Kali óreksi – hyvää ruokahalua!

Palasimme viime perjantaina aamuyöstä Kreetalta. Viikon loma. Paljon rauhallista oloa ja eloa. Kunnon yöunia. Mainiota ja maistuvaa kreikkalaista ruokaa, joka on minun suuni ja makuni mukaista. Kreikassa syödään runsaasti vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja oliiviöljyä. Kala tosin alkaa olla aika kallista, koska saaliita ei ole aikoihin tullut entiseen tapaan.

Oi horiatiki!

Tykkään hullun lailla feta-juustosta ja sitä onkin jääkaapissani lähes aina. Aikanaan 90-luvun alussa, kun olin työelämän alussa ja elimme tiukalla budjetilla, ostin harvoin ja harkiten sitä ainoaa fetaa, jota niihin aikoihin sai. Patros-feta myytiin laakeassa lasipurkissa ja sitä löytyi silloisesta lähikaupastamme Voisalmen K-marketista Lappeenrannassa. Vai oliko se K-market – hmm, sivuseikka sinällään. Niitä sen ajan lasipurkkeja taitaa olla jokunen tallessa vieläkin. Patrosta saa nykyäänkin, mutta muuten fetavalikoima on laaja kuin mikä. Vaihtoehtoja löytyy.

Kreikkalaisen salaatin, horiatikin tai jonkin muun kasvisannoksen tilasimme reissussakin muutaman kerran lisäkkeeksi tai alkupalaksi. Itse annoksissa ei useinkaan ole kasvislisäkettä. Erilaiset alkupalat, mezet maistuivat muutenkin. Kreikkalaisesta jogurtista, kurkusta ja valkosipulista valmistettu tzatziki on hyvää grillatun lihan kanssa, ihan ilman sitä klassista vaaleaa leipääkin. Tzatzikia olen tehnyt kotonakin. Taramosalataa söin myös pääruoan lisukkeena. Sehän on karpin mädistä valmistettua mätisalaattia, kreikkalaista ”kaviaaria”. Mezelistalle kuuluvat myös muun muassa oliiviöljyssä paistettu vuohenjuusto ja riisillä, sipulilla ja yrteillä, joskus myös lihalla täytetyt viininlehdet, dolmades. Niihin vähäisiin riisinkikkareisiin ei minun vhh-elämäni kaadu. Myös lihapyörykät, keftédes, ovat poikkeuksetta herkullisia Kreikassa. Mies ihastui kovasti yrttimaustettuihin maalaismakkaroihin, joista myös minä tykkäsin.

Hyvin haudutettua lihaa

Yksi lemppariruoistani on hyvin haudutettu stifado: pataruoka, jossa on yleensä sipulia, tomaattia ja lihaa. Meidän stifadossamme oli lammasta, mutta pataa valmistetaan myös muusta lihasta. Stifadosta eikä kyllä kaikista muistakaan parhaista Kreetan herkuista ei ole kuvaa. Ruokahalu vei voiton kamerasta!

Yhden kunnon merenelävävadin me söimme. Kahden hengen annokselle tuli hintaa vähän reilu parikymppiä. Kuva annoksesta löytyy alta. Vadilla oli grillattuja jättikatkarapuja, mustekalaa ja kalamaria. Mausteliemessä marinoidun pikkukalan fileet muistuttivat muikkuja. Koko keon kruunasi iso, kokonaisena grillattu kala. Hyvää! Vadilla oli myös niitä iänikuisia ranskanperunoita, joita löytyy lähes joka annoksesta. Ne voi kuitenkin jättää syömättä, kuten myös riisit, joita joskus oli lautasella.

Kreetalla on muuten vahva villiyrtti- eli hortakulttuuri. Se näkyy myös ravintoloiden ruokalistoissa. Tässä vaiheessa vähän harmittaa, ettemme tilanneet hortavaihtoehtoja – olimme vaan niin innoissamme muista vanhoista kreikkalaisen ruoan tuottavuuksista, että tämä puoli palaili mieleen vasta kotimaassa. No, onneksi Kreetalle pääsee vielä. Aiheesta ei siis tässä yhteydessä sen enempää kuin, että Jouko ja Raija Kivimetsä luotsaavat säännöllisesti hortoilumatkoja Kreetalle. Lisäinfoa löytyy täältä. Mindon ruokablogissa on myös postaus aiheesta.

Makuiloa markkinoilla

Maleksimme lauantaina myös Hanian markkinoilla, joista nautimme kasviskeoista ja markkinatunnelmasta. Yksi parhaista lounaista syntyi markkinakadun grillissä. Ostimme suoraan paistajalta mainiosti maustetut kanavartaat, pienet souvlakit. Kadun kojuissa oli kasapäin munakoisoja, kesäkurpitsoja, paprikoita, papuja ja kaikenlaista vihreää. Ostimme koko viikoksi ja muun muassa itse värkkäämiimme fetasalaatteihin ihania tomaatteja ja kurkkuja. Usein teimme nimittäin lounaaksi kreikkalaisen salaatin ja kävimme sitten illalla syömässä ulkona pitkän kaavan mukaan.

Markkinoilta hankimme tuliaiseksi muutaman letitetyn valkosipulinipun ja itselle  oliiviöljyä. Henrik rakastaa makeita, kivettömiä viinirypäleitä ja minä nautiskelin reissun aikana luumuista ja silppusin kreikkalaisen jogurtin päälle tuoretta nektariinia. Niitäkin kannoimme pari kassillista hotelliin. Nyt kotomaassa palaan tutulle marjalinjalle. Kotimaisia omppuja syön toki ja se satokausi on jo alkanut.

TSEKKAA NÄMÄ

Kreikkalainen ruokavalio
Merja Tuominen-Gialitaki: Kreetalainen ruokavalio
Pieni matkaopas: kreikkalainen ruoka
Kreikkalaista ruokaa Kotiliedessä
Hortaa Merjan keittiössä
Villiyrtti- eli hortoilumatka Kreetalle
Villiä hortoilua Mindon ruokablogissa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

2 responses

  1. Nyyh! Tulee ihan Kreikka-ikävä! Rakastan kreikkalaista (ja kreetalaista) ruokaa. Kiitos ihanasta kertomuksesta, joka toi lämpimän tunnelman tähän sateiseen lauantaiaamuun 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s