Aamiaisleipä valurautapannulla

Pitkän leipomistauon jälkeen olen innostunut taas. Risto Lahden, Anni ja Fredu  Sirviön Keto kickstart – Keto reseptejä -kirjan leivontaohjeille lähteekin täältä iso suositus. Ne ovat boostanneet vauhtiin. Myös tämän reseptin alkuperä on kyseisessä opuksessa. Reissumiehet on ohjeen nimi. Me söimme tätä versiota tänään aamiaisella.

202F9530-3DC0-44AB-BE0E-C80527F4C13DAinekset

1dl kurpitsan siemeniä
1dl auringonkukan siemeniä
1dl mantelijauhetta
1dl pofiberiä
1rkl chian siemeniä
1rkl seesamin siemeniä
2rkl psylliumia
2tl leivinjauhetta
(muutama valkosipulin kynsi)
4-5 kananmunaa
100 g voita sulatettuna 
1tl suolaa
2dl vettä
 

3C6EC319-7F38-4662-A434-80C2EA3493ACValmistus

Laita kurpitsan ja auringonkukan siemenet blenderiin ja surauta jauhoksi. Sekoita joukkoon mantelijauhe, pofiber, psyllium, chian ja seesamin siemenet. Itse teen parin leipäreseptin jauhosekoituksen kerralla valmiiksi ja jätän toisen satsin toista leipomiskertaa odottamaan.
Lisää leivinjauhe kuiviin aineisiin ja jätä seos kulhoon odottamaan.
Vatkaa kananmunat.
Sulata voi ja mittaa vesi valmiiksi. 
Halutessasi valkosipulin makua, murskaa kynnet ja sekoita kuiva-aineiden sekaan.
Lisää kanamunat hyvin sekoittaen.
Sekoita sulatettu voi hyvin joukkoon.
Sekoita vielä vesi sekaan.
Jätä taikina tekeytymään 5-10 minuutiksi.

Versio 2

Jos haluat paistaa leivät uunissa valurautapannulla, voitele pannu hyvin ja taputtele osa taikinasta leiväksi pannun reunoja myöten.
Paista puolisen tuntia 200-asteisessa uunissa.
Nosta pöytään pannuineen päivineen.
Voit leikata lohkot valmiiksi.
Toinen tapa, jolla näitä teen, on paistaminen matalassa pyöreässä vuoassa. Leikkaan pohjalle vuoan kokoisen leivinpaperipyörylän. Sen halkaisija on niin iso, että reunat yltävät vuoan reunojen yläpuolelle. Näin leipä ei ainakaan tartu vuoan pohjaan. 

8913A93F-55AF-4E79-8AB5-5939E887C384

Karppisisko Tuulevi

Mansikkakausi ja jäätelöpäivä

Mansikkakausi ja jäätelöaika. Heinäkuu ja kesä, vaikka kolea onkin. Kun ketogeenistä ruokavaliota Keto Kickstart-valmennuksella boostaavien Sirviöiden blogista ja heidän Keto reseptit -kirjastaan putkahti vastaan vaniljajäätelön ohje, pitihän sitä kokeilla. Hiilareita vähän – makua paljon.

keltuainenTässä tarvikkeet:
4 isoa kananmunaa: erottele keltuaiset ja valkuaiset
1/4 tl (viinikiveä tai) omenaviinietikkaa
1 dl erythritolia (karppisokeri)
3 dl kuohukermaa, vatkataan
1 rl  sokeritonta vanilijauutetta tai 1 tl vaniljajauhetta
150 g tuoreita mansikoita

kermaNäin valmistat:

Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset. Ryhdy vatkaamaan valkuaisia ja lisää joukkoon omenaviinietikka (tai viinikivi). Kun saat valkuaiset kovettumaan, lisää verkkaisesti sekaan erythrithol. Vatkaa kunnes seos muodosta “huippuja”. Huippu-ilmaus on kotoisin alkuperäisestä Sirviöiden alkuperäisestä ohjeesta: adoptoin sen, koska sana kuvaa seoksen ulkonäköä.
Vatkaa eri kulhossa kuohukerma, kunnes sekin muodostaa pehmeitä “huippuja”. Älä vatkaa liian kovaksi.
Riko kolmannessa kulhossa kananmunien keltuaiset. Sekoita niihin vanilja.
Painele tuoreet mansikat haarukalla survokseksi.
Sekoittele vatkatut valkuaiset ja kermavaahto keskenään. Lisää joukkoon keltuaiset ja mansikkasurvos kevyesti lastalla sekoittaen, kunnes seos on tasaisesti sekaisin.

mansikkaLaita seos pakastimen kestäviin astioihin. Me käytimme tukevia pahvisia kuppikakkuvuokia, jotka ovat juuri sopivasti annoskokoisia. Anna jäähtyä noin 2-4 tuntia, kunnes jäätelö kovettuu.

ketojäätelö2Jos pakastat yhdessä isossa astiassa ja säilytät jäätelöä pakastimessa yli 4 tuntia, siitä tulee kovaa. Löydät Ketogeeninen ruokavalio -blogista vinkkejä siitä, kuinka saat jäätelön pysymään pehmeänä. Sieltä löytyvät myös jäätelön ravintoarvot.

