Tarjoan raparperisoppaa Arabian kulhosta

Lisää raparperia. Nyt kiisselinä. Ja tähän minä tuppasin sitä eiliseen piirakkaan kaipaamaani mansikkaa.

Kiisseli kuuluu kotitalouden perustaitoihin. Tiedättehän kotsan tunnilta koko- ja osanestemäärän suurustuksen. Vieläkö muistatte, mitä ne tarkoittavat? Kun olin vekara, meillä oli lähes joka päivä jotain jälkiruokaa, usein kiisseliä tai mehukeittoa. Muistan miten kaverin luona kyläreissulla jäin ruokapöytään pääruoan jälkeen odottamaan jälkkäriä, jota ei koskaan tullut. Olin hirveän hämmästynyt siitä, että siinä kyökissä ei tarjottukaan mansikkasoppaa. Tai mustikka. Tai omena. Tai ihan mitä vaan soppaa. Meillä kiisseliö kutsuttiin aina sopaksi.

Tässä teille nyt alkukesän raparperisoppaa, jonka tarjoilin samanlaisessa kulhossa kuin äiti. Tuollaisessa sinireunaisessa arabialaisessa. Oman kulhoni ostin kirpparilta. Nostalgian aalto oikein hulahti ylitseni, kun näin tuon astian. Se sattui olemaan myös erityisen edullinen löytö!

Tämän vhh-sopan suurustin psylliumilla. Tällä karppisokerimäärällä sopasta ei tule kovin makeaa. Maistele ja makeuta mieleiseksesi! Voit käyttää myös steviaa.

8 dl vettä
kolme raparperin vartta (kuori ja pilko)
noin puolen litran rasiallinen pakastemansikoita
1 dl karppisokeria

suurus:
1 rkl psylliumia
2 dl vettä

Laita kattilaan vesi, pätkityt raparperit, jäiset mansikat ja sokeri. Keitä kunjnes raparperit hajoavat, 10-15 minuuttia.
Tee suurus. Vatkaa psyllium kylmään veteen. Valuta suurus nauhana kiisseliin: vatkaa kiisseliä samalla. Anna kiisselin tämän jälkeen kuumentua kiehumispisteeseen. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Psylliumista kannattaa muistaa sen turpoamisominaisuus. Sehän paksuuntuu jäähtyessään ja jopa jopa jääkaapissa. Siksi kiisselistä on hyvä tehdä valmistusvaiheessa mieluummin liian löysää kuin paksua.

Tarjoile maidon tai kermavaahdon kanssa. Muistathan, että raparperin oksaalihappo tarvitsee kaverikseen aina jotain maitotuotetta.

Karppisisko Tuulevi

Miltäs se uutuusmuffinssi maistuu?

Kananmuna, mantelijauhe, kasviöljyt ja -rasvat (rypsi, palmu, kookos), soijajauho, vesi, nostatusaineet (E450, E500), emulgointiaine (E471), makeutusaineet (E950, E951), aromit (sitruuna, voi), säilöntäaineet (E281, E282), suola, elintarvikeväri (E100). Sisältää aspartaamia (fenyylialaniinin lähde).

Mikä tämä on?

Sitruunanmakuinen Karppinen-muffinssi, jota maistoimme kuluneella viikolla. Tuote on laktoositon ja gluteeniton eikä sisällä lisättyä sokeria. Vaan sattuupa sisältämään aspartaamia, jota me välttelemme aktiivisesti. Muutenkin tuo valmistusainelista on sitä sorttia, että kummankaan kaappiin saakka ei juuri päädy tuon kaltaisia pitkälle prosessoituja elintarvikkeita.

Maku? Lähipiirin testiringistä irtosi seuraavanlaisia kommentteja
– Ei maistu oikein millekään.
– Tämä on sellaista rasvaista ja kuivan pölyistä yhtä aikaa.
– Tämähän on suorastaan pahaa.
– Vähän niinkuin sitruunanmakuista pesusientä puraisisi.

