja vähähiilarisesti elävien kanssakulkijoiden keskusteluja siitä, kuka muka kaipaa leipää. No minä kaipaan. Liki viiden vuoden vhh-elämän jälkeen voin sanoa, että ajoittain maistuu jokin leivän sorttinen ihan vaihtelun vuoksi. Toisinaan aamiaisella on kivaa täyttää sämpylän kaltainen elintarvike kauppahallin kinkulla ja tuoreilla vihanneksilla. Keittoruoan lisukkeena leivän tapainen viimeistelee aterian. Ei sen vuoksi, että se olisi perinteistä leipää (josta vatsani alkaa helposti kuplia ja joka turvottaa), vaan ruoan rakenteen ja vaihtelun vuoksi. Siinä missä soppaa tarvitsee vain nieleskellä, leipä vaatii vähän pureskelua. Se on se kombinaatio!

LEIVOIN SIEMENLEIPÄÄ. VAI RIESKAAKO LIE?

3-4 munaa
250 g rahkaa
2 tl leivinjauhetta
3 dl siemeniä / jauheita / jauhoja
– esim. 2 rkl ruisjauhoja, 2 dl auringonkukansiemeniä, 0.5 dl pellavarouhetta, 1-2 rkl lesettä
– TAI 1 dl jauhettua pähkinää, 1-2 dl seesaminsiementä ja 1-2 dl auringonkukansiementä
– TAI 1 dl auringonkukansiemeniä, 1 dl mantelijauhoja, 1 dl vehnänleseitä
tarvittaessa hiukan suolaa

Sekoita munat ja rahka tasaiseksi. Yhdistä toisessa astiassa jauheet, jauhot, siemenet, leivinjauhe ja suola. Sekoita kuivat aineet muna-rahkaseokseen. Lusikoi taikina leivinpaperille tasaiseksi levyksi tai pikkurieskoiksi.

Eilisaamuna käytin ohjeeseen vain kaksi kananmunaa ja osaltaan sen vuoksi rieskat taisivat jäädä normaalia ohuemmiksi. Hyvin maistuivat joka tapauksessa.

Paista kypsäksi 15-40 min 200-asteisessa uunissa. Jos taikinassa on vehnä- tai ruisjauhoa, rieskat kypsyvät nopeammin. Kannattaa vahdata uunissa olevaa peltiä vartin paistumisen jälkeen, etteivät rieskat pääse palamaan.

Ohje löytyy Karpin keittokirjasta.

Karppisisko Tuulevi

Kirjalinkki sisältää affiliate-markkinointia

Keittelin sitten voimasoppaa

Rakastuin lehtikaaliin tänä vuonna. Mukavasti makua ja reilusti rautaa. C-vitamiiniakin kuulemma tuplasti verrattuna appelsiiniin. Kasvissyöjäsiskomme (ei siis karppisisko Virpi, vaan kolmas meistä) on viljellyt palstallaan lehtikaalia vuosikaudet, mutta minä sytyin sille vasta nyt, kun se löysi tiensä kauppojen valikoimiin. Tänä syksynä olen ostanut lehtikaalia ruokapiiri Lispitikan kautta. Sieltä tilaamme muutenkin kerran kuussa luomu- ja lähiraaka-aineita. Normikaupoistakin kotimaista lehtikaalia on löytynyt mukavasti. Viime viikon ruokapiirijaosta poimin mukaan kolme lehtikaalipussia, jotka muistin lounasta tuumaillessa. Muutkin ainekset löytyivät jääkaapista. Kauppaan ei täältä kylätien takaa lähdetä yksittäisiä asioita täydentämään. Syntyi lehtikaalikeitto.