Reseptiä on helppo muunnella lisäämällä mansikoiden sijaan joukkoon muita marjoja,  mantelirouhetta tai rouhittua tummaa suklaata. Keto reseptejä -kirjasta puolestaan löydät minttusuklaajäätelön ja lakritsijäätelön ohjeet.

ketojäätelöOlemme vuosia sitten postanneet yhden jäätelöohjeen, jonka valmistamisessa käytimme jäätelökonetta. Sittemmin jäätelöhommat ovat jääneet varsin vähiin ja konekin on siirtynyt keskimmäisen siskon käyttöön. Tämän jäätelön teossa emme konetta käyttäneet. Valmistimme jäätelön ja pakastimme sen annosastioissa. Muutaman tunnin pakastamisen jälkeen annoimme jäätelön pehmentyä lempeästi lusikoitavaan muotoon: suutuntuma muistutti kovasti pehmistä. Mansikkapehmistä aidon ja tuoreen mansikan maulla.

Karppisisko Tuulevi

ketojäätelö1

Hoidan vatsaani ketogeenisellä ruokavaliolla

Karppisisko Virpi tässä, terve. Tässä postauksessa kirjoittelen siitä, mitä blogitauon aikana on tapahtunut ja kuinka syön nyt. Terveys on koetellut ja niitä koettelemuksia olen hoitanut ruokavaliolla.

Syön nykyään ketogeenisesti ja se pitää oireeni kurissa. Ketogeeninen ruokavalio on erittäin vähähiilihydraattinen, korkearasvainen ja maltillisesti proteiinia sisältävä ruokavalio. Vaikka minulla oli jo vhh-elämän perusteella paljon tietoa, kirkastin ketogeenisen ruokavalion itselleni Anni Sirviön loistavassa KETO KICKSTART-valmennuksessa. Jos siis haluat lisää infoa ja ehkä kysyä jotain, niin suosittelen tuota valmennusta. kertajäsenyydellä saat käyttöön kaikki valmennusvideot, runsaasti reseptejä ja muun muassa ruokalistasuunnitelman ja kauppalistan. Samoin valmennuksen jäsenet pääsevät mukaan aktiiviseen Keto kickstart -ryhmään Facebookissa. Kerron näistä ihan senkin vuoksi, ettei minulla ei ole ole mahdollisuutta eikä valmiuksia opastaa. Jatkamme blogin kanssa nimittäin tutulla linjalla: kerromme omista kokemuksistamme ja jaamme omaa arkeamme.

Nykyisen tilanteeni taustoista olen kertonut Hoida vatsaasi -sivustolla, jossa alla oleva teksti on alunperin julkaistu henkilötarinana.

4B354BFF-10A7-43FD-96F7-EE6D4BA40F55

”Syö lääkkeesi tai sinulle kehittyy syöpä!” Näillä sanoilla kohtasin sairauden nimeltä Crohnin tauti.

Olen 45-vuotias ja sain Crohnin diagnoosin tammikuussa 2017. Mikään historiassani ei tue syitä miksi olen tämän sairauden saanut. Toki alttius autoimmuunisairauteen oli jo olemassa, sillä minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta vuonna 2011. Olen asunut koko ikäni maalla, ollut eläinten kanssa tekemisissä eli missään ylihygieenisessä ympäristössä en siis ole koskaan elänyt ja ruokavalioni on ollut monipuolista ja mielestäni terveellistä. Tosin vatsani kanssa olen kyllä aina kipuillut. Olen lapsesta asti reagoinut herkästi vatsalla, jännittäjätyyppi. Vuonna 2012 minulla diagnosoitiin ärhäkkä pohjukaissuolihaavauma, vatsakatarri.  Sain vatsani kuntoon vähentämällä stressiä, muokkaamalla ruokavaliota sekä täydentävillä hoidoilla ja tuotteilla. En koskaan aloittanut minulle määrättyä kolmen kuukauden Zolt-kuuria.