Maku ei vakuuttanut meitäkään. Sitruuna-aromi tuntui kyllä, mutta maku oli jotenkin kummallisen keinotekoinen. Ideat maustetun tuorejuuston tai kermavaahdon käyttämisestä muffinsin pääällä eivät nekään sytytä. Keinotekoinen sahajauhopuriste ei muutu niillä sen paremmaksi.  Toisen siskon aviomies maisteli muffinsia ja nosteli huuliaan ihan kuin naapurin hevonen silloin, kun tarjosimme sille rutikuivan weetabixin. Tuotekehittely elintarviketeollisuudessa on varmasti vaativa laji. Puhumattakaan vähähiilihydraattisista tuotteista.

Tokko sittenkään olemme asiakaskohderyhmää?

Vaikka elämmekin hiilihydraattitietoista ja vähähiilarista elämää, emme taida ihan kuulua tuon muffinssin asiakaskohderyhmään. Emme nimittäin vähennä hiilareita hinnalla millä hyvänsä eikä pakkaukseen präntätty tieto ”alle 2 grammaa hiilihydraatteja / muffinssi” ole meille ainoa ostopäätöksen peruste. Kokonaisuus ratkaisee. Raaka-aineet, prosessointi tai oikeammin sen vähyys, suuhunpantavan aitous.

Jos kahvin kanssa ei ole itseleivottua vhh-hyvää tai tummaa suklaata, juomme kahvin sellaisenaan. Jos taas olemme kyläreissulla tai perhejuhlissa, pieni pala sukulaismummon leipomaa mustikkapiirakkaa ei kaada elämää. Ne ovat harvinaisia hetkiä kumminkin. Me siis valitsemme mieluummin vaikka pelkän kahvikupillisen kuin tämän muffinssin.

Tarkemmat tiedot Karppinen-muffinsista

Karppisiskot Tuulevi & Virpi

Suklaamousse on suloisen pehmeä herkku!

Tammikuun lopulla ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä on juttu ja ohjeita kaikkien aikojen makeisiin jälkiruokiin. Menneiden vuosikymmenten makumuistoihin sisältyi myös suklaamousse. Simppeli, nopea valmistaa ja vähähiilariselle syöjälle sopiva jälkiruoka on tullut monelle tutuksi ruotsinlaivan buffet -pöydästä. Minulla on moussemuistoja opiskeluvuosilta Wetterhoffilta. 1980-luvun lopulla Hämeenlinnassa moussea tarjoiltiin tuon tuostakin – vai tuntuiko se vain siltä? Se mousse oli kumminkin umpi-imelää. Pussista valmistettua, väittäisin.

Tähän ihan kokonaan itse tehtyyn tarvitaan vain kolmea raaka-ainetta.
Kananmunia.
Tummaa suklaata.
Kuohukermaa.
Kieku -rasia siis auki (kyllä joo – ken ei tiedä, Kieku Oy on kumppanimme)

Suklaamousse

200 g tummaa suklaata
2 kananmunaa
2 1/2 dl kuohukermaa

Tummaa suklaata on montaa makua – valitse mieleisen makuista, kumminkin vähintään 70-prosenttista. Jos haluat koristella annokset suklaarouheella, ota suklaasta muutama pala talteen. Sulata suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä hiukan.

Sekoittele kananmunia ensin kevyesti haarukalla. Vatkaa munat sähkövatkaimella sulan suklaan sekaan. Vaahdota kerma kovaksi. Kääntele suklaamassa kermavaahdon joukkoon varovasti. Älä vatkaa.

Lusikoi seos tarjoiluastioihin ja koristele vaikka suklaarouheella. Minä tipautin yhden pakastevadelman jokaisen annoksen päälle.

Karppisisko Tuulevi

Voihan pannukakku!

Tämän ohjeen testaamiseen ryhtyminen on kestänyt ainakin puoli vuotta. Olen ostanut monta rasiaa ohjeessa tarvittavaa Philadelphia – juustoa ja käyttänyt yhtä monta rasiaa ties mihin kaikkeen muuhun. Mutta nyt. Laskiainen pakkkasi päälle. Oli ihan paras hetki kokeilla Sokeriton.fi-kauppiaan Sami Gauffinin suosittelemaa amerikkalaisten pannukakkujen ohjetta. Tilasin nimittäin Samilta Annika Rognebyn kirjan Bakglädje med LCHF – kirjan ruattinkielisenä versiona ja ohje löytyy siitä. Nykyään kirjaa myydän myös suomeksi käännettynä nimellä Karpin leivontakirja. Karppaajalle suunnattuja tuotteita myyvä Sokeriton.fi taas tottelee nykyään nimeä YesDeli.

