Saako sairaalassa vähähiilihydraattista ruokaa?

Olen ollut kahteen otteeseen sairaalassa tänä syksynä, kun alun perin pieneksi kuvittelemaani jalkaoperaatioon tuli mutkia matkaan. Kolmen viikon aikana ehdin tehdä monipuolisia havaintoja laitosruoasta. Kirjoittelen aiheesta nyt pitkän postauksen – senkin edestä, että blogissa on tämän sairastamisen takia ollut kovin hiljaista tänä syksynä.

Kun alun perin päädyin osastolle illansuussa, otin iltapalaksi huonoista vaihtoehdoista parhaan: teetä sekä kaksi palaa tummaa leipää, leikkelettä, kurkkua, tomaattia ja salaattia. Tarjolla olisi ollut myös sokeroitua, lisäainepumpattua jogurttia ja mehukeittoa. Yöllä alkoivat ilmavaivat ja ajatus kääntyi leipäviipaleisiin – ainakaan ne eivät olleet 100% rukiista valmistettuja. Aamulla syötäväksi jäi sokeriosaston ja valkoisen vellin karsimisen jälkeen kaksi juustosiivua, kolme palaa kurkkua ja pala tummaa leipää. Hoitaja kysyi kulmiaan kohottaen ”Ja tuollako meinasit pärjätä?”

Alusta asti mainitsin joka ruokailulla, että syön vähähiilihydraattisesti, mutta kukaan ei ottanut asiaan kantaa tai kirjannut ylös ruokavaliota. Minä taas olin aluksi arka toivomaan.

Aamun iloinen yllätys

Kolmantena aamuna hymysilmäinen hoitaja toi jälleen puuroa, maitoa, mehujuomaa, kahvia, valkoista leipää, pari kinkkusiivua ja tomaattilohkon. Kerroin taas, että syön vähähiilihydraattisesti ”Voit viedä puuron pois, enkä minä tuota leipääkään syö.”Jatkoin että pärjään kyllä, koska saan täydennystä omista ruoista. Rouva kertoi hoitaneensa juuri toista samanlaista potilasta ja haki listan, johon ruksin ruokavaliovalinnat. Mainitsi kuitenkin, että diabeteshoitaja on tällaisesta huolissaan.

Kun tulin toisen kerran eri osastolle, ilmoitin toiveet heti kärkeen. Kun opiskelija kirjasi asiat ylös, ajattelin, että nyt tämä rullaa. Vaan vaihtelu oli suurta: välillä ruoka oli vähähiilihydraattista sopivaa,  välillä ihan kaikkea muuta. Kävin ruokavaliokoordinaatit vielä muutamaan kertaa läpi ja osaston henkilökunnan mukaan ne välitettiin keittiöön joka keskustelun yhteydessä.

Pelastuspakkaus potilasjääkaapissa

Onneksi molemmilla sairaalareissuilla oli perheen tuomaa lisäruokaa potilasjääkaapissa: turkkilaista jogurttia, mustikoita, tyrniä, mustaherukoita, luomutomaatteja, porkkanoita, kotimaisia omenoita, kinkkua, leipäjuustoa, loimulohta, välillä jopa miehen kokkaamaa sunnuntaipäivällisen poropaistia, pähkinöitä, vähän tummaa suklaata. Niillä täydensin aterioita, joilla lautasella oli välillä lähes pelkästään karttamiani ruoka-aineita. Vai miltä kuulostaa kaksi peräkkäistä perunakeittoateriaa: kumpikin soppa oli 80%:sti perunaa. Toisessa oli maito- ja toisessa vesiliemi. Niiden perään päivällinen, jossa valkoisen riisikeon seassa oli hiukan porkkanasuikaleita ja pari ruokalusikallista kananokareita. Herää kysymys, miten runsas peruna, valkoinen riisi ja makaroni edistävät paranemista? Hoitohenkilökunta kun painotti terveyttä edistävän ruoan syömistä ja sitä halusin tietysti minäkin.

