Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Kananmunan keittämisen taito

Muistan, miten mukulana raahasin usein siniturkoosiksi maalatun puisen keittiötuolin tiskipöydän eteen. Nousin sille ja kurkotin keittiön siniovisen kaapin päällä olevaa kasaa. Siellä, ruokaohjeiden takia talteen laitettujen Kotiliesien päällä oli punakantinen keittokirja, jonka sivut oli selattu pehmeiksi ja kulmat kuluneet pyöreiksi. Osa lehdistä oli jo irronnut, mutta mukana kirjan kansien välissä edelleen. Mustavalkoisista kuvista ei kunnon tolkkua saanut, mutta jotain osviittaa ohjeissa kerrotuista ruokalajeista kumminkin. Se oli äidin keittokirja emäntäkoulun ajoilta. Nimeä en muista.  Äiti oppi huushollin hoidon perustaidot paitsi omalta äidiltään myös emäntäkoulussa opiskellessaan.

YHTENÄ PÄIVÄNÄ TAJUSIN OMISTAVANAI SAMANKALTAISEN OPUKSEN

Minun kirjani  on eri kirja kuin äiteellä. Tämä on vuoden 1983 painosta ja nimeltään Ruoanvalmistus. Sen ovat kirjoittaneet Kaarina Aho, Seija Leskinen, Tuula Männistö ja Anna-Liisa Ruskeala. Ruoanvalmistus-kirja on kierreselkäinen. Kansikuvan kaaleja ja paprikoita kehystää ruskea reunus. Sivujen kulmat ovat taittuneet tai kuluneet pyöreiksi. Sivujen reunat ovat jo pehmeän risaiset. Ohukais- ja pannukakkusivu kulkee irtoversiona mukana, kuten myös sivu numero 230. Sille olen kirjoittanut käsin Mamman marjapiirakka-ohjeen. Ennen karppiaikoja olen leiponut ohjeistani ehkä ahkerimmin tätä kermaviilitäytteistä marjapiirakkaa. Murokakku-sivulla on kaikenmaailman tahroja, kuten koko kirjassa muutenkin. Kananmunaroiskeita, taikinatahroja, kahvitippoja ja mitä lie. Myös murokakku uhkaa pudota matkasta, sillä sekin on irtolehti. Ruoanvalmistus on käytetyin kirjani ja se näkyy. Olen hankkinut opuksen tammikuussa 1985 aloittaessani lukion jälkeen puolen vuoden mittaisen talouskoulun Mikkelin Lähemäellä.

Ruoanvalmistus on tarkoitettu koti- ja laitostalouden peruslinjan yleisjaksolle ja talouskoululle… Elintarvikkeiden ominaisuuksiin tutustutaan ruoanvalmistuksen kannalta, jonka jälkeen tarkastellaan ruoka-aineiden käsittelyä. Näin opitaan tavallisimmat perusruoat ja leivonnaiset sekä niiden muuntelumahdollisuuksia. Perusohjeet on laadittu yksityiskohtaisiksi, koska yleisjakson ja talouskoulun tarkoituksena on luoda vankka pohja käytännön työlle ja jatko-opinnoille.

Talousalan jatko-opintoihin en lähtenyt, mutta ruokaa olen laittanut aina. Äidin opeilla, peruskoulun kotitaloustaidoilla sekä talouskoulussa oppimillani konsteilla. Nykyään tarvitsen harvemmin suurustusosaamista tai sokerikakkupohjan leivontataitoa. Montaa muuta kumminkin. Tiedän kasvisten kypsymisajat, valmistan kalaa, kanaa ja lihaa, suolaan, kuivaan ja säilön. Kananmunan kanssa olen nykyään aika haka, kuten karppisiskon kuvaan kuuluu.  Aikanaan blogissa julkaisemani munakokkelin ohje on kotoisin Ruoanvalmistus-kirjasta.

KUINKA KEITÄN KANANMUNAN

Nyt bongasin samaisesta Ruoanvalmistus-kirjasta perusteellisen munien keitto-ohjeen. Tässä tulee, silvuplee!