Lehtikaalikeitto

2 isoa sipulia pieneksi pilkottuna
300 g (1 pieni) lanttua kuorittuna ja pieneksi pilkottuna
300 g ( 2 kpl) palsternakkaa
200 g lehtikaalia
200 g mausteista makkaraa
1,5 – 2 l vettä
2 rkl kasvisliemijauhetta (luomu)
nokare voita sipuleiden freesaukseen
suolaa
vähän mustapippuria myllystä

Pilko sipuli pieneksi ja freesaa pannulla.
Kuori ja pilko lantut ja palsternakat pieniksi kuutioiksi. Poista lehtikaalista ruodot ja silppua lehdet pieneksi repimällä tai saksilla. Pilko makkarat valmiiksi. Minä käytin kahta: mietoa perusmakkaraa ja mausteista, vahvaa versiota. Tuju makkara antaa kivan makupotkun soppaan.

Laita vesi kiehumaan. Lisää kasvisliemijauhe joukkoon, kun kiehuminen alkaa. Lisää veteen ensin lanttukuutiot ja laita hetken päästä perään palsternakkapalaset. Mausta lientä kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Keittele 15 – 20 minuuttia ja lisää lehtikaalisuikaleet joukkoot. Nakkaa samalla myös makkarakuutiot ja freesatut sipulit soppaan. Kypsennä, kunnes lehtikaali on mielestäsi sopivan pehmeää.

Aviomies tuumasi keittokattilan kannen alle kurkistaessaan
– Pelottavan terveellisen näköistä!
Syötyään hän tuumasi, että kyllä kannatti maistaa. Tämähän on hyvää!

– Karppisisko Tuulevi

Karppikeittiön aamiaisvinkki: mainiot munamuffinit!

Tästä ohjeesta saan kiittää Facebookin kiertoviestejä. Uutisvirtaani osui nimittäin Neelo´s Kitchenin jakama ohje ja kuva valmiista munamuffineista. En ollut koskaan moista älynnyt kokeilla,  vaikka kaapissa lojuu mufffinivuoka vallan käyttämättömänä.  Jaoin kuvan siskojen sivulla ja siitähän innostuivat muutkin. Näin minä ne tein.

Neljä kananmunaa
Neljä ruokalusikallista kermaista maitoa
Hiukan suolaa ja pippuria
Basilikaa silputtuna
Sileälehtistä ja tavallista persiljaa silputtuna
Pari pientä tomaattia hakkeluksena
Ison paprikan puolikas hakkeluksena
Aurajuustoa muruina
Majoneesia
Voita / öljyä muffinivuoan voiteluun

Tee munakastaikina. Riko munat ja vatkaa ne kulhossa. Lisää neste. Mausta seos. Neljästä munasta tuli 12:en muffinin vuokaan naftihko määrä munakasmassaa. Luultavasti kuusikin munaa uppoaisi hyvin.

Freesaa vihannekset pannulla, jolloin tomaatista haihtuu liika kosteus ja paprika saa rapsakkuutta. Kiitos freesausvinkistä Veeralle! Muitakin vihanneksia voit käyttää – tämä on mainio tapa tuhota mitä vain vihannesten jämiä. Jaa ainekset (tomaatti, paprika, yrttisilput, juuston murut) voidellun muffinivuoan koloihin. Vaikka muffinit saattaisivat irrota ihan hyvin ilman voiteluakin, minä halusin varmistaa asian.

Tein useammanlaisia muffineita: en siis mättänyt joka koloon samoja aineksia vaan värkkäsin muun muassa paprika-yrtti -, tomaatti-yrtti – ja aura-tomaatti -versioita. Johonkin töräytin hiukan majoneesia. Myös tuorejuustonokareet ja erilaiset juustot sopivat täytteeksi. Samoin kaikenlainen kypsennetty liha, kana, makkarakuutiot.

Jaa munakasmassa täytteiden päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Seuraile muffinien väriä ja ota vuoka ulos uunista, kun väri on kauniin rusehtavan kellertävä. Anna jäähtyä hetki ja koita kestää, että komeasti kohonneet muffinit hiukan laskeutuvat jäähtymisen aikana. Nostele muffinit varovasti tarjolle. Minusta nämä ovat parhaimmillaan heti syötynä, tuoreina ja lämpiminä. Säilyvät toki jääkaapissakin jonkin aikaa, jos ylimääräisiä jää. Meitä oli kolme aikuista syömässä eikä tehnyt tiukkaakaan nautiskella neljää kipaletta per pää.