Amerikkalaiset pannukakut

200 g Philadelphia-juustoa
0,5 dl Sukrinia / Sötiniä / Karppisokeria
aitoa vaniljaa
3 Kieku – kanamunaa
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl fiberhuskia / psylliumia

Sekoita juusto tasaiseksi voimakkaasti vatkaten. Vatkaa keskenään kananmuna, vanilja ja karppisokeri. Vatkaa seos juuston joukkoon. Sekoita fiberhusk / psyllium leivinjauheen kanssa. Lisää taikinaan. Paista pannukakut voissa molemmin puolin. Koska fiberhusk / psyllium turpoaa vauhdilla, pannukakut kannattaa paistaa samantien.
Taikinasta tulee muuten aikamoista tahnaa, jota on vaikea käsitellä.

Tarjoile stevialla / karppisokerilla makeutetun kermavaahdon ja hiukan sulaneiden pakastemarjojen kanssa.
Ohjeesta tulee 7-9 pannukakkua.

Näistä pannukakuista tulee hauskan paksuja pulleroita. Jos haluat perinteisempiä lettuja, voit tehdä niitä aikaisemmin postaamallani lettuohjeella.

Tuumailin mielessäni myös karppisokerin korvaamista stevialla tai koko makeutuksen jättämistä pois. Nämä pullean muhekat pannukakut ovat sen verran makeita, että itse pärjäisin vähemmälläkin.

Karppisisko Tuulevi

Vuohenjuustobroileria, täytettyjä paprikoita ja värikästä salaattia

Olin viime viikolla marssimassa määrätietoisesti ulos Mikkelin kirjastosta, kun äkkäsin uutuuspöydällä karppikeittokirjan. Nopealla silmäyksellä Anna Hallénin Karppaajan kotiruokaa – Mutkaton tie terveyteen ja painonpudotukseen näytti sen verran kiintoisalta, että peruutin sen kanssa lainaustiskille.  Viikonlopun selailun ja ohjetestauksen perusteella voisin ostaa tämän.

Kirja edustaa LCHF- eli vähähiilihydraattinen + runsasrasvainen -näkemystä. Anna Hallén kirjoittaa omasta kokemuksestaan. Hän kertoo laihdutuskuureistaan ja siitä, kuinka muutti elämänsä vähähiilihydraattisen ruokavalion avulla. Kirjan yli 70 reseptiä ovat Hallénin omia. Niillä syntyy lämpimiä ruokia, lisäkkeitä, leipiä ja jälkiruokia. Kirjan loppupäästä löytyy myös kahdeksan viikon menu, joka voi auttaa pääsemään vähähiilihydraattisen elämän alkuun. Kustantajan mukaan Hallénin teos on Ruotsin myydyin karppauskirja viime vuonna.

SUNNUNTAIN RUOKALISTA

Kuudelle hengelle riittävät ohjeet ovat kirjan inspiroimia, mutta eivät tasan samoja kuin siinä olevat. Tällaisen ruokalistan kokkailin sunnuntailounaallemme eilen.

Vuohenjuustobroileri

Vuohenjuustoon hurahtanut tyttäremme vannotti laittamaan tämän ohjeen talteen. Meillä kokataan vuohenjuustobroileria aivan takuuvarmasti tulevaisuudessakin.

6 kpl broilerin filepihvejä
80 g pehmeää vuohenjuutsoa
1 tlk creme fraichea (180g)
(2 dl kermaa)
2 rkl tai enemmänkin hienoksi pilkottua persiljaa
ropsaus seesaminsiemiä
suolaa
mustapippuria

Hienonna vuohenjuusto haarukalla ja sekoita creme fraichen ja kerman kanssa. Kermaa voi olla vähemmänkin tai ei ollenkaan. Itse lisäsin sitä kastikkeeksi, sillä pöydässä oli osalle seurueesta tarjolla myös keitettyjä perunoita. Lisää joukkoon persiljasilppu, seesaminsiemenet, suola ja pippuri. Asettele filepihvit voideltuun uunivuokaan ja kaada vuohenjuustoseos päälle.

Paista 200 asteessa noin kaksikymmentä minuuttia. Broileri on kypsää, kun siitä valuu kirkasta nestettä hammastikulla pistäessä.