Me keittelemme näitä yhteistyökumppanimme Kiekun tuottamia kanamunia. Kun näistä sidonnaisuuksista on tutkijapuolella niin kovasti puhuttu, niin täytyypä nyt tämänkin postauksen lukijoille kertoa, että meillä on Kieku Oy:n kanssa yhteistyösopimus ja saamme sieltä jonkin verran kananmunia. Olemme myös käyneet sekä Kiekun pakkaamolla että yhdessä kanalassa Loimaalla ja molemmissa todenneet toiminnan vallan mallikelpoiseksi. Kiekun munat myös maistuvat hyvältä. Näitä munia suosittelee ihan ilokseen!

Mutta siihen munien keittämiseen. Keittoaika lasketaan siis siitä hetkestä, kun vesi on lämmennyt poreilevaksi. Käytä vettä niin runsaasti, että munat peittyvät kunnolla. Laske munat lusikalla kattilaan varovasti, niin ettei kuoreen tule säröjä. Keittämislämmön olisi hyvä olla alle +100 °C. Tällöin muna hyytyy rakenteeltaan pehmeäksi ja on maukkaampi kuin voimakkaasti keittämällä kypsennetty. Voimakas kiehuminen voi myös rikkoa kuoren. Yleensä se on lähinnä ulkonäköhaitta – tosin joskus osa valkuaisesta valuu kuoresta ulos. Jos kuori poksahtaa rikki, keitinveteen lisätty suola tai etikka edistävät valkuaisen hyytymistä ja estävät sen kuoresta valumista.

Kuumaan veteen
löysä muna 3-4 min
pehmeä muna 7-8 min
kova 10 min

Kylmään veteen
löysä muna 1-2 min
pehmeä muna 4-5 min
kova 8 min

Mikäli munat tarjotaan kuumina, ne laitetaan tarjolle heti. Muussa tapauksessa ne jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä heti keittämisen jälkeen.

Joskus keltuaisen pintaan tulee harmaanvihreä kerros. Se syntyy valkuaisen rikkivedyn ja keltuaisen raudan yhtyessä rikkiraudaksi. Kyseessä on vaaraton värivirhe. Sen voi välttää sopivalla keittoajalla ja nopealla, kypsymisen pysättävällä jäähdyttämisellä.

Karppisisko Tuulevi

Kaunis kananmuna paistinpannulla

Syöminen on myös visuaalinen nautinto – parhaimmillaan. Tältä näytti yhtenä aamuna minun aamiaiskananmunani. Leikkasin punaisesta paprikasta renkaan muotiksi kananmunalle. Kun laitoin sen pannulle ja rikoin paistettavan munan renkaan sisään, muna osoittautui muottiaan runsaammaksi ja valui reunojen yli. Paistoin munan niin, että pinta hyytyi hiukan. En kääntänyt, vaan valutin suoraan lautasele ja popsin aamupäivän energiaksi kurkun ja tomaatin kanssa. Vaan kyllä tuosta munasta tuli inspiroivan kaunis annos annos aamiaislautaselle!

Nälkä, osa 3.

Vaikka tällä hetkellä elämä meneekin pääasiassa ketokarpaten ja nälänhallinta pysyy aisoissa, niin vatsa kurnii aika ajoin. Kevät on mennyt aikamoisella vauhdilla ja välillä täytyy turvautua lounaankorvikkeeseen. Ihan testausmielessä ostin nipun tänä keväänä kovasti mainostettuja Leaderin Easy Diet-keittopusseja. Ajattelin testata, kuinka nälkäherkkä kroppani niihin suhtautuisi.
Sipaisin ensiksi lounasaikaan kanakeittopussin kuuman veden kanssa sekaisin, annoin hetken turvota ja maistelin – ja poltin pahasti kitalakeni.
Olen suhtautunut tämäntyyppisiin tuotteisiin varsin ennakkoluuloisesti pitkän E-koodilistojen takia. Easy Diet lupa pussin kyljessä muodikkaasti: ei keinomakeutusaineita ja ei natriumglutamaatteja. Muuten kyllä löytyy  epämääräisen pitkä ainesosaluettelo. Siitä pidän, että tuote on kotimainen.