Hauskaa aamiaista!
Karppisisko Tuulevi

 

Sattumoisin salviaa

Salvia on minun yrttipenkkini suosikkikasvi. Yksi niistä. Siksi sitä kasvaa siellä joka vuosi. Nyt satokausi alkaa olla lopuillaan ja mietin, mitä tekisin vielä eloisana rehottavalle salvialle. Kuivata sen toki voi, mutta eihän mikään vedä vertoja tuoreelle yrtille.

Kokkailu eteni taas seuraavasti:
1) tarkista mitä raaka-aineita löytyy
2) kehitä niistä jotakin.
Salvian lisäksi löytyi parsakaalaalia, lehtikaalia, naudanjauhelihaa, chiliä ja parmesania.
Valmistin salvia – voikastiketta ja tarjosin sen parsakaalin kanssa. Pöydässä oli lisäksi simppeli lehtikaali – jauhelihapannu, jonka ohjeen postaan toisella kerralla.

SALVIA-VOIKASTIKE

75 g voita
kourallinen tuoretta salvia silputtuna
muutama (maun mukainen määrä) valkosipulinkynsi murskattuna
tilkkanen sitruunamehua
mustapippuria myllystä
hiukan suolaa
ropsaus mantelirouhetta

Sulata voi kattilan pohjassa tai pannulla. Lisää joukkoon murskattu valkosipuli, pyöräyttele. Lisää silputut salvian lehdet. Pienet lehdet voit laittaa joukkoon kokonaisina. Terästä kastikkeen makua tilkalla sitruunamehulla. Mausta pippurilla ja suolalla. Minä lisäsin vielä rakenteen vuoksi hiukan mantelirouhetta joukkoon.

Salvia-voikastike tarjoillaan usein pastaruokien seurana, ykkössuosikkina tuntuvat olevan gnocchit. Myös perunagnocchien seuraksi tämä soosi usein kuuluu. Koska minä en pastaa taikka potaattia syö, valelin kastikeella kevyesti keitetyt luomuparsakaalit. Meille combo kelpasi hyvin, mutta varoitan – joku teistä saattaa vierastaa kahta vahvaa makua kimpassa. Salviaa ja parsakaalia. Salvia pääseekin varmasti paremmin oikeuksiinsa jonkun miedomman raaka-aineen kruununa.

Karppisisko Tuulevi

Pestoa! Lehtikaalista?

Löysin lehtikaalin kunnolla viime syksynä. Ohjeita en ole pahemmin postaillut, mutta käyttänyt olen kyllä kyseistä raaka-ainetta. Laitan sitä vihersmoothien sekaan, vihreäksi raaka-aineeksi ruokaan jos toiseenkin tai vaikka näin: peston raaka-aineena.  Tänä syksynä olen ostanut lehtikaalini Ruokapiiri Lisptikan kautta. Haukivuorella olevan Kalliolan luomutilan lehtikaali on osoittautunut suorastaan erinomaiseksi tavaraksi. Ja huomatkaa – tämä ei ole maksettu mainos. Ostan lehtikaalini omalla rahalla. Ruokapiirin lisäksi sitä saa ainakin mikkeliläisestä lähiruokakauppa Tuorepuodista.

Anna palaa, testaa ja maista ravinteikasta lehtikaalia. Valmista vaikka pestoa.LEHTIKAALIPESTO

150 g lehtikaalia
iso kourallinen tuoretta basilikaa
pari valkosipulin kynttä
puolisen desiä auringonkukan siemeniä (tai originaalisti pinjan siemeniä)
pari desiä oliiviöljyä, kylmäpuristettua
hiukan sitruunamehua
hiukan merisuolaa
hiukan valkopippuria myllystä
muutama ruokalusikallinen parmesaaniraastetta

Riivi lehtikaalin lehdistä ruodit irti. Kiehauta lehtiä muutaman minuutin verran. Valuta.
Laita lehdet blenderin kannuun. Lisää joukkoon tuore basilika, valkosipulinkynnet, siemenet, öljy ja mausteet.
Pyöräytä tasaiseksi tahnaksi.Minä valmistin pestoni Vitamixillä, joka pyöräyttää kerralla helposti kaiken valmiiksi tahnaksi. Jos käytät tehottomampaa sauvasekoitinta, lisäile ainekset erissä vähän kerrallaan.

