Hätäinen lounas

Tämä ei oikeastaan ole mikään resepti, vaan lounasraportti yhden sorttisesta karppaajan pikaruoasta. Strategiana oli ottaa kaapista sitä, mitä sieltä löytyy. Koska laitoin viikonloppuna urakalla ruokaa, sieltä löytyi jopa valinnanvaraa. On muuten aika ylellistä todeta keskiviikkona, että kas, mullahan on vielä huomiseksikin valmiina valmiit ruoat jääkaapissa. Sitten onkin jo melkein viikonloppu ja aikaa leppoisalle ruoanvalmistukselle.

Tänään tein lounaaksi salaattilautasen seuraavista jääkaappilöydöistä:

Sunnuntailounaalta jääneet uunikanat
Rasilaisen hapankaalia
Raejuustoa
Punaista ja vihreää paprikaa
Päälle loraus luomuoliiviöljyä, sitä siskon tuliaisiksi tuomaa

Koska kaipaan talvella lämmintä ruokaa ja pelkkä kylmä salaatti jotenkin tökkii, kuumensin kanan pannulla ennen keon kasaamista lautaselle. Kana ja raejuusto hoitelivat riittävän proteiinin saannin, paprika takasi tuoreuden ja värinautinnon, hapankaali sopi ateriaan muuten vaan. Se maistuu minulle talvisaikaan. Oliiviöljyloraus teki kastikkeen virkaa. Aterian kanssa maistui iso lasi raikasta oman kaivon vettä. Ja matka jatkui taas!

Karppisisko Tuulevi

Karppaus kaventaa

Harkinnan jälkeen päätin julkaista kuvaparin, joka kertoo siitä, miten olen muuttunut karppaamisen aikana. Toukokuussa 2009 katsoin karmaisevaa totuutta silmiin ja totesin, että olin kuin huomaamatta onnistunut keräämään ylimääräisen suojapanssarin. Olin ollut nelikymppiseksi saakka siitä onnellisessa asemassa, että sain syödä mitä tahansa eikä se näkynyt juuri missään. Se aika oli ohi ja syöminen oli alkanut näkyä ja tuntua.

Aloitin karppauksen toukokuun 2009 lopussa. Aloitin heti alkuun tiukan ketokarppikuurin, joka kesti kuukauden verran. Sen aikana karsin hiilihydraatit minimiin. Koska aloin loppuvaiheessa pikkuhiljaa löysätä, en osaa tarkasti sanoa, missä vaiheessa ketokarppaus muuttui alakarppaukseksi. Tiukka aloitus sopi minulle. Oli helpompi ottaa yksi kerrallaan uusia aineksia ruokavalioon kuin toisin päin.

MISSÄ MUUTOS NÄKYY

Tuo kakkoskuva on otettu viime heinäkuussa. Siihen mennessä vyötäröltä oli lähtenyt viitisentoista senttiä ja painoakin mukavasti. Ihan tarkkoja kiloja en osaa edes täsmällisesti sanoa, koska meillä oli ja on edelleen vähän epäluotettava vaaka. Oikeastaan hyvä niin. En ole päätynyt tuijottamaan satoja grammoja enkä vahtaamaan kiloja. Olen ennemminkin oppinut seuraamaan omia olotiloja sekä kehon ja mielen reaktioita eri ruoka-aineisiin. Kapenemisen olen huomannut vaatekoon muutoksista.  On nastaa pistää kirpparille ja kiertoon niitä isoiksi jääneitä vaatteita.

RUOKAVALIO NYT

Tuona aikana en muuttanut liikuntatottumuksia. Aktiivisempi liikkuminen tuli kuvioihin tuon heinäkuisen kuvan jälkeen. Kilot lähtivät vain ja ainoastaan ruokavaliolla. Nykyään syön tyylillä, joka osuu alakarppauksen ja hyväkarppauksen välimaastoon. Ruisleipää syön jonkin verran:   lisäaineetonta, juureen tehtyä 100% ruista. Puuroja tai muita viljatuotteita popsin vain harvoin enkä harrasta edes täysjyväpastaa kuin poikkeustapauksissa. Niitä ovat vaikkapa kyläreissut – en halua heittäytyä ruokaterroristiksi ja tehdä numeroa syömisistäni. Toisinaan syön leivoksen, enkä soimaa siitä itseäni. Ruokavalioni perustuu lihaan, kalaan ja kanaan, kasviksiin sekä juureksiin, kotimaisiin marjoihin ja mahdollisimman vähän prosessoituihin maitotuotteisiin. Juustoa syön paljon. Käytän ruoanlaitossa kermaa ja voita. Välttelen lisäaineita ja valitsen elintarvikkeita, joiden ainesosaluettelo on mahdollisimman lyhyt.