Minulla oli onnea, että Crohnin taudin diagnoosi tuli nopeaan, noin kuukauden ripuloinnin jälkeen. Diagnoosi tuli kyllä aivan puun takaa. Minulla on tosin omat arvailuni siitä, miksi tämä on minulle tullut. Parantavaa hoitoa ei tähän sairauteen ole, ainoastaan oireita lievittäviä lääkehoitoja. Shokissa hain kalliit kortisonilääkkeet apteekista samantien ja itkin yhden iltapäivän. Siitä toivuttuani menin nettiin. Luin paljon kokemuksia IBD:stä, lääkehoidosta, ennusteista ja oheissairauksista. Näytti, että jos en käytä lääkkeitä, niin suunta ei ole kuin tilanteen rankka paheneminen & leikkaushoito.

vihannekset1

Mutta kun jatkoin tiedon ja kokemuksien etsimistä, yhä selvemmäksi tuli, että lääkehoidosta huolimatta monien tilanne pahenee joka tapauksessa. Jäin pohtimaan mitä kaikkea voisin tehdä, jotta tilanteeni kohenisi. Mitä syödä ja miten elää. Löysin SCD-ruokavalion ja siihen liittyvät mahtavan kannustavat fb-sivut. Löysin myös jonkin verran kokemuksia erilaisten luontaistuotteiden avusta. Havupuu-uutejuoma, berberin, vahva D-vitamiini, E-epa, L-glutamiini, sinkki & magnesium esimerkiksi ovat tukeneet monia IBD-sairauksissa. Pohdin asiaa muutaman päivän ja koska tähystyksen jälkeen suolistoni alkoi toimia yllättäen täysin normaalisti, työnsin lääkkeet ylähyllylle ja aloin korjaamaan tilannetta omin voimin.

Aluksi toteutin SCD-ruokavaliota usean kuukauden hyvin tarkasti. Lipsumisia siitä tuli lomareissujen aikaan, mutta olo ei huonontunut missään vaiheessa. Korostan tässä, että vaikeimmissa tilanteissa SCD-ruokavaliota tulee noudattaa tarkkaan ja sen ohjeistukset eivät kehota lääkkeettömyyteen. Lääkkeettömyys oli siis täysin oma valintani. Etsin rajojani ja tässä välissä otettiin pariin otteeseen tulehdusta mittaava kalpro-näyte, mitkä olivat hienosti viitteissä.

KETOGEENINEN RUOKAVALIO AVUKSI

Loppusyksystä 2017 oloni oli edelleen erinomainen ja siirryin noudattamaan ketogeenistä ruokavaliota, minkä koin sopivani itselleni paremmin kuin SCD. Koko ajan käytin ohessa myös havupuu-uutejuomaa, pakurihauduketta ja edellä mainittuja vitamiineja & hivenaineita. Kontrollitähystyksessä tammikuussa 2018 todettiin, että tilanne oli erittäin hyvä. Ohutsuolessa haavaumat olivat hävinneet ja paksusuolessa vain muutamia jälkiä haavaumista. Tämän tosin sain selville vasta kuukauden päästä luettuani kannasta tutkimuksen tuloksesta. Lääkäri ei ollut millään muotoa kannustava vaan korosti, että minun kuuluisi käyttää lääkkeitä tai minulle tulee syöpä. Mitkään tutkimukset, labrat tai oma olo eivät kuitenkaan tukeneet tätä väitettä, mutta sillä ei tuntunut olevan merkitystä.

Koko tämän kohta kahden vuoden aikana minulla ei ole ollut kuin yksi pahenemisvaihe, joka tuli kesän lopulla viettämäni mahtavan & tapahtumarikkaan lomani jälkeen. Paheneminen kesti 1 ½ viikkoa ja kalpro oli noussut. Sain tilanteen kuitenkin nopeasti haltuun elämäntapojen ryhtiliikkeellä.

vihannekset3

Tällä hetkellä noudatan pääsääntöisesti ketogeenistä ruokavaliota, koska pitkään VHH:lla olleena siihen oli helpoin hypätä mukaan.  Löysin myös kuin tilauksesta Keto Kicstart-valmennuksen tuekseni. Jos tilanne pahenee jostain syystä, palaan SCD:lle, mikä on monien kokemuksien perusteella tehnyt suorastaan ihmeitä. Käytän erilaisia vitamiineja, hivenaineita ja luontaistuotteita. Lisäksi olen ottanut käyttöön hieman kokeiluluontoisesti Stemrenun, mitä käytän edelleen. Olen vuosien ajan saanut suurenmoista tukea akupunktiohoitajaltani, kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalta Ulla Ovaskalta. Hänen kauttaan tajusin jo vatsavaivojen yhteydessä, että minun tulee välttää ravinnossani kaikkea kylmää. Ei pidä myöskään vähätellä mielen isoa voimaa: erosin IBD-ryhmistä ja keskityin sairastumisen sijaan paranemiseen.