Pesto sopii toki siihen perinteiseen tarkoitukseen eli pastan seuraksi. Vähähiilarisena eläjänä minä käytän sitä itse kana-, kala- ja liharuokien seurana. Se sopii dippikastikkeeksi tai kastikemaiseksi lisukkeeksi monenlaisille aterioille.
Valmis pesto säilyy tiiviissä astiassa jääkaapissa muutaman päivän ajan.

Lisäys 1.10. Postauksesta jäi uupumaan linkki alkuperäiseen reseptiin, joka löytyy Tuoreverkon sivuilta. Siellä on muitakin lehtikaaliohjeita!

Karppisisko Tuulevi

PS. Muista Vitamix-etusi

Kookospalloja kahvin kanssa!

Tytär tuli viikonlopuksi kotiin. Pari tuntia sitten hän pähkäili, mitä leipoisi pyhäkaffelle. Mitään emme olleet ennakkoon varanneet leivontaa varten, joten ohje piti päättää kaapeista löytyvien tarpeiden perusteella. Mieleen palasivat kookospallot – jostain syvältä historiasta. Niitä tein ensimmäisen ja ainoan kerran ihka ekana vähähiilarisen elämäntavan kesänä joskus heinäkuussa 2010. Pyöräyttely osui ajankohtaan, jossa lopettelin tiukkaa ketoosivaihetta ja aloin ottaa ruokavalioon mukaan uusia aineksia.

Silloin tein kookospallot evääksi match show -reissulle tuohon vähän matkan päähän Ristiinan kirkolle. Silloin 14-vuotias tytär valmisteli lappalaiskoiran mätsäri-kuntoon. Minä keitin kahvit termariin ja asettelin kookospallot rasiaan. Muut eväät eivät ole jääneet mieleen. Evästauon tunnelman muistan kyllä. Istuimme puolipilvisenä päivänä nurmikolla. Tunnelma oli leppoisa ja kiireetön. Kahvi höyrysi ja kookospallon makua maistelin suurella hartaudella.

Kun maustekaapin perältä löytyi avaamaton pussi kookoshiutaleita, tämän pyhän päätös oli sillä sinetöity. Kookospalloja!
Alkuperäinen ohje on Karpin keittokirjasta, joka on myynnissä edelleen. Bookyssä hinta on 271.0. Opuksen saa myös käytettynä.

KAFFINMAKUISET KOOKOSPALLOT

50 g suolatonta voita
1 dl kookoshiutaleita
1 dl vehnäleseitä
1/2 dl sokeria vastaava määrä makeutusta (esim. erytrolia – karppisokeria)
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

koristeluun kookoshiutaleita

Notkista voi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat ainekset. Lisää kahvi. Muotoile massasta pieniä palloja. Kaada lautaselle kookoshiutaleita ja pyörittele pallot niissä. Jäähdytä pakastimessa tai jääkaapissa ennen tarjoilua.

Tytär käytti ohjeessa puolisen desiä karppisokeria. Minulle vähempikin riittäisi: lopputulos oli varsin makea. VHH-vuodet ovat muuttaneet makea-aistimusta ja makeus tökkää äkkiä. Karppisokerin voisi myös jauhaa blenderissä tomusokeriksi, jolloin maku jää tasaisemmaksi.

Löysin tähän samaan yhteyteen myös Hiidenuhman version kookospalloista eli manteli-kookospallot. Omasi voit versioida sitten jostain tästä väliltä.

Karppisisko Tuulevi

Bookyn linkki sisältää kumppanuusmarkkinointia.