Viime keväänä tein hetken pyrähdyksen ketokarppauksen puolelle. Olen miettinyt tälle keväälle samaa.  Voisin vielä keventää vyötärön seutua ja tiukka ketokarppaus auttaa siinä. Kaikkineen karppaus sopii minulle. Jollekulle muulle jokin toinen konsti. Tärkeintä on oppia tuntemaan oman kehon reaktiot ja löytää sitä kautta itselle sopiva tapa syödä, olla ja elää. Karppauskaan ei ole pelkkää kapenemista ja kilojen kadottamista. Se on myös selkeämpää oloa ja kirkkaampaa mieltä.

Karppisisko Tuulevi

Miten aloitin karppaamisen?

Olen kertonut oman karppaushistoriani ja sen miten pääsin puolitoista vuotta sitten alkuun moneen kertaan. Kerronpa sen täälläkin. Kaikki alkoi kamalasta lomakuvasta, jossa mies oli onnistunut kuvaamaan vatsan ja kyljen samaan kuvaan. Bikinit päällä tietysti. Sen edessä ei voinut ummistaa silmiä. Jotain oli tehtävä. Kiinnostuin karppaamisesta. Kokeneet karppaajat valistivat, että selkeää ohjetta on vaikea antaa. Ihmisten aineenvaihdunnassa on eroja ja karppaamisessa on paljon variaatioita. Ruokailufilosofiat vaihtelevat ja totuuksia on useita.

ATERIAMATRIISI AVUKSI ALUSSA

Luin ensin asiaa sieltä ja asiaa täältä. Pääsin jyvälle vähähiilarisen elämän perusteista. Löysin  Karpin keittokirjasta aloittelevan karpin ateriamatriisin, jota aloin noudattaa. Ajatus oli kokeilla, josko se toimisi. Toivoin tietysti kovasti, että saisin aikaan tuloksia.Toukokuun 2009 lopussa aloitin tiukan alakarppauksen, joka kesti kuukauden verran. Sinä aikana ruokavalinnat olivat sitä, mitä löytyy karppausmatriisin vasemmanpuoleisesta sarakkeesta. Sarakkeen otsikko on ”tiukka ketokarppi, Atkinsin induktio tms. aloitusvaihe”. Tuota aloitusta kutsutaan myös ketokarppaukseksi. Matriisi löytyy karppaus.info -sivuilta ja sinne on linkki myös tuossa oikean reunan linkkilistassa.

Ensimmäisen kuukauden jälkeen lisäsin ruokavalioon entistä monipuolisemmin vihanneksia ja juureksia (ei perunaa), marjoja, paksua turkkilaista ja muuta maustamatonta jogurttia, rahkaa, tuorejuustoja.  Tummaa suklaata, vähintään 70-prosenttista syön silloin tällöin.

Alussa tutkin Finelistä elintarvikkeiden hiilihydraattipitoisuuksia ja opin suht nopeasti perusasiat. Lanttu ja kaalit ovat mainioita vaihtoehtoja, pottu ja bataatti eivät. Nykyään en juuri laskeskele hiilarimääriä yhteen, vaan menen tuntumalla. Jos matriisia katsoo, elän alakarppielämää tai jotain alakarppauksen ja hyväkarppauksen välillä. Minä syön silloin tällöin myös 100% hiivatonta ruisleipää.  Kilot tippuivat tehokkaimmin tiukassa aloitusvaiheessa, joka oli minulle sopiva startti. Voin koko ajan hyvin, vaikka alussa olikin mielitekoja. Kesti myös aikansa tottua säännölliseen ateriarytmiin. Olin oppinut puputtamaan jatkuvasti ja se oli yksi syy ylimääräisiin kiloihin.