MINUN TAPAUSTARINANI

Tiedän toki olevani onnekas monella tapaa. En tuputa omia keinojani kenellekään, enkä pidä omaa tarinaani yhtenä totuutena. En myöskään vähättele sairauden hyvin vaikeita oireita. Jos tilanne pahenee kestämättömäksi, otan toki lääkkeet käyttöön. Koen vaan sen tässä kohtaa täysin turhaksi, koska tässä sairaudessa lääkkeet eivät paranna, ainoastaan lievittävät oireita. Oireita minulla ei ole tällä hetkellä lainkaan ja tutkimukset eivät ole paljastaneet mitään hälyttävää.

On käsittämätöntä, että virallisen lääketieteen puolella ylenkatsotaan (oma kokemus) niin voimakkaasti ruokavalion ja täydentävien hoitojen vaikutusta. Toisaalta, ketogeenistä ruokavaliota käytetään jo mm. lasten vaikean epilepsian hoidossa. Ehkäpä tämä valtamerilaiva kääntyy, mutta tuskastuttavan hitaasti.

Karppisisko Virpi

PS. LISÄYS 6.5.2019
Lisään vielä aiheeseen pari aiheeseen liittyvää tuoretta kirjavinkkiä.

Elviira Krebberin ”Parantava ketoosi. Terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla” antoi sairauden suitsimiseen ja ruokavaliohoitoon uskoa ja toivoa.

Anni ja Fredu Sirviön & Risto Lahden ”Keto kickstart. Keto reseptit” -reseptikirjan hommasin muutama viikko sitten. Kirjoja ostan omaksi nykyään harvoin, mutta tästä tuli luotto-opas ketokokkailuun.

Karppaus ja sen monta muotoa

Nyt tämä keskustelu ryöpsähti taas. Karppaus tappaa. Aivohalvaus tulee. Suonet tukkeutuvat. Yhtä ja toista asiantuntijaa haastatellaan. Teksteissä vilahtelevat sanat muoti-ilmiö ja ohimenevä buumi. Puhutaan siitä, ettei tuolla lailla jaksa syödä pitemmän päälle eikä sillä kestä terveenä. Olen eri mieltä ja kerron tässä miksi. Aloitan kysymyksillä teille, jotka suhtaudutte niin kovin mustavalkoisesti ja kriittisesti jo pelkkään sanaan karppaus (low carb). Aloitetaanko siitä, mitä koko käsite karppaus tarkoittaa?

Oletteko tutustuneet siihen, mitä karppaus käytännössä on?
Millaisia variaatioita siitä löytyy ja kuinka monin tavoin sitä voi toteuttaa?
Kuinka tavalliset ihmiset karppaavat?

Karppauksen monta määritelmää

Karppaus.infon sivuilta löytyy yhdenlainen määritelmä karppauksesta.  En tiedä mistä tämä on alunperin peräisin. Tässä ns. ruodossa on kolme eri linjaa: ketokarppaus (Atkinsin induktio, alle 20g/vrk hiilihydraatteja), alakarppaus  (noin 60g hiilihydraatteja / vrk) ja hyväkarppaus (noin 100g hh/vrk). Ne hiilihydraatit, joita syödään ovat aina hyviä, hitaasti verensokeria nostavia. Hyväkarppi syö myös jonkin verran täysjyväviljaa, 100%:sta hiivatonta ruisleipää, tummaa pastaa ja riisiä. Sen sijaan, että karppaus olisi pelkkää vanhaa, osittain väärin ymmärrettyä Atkisin dieettiä,  jossa pistellään vain voita, munaa ja pekonia, se onkin useimmiten älykästä ja monipuolista vähähiilihydraattista elämää. Yksi karppaa kasvispainotteisesti. Toinen vähärasvaisesti – käyttäen rasvana lähinnä oliiviöljyä, koska kroppa saattaa reagoida herkästi rasvaan. Kaikki kuitenkin hiilareita tietoisesti rajoittaen ja niiden laatua valikoiden. Soisinkin, että tämä moninaisuus tulisi laajemmin esille pelkän yksisilmäisen tuomitsemisen ja yleistämisen sijasta.

Itse aloitin reilut kolme vuotta sitten Atkinsin induktiolla eli erittäin tiukalla linjalla. Sitä kesti kuukauden verran. Vaikka laskin hiilareita ja pidin ne noiden ensimmäisten viikkojen aikana alle 20 grammassa vuorokaudessa, en sinäkään aikana  jättänyt pois kaikkia vihanneksia. Söin kurkkua, vihreää paprikaa, parsakaalia, erilaisia salaatteja, kukkakaalia, kesäkurpitsaa ja mitä kaikkea sitä nyt siihen aikaan tarjolla olikaan. Vihanneshyllystä löytyy paljon niukkahiilarista tavaraa, joka tekee ruokavaliosta monipuolisen.