Maku näissä on, no joo, ihan ok. Makeat eivät uppoa, suolaiset menee.  Mutta luvattu nälänhallinta eli ”mainoslause: ”Laihdu ilman nälkää” ei oikein toiminut minulla: nälkä pysyi poissa kokonaiset 1 ½ tuntia. Jos siis pitäisi vauhdittaa painonpudotusta nauttimalla kolme pussia päivään, eikä muuta, niin minulla se ei onnistuisi. Jollakin vähemmän nälkäiseltä ehkä. Olen nyt kokeillut viikon verran pussikuuria siten, että muuten syön normikarpisti ja lounaaksi nautin pussikeiton johon olen mukaan upottanut esim. fetajuustoa. Rasvaa siis pitää lisätä ateriaan, jotta  nälkäni pysyy paremmin hallinnassa. Näin pääsin nopeammin ketokarppilinjalle ja samalla talven jumittunut paino alkoi pikkuhiljaa huveta. Lopultakin.
Ateriankorvikkeet voivat olla siis ihan ok juttu. Niillä voi helposti ja nopeasti kuitata lounaan tai makeannälän. Pidempään käyttöön en itse niitä kuitenkaan ota: makuihin kyllästyy nopeasti ja varsinkin makeat proteiinipatukat alkavat ketoosissa suorastaan ällöttää.

Karppisisko Virpi

Kananmunaa monessa muodossa: munavuoka

Lueskelin Karpin ateriakirjan ohjetta hiukan epäluuloisena. Kirjassa ruokalajin nimi on munalaatikko. Minä kutsun sitä munavuoaksi.

Siis onko tämä makaronilaatikko ilman makaronia ja jauhelihaa. Miltä voi maistua pelkkä munamössö? Noin paljon nestettä. Epäilyttävää.

Kokeilin ja tykkäsin. Nuoriso risti ruokalajin munakokkelin uuniversioksi. Munavuoka sopii mainiosti aamiaisruoaksi tai sitä voi tarjoilla vaikka savukalan ja salaatin seurana.

Munavuoka

4 Kiekun kananmunaa
4 dl kermamaitoa tai kermaa
1 tl suolaa
mieleisiä mausteita

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. vatkaa munat rikki kulhossa. Lisää neste ja mausta. Kaada seos voideltuun vuokaan. Paista uunissa, kunnes seos hyytyy.

Karppisisko Tuulevi

Maistuisko hirven kuivaliha?

Luin jostain Antti Heikkilän kirjasta kuivalihasta. Heikkilä suositteli kuivalihaa evääksi mille tahansa reissulle ja kertoi vuolevansa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja. Minä innostuin ja ostin julmetun kalliin nökäreen lähikaupasta poron kuivalihaa. Vuolin ja maistelin enkä oikein tiennyt, mitä mieltä olin mausta – en kumminkaan  innostunut. Perhe ei innostunut senkään vertaa. Se parin vuoden takainen ostos jäi pitkäksi aikaa ainoaksi.

Viikolla mies toi asiakkaan lahjoittaman palan hirven kuivalihaa. Leikkasin siitä varovaisesti ohuita siivuja ja maistoin. Sehän olikin hyvää, yllättävän hyvää. Tykkäsin mausta ja vuolin lisää suikaleita. Mieleen tuli lapsuus ja se, miten vanhemmat kuivasivat joskus kesällä kalaa maitotonkkien kuivauskatoksen päällä. En muista kalalajia, mutta muistan että kalat perattiin, suolattiin ja kuivattiin helteisellä katolla. Jonkinlainen hyönteisverkko siinä taisi olla päällä.  Jokin aavistus tuossa hirvenlihan maussa muistutti siitä, miten minä paljasjalkaisena kurkotin kuivausvajan katolle ja nakersin kuivattua suolakalapalaa.