Täytetyt paprikat

3 punaista paprikaa
100 g pala normaalirasvaista fetajuustoa
rasiallinen ruohosipuli-tuorejuustoa (taisi olla Crème Bonjour)
Polar- juustoraastetta

Sekoita fetajuusto ja ruorejuusto keskenään tahnaksi. Halkaise paprikat pituussuunnassa ja poista siemenet. Aseta uunivuokaan ja täytä juustoseoksella. Ripottele päälle reippaasti juustoraastetta. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin puoli tuntia.

Värikäs salaatti
kirjassa nimellä Eri hyvä salaatti

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
1 kurkku
1 vihreä omena
250 g kirsikkatomaatteja
(2 dl maissia)

Leikkaa kaikki ainekset pieneksi silpuksi ja sekoita. Jos olet tiukka karppaaja, jätä maissi pois (imeytyviä hiilareita 25.6 g/100g). Jos kaipaat vähän vahvempaa makua, silppua mukaan purjoa. Halutessasi voit lorauttaa lautaselle oliiviöljyä kastikkeeksi.

Appelsiini”riisi”

Tässä ohjeessa ei ole riisistä tietoakaan. Raejuusto markkeeraa riisiä, sillä siitä tulee jälkiruokaan riisimäinen suutuntuma.

2 dl kuohukermaa
400 g raejuustoa
makeutukseen steviaa
3 dl mantelilastuja
1-2 appelsiinia tai vastaava määrä klementiiniä

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita se valutetun raejuuston kanssa ja makeuta stevialla. Lusikoi tarjoiluastioihin  mantelilastujen ja klementiini-/appelsiinipalasien kanssa.

Kirjan ohjeessa oli myös kaksi keltuaista. Minulta ne jäivät uupumaan, siis vallan unohtuivat kokkaillessa. Hyvin kelpasi kumminkin! Perheen makeanhimoisille lisäsin annoksen päälle hiukkasen Marianne-rouhetta.

Karppisisko Tuulevi

Vieläkö omenapaistos onnistuisi?

Vaikka paras omena-aika meni jo, kirjoittelen kumminkin yhden omenaohjeen. Kokkailin jälkiruoan vähän aikaa sitten – no kuukausi takaperin – tyttären kanssa. Harmittaa, etten ole saanut reseptiä aiemmin tänne. Koko juttu ihan unohtui viime viikkojen jalkahärdellin tuoksinassa.

Ohje on helppo, nopea ja hyvä. Parhaiten tähän sopivat kotimaiset, hieman happamat omenat, jos niitä vielä jostakin saa. Kaikkein kunnianhimoisimmat kotitalousihmeet ovat saattaneet kääriä paperin sisään kellariin kotimaisia jouluomppuja – niistäkin tätä voisi valmistaa. Tuontiomenoista kannattaa valita kirpeimmät. Nyt siis omppuilemaan.

Tarvitset mieleisen määrän omenoita, keskikokoisia semmoiset 8 – 12 kappaletta. Poraa siemenkodat pois ja leikkaa omput ohuiksi viipaleiksi. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka hyvin voilla ja väännä uuni lämpötilaan 200 astetta.

Sirotteluseos:
kookoshiutaleita
mantelijauhoa
manteli- tai pähkinärouhetta
kanelia
steviaa

Päälle:
voita (arvioisin, että laitoimme noin 150 g)

Sekoita sirotteluseos omenaviipaleiden kanssa. Me emme ihmeemmin noita aineksia mittailleet, vaan sekoittelimme pussin pohjat keskenään. Kookoshiutaleita, mantelijauhoa ja –rouhetta oli suunnilleen yhtä paljon kutakin, arviolta reilu desi jokaista. Pähkinärouhe on ihan yhtä hauskan rouskuva vaihtoehto seokseen. Kanelia meni talouskoulun käyneen kotikokin sormituntumalla meidän maun mukaan sekä lopuksi ripaus koko vuoan päälle. Tarkkaa määrää en osaa sanoa. Lisää steviapölyä äärimmäisen varovasti. Sekoita omenaviipaleet ja mausteseos keskenään ja kumoa vuokaan.  Lisää päälle voi nokareina tai ohuina siivuina.