Oman karppaukseni olen kiteyttänyt näin:

  • valkoinen vilja ja sokeri minimiin
  • peruna ja muut tärkkelyspitoiset ruoat pois
  • riittävästi proteiinia ja rasvaa
  • välillä 100% Haapasen ruisleipää

Kun samalla olen opetellut kuuntelemaan kehoani ja seuraamaan mitä mistäkin valinnoista seuraa, karsinut välipalat ja opetellut juomaan  riittävästi vettä (tämän kanssa tekee edelleen tiukkaa), niin kasassa on hyvä paketti. Karppauksen kauhistelijat pelkäävät rasvaa, mutta ainakin minulla sen määrät ovat varsin maltillisia – sen jälkeen, kun kehon oma tasapaino alkoi löytyä.

Tämä siis toimii minulla ja voin hyvin, sekä fyysisesti että henkisesti. Pysyn mitoissa, joihin pääsin tiukan kuurin aikana ja hitaasti sulaa edelleen kupeilta tavaraa pois.

Muistutan teitä lukijoita kuitenkin siitä, että kerron vain omista kokemuksistani. En ole ravitsemusterapeutti enkä opeta ketään. Olen puhunut tästä paljon toisen karppisiskon Virpin kanssa – hän on kotitalousalan ammattiopettaja ja kotitalousteknikko. Meidän kokemuksemme ovat samantapaisia. Tosin aineenvaihduntakin taitaa olla varsin samanlainen – siskoksia kun olemme.

Karppisisko Tuulevi

Marttojen makkaraa!

Olin miehen kanssa ennen joulua Etelä-Savon Marttojen mainiolla makkarakurssilla Mikkelissä.  Kurssin veti kotitalousneuvoja Satu Räsänen. Miehen lisäksi mukana oli useita muitakin  innostuneita miehiä. Meillä oli kivaa ja makkaroista tuli hyviä. Täyttä, lisäaineetonta tavaraa. Valmistimme useampaa laatua. Parissa reseptissä oli perunaa ja perunajauhoja, vähän huonommin karppaajalle sopivia raaka-aineita.  Suurin osa ohjeista soveltuu sellaisenaan karpin ruokavalioon.

Makkaran valmistus on simppeliä puuhaa, kun käytössä on asianmukaiset varusteet eli käytännössä makkarantäyttösuppilolla varustettu yleiskone. Raaka-aineet saa kaupasta. Kuoreksi sopivaa puhdistettua suolta voi yleensä tilata lihatiskin tai vaikka kauppahallin kautta.  Mitä tahansa lihaa voi käyttää, kunhan laittaa  osaksi rasvaista silavaa tai vaikka pekonia.

Perusteet on helpoin opetella ohjatusti kurssilla.  Jos on tarpeeksi iso innostunut porukka,  voihan olla, että tilauskurssikin onnistuu. Kannattaa kysyä.Mikkelissä seuraava avoin makkarkurssi on ensi joulukuussa.

Reseptinä jaan tällä kertaa lintumakkaraohjeen. Massasta tulee vähän sitkeämmän oloista kuin perusmakkaran massasta, mutta hyvää on tämäkin. Ohje on testattu ja toimii!

Broilermakkara

1,6 kg jauhettua broilerin / kalkkunan rintafileetä
150 g pekonia
4 dl kuohukermaa
2 dl vettä
6 munankeltuaista
2 murskattua valkosipulin kynttä
ripaus cayennepippuria
ripaus valkopippuria
1/2 tl suolaa

Jauha broilerin (ja kalkkunan) liha tai osta se valmiiksi jauhettuna. Sekoita lihat yhteen, lisää kuohukerma, vesi, keltuaiset, murskattu valkosipuli ja mausteet. Paista koepihvi pannulla ja tarkista mausteet. Lisää tarvittaessa.