Hifistelyä vai?

Ongelma ei ollut se, etteikö toiveisiin olisi vastattu vaan ennemminkin se, ettei kummallakaan reissulla meinannut tulla tolkkua siitä, saako sairaalassa vhh-ruokaa. Tottahan tiedän, ettei sairaala ole mikään ravintola, mutta halusin myös syödä suht´koht sen linjan mukaan, mikä on osoittautunut kahden ja puolen vuoden aikana hyvinvoinnilleni parhaaksi. Siksi olimme valmiit tarvittaessa täydentämään syömisiä omilla ruoilla ja sen myös kerroin. Minulle tuossa virallisiin ravintosuosituksiin perustuvassa sairaalaruoassa on liikaa sokeristuvia hiilihydraatteja.

Ensimmäinen vhh-lounas oli sairaalaruoaksi  mainio. Paistettuja, maustettuja lihasuikaleita, keko lämpimiä pakastekasviksia ja kahdessa kulhossa salaattia. Useimmilla aterioilla perunat, valkoiset riisit ja pastat korvattiin kasviksilla: kukka- ja parsakaalia, papua, pakastekasvissekoituksia. Parhaat ruoat tuotiin valitettavasti aikana, jolloin ruokahalu oli kehno lääkkeiden takia. Silloin aamiaisilla oli mm. keitettyä kanamunaa, leikkelelautanen ja maustamatonta jogurttia ja varsinaisina ruoka-annoksina mm. uunilohta ja kasviksia.

Vähärasvaisia, sokeroituja jogurtteja ja mehujuomaa minulle kiikutettiin lähes joka aamu. Minä palautin ne yhtä uskollisesti. Jälkiruoaksi sain silloin tällöin marjoja, kun muut söivät kiisseleitä. Monena päivänä tarjottimella oli kuitenkin sokeroitu jälkiruoka. Äklömakeaksi osoittautunutta suklaavaahtoa maistoi aviomies. Suklaavanukkaan palautin kuten jogurtitkin.

En tiedä mistä tuo epätasaisuus johtui?

Kulloinkin vuorossa olevasta emännästä? Kerroin selkeästi ruokavalioni, siitä sen ei pitänyt olla kiinni. Valtaosin homma toimi vhh-näkökulmasta vallan hyvin ja Mikkelin keskussairaalan keittiö ansaitsee siitä kiitokset. Sairaala-annosten puutteita täydensin omilla ruoilla ja sain pidettyä kiinni hyväksi osoittautuneista, omista ruokavalinnoista. Ensimmäisellä sairaalajaksolla auenneet suupielet paranivat kotiruoalla nopeasti. Kaiken muun surkeuden keskellä myös vatsa toimi. Karppaus ei siis automaattisesti aiheuta ummetusta, kuten ruokavaliota huonosti tuntevat väittävät. Koko tämän kaksi ja puoli vähähiilihydraattista vuotta vatsa on toiminut aiempaa elämää paremmin ja sama jatkui sairaalassa. Lääkärin väläyttämää ummetuslääkettä ei tarvittu, vaikka lähes makasin / istuin paikoillani kolmisen viikkoa.

Samalla huomasin, miten hyvää, suorastaan loistavaa ruokaa me kotona syömme. Ruoanlaitossa käyttämämme kasvikset ovat suurimmaksi osaksi tuoreita, marjat kotimaisia ja niitä on monipuolisesti. Nyt on poroa hja luomulaatuista naudanlihaa pakkasessa ja ehkä myöhemmin hirveäkin, jos onnistumme ostamaan sitä. Keväällä ja alkukesästä syömme tuoretta järvikalaa. Muulloin ostamme marinoimattomat lihat ja kalat kaupasta.

Karppisisko Tuulevi

PS. Pahoittelen sitä, että osa kuvista on teknisesti surkeita. En kertakaikkiaan saa tuolla kännykällä aikaan kunnollisia lähikuvia. Kamera on parempi kaveri.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Advertisements

3 