Kun paistos kypsyy uunissa – siihen menee puolisen tuntia – vatkaa kerma valmiiksi ja mausta sitä hiukan stevialla. Tarjoile kypsä paistos lämpimänä kerman kanssa. Meillä perhe lusikoi annoslautaselle vaniljajäätelöä.

Olen muuten huomannut, että meidän uunimme lämpötilat ja saman tien paistoajat heittävät. Uuni myös paistaa hiukan epätasaisesti. Kun luette ohjeita, olkaa noiden minun antamieni paistoaikojen suhteen valppaina. Vähempikin saattaa riittää.

Karppisisko Tuulevi

Henricus tarjoaa hyvää ruokaa!

Yhteistyökumppani kutsui minut Espoon keskuksen upouuteen InnoOmniaan ja vieläpä lounaalle siellä olevaan opiskelijaravintola Henricukseen. Nyt unohtakaa kaikki mielikuvat sanasta opiskelijaravintola, tämä on jotain aivan muuta.

Henricus suosii luomu- ja lähiruokaa ja tarjoaa hiilihydraattitietoisia vaihtoehtoja. Luomussa Henricus on tosissaan. Hiljattain Länsiväylästä lukemani uutisen mukaan se nousi suoraan viidennelle portaalle ammattikeittiöiden Portaat luomuun -asteikolla. Pöytiintarjoilu on seisovan lounaspöydän mättömeininkiä hitaampaa, mutta ruokahetki sitäkin antoisampi ja nautinnollisempi. Tämä kannattaa kokea. Minä toivon pääseväni tuonne vielä toistekin, vaikka paikka onkin liki kahden ja puolensadan kilometrin päässä tästä kotitoimistosta ja asuinpaikastani.

Tapasin myös keittiömestari Pauli Hakalan ja ravintolapäällikkö Tanja Griffithin. Keskusteluissa vakuutuin paikasta yhä enemmän. Nämä ihmiset seisovat sen takana, mitä tekevät.  Paulilta sain lähtiessä blogipostausta varten mukaani muistilistaksi ruokalistan. Pauli vieläpä ystävällisesti kirjoitti listan laitaan lisätietoja hiilaritietoisen ruokailijan annoksiin tehdyistä muutoksista.  Ruokalistassa muuten on jo alunperinkin k-merkintöjä. Se tarkoittaa, että annoksen voi muuttaa vähähiilihydraattiseksi. Minä kuitenkin menin hukkaamaan listani.  ja kirjoitan nyt tuolla linkin takana olevaa peruslistaa ja mjuistiani apuna käyttäen siitä, mitä söin. Kuvista näette pää- ja jälkiruoan ja osaan minä niistä annoksista muutenkin kertoa.

Alkuruokalautasella oli papusalaattia. Yksinkertaista ja maistuvaa. Siitä ei ole kuvaa. Kiljuin mielessäni riemusta, kun sain pääruoaksi kuhaa – tämä kuha maistui mainiolle. Paistetun kuhan seurana oli tartar -kastiketta. Listalla oleva ruohosipuliperunamuhennos oli korvattu tomaatti-linssimuhennoksella.

Sitten vielä jälkiruoka. Ah ja voi. Useimmiten minä korvaan jälkiruoan kahvilla ja tumman suklaan palalla. Nyt söin mielihyvin uuniomenan. Tavallisesti Henricus tarjoaa sen seurana mantelikrokanttijäätelöä. Minun hiilihydraattietoisessa annoksessani jäätelö korvattiin vadelmasorbettipallolla. Lisäksi annokseen kuului paistettua raparperia.

Tämä kaikki vei mennessään kielen ja mielen ja oli vielä kaunistakin.

Karppisisko Tuulevi

Kesäkauden marjatorttu

Oli loma taikka ei, niin jaan heti samantien tänään testaamani ohjeen. Kerkiätte vielä kokeilemaan sitä ihanien tuoreiden mansikoiden ja mustikoiden aikaan. Nyt on paras aika kauhoa ihania, kotimaisia marjoja tortun väliin ja päälle oikein reilulla kädellä.