Kasviskarnevaalit

Induktiovaiheen jälkeen lisäsin jonkin verran hiilareiden määrää. Nyt olen pitkään ollut alakarpin ja hyväkarpin välimaastossa. Vältän sokeria, suurimmaksi osaksi viljoja ja kaikkea valkoista viljaa, pastaa, riisiä, perunaa. Olen heittänyt hyvästit limsoille, sokerijuomille ja -jogurteille sekä makeisille tummaa suklaata lukuun ottamatta. Syön kasviksia monipuolisemmin kuin ikinä ennen. Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia.

Kasvimaalla tuottavat satoa herne, monenlaisia salaatteja, puna- ja keltasipulia ja ensimmäistä kertaa myös pikkuinen pläntti mangoldia. Karppisisko Virpillä on paljon muutakin kasvamassa omaan ruokapöytään. Lisämakuja tulee yrttipenkin antimista ja luonnon villiyrttisadosta. Näistä kaikista kokeilen uusia ohjeita ja sovellan vanhoja. Tämän tekstin kuvitukseksi kuvasin aika meidän keittöstämme normaalin jääkaappivarustuksen – siis vihannesosaston. Tänään siellä oli varhaiskaalia, Otavan koulutilan tuoretta kurkkua, iso pussi tomaatteja, pari paprikaa ja eilen ostetun mansikkarasian jämät. Nämä eivät ole mitään rekvisiitta, vaan kohta ruoaksi värkättyjä aineksia. Kurkun puolikkaan saatan syödä sellaisenaan.

Marjakimara pakkasessa

Marjoja syömme molemmissa karppisisko-perheissä paljon ja se tarkoittaa päivittäistä käyttöä. Satokaudella sellaisenaan ja talvella pakastimesta. Minulla siellä on mansikkaa, mustikkaa, mustaherukkaa, puolukkaa, tyrniä. Siskolla lisäksi karpaloa. Kohta kypsyvät karviaiset, joita napsin suoraan puskasta.

Proteiinia syön suunnilleen saman verran kuin ennen. Tämä ei ole mikään proteiiniruokavalio. Vaihtelen punaista lihaa, kanaa, kalaa – kotimaista kalaa syömme aina kun saamme. Jonkin verran olemme hankkineet poroa ja hirveä. Kananmuna kuuluu ruokavalioon. Syömme juustoja ja käytämme ruoanlaitossa kylmäpuristettua oliiviöljyä, voita ja kermaa. Viime mainittuja kumminkin hyvin maltillisia määriä. Ruokavaliota täydennän siemenillä ja pähkinöillä.

Entäs ruis?

Laajemmin olemme kuvanneet monipuolisen ja ravinteikkaan tapamme karpata viime syksyn postauksessamme. Emme kumpikaan syö ravitsemussuosituksten mukaisia määriä viljatuotteita. Lautaseltamme puuttuu lautasmallin pyhä peruna, riisi ja pasta ja sen viereltä leipä. 100% ruisleipää syön kyllä vähän. En kuitenkaan edes joka päivä, sillä saan viljasta kiusallisia ilmavaivoja. Tiedän eron, koska esimerkiksi perhejuhlissa ja erityistilanteissa saatan syödä hiukan sukulaisrouvan leipomaa täytekakkua tai meille vartavasten varattua marjapiirakkaa. Poikkeus ei luhista koko ruokavaliota. Rukiin kohdalla ilmavaivat ovat muita  lievempiä, mutta tuntuu noita tulevan kumminkin.

Muuten kaikki vatsavaivat ja ruoanjälkeinen turvotus on kaikonnut kolme vuotta sitten aloittamani karppauksen ansiosta. Myös suoli toimii: ummetus kului aikaan ja elämään ennen karppausta. Onneksi. Mieli on nykyään kirkas ja virkeä. Siinä alkuvaiheessa vyötärö kapeni viisitoista senttiä. Muutos ei sitten selity myöskään alkoholin käytön muutoksella. Alkoholia en ole käyttänyt enkä käytä juuri lainkaan. Nykyisellä ruokavaliolla kadonneet kilot ja sentit ovat pysyneet pois ja minä voin hyvin. Tämä on minun ratkaisuni ja tuntuu toimivan tässä kropassa ja tällä aineenvaihdunnalla oikein hyvin.

Karppisisko Tuulevi

Kananmunan keittämisen taito

Muistan, miten mukulana raahasin usein siniturkoosiksi maalatun puisen keittiötuolin tiskipöydän eteen. Nousin sille ja kurkotin keittiön siniovisen kaapin päällä olevaa kasaa. Siellä, ruokaohjeiden takia talteen laitettujen Kotiliesien päällä oli punakantinen keittokirja, jonka sivut oli selattu pehmeiksi ja kulmat kuluneet pyöreiksi. Osa lehdistä oli jo irronnut, mutta mukana kirjan kansien välissä edelleen. Mustavalkoisista kuvista ei kunnon tolkkua saanut, mutta jotain osviittaa ohjeissa kerrotuista ruokalajeista kumminkin. Se oli äidin keittokirja emäntäkoulun ajoilta. Nimeä en muista.  Äiti oppi huushollin hoidon perustaidot paitsi omalta äidiltään myös emäntäkoulussa opiskellessaan.