Sitä kalaa en sen  kummemmin kaipaa, mutta tätä hirveä syön toistekin, jos vain jostain saan. Hätäiseltä reissunälältä talttuu pahin terä muutamalla lihasiivulla. Koska lihan proteiini pitää nälkää, kuivaliha sopii evääksi.  Tähän tarpeeseenhan ei kovin paljon ole hyvin säilyviä vaihtoehtoja tarjolla. Eräretkelle tai vaellukselle kuivaliha on hyvää, kevyttä syötävää. Mulle maistuu kuivattu liha – muista en tiedä. Maku jakaa mielipiteitä varmasti.

Karppisisko Tuulevi

Munakokkelia & pekonia

Aamiaislautasellani on useimmiten munaa eri muodoissa. Tänä talvena tein ensimmäistä kertaa vuosikausiin munakokkelia. Idea tuli pojalta. Yhtenä pakkasaamuna hän haikaili, jotta kai sitä munakokkeliakin voisi joskus tehdä, kun kerran näitä munaruokia syödään.

Minun piti oikein kaivaa reunoista rispaantunut, monessa käänteessä pelastanut talouskoulun aikuinen keittokirja esille ja tarkistaa kuinka kyseinen ruokalaji tehdään. Tänä aamuna valmistin taas munakokkelin aamiaiseksi, taisi olla kolmas kerta tänä talvena. Sen seuraksi paistoin pekonia, jota me syömme muuten varsin harvoin.

MUNAKOKKELI
neljälle

4 Kiekun kananmunaa
2 dl nestettä (1/2 dl per muna): vettä / maitoa / kermaa
suolaa, pippuria
muita mausteita maun mukaan
voita (noin 1 tl/muna)

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää neste ja vatkaa hieman lisää. Olen käyttänyt nesteenä aikaisemmin pelkkää vettä tai pelkkää maitoa. Tänä aamuna laitoin puolet vettä ja puolet kuohukermaa – jääkaapissa oli avattu purkki.

Mausta suolalla, pippurilla ja mieleisillä yrteillä. Olen kokeillut muun muassa tilliä, mutta perhe tuntuu tykkäävän eniten peruskokkelista. Kunhan lumet sulavat ja ruohosipuli alkaa puskea penkistä, silppuan sitä joukkoon.

Sulata voi voidellussa kattilassa tai pannussa. Kaada munaseos siihen. Sekoittele tasaisesti puuhaarukalla miedolla lämmöllä. Perinteisissä ohjeissa neuvotaan kypsentämään munakokkeli vesihauteessa. Älä anna ruskistua. Jatka sekoittelua, kunnes munakokkeli on kypsää, mutta edelleen kosteaa.

Tarjoile tuoreiden vihannesten kanssa. Tänään meiltä löytyi kotimaista kurkkua ja tomaattia.

Karppisisko Tuulevi

Kesäkurpitsapasta ja jauhelihakastike

Mietin tuota kesäkurpitsapastan ohjetta moneen kertaan epäluuloisena ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla. Vieroksun ohjeita, jotka jäljittelevät jotain tiettyä, alkuperäistä ruokalajia – tällä kertaa aivan suotta. Tämä yhdistelmä maistui koko perheelle, joten eikun kokeilemaan vaan.  Meille näistä tuli ruokalistan perusohjeita, joita tullaan tekemään vielä monesti. Lisukkeeksi sopii mikä tahansa tuore salaatti / tomaatti- tai kurkkulohkot.

Kesäkurpitsa on muuten perin mainio vihannes myös ketokarppaajalle, imeytyviä hiilihydraatteja on vain 2,5 g / 100 g.

Kesäkurpitsapasta

2 kesäkurpitsaa
voita
oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
suolaa
basilikaa
mustapippuria

Vuole kesäkurpitsasta juustöhöylällä tai kuorimaveitsellä ohuita suikaleita. Jätä siemenosa käyttämättä. Kuullota valkosipulimurska pannulla voin ja oliiviöljyn seoksessa. Lisää kesäkurpitsanauhat ja kypsennä pari minuuttia. Mausta. Tarjoile pastakastikkeen lisukkeena.