Ohje on peräisin Annika Rognebyn ruotsinkielisestä leivontakirjasta Bakglädje med LCHF. Kirjaa myy verkkokauppa Sokeriton, josta sain myös ohjeessa käyttämäni makeutusaineen Sötinin, sokerittoman sokerin. Verkkokaupan tietojen mukaan Sötin™ on luontainen makeutusaine jota valmistetaan käymisteitse rypälesokerista. Samanlaista menetelmää käytetään esimerkiksi soijakastikkeen tai jogurtin valmistamisessa. Käymisen jälkeen Sötin suodatetaan, kuivataan ja kiteytetään. Sötinissä ja samoin myös toisella kauppanimellä myytävässä Sukrinissa ei ole lainkaan kaloreita ja hiilihydraatteja. Sötin on minulle sen verran uusi tuttavuus, etten tiedä siitä juuri mitään muuta tuon verkkokaupan tietojen lisäksi.

Kesäinen marjatorttu

määrästä tulee kaksi torttupohjaa

1,5 dl Sukrinia / Sötiniä
4 Kieku-munaa
125 g sulatettua voita
1 dl vettä
hiukan aitoa vaniljaa vaniljatangosta raaputettuna
1 dl fiberhuskia / psylliumia
1,5 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa munat ja Sukrin / Sötin huolella vaahdoksi. Itse vatkasin viitisen minuuttia. Sekoita kunnolla  sulatettu voi ja vesi. Lisää joukkoon aito vanilja. Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita lopuksi kaikki ainekset kevyesti yhteen. Kaada puolet taikinasta leivinpaperille pellille pyöreän pohjan muotoon ja paista sitä noin vartti, kunne spohja saa hiukan väriä. Paista toinen pohja heti perään.

Kokoa torttu jäähtyneenä. Omaani käytin pari desiä vaahdoksi vatkattua ja kevyesti stevialla makeutettua kermavaahtoa sekä reilusti tuoreita marjoja.

LISÄYS 16.1.2012

Sokeriton.fi myy kirjaa nyt myös suomeksi nimellä Karpin leivontakirja – leivo ilman sokeria ja jauhoja Se kuuluu myös Booky.fi-kirjakaupan valikoimiin.

Karppisisko Tuulevi

Jäätelö, mikä ihana jälkiruoka!

Kun hiilihydraattitietoisuudesta tulee elämäntapa, se tarkoittaa  ruoanlaiton ja syömisen uudelleen opiskelua. Uusia ostostapoja, raaka-aineita ja reseptejä. Jos omaa kokkailua ei kehitä, ruokavalio kaventuu ikävästi. Karppaus on tai ainakin voi olla myös iloa uuden oppimisesta keittiössä.

Jälkiruokaosastolle olen kaivannut vaihtoehtoja, sillä eritoten sunnuntaisin ateria tuntuu juhlavammalta, kun sen voi kruunata kunnon jälkkärillä. Siihen ja vähän muuhunkin tuli mukavasti uusia vaihtoehtoja, kun saimme käyttöön jäätelökoneen. Tänään pyöräytimme ensimmäiset jätskit, jotka on pistelty jo parempiin suihin.

JÄÄTELÖTEHDAS KOTONA

Kokeiltavaksi saamamme OBH Nordican pieni ja näppärä jäätelökone on mainio värkki. Kertapyöräytyksellä jädeä syntyy kolmisen desiä. Etukäteen jäädytettäviä kulhoja on kaksi, joten perätysten voi valmistaa kaksi annosta. Ennen seuraavaa käyttökertaa  kulhoja täytyy jäädyttää uudestaan vähintään kahdeksan tuntia pakastimessa.  Varastoon jäätelöä ei juuri kannata värkätä, sillä se maistuu parhaalta tuoreena. Ohjekirjan mukaan tuore raikkaus alkaa säilytyksessä hävitä muutaman päivän jälkeen. Se on helppo uskoa, sillä tämä herkku on ihanasti lisäaineetonta. Maku, tuoreus ja lisäaineettomuus ovatkin itse tehdyn jäätelön valtteja. Tällä koneella kun voi tehdä jäätelöä vaikka oman tilan tuotteista: kananmunista, marjoista ja täysmaidosta.