YHTENÄ PÄIVÄNÄ TAJUSIN OMISTAVANAI SAMANKALTAISEN OPUKSEN

Minun kirjani  on eri kirja kuin äiteellä. Tämä on vuoden 1983 painosta ja nimeltään Ruoanvalmistus. Sen ovat kirjoittaneet Kaarina Aho, Seija Leskinen, Tuula Männistö ja Anna-Liisa Ruskeala. Ruoanvalmistus-kirja on kierreselkäinen. Kansikuvan kaaleja ja paprikoita kehystää ruskea reunus. Sivujen kulmat ovat taittuneet tai kuluneet pyöreiksi. Sivujen reunat ovat jo pehmeän risaiset. Ohukais- ja pannukakkusivu kulkee irtoversiona mukana, kuten myös sivu numero 230. Sille olen kirjoittanut käsin Mamman marjapiirakka-ohjeen. Ennen karppiaikoja olen leiponut ohjeistani ehkä ahkerimmin tätä kermaviilitäytteistä marjapiirakkaa. Murokakku-sivulla on kaikenmaailman tahroja, kuten koko kirjassa muutenkin. Kananmunaroiskeita, taikinatahroja, kahvitippoja ja mitä lie. Myös murokakku uhkaa pudota matkasta, sillä sekin on irtolehti. Ruoanvalmistus on käytetyin kirjani ja se näkyy. Olen hankkinut opuksen tammikuussa 1985 aloittaessani lukion jälkeen puolen vuoden mittaisen talouskoulun Mikkelin Lähemäellä.

Ruoanvalmistus on tarkoitettu koti- ja laitostalouden peruslinjan yleisjaksolle ja talouskoululle… Elintarvikkeiden ominaisuuksiin tutustutaan ruoanvalmistuksen kannalta, jonka jälkeen tarkastellaan ruoka-aineiden käsittelyä. Näin opitaan tavallisimmat perusruoat ja leivonnaiset sekä niiden muuntelumahdollisuuksia. Perusohjeet on laadittu yksityiskohtaisiksi, koska yleisjakson ja talouskoulun tarkoituksena on luoda vankka pohja käytännön työlle ja jatko-opinnoille.

Talousalan jatko-opintoihin en lähtenyt, mutta ruokaa olen laittanut aina. Äidin opeilla, peruskoulun kotitaloustaidoilla sekä talouskoulussa oppimillani konsteilla. Nykyään tarvitsen harvemmin suurustusosaamista tai sokerikakkupohjan leivontataitoa. Montaa muuta kumminkin. Tiedän kasvisten kypsymisajat, valmistan kalaa, kanaa ja lihaa, suolaan, kuivaan ja säilön. Kananmunan kanssa olen nykyään aika haka, kuten karppisiskon kuvaan kuuluu.  Aikanaan blogissa julkaisemani munakokkelin ohje on kotoisin Ruoanvalmistus-kirjasta.

KUINKA KEITÄN KANANMUNAN

Nyt bongasin samaisesta Ruoanvalmistus-kirjasta perusteellisen munien keitto-ohjeen. Tässä tulee, silvuplee!

Me keittelemme näitä yhteistyökumppanimme Kiekun tuottamia kanamunia. Kun näistä sidonnaisuuksista on tutkijapuolella niin kovasti puhuttu, niin täytyypä nyt tämänkin postauksen lukijoille kertoa, että meillä on Kieku Oy:n kanssa yhteistyösopimus ja saamme sieltä jonkin verran kananmunia. Olemme myös käyneet sekä Kiekun pakkaamolla että yhdessä kanalassa Loimaalla ja molemmissa todenneet toiminnan vallan mallikelpoiseksi. Kiekun munat myös maistuvat hyvältä. Näitä munia suosittelee ihan ilokseen!

Mutta siihen munien keittämiseen. Keittoaika lasketaan siis siitä hetkestä, kun vesi on lämmennyt poreilevaksi. Käytä vettä niin runsaasti, että munat peittyvät kunnolla. Laske munat lusikalla kattilaan varovasti, niin ettei kuoreen tule säröjä. Keittämislämmön olisi hyvä olla alle +100 °C. Tällöin muna hyytyy rakenteeltaan pehmeäksi ja on maukkaampi kuin voimakkaasti keittämällä kypsennetty. Voimakas kiehuminen voi myös rikkoa kuoren. Yleensä se on lähinnä ulkonäköhaitta – tosin joskus osa valkuaisesta valuu kuoresta ulos. Jos kuori poksahtaa rikki, keitinveteen lisätty suola tai etikka edistävät valkuaisen hyytymistä ja estävät sen kuoresta valumista.