Jauhelihakastike

400 g naudan jauhelihaa
170 g pekonia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
tölkki (370 g) tomaattimurskaa
mustapippuria
basilikaa
suolaa

Ruskista paloiteltu pekoni ja jauheliha. Voit jättää pekonin halutessasi myös pois. Minä käytin tuosta määrästä suunnilleen puolet. Lisää silputut sipulit ja kuullota hetki. Kaada joukkoon tomaattimurska ja tarvittaessa hiukan vettä. Anna hautua puolisen tuntia. Mausta.

Hieman sovelletut ohjeet ovat kotoisin Karpin ateriakirjasta, jonka mukaan yhdessä annoksessa on 11 g imeytyviä hiilihydraatteja. Ohjeet ovat neljälle hengelle.

Karppisisko Tuulevi

Karpin ateriakirja on kelpo opus

Hommasin Karpin keittokirjan, kun aloitin karppaamisen. Se on toiminut hyvänä perusopuksena – mitä nyt olen soveltanut joitakin ohjeita muun muassa jättämällä aromisuolan pois ja vaihtamalla keinomakeutusaineen steviaan. Sen osaa kuka tahansa. Karpin keittokirja näyttää meillä siltä, että sitä on käytetty ja paljon. Sivuilla on tahroja ja käsin kirjoitettuja merkintöjä, käyttökokemuksia ja päivämääriä ohjeiden kupeessa.

Tilasin kustantajalta vasta ihan hiljattain  Karpin ateriakirjan. Opus on jatkoa tuolle edelliselle, sen kehittynyt versio. Uskon, että etenkin karppauksen alkuvaiheessa olevia valmiit ateriaehdotukset hiilarimäärineen auttavat vauhdilla eteenpäin. Jotain tällaista kaipasin itsekin alussa. Valmiista ateriakokonaisuuksista on iloa ja hyötyä myös siksi, että karppauksen myötä on opeteltava uusi tapa koostaa ateriat. Valmiit ehdotukset ovat tervetulleita, vaikka yhtä lailla ne voisi koostaa itsekin.

Minun – joka olin kokannut paljon – piti alussa oikein määrätietoisesti opetella uusi ajattelu. Mitä ihmettä mä syön murekkeen lisukkeena, kun olen tottunut syömään pottuja. Ai tomaattinen jauhelihakastike. Mut eihän sitä voi pelkästään syödä eikä pasta enää käy. Eritoten talvella kaipaan lämpimiä, vaihtelevia kasvis- ja juureslisukkeita. Niitä olen nyt tehnyt urakalla muun muassa tämän ateriakirjan ohjeilla.

Heti kärkeen poimin ohjeista valkosipulipavut, munakoisopaistoksen, pekonisen jauhelihakastikkeen. Kesäkurpitsatagiliatelle löytyi jo edellisestä Karpin keittokirjasta, mutta se oli kokeilematta.  Tätä kirjoittaessa olen jo testannut nämä ja aion kirjoittaa kokemukset myös blogiin. Hyviä olivat ja kelpasivat perheelle, sen voin jo kertoa.

Tulevalla ruokalistalla ovat muun muassa tacokuori kukkakaalista ynnä erilaiset lisukkeet siihen,  munakoiso-hallouminyytit ja muutamat karppihenkiset leivonnaiset. Kuivakkakku karppityyliin, sen testaan jahka ehdin. Joku lukijakin kaipasi leivonnaisohjeita. Oi olisipa vaikka kaksi viikkoa aikaa keskittyä pelkästään ohjeiden testaamiseen ja niistä kirjoittamiseeen. Minähän järjestäisin karppikestit ystäville ja kirjoittaisin juttua niistäkin.