JÄÄTELÖNTEON PERUSTEET

Saadakseni perustuntuman jäätelönvalmistukseen, aloitin testaamisen koneen ohjekirjassa olevalla kermaisen vaniljajäätelön perusreseptillä. Sen jälkeen oli hyvä lähteä säveltämään omia versioita. Makutestaajaksi ilmoittautui kaksi kesää jäätelökioskilla työskennellyt ja sinä aikana kaikkia mahdollisia makuja maistanut esikoinen, jäätelön ammattilainen siis. Tähän ensimmäiseen jäätelöön tuli sokeria ja lisämausteeksi esikoisen tilaamia sattumia: mantelirouhetta ja valmista kinuskikastiketta. Jaan tämänkin ohjeen, sillä tiedän monen karppaajan kokkaavan myös muuta kuin karppiruokaa – ainakin perheelle.

Kermainen vanilja-manteli-kinuskijäätelö
– se sokeriversio –

noin 320 ml
2 dl kuohukerma
2 pientä keltuaista
vajaa 1/2 dl sokeria (tästä tulee makeaa, vähempikin riittää)
1/2 vaniljatankoa tai 1/2 tl vaniljasokeria
mantelirouhetta
kinuskikastiketta

Vaahdota kerma hyvin. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Halkaise puolitettu vaniljatanko ja kaavi sen sisältä siemenet valkuaisvaahtoon. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto varovasti. Tarkista määrä vielä kaataessasi jäätelöainesta kulhoon: sitä saa olla enintään 3,2 dl. Valmista jäätelö ohjekirjan ohjeiden mukaisesti. Käynnistä kone ja anna sen pyöriä 10-15 minuuttia. Seuraa massan kiinteytymistä. Lisää mantelirouhe vasta kun kone on sekoittanut aineksia viitisen minuuttia ja massa on alkanut kiinteytyä. Mantelirouhetta saa olla enintään 1 dl. Tarkista lisäyksen jälkeen, että sekoitin yltää edelleen kulhon pohjaan saakka. Kinuskikastiketta voi lorauttaa  sekaan aivan loppuvaiheessa niin, että valmiiseen jäätelöön jää kinuskiraitoja.

Testaajan kommentit

Herkullinen, täyteläinen ja luonnollinen jäätelön maku. Manteli rouskui mukavasti ja kinuski kruunasi makuelämyksen. Kyllä tämä on tosi hyvää!

SITTEN KARPPIVERSIO KEHIIN

Aloitin karppijäätelön soveltamisen edellä mainitusta perusohjeesta. Tällaisilla ainesmäärillä mentiin.

320 ml
2 dl kuohukermaa
2 pientä keltuaista
makeutukseksi steviaa
1/2 vaniljatankoa

Valmistus etenee edellisen ohjeen mukaisesti. Kahden pienen keltuaisen vispaaminen onnistuu parhaiten mahdollisimman pienessä kulhossa pikkuvispilällä – muuten kananmuna leviää astian laidoille. Meillä on jämäkkä, minikokoinen lasten leikkivispilä, jota käytin tässä.

Stevian annostelu on taitolaji ja tällä kertaa laitoin jopa hiukan liian vähän. Käytin annokseen 4 tippaa nestemäistä steviaa, joka ei ihan riittänyt makeudeksi. Annoksen päälle ripottelin rouhittua tummaa suklaata ja se antoi mukavaa lisämakeutta.  Kaupan jäätelöissä olevaa imelyyttä en enää kuitenkaan kaipaa.  Myös aito vanilja antaa aromia ja makeuttaa vähän sen lisäksi, että siitä tulee jäätelöön hauskoja pilkkuja. Keltuaisista taas tulee kauniin keltainen väri.

Voin lämpimästi suositella helppokäyttöistä jäätelökonetta. Karppaaja saa sillä syntymään omat jäätelönsä ihan yhtä lailla kuin allerginen ja lisäaineita karttava tai muuten vain aitoja makuja ja raaka-aineita rakastava jäätelön ystävä. Minä aion jatkossa kokeilla marjajäätelöitä, suklaarouhe- ja kookosjäätelöä, jogurttijäätelöä turkkilaisesta jogurtista, marjasorbettia ja mitä niitä nyt vielä keksisi. Kotimaisten marjojen kausi on vasta tulossa ja sen aikana pääseekin sitten testaamaan vaikka mitä auringon makeuttamia marjamakuja!