Kuumaan veteen
löysä muna 3-4 min
pehmeä muna 7-8 min
kova 10 min

Kylmään veteen
löysä muna 1-2 min
pehmeä muna 4-5 min
kova 8 min

Mikäli munat tarjotaan kuumina, ne laitetaan tarjolle heti. Muussa tapauksessa ne jäähdytetään nopeasti kylmässä vedessä heti keittämisen jälkeen.

Joskus keltuaisen pintaan tulee harmaanvihreä kerros. Se syntyy valkuaisen rikkivedyn ja keltuaisen raudan yhtyessä rikkiraudaksi. Kyseessä on vaaraton värivirhe. Sen voi välttää sopivalla keittoajalla ja nopealla, kypsymisen pysättävällä jäähdyttämisellä.

Karppisisko Tuulevi

Kaunis kananmuna paistinpannulla

Syöminen on myös visuaalinen nautinto – parhaimmillaan. Tältä näytti yhtenä aamuna minun aamiaiskananmunani. Leikkasin punaisesta paprikasta renkaan muotiksi kananmunalle. Kun laitoin sen pannulle ja rikoin paistettavan munan renkaan sisään, muna osoittautui muottiaan runsaammaksi ja valui reunojen yli. Paistoin munan niin, että pinta hyytyi hiukan. En kääntänyt, vaan valutin suoraan lautasele ja popsin aamupäivän energiaksi kurkun ja tomaatin kanssa. Vaan kyllä tuosta munasta tuli inspiroivan kaunis annos annos aamiaislautaselle!

Nälkä, osa 3.

Vaikka tällä hetkellä elämä meneekin pääasiassa ketokarpaten ja nälänhallinta pysyy aisoissa, niin vatsa kurnii aika ajoin. Kevät on mennyt aikamoisella vauhdilla ja välillä täytyy turvautua lounaankorvikkeeseen. Ihan testausmielessä ostin nipun tänä keväänä kovasti mainostettuja Leaderin Easy Diet-keittopusseja. Ajattelin testata, kuinka nälkäherkkä kroppani niihin suhtautuisi.
Sipaisin ensiksi lounasaikaan kanakeittopussin kuuman veden kanssa sekaisin, annoin hetken turvota ja maistelin – ja poltin pahasti kitalakeni.
Olen suhtautunut tämäntyyppisiin tuotteisiin varsin ennakkoluuloisesti pitkän E-koodilistojen takia. Easy Diet lupa pussin kyljessä muodikkaasti: ei keinomakeutusaineita ja ei natriumglutamaatteja. Muuten kyllä löytyy  epämääräisen pitkä ainesosaluettelo. Siitä pidän, että tuote on kotimainen.

Maku näissä on, no joo, ihan ok. Makeat eivät uppoa, suolaiset menee.  Mutta luvattu nälänhallinta eli ”mainoslause: ”Laihdu ilman nälkää” ei oikein toiminut minulla: nälkä pysyi poissa kokonaiset 1 ½ tuntia. Jos siis pitäisi vauhdittaa painonpudotusta nauttimalla kolme pussia päivään, eikä muuta, niin minulla se ei onnistuisi. Jollakin vähemmän nälkäiseltä ehkä. Olen nyt kokeillut viikon verran pussikuuria siten, että muuten syön normikarpisti ja lounaaksi nautin pussikeiton johon olen mukaan upottanut esim. fetajuustoa. Rasvaa siis pitää lisätä ateriaan, jotta  nälkäni pysyy paremmin hallinnassa. Näin pääsin nopeammin ketokarppilinjalle ja samalla talven jumittunut paino alkoi pikkuhiljaa huveta. Lopultakin.
Ateriankorvikkeet voivat olla siis ihan ok juttu. Niillä voi helposti ja nopeasti kuitata lounaan tai makeannälän. Pidempään käyttöön en itse niitä kuitenkaan ota: makuihin kyllästyy nopeasti ja varsinkin makeat proteiinipatukat alkavat ketoosissa suorastaan ällöttää.

Karppisisko Virpi

Kananmunaa monessa muodossa: munavuoka

Lueskelin Karpin ateriakirjan ohjetta hiukan epäluuloisena. Kirjassa ruokalajin nimi on munalaatikko. Minä kutsun sitä munavuoaksi.

Siis onko tämä makaronilaatikko ilman makaronia ja jauhelihaa. Miltä voi maistua pelkkä munamössö? Noin paljon nestettä. Epäilyttävää.

Kokeilin ja tykkäsin. Nuoriso risti ruokalajin munakokkelin uuniversioksi. Munavuoka sopii mainiosti aamiaisruoaksi tai sitä voi tarjoilla vaikka savukalan ja salaatin seurana.