Säilytä suolta kylmässä vedessä, kunnes tarvitset sitä. Asenna suppilo koneeseen ohjeiden mukaisesti. Rynttää ohutta, läpikuultavaa suolta suppilon päälle 2-3 metriä.  Käynnistä kone ja ala syöttää masssaa sisään. Suoli purkautuu automaattisesti massan täyttäessä sitä. Säätele käsin täyttönopeutta, ettei kuori tule liian täyteen. Massa paisuu kypsennettäessä. Jos kuori on liian täynnä, makkara halkeaa. Makkarapötkö jaetaan sopivan mittaisiksi makkaroiksi jättämällä kuoreen tyhjä kohta, jossa suoli pyöräytetään muutaman kerran ympäri. Kalvomainen pinta tarttuu kiinni ja makkaran muoto säilyy kypsennyksessä.

Kypsennä makkarat keittämällä niitä vedessä noin 20 minuuttia. Paista ne lopuksi uunissa tai pannulla niin, että niihin tulee kaunis väri ja rapea pinta.

Karppisisko Tuulevi



Ruokaa vai oikeaa ruokaa?

Pari vuotta sitten  Mats-Eric Nilssonilta ilmestyi karu ruokakirja nimeltä Petos lautasella. Kirja valotti elintarvikkeiden lisäaineita, arominvahventeita, E-koodeja ja ruokiin lisättyjä savuaromeita, hiivauutteita, väriaineita sun muuta. Kirja romutti lopullisesti ne vähäisetkin jäljellä olleet kuvitelmat kevytuotteiden autuudesta, tuorepuristetuista mehuista ja kaupassa leivotusta leivästä. Se tuorepuristettu voi olla liki vuoden pakattuna ollutta mehua ja kaupan ihana vastaleivottu onkin yleensä peräisin ulkomailta kauan sitten rahdatuista raakapakasteista. Nämä esimerkit ovat peräisin kirjan kevyimmästä päästä.  Vaikka olen tottunut lukemaan tuoteselosteita, kirjan avaama maailma nosti hiukset pystyyn. Teollinen ruoka on karmivaa tavaraa!

Maanantaina Suomessa ilmestyy samalta kirjailijalta uusi, Suomen oloihin mukautettu teos. Aitoa ruokaa– kirjan on kustantanut Atar. Ajankohta on mainio, sillä tuoreessa muistissa ovat keväällä uutisoidut broilerinnahkapullat, joita meillä edelleenkin muuten myydään lihapullina. Mitä siis syömme – jotain aivan muuta kuin mitä päällepäin näyttää.  Taloussanomien uutisessa on kirjasta löytyviä poimintoja siitä, mitä kaikkea elintarviketeollisuus tarjoaa. Onko tämä sitten sitä äitien tekemää ruokaa? Lisää löydät uutuuskirjasta, jota myy muun muassa Suomalainen kirjakauppa.

Mitä tekemistä tällä on karppauksen kanssa? Karppaaminen on sitä helpompaa ja selkeämpää, mitä aidompaa tavaraa, ”oikeaa raaka-ainetta”  pataan latoo.  Meillä syödään lähinnä marinoimatonta lihaa, kanaa ja kalaa. Riista on hyvää, mutta valitettavan harvinaista herkkua. Järvikala maistuu mainiolle, samoin sienet.  Munat ovat yleensä luomua ja maitoa haemme usein naapuritilalta suoraan. Jogurtiksi valitsen mieluiten maustamataonta turkkilaista. Mitä lyhyempi ainesosalista ruokapakkauksen kupeessa on, sen parempi.  Sitä vähemmän siinä on lisäaineita ja sitä vähemmän kyseistä ruokaa on prosessoitu. Kevytkermat ja kermamaiset valmisteet korvaamme tavallisella kuohukermalla. Lähituottajien tarjonta on kunniassa. Leipä, jota eniten syömme, on Otavassa olevan Haapasen kotileipomon 100%, hiivaton ruisleipä.