Ideoita jäätelön valmistukseen

Näistä löydät valmiita ohjeita ja vinkkejä, joita voit lähteä soveltamaan karppimuotoon. Kokeilemisen iloa!
Antti ja Maarit Heikkilän Näin me keitämme – kirjassa on pari jäätelöohjetta.
Maku-lehden sivuilta löytyy kotijäätelöBasilikajäätelöä Maku-lehden sivuilla
Cafe latte -jäädyke maku-lehdessä

Jäätelökone netissä

Jäätelökone OBH Nordican sivuilla
Yhteishyvä testasi jäätelökoneen

Karppisisko Tuulevi

 

Jogurttihyllyllä Hollannissa

Total on ensimmäistä kreikkalaista jogurttia, jota olen maistanut joskus liki viisitoista vuotta sitten. http://www.totalgreekyoghurt.com

Seison Bergenissä, Pohjois-Hollannissa Albert Hejn-supermarketin maitohyllyn ääressä. Mikä määrä maustamattomia jogurtteja. On tavallisia, vähärasvaisia, turkkilaisia, bulgarialaisia, kreikkalaisia. Tavanomaista ja luomua. Puolen kilon purkkeja, litran tölkkejä, pieniä pikareita.

Hyllystä löytyy myös sitä ihan ensimmäisenä maistamaani kreikkalaista jogurttia, Totalia. Sitä söin ensimmäisen kerran pienessä Milinan kylässä, Kreikassa joskus vuonna 1997 tai 98. Silloin lorautin päälle tuoretta, juoksevaa kullankeltaista hunajaa. En vielä karpannut, joten käytin hunajaa runsaalla kädellä. Oi, että miten hyvä tuo annos oli. Ihastuin paksuun jogurttin ja hunajan yhdistelmään ja kaipasin kotimaassa tuota herkkua kovasti. Silloin ei meiltä vielä saanut paksua kreikkalaista jogurttia.

Mutta nyt seison hollantilaisen ruokakaupan käytävällä ja jahkailen. Mies nojaa ostoskärryyn vieressä. Aijai, minkä näistä nyt valitsisi. Mistä aloittaisi.Valitsen lopulta ketjun oman merkin. Siniraidallisen, 500 gramman purkin kupessa lukee griekse yoghurt. Kakkosena poimin kyytiin samankokoisen purkin, jossa lukee turkse stijl yoghurt. Pakastealtaasta kyytiin lähtee vadelma – pensasmustikkaseos.

Hyvää on, maisteluraportti!

Molemmat jogurtit ovat maistuneet mainioilta. Turkkilainen on kreikkalaista hiukan happamampaa, mutta ihan maistuvaa. Kaksi ensimmäistä viidensadan gramman tölkkiä hupenivat ennenkuin huomasimmekaan. Marjat, jotka muuten myös olivat kaupan omaa merkkiä, pieneen ja sööttiin pahvilaatikkoon pakattuja, maistuivat.

Tässä vielä Albert Heijn-ketjun turksje stijl -jogurtin ravintosisältö / 100 g
hiilihydraatteja 4,0 g
josta sokeria 4,0 g
proteiinia 5,0 g
rasvaa 10 g
energiaa 125 kcal

Raaka-aineet: täysmaito, kerma, maitojauhe, hapate.

Ravintosisällöltään turkkilainen on aika samanlaatuista tavaraa siis kuinLindahlsin valmistama partasuinen turkkilainen. Raaka-ainelistaa en katsonut kaupassa enkä siis huomannut, että valmistuksessa on käytetty maitojauhetta. Kreikkalaisen jogurtin purkki ehti päätyä jo roskiin ennenkuin älysin kaivata sen ravintosisältöttietoja. Seuraavaksi ostan sellaista, jonka raaka-ainelista on lyhyin mahdollinen eli josta puuttuu tuo maitojauhe. Osuisikohan kohdalle peräti luomua.

Karppisisko Tuulevi

PS. Koska en voi kuvansiirto-ongelmien vuoksi kuvittaa reissun aikaisia postauksia itse ottamillani kuvilla, päätin lisätä  ps-meiningillä jogurttiannosten sun muiden ruokien kuvia reissun jälkeen. Loppuviikosta pääsette virtuaalimaistelemaan marjaisia jogurttiannoksia, salaattipedillä loikoilevia päivällispihvejä ja kullankeltaisia juustosuikaleita.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.