Munavuoka

4 Kiekun kananmunaa
4 dl kermamaitoa tai kermaa
1 tl suolaa
mieleisiä mausteita

Kuumenna uuni 175-asteiseksi. vatkaa munat rikki kulhossa. Lisää neste ja mausta. Kaada seos voideltuun vuokaan. Paista uunissa, kunnes seos hyytyy.

Karppisisko Tuulevi

Maistuisko hirven kuivaliha?

Luin jostain Antti Heikkilän kirjasta kuivalihasta. Heikkilä suositteli kuivalihaa evääksi mille tahansa reissulle ja kertoi vuolevansa siitä terävällä veitsellä ohuita siivuja. Minä innostuin ja ostin julmetun kalliin nökäreen lähikaupasta poron kuivalihaa. Vuolin ja maistelin enkä oikein tiennyt, mitä mieltä olin mausta – en kumminkaan  innostunut. Perhe ei innostunut senkään vertaa. Se parin vuoden takainen ostos jäi pitkäksi aikaa ainoaksi.

Viikolla mies toi asiakkaan lahjoittaman palan hirven kuivalihaa. Leikkasin siitä varovaisesti ohuita siivuja ja maistoin. Sehän olikin hyvää, yllättävän hyvää. Tykkäsin mausta ja vuolin lisää suikaleita. Mieleen tuli lapsuus ja se, miten vanhemmat kuivasivat joskus kesällä kalaa maitotonkkien kuivauskatoksen päällä. En muista kalalajia, mutta muistan että kalat perattiin, suolattiin ja kuivattiin helteisellä katolla. Jonkinlainen hyönteisverkko siinä taisi olla päällä.  Jokin aavistus tuossa hirvenlihan maussa muistutti siitä, miten minä paljasjalkaisena kurkotin kuivausvajan katolle ja nakersin kuivattua suolakalapalaa.

Sitä kalaa en sen  kummemmin kaipaa, mutta tätä hirveä syön toistekin, jos vain jostain saan. Hätäiseltä reissunälältä talttuu pahin terä muutamalla lihasiivulla. Koska lihan proteiini pitää nälkää, kuivaliha sopii evääksi.  Tähän tarpeeseenhan ei kovin paljon ole hyvin säilyviä vaihtoehtoja tarjolla. Eräretkelle tai vaellukselle kuivaliha on hyvää, kevyttä syötävää. Mulle maistuu kuivattu liha – muista en tiedä. Maku jakaa mielipiteitä varmasti.

Karppisisko Tuulevi

Munakokkelia & pekonia

Aamiaislautasellani on useimmiten munaa eri muodoissa. Tänä talvena tein ensimmäistä kertaa vuosikausiin munakokkelia. Idea tuli pojalta. Yhtenä pakkasaamuna hän haikaili, jotta kai sitä munakokkeliakin voisi joskus tehdä, kun kerran näitä munaruokia syödään.

Minun piti oikein kaivaa reunoista rispaantunut, monessa käänteessä pelastanut talouskoulun aikuinen keittokirja esille ja tarkistaa kuinka kyseinen ruokalaji tehdään. Tänä aamuna valmistin taas munakokkelin aamiaiseksi, taisi olla kolmas kerta tänä talvena. Sen seuraksi paistoin pekonia, jota me syömme muuten varsin harvoin.

MUNAKOKKELI
neljälle

4 Kiekun kananmunaa
2 dl nestettä (1/2 dl per muna): vettä / maitoa / kermaa
suolaa, pippuria
muita mausteita maun mukaan
voita (noin 1 tl/muna)

Riko kananmunat kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Lisää neste ja vatkaa hieman lisää. Olen käyttänyt nesteenä aikaisemmin pelkkää vettä tai pelkkää maitoa. Tänä aamuna laitoin puolet vettä ja puolet kuohukermaa – jääkaapissa oli avattu purkki.

Mausta suolalla, pippurilla ja mieleisillä yrteillä. Olen kokeillut muun muassa tilliä, mutta perhe tuntuu tykkäävän eniten peruskokkelista. Kunhan lumet sulavat ja ruohosipuli alkaa puskea penkistä, silppuan sitä joukkoon.

Sulata voi voidellussa kattilassa tai pannussa. Kaada munaseos siihen. Sekoittele tasaisesti puuhaarukalla miedolla lämmöllä. Perinteisissä ohjeissa neuvotaan kypsentämään munakokkeli vesihauteessa. Älä anna ruskistua. Jatka sekoittelua, kunnes munakokkeli on kypsää, mutta edelleen kosteaa.

Tarjoile tuoreiden vihannesten kanssa. Tänään meiltä löytyi kotimaista kurkkua ja tomaattia.

Karppisisko Tuulevi