Mitä simppelimpää ja vähemmän prosessoitua ruokaa syön, sen selkeämmin kehoni säätely tuntuu toimivan. Vaikka käytän kermaa ja voita, niiden määrä on loppujen lopuksi pieni, koska nälkä lähtee vähemmällä. Kevyttuotteissa, vaikkapa jogurteissa, on usein muunnettua tärkkelystä, jonka ravintoarvo on alhainen ja energiapitoisuus korkea. Nälkäisenä kevytkamaa uppoaa enemmän kuin aitoa tavaraa. Jos pistelen suuhuni kevytjogurtin, ei nälkä häviä. Tekee mieli toista.  Kevytjogurtissa on joko sokeritasapainoa horjuttavaa sokeria tai nälänhallintaa sekoittavaa makeutusainetta. Jos taas popsin saman määrän luonnollista, täysrasvaista jogurttia, vähempikin riittää. Saan rasvaisesta lopulta vähemmän energiaa kuin kevyttuotteesta.  Minulle maistuu täysrasvainen turkkilainen kotimaisten marjojen kanssa. Makeudeksi saatan ripauttaa hiukkasen steviaa.

VERTAILE JOGURTTEJA!

Vitalinea vadelma (valmistaja Danonen Finland) ainekset:

rasvaton jogurtti (rasvaton maito, rasvaton maitotiiviste, rasvaton maitojauhe, hapatteet), vadelma (10%), kuitu (oligofruktoosi), stabilointiaineet (muunnettu maissitärkkelys, pektiini, guarkumi), kivennäisaineet (magnesiumsitraatti, kalsiumsitraatti), aromi, värit (rypälemehutiiviste, kokkiniili), happamuudensäätöaineet (maitohappo, sitruunahappo), makeutusaineet (aspartaami, asesulfaami K), D-vitamiini. Makeutettu aspartaamilla (sisältää fenyylialaniinin lähteen) ja asesulfaami K:lla. Vitaminoitu: ei suositella alle kolmivuotiaille.

Turkkilainen jogurtti, valmistaja Lindahls mejeriprodukter Ab, ainekset:

korkeapastöroitu maito, kerma, jogurttihapate

MITÄS TUUMAAT?

Karppisisko Tuulevi

Vaatteet jäävät suuriksi

Eilen kaupungilla kiskoin tuon tuostakin housuja ja niiden alla olevia sukkahousuja ylöspäin. Valuivat mokomat. Sitä se karppaus teettää, vaatteet jäävät suuriksi ikäänkuin huomaamatta. Nekin päällä olleet paksut sukkahousut olivat jetsulleen oman kokoni mukaan ostetut viime syksynä.  Farkut olivat keväällä napakat ja tiukasti istuvat.  Nyt niihin pitää muistaa laittaa vyö.  Lauantaina se unohtui.

Kutistunut vyötärön ympärys (noin -15 cm puolentoista vuoden aikana) näkyy kutistuneena lantiona, reisinä ja koko kropan kaventumisena.  Kutistuminen on tullut tavallaan karppauksen sivutuotteena. Liikuntatottumuksiani muutin vasta karpattuani vuoden ja kolme kuukautta. Sitä edeltävä laihtuminen – siis valtaosa tuosta mainitusta kutistumisesta – oli vain ja ainoastaan karppauksen ansiota. Silti en ole erityisemmin tuntenut laihduttavani. Syön säännöllisesti enkä kärsi nälkää. Vatsa ei kurni eivätkä herkkujen kuvat vilise silmissä. Fyysisesti olo on tasapainoinen, mieli kirkas ja selkeä. Kun varkain kertyneet kilot katoavat siinä sivussa, mikäs sen mahtavampaa.

Ruokavalioni on ollut suhteellisen tiukka toukokuusta 2009. Ei kumminkaan niin lakihenkisen puhdasoppinen, ettenkö olisi sallinut itselleni kakkusiivua perhejuhlissa tai palaa tuoretta kauraleipää toisinaan. Miehen kanssa olemme juoneet välillä leivoskahvit. Makean ja huonoista hiilareista koostuvien herkkujen mieliteko on kumminkin laantunut, kun sitä ei ruoki jatkuvasti.