Tämä on kuulkaa käyttökirja tässä huushollissa. Minä suosittelen tätä mielelläni. Tilaa kirja täältä

Karppisisko Tuulevi

Karppaus kaventaa

Harkinnan jälkeen päätin julkaista kuvaparin, joka kertoo siitä, miten olen muuttunut karppaamisen aikana. Toukokuussa 2009 katsoin karmaisevaa totuutta silmiin ja totesin, että olin kuin huomaamatta onnistunut keräämään ylimääräisen suojapanssarin. Olin ollut nelikymppiseksi saakka siitä onnellisessa asemassa, että sain syödä mitä tahansa eikä se näkynyt juuri missään. Se aika oli ohi ja syöminen oli alkanut näkyä ja tuntua.

Aloitin karppauksen toukokuun 2009 lopussa. Aloitin heti alkuun tiukan ketokarppikuurin, joka kesti kuukauden verran. Sen aikana karsin hiilihydraatit minimiin. Koska aloin loppuvaiheessa pikkuhiljaa löysätä, en osaa tarkasti sanoa, missä vaiheessa ketokarppaus muuttui alakarppaukseksi. Tiukka aloitus sopi minulle. Oli helpompi ottaa yksi kerrallaan uusia aineksia ruokavalioon kuin toisin päin.

MISSÄ MUUTOS NÄKYY

Tuo kakkoskuva on otettu viime heinäkuussa. Siihen mennessä vyötäröltä oli lähtenyt viitisentoista senttiä ja painoakin mukavasti. Ihan tarkkoja kiloja en osaa edes täsmällisesti sanoa, koska meillä oli ja on edelleen vähän epäluotettava vaaka. Oikeastaan hyvä niin. En ole päätynyt tuijottamaan satoja grammoja enkä vahtaamaan kiloja. Olen ennemminkin oppinut seuraamaan omia olotiloja sekä kehon ja mielen reaktioita eri ruoka-aineisiin. Kapenemisen olen huomannut vaatekoon muutoksista.  On nastaa pistää kirpparille ja kiertoon niitä isoiksi jääneitä vaatteita.

RUOKAVALIO NYT

Tuona aikana en muuttanut liikuntatottumuksia. Aktiivisempi liikkuminen tuli kuvioihin tuon heinäkuisen kuvan jälkeen. Kilot lähtivät vain ja ainoastaan ruokavaliolla. Nykyään syön tyylillä, joka osuu alakarppauksen ja hyväkarppauksen välimaastoon. Ruisleipää syön jonkin verran:   lisäaineetonta, juureen tehtyä 100% ruista. Puuroja tai muita viljatuotteita popsin vain harvoin enkä harrasta edes täysjyväpastaa kuin poikkeustapauksissa. Niitä ovat vaikkapa kyläreissut – en halua heittäytyä ruokaterroristiksi ja tehdä numeroa syömisistäni. Toisinaan syön leivoksen, enkä soimaa siitä itseäni. Ruokavalioni perustuu lihaan, kalaan ja kanaan, kasviksiin sekä juureksiin, kotimaisiin marjoihin ja mahdollisimman vähän prosessoituihin maitotuotteisiin. Juustoa syön paljon. Käytän ruoanlaitossa kermaa ja voita. Välttelen lisäaineita ja valitsen elintarvikkeita, joiden ainesosaluettelo on mahdollisimman lyhyt.

Viime keväänä tein hetken pyrähdyksen ketokarppauksen puolelle. Olen miettinyt tälle keväälle samaa.  Voisin vielä keventää vyötärön seutua ja tiukka ketokarppaus auttaa siinä. Kaikkineen karppaus sopii minulle. Jollekulle muulle jokin toinen konsti. Tärkeintä on oppia tuntemaan oman kehon reaktiot ja löytää sitä kautta itselle sopiva tapa syödä, olla ja elää. Karppauskaan ei ole pelkkää kapenemista ja kilojen kadottamista. Se on myös selkeämpää oloa ja kirkkaampaa mieltä.

Karppisisko Tuulevi