Jaa kaalia? Tähän aikaan vuodesta


No joo joo, ei ole kaaliaika juuri nyt. Kirjoitan kaalista kumminkin, nimittäin Kirstilän ja Segerin Kaalista. Kirjan nimi on Pieni, suuri kaali ja sen ovat kirjoittaneet Kalle Kirstilä ja Robert Seger (WSOY 2011). Kirja ilmestyi jo viime syksynä, jolloin sain arvostelukappaleen siitä. Monen kuukauden sairaloma jotenkin sotki paitsi yrittäjän elämän, myös tätä kirjoittamista. Vaikka paketissa oli jalka eikä pää ja periaatteessa olisin voinut kirjoittaa hyvin aktiivisesti, en vain jotenkin saanut aikaan. Esittelen kirjan nyt, vaikka tämä ei kaaliaikaa olekaan. Vaan kasvaa ne kaalinkerät tänäkin kesänä ja kohtahan sitä jo ostellaan kassit täyteen varhaiskaalia. Vai?

100 grammassa leipää on noin 60 g hiilihydraattia, kilossa kaalia 20 g niin voit syödä 3,5 kg kaalia ennen kuin saat saman hiilarimäärän.

Näin tuumaa Antti Heikkilä Akuutin haastattelussa, joka löytyy netissä olevassa karppausartikkelissa. Ei siis hullumpi idea hommata jokin kaaliruokakirja karppaajan keittiöön vinkkejä varten. Joskus vaan ei meinaa keksiä, mitä kokkaisi. Toisinaan taas ne tutuimmat ja hyväksi havaitut ohjeet kyllästyttävät. Jos siis kaali maistuu, niin opus on enemmän kuin paikallaan.

Oodi kaalille

Kaali on karppaajan kaveri, kuten joskus taannoin blogissa tuumasin. Kun blogimme hakukenttään kirjoittaa sanan kaali, tulee tällainen tulos. Osaa ohjeista voi käyttää sellaisenaan, osaa pitää vähän tuunata muiden raaka-aineiden osalta vähähiilarisempaan suuntaan. Ohjeita on noin 80, joka lähtöön ja moneen makuun siis.

Ohjeissa pistetään kaalikääryleitä uuteen kuosiin laittamalla jauhelihan tilalle sieniä tai värkkäämällä niiden täyte Lindströmin pihvien tapaan. Äijäruoaksi mielletylle hapankaalille on varattu oma osionsa. Tärkätyn liinan aterian taas saa kermamuhennetusta kukkakaalista ja etanoista. Klassisesta coleslawsta löytyy six-pack -setti ja kukkakaalikeitosta niin ikään kuusi versiota. Aloittaisko laittamalla sekaan tillipestoa vai kokeilisiko fenkolin kanssa. Tuhdimpaa tulisi murustetulla pekonilla ja juhlavaa siianmädillä ja jokiravuilla. Sinihomejuuston mausta minä tykkään aina vain. Tuota curryakin voisi kokeilla kukkakaalin mausteena. Jamskis!

Ootko kuullut suippokaalista?

Info-osastolla esitellään kaalilajit. Suippokaalia en ole koskaan nähnytkään. Sinililan punakaalin kanssa tein ensi kerran tuttavuutta joskus kymmenen vanhana, kun Laamalansaaren kummitäti oli tehnyt siitä salaatin – näytti vallan eksoottiselta 1970-luvun puolivälissä ja oli minusta sata kertaa hienompaa kuin oman äidin käyttämä tavallinen keräkaali. Parsakaalia ahmin eritoten ensimmäisen lapsen odotusaikana kesällä 1992. Se kuuluu kukkakaalin kanssa suosikkeihini edelleen. Kirjasta löytyy myös hauskoja yksityiskohtia. Se tutuin eli valkokaali tuottaa satoa noin 50.00 kiloa hehtaarilta. Vuonna 2010 sitä viljeli 224 tilaa 5091:llä hehtaarilla. Tiesitkö muuten, että keräkaali on ravinteikas raaka-aine, josta löytyy C-, E- ja K-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, beetakaroteenia eli A-vitamiinin esiastetta ja erilaisia kivennäisaineita (kalsium, kalium, mangaani, rauta, seleeni).

Kirjassa on kiva rakenne. Ääneen pääsevät niin viljelijät, tutkijat kuin ruoka-ammattilaisetkin. Minusta on hauska lukea ohjeiden lisäksi myös taustoja. Taittokin on kiva, joskaan kaikki kuvat eivät tee ihan oikeutta ohjeille. Mutta mainio paketti. Osta oma. Tää on mun!

Pieni suuri kaali maksaa Bookyssa 22,70 (20.6.2012)

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

One response

  1. Päivitysilmoitus: Aivan koukussa kotimaiseen varhaiskaaliin | Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s