Karppaus sopii hyvin myös elämäntavaksi, vaikka kiloja ei olisi pudottamassakaan.  Jos olet normaalipainoinen ja mietit karppausta, anna mennä vaan. Yleensä karppauksen aloittaneet ihmiset kertovat selkeästä ja energisestä olosta sekä kirkkaasta mielestä. Hyväkarpin (kun et laihduta) ruokavalioon mahtuu hyviä, hitaita hiilareita  hiukan enemmän kuin mitä itse nyt syön. Niihin kuuluvat muun muassa kaikki täysjyvätuotteet, puurot, tumma pasta ja riisi sekä hedelmät. Minun ruokavalioni on siirtynyt alkuvaiheen muutaman viikon mittaisesta tiukasta ketokarppauksesta alakarppaukseen. Siihen olen poiminut hyväkarpin ruokavaliosta vain hapatetun, 100% ruisleivän, jonkin verran kotimaisia omenoita ja hieman papuja. Jatkossa aion popsia toisinaan ainakin vastajauhetusta viljasta valmistettua puuroa.

Karppisisko Tuulevi

Mitäs tekis kanttarelleista?

Teimme lähimetsästä huiman löydön, kolmisen litraa kanttarelleja. Siitäkös alkoi tuumailu – jotta mitä ruokaa näistä arvokkaan ainutlaatuisista, tänä kesänä harvinaisista raaka-aineista oikein laitetaan. Ennen karppiaikaa kokkasin kanttarelleista muhennoksen, jonka kanssa tarjoilin keitettyjä perunoita.  Nyt kumpikaan ei kuulu vakioruokavalioon.

Tulin metsästä kasvimaan kautta ja poimin mukaan viimeisiä sokeriherneen palkoja, nykäisin pussiin muutaman sipulin ja perään vielä pari tillinoksaa. Jääkaapissa oli ennestään avomaakurkkuja.

Kotona paistoin voissa sipulisilpun ja kypsensin siinä samalla pienittyjä herneenpalkoja. Kanttarellit pääsivät samaan voilla paistettuun seuraan. Mausteeksi ripautin merisuolaa ja pippurisekoitusta. En oikein tiedä, millä nimellä ruokalajia kutsuisin, mutta viis siitä.  Itse ruoka ja perinteisesti tillillä ja suolaripauksella maustetut avomaakurkut maistuivat hyvältä yhdessä.

Karppisisko Tuulevi

PS. Sienet siis sopivat mainiosti karppaajan ruokavalioon – jopa aivan tiukimpaan alakarppivaiheeseen.

Perustietoa karppauksesta, osa 2/3

Jatkan karppaamisen perusteiden parissa. Aluksi vähän faktaa suoraan karppisivuilta.

” Karppaaminen ja alakarppaaminen

Alakarppausta kritisoidaan mediassa epäterveelliseksi ja hankalaksi noudattaa. Päinvastoin kuin virallinen ravitsemustiedotus antaa ymmärtää, alakarppausta puoltavia tutkimuksia on kuitenkin jo runsaasti ja niitä syntyy koko ajan lisää. Myös alakarppaajien omakohtainen kokemus kertoo toista. Karppiruokavalio auttaa painonhallinnassa ja saa noudattajansa voimaan muutenkin paremmin. Oikein noudatetun karppiruokavalion vaikutus veren rasva-arvoihin on suotuisa, ja karppaajat kokevat olevansa virkeämpiä. Moni on saanut hiilihydraattien rajoittamisesta myös apua vatsavaivoihin ja allergioihin. Parantuneen nälänhallinnan ja ruokavalion makeanhimoa hillitsevän ominaisuuden vuoksi karppaus on helppo omaksua elinikäiseksi elämäntavaksi. Karppaamisella ja alakarppaamisella tarkoitetaan ruokavaliota, jossa hiilihydraatteja syödään vähemmän kuin virallisterveellisessä ruokavaliossa. Jäljelle jäävien hiilihydraattien laatuun kiinnitetään myös erityistä huomiota valitsemalla hitaasti verensokeria kohottavia hiilihydraatteja ja suosimalla vain sellaisia hiilihydraattien lähteitä, joista saa olennaisia määriä mikroravinteita.”

Omat kokemukset puoltavat juuri tätä nälänhallintaa ja makeannälän poistumista. En olisi koskaan voinut uskoa, että tällainen suklaasyöppö ja tuoreen leivän rakastaja pystyy vastustamaan karppauksen ansiosta näitä houkutuksia. Puhumattakaan niistä annoksista mitä söin…minuun mahtui vaikka mitä määriä enkä koskaan tuntenut oloani terveen kylläiseksi. Eikä nykyään kyse ole itsekurista…ei tosiaankaan. Ei vaan tee enää mieli.

Unohda hetkeksi kolesteroli ja verenpaine ja sokeriarvot…toteuta tätä vaikkapa kolme viikkoa ja huomaat sopiiko se sinulle. Jos sopii, voit iloisesti yllättyä: myös veriarvot alkavat parantua. Tämä tapahtuu useimmilla, mutta ei kaikilla. Ristiriitaista? Kyllä, mutta jo tuhansien suomalaisten kokemaa. Puhumattakaan niistä lukuisista muista terveydellisistä hyödyistä, mistä minäkin olen aikaisemmin kirjoittanut.

Annoskoosta ja kaloreista sinun ei tarvitse välittää. Syöt niin paljon, että tulet kylläiseksi. Pidät vaan huolen, että ruoassa on proteiinia ja rasvaa sekä niukkahiilarisia kasviksia (voit tarkistaa protsku- ja hiilaripitoisuuksia vaikkapa täältä www.fineli.fi ) Minä huomasin alussa lataavani lautaselle entiseen malliin ruokaa eli paljon, kunnes aloin pikkuhiljaa oppia tulevani vähemmästäkin kylläiseksi.

Ja mikä on karppaamisen ja alakrppaamisen ero? Alakarppaamisessa hiilarit pidetään alle 60 gramman päivässä. Karppi ja hyväkarppi syövät sen 60-100 grammaa hiilihydraattia/pv. Tuntuman hiilarimääriin saa varsin nopeasti ja apuja löytyy esim. edellä mainitulta fineli.fi-sivuilta.

Virpi

Perustietoa karppauksesta, osa 1/3

Karppauksen, vähähiilihydraattisen ruokavalion eli VHH:n ympärille on syntynyt monta koulukuntaa. On Montignac -dieettiä, Zone-ruokavaliota, Atkinsia, Antti Heikkilän Pellinkinkiä, kivikautista ruokavaliota, Varpu Tavin mallia ja ties mitä muita. Vhh -menetelmä ei ole siis mikään uusi tulokas. Sitä on käytetty pitkään Keski-Euroopassa erilaisten sairauksien hoidossa, varsin menestyksekkäästi. Toivoa vaan voi, että meillä Suomessakin osattaisiin yhdistää oikeanlainen ruokavalio tiettyjen sairauksien käypähoito-suosituksiin.  Mutta ei hätää. Jos asia takkuaa THL:ssä, niin ihmisten omien kokemuksien kautta se leviää kulovalkean tavoin. Vapaa sana ja sosiaalinen media on tämän(kin) ilosanoman paras levittäjä.

Lupasin kertoa karppuksen perusteista. Yritän saada ne mahdollisimman yksinkertaiseen muotoon. Lisätietoa sitä haluaville löytyy mm. sivuilta http://www.karppaus.info/ .  Sitä olen käyttänyt tämänkin blogitekstin lähteenä.

Ensin tusina tärkeää periaatetta

1. Lopeta leivän syönti, etenkin painonpudotusvaiheessa. Myöhemmin voit tuntemuksien mukaan syödä 100%:sta ruisleipää.
2. Lopeta pastan, riisin ja perunan käyttö.
3. Lopeta sokerin ja sokeristen tuotteiden käyttö. Oli se sitten valkoista sokeria, inkkarisokeria, hunajaa tai hedelmäsokeria – unohda! Tiedän, että jotkut karppaajat käyttävät keinomakeutusaineita, mutta itse en koske niihin pitkällä tikullakaan
Näillä ohjeilla pääset jo hyvään alkuun ja hämmennyksen tilaan – mitä ihmettä sitten voi syödä?
4. Varmista proteiinien riittävä saanti. Syö pihviä, kalaa, kanaa, kananmunaa ja ota seuraksi iso läjä kasviksia, juureksia, kaaleja…paistettuja, keitettyjä, wokattuja tai ihan miten vaan, raakana tai kypsänä. Mutta ei sitä pyhää pottua!
5. Vaihda margariinit yms.keinotekoiset E-koodivoiteluaineet oikeaan voihin tai 80% rasvaa sisältävään Oivariiniiin, Ingmariiniin tai Dellariiniin
6. Tutustu kylmäpuristettuun kookosöljyyn, luomusellaiseen ja ota se osaksi ruokavaliota
7. Hyviä kylmäpuristettuja erilaisia kasviöljyjä kannattaa kokeilla ja lotrata surutta salaatin sekaan, mutta paistamiseen ne eivät sovellu (paitsi tämä kookosöljy)
8. Vaihda kevytkermat yms. keinotekoiset E-koodikasvirasvalitkut oikeaan kermaan (vispikerma, kuohukerma)
9. Jos käytät maitoa, käytä sitä rasvaisinta eli punaista tai luo hyvät välit jonkin paikallisen maidontuottajan kanssa. Raakamaidosta ei ole mitään otettu pois eikä siihen ole lisätty mitään. Luonnontuote parhaimmillaan!
10. Muista että kananmunat ovat loistoruokaa!
11. Meillä on metsät ja marjapensaat syksyisin täynnä luonnon omaa superfoodia: MARJOJA!! Unohda edes hetkeksi guavat, passionhedelmät ja muut vastaavat kaukaa tuodut hedelmät. Niissä on hiilarit turhan korkeita. Et myöskään voi tietää mitä torjunta-ainejäämiä ne sisältävät.  Meidän omissa marjoissamme on moninkertainen määrä antioksidantteja & vitamiineja.
12. Makeannälän yltäessä tuskaisiin mittoihin, ota pala tai kaksi terveellistä tummaa suklaata, sellaista, jossa on kaakaota yli 70%. Mutta huom! Ei koko levyä 😉 Ole huoleti, makean tuska helpottaa ajan myötä ja yllättävän nopeasti. Makea alkaa jopa maistua äklöltä.

Jatkan perusteita vielä parissa postauksessa – näillä pääset liikkeelle!

Virpi

Aamupalapirtelö

Aikoinaan aloitin aina aamuni puurolla, mikä ei ole huono vaihtoehto sekään. Varsinkin jos omistaa pienen pöytämyllyn, missä jauhaa luomuviljan juuri ennen puuron valmistusta. Tällainen vilja on minun mielestäni täysjyväviljaa… ei se, mitä myydään vuoden ”tuoreusajalla” kaupan hyllyltä.

Nyt siirtyessäni hyväkarppauksesta enempi alakarppauksen suuntaan sisältää aamupalani n.5-8 ainesosaa tästä listasta:

  • pellavansiemenrouhetta
  • auringonkukan siemeniä
  • seesaminsiemeniä
  • manteleita
  • pähkinöitä
  • täysmaitoa (siis sitä suoraan Pöyryjen tilalta ostettua, missä on kaikki luonnon omat maitohappobakteerit yms.tallessa)
  • kuohukermaa
  • turkkilaista jogurttia
  • rahkaa
  • vettä
  • mansikkaa
  • mustikkaa
  • vadelmaa
  • puolukkaa
  • mustaherukkaa
  • karpaloa
  • banaania
  • nokkosta
  • voikukkaa
  • poimulehteä
  • kookoshiutaletta
  • kananmuna (raakana)
  • hera-proteiinijauhetta
  • steviaa
  • jne…

Siemenet ja pähkinät laitan turpoamaan veteen edellisenä iltana, loput heitän joukkoon aamulla. Sauvasekoittimella sileäksi ja ei kun nauttimaan. Joskus ulkonäkö on vähintääkin epäilyttävä, mutta maku sitäkin herkullisempi 😉 Toki juon vielä tämän lisäksi 1-2 kuppia kahvia, mutta siihenkin teen ”pyhäinhäväistyksen” lisäämällä sekaan teelusikallisen kylmäpuristettua kookosrasvaa.

Nälkä ei yllätä ja jos ”yllättää” niin korkeintaa klo 13 jälkeen. Ihan hyvä juttu, kun tätä ennen olisin syönyt vaikka pieniä kiviä jo kello 11.00 vaikka nauttimani aamupala kello 7.00 sisälsi virallisterveellisesti: puuroa, marjoja, leipää jne. Se nyt on vaan niin, että superfood-pirtelö toimii minulla paljon paremmin 🙂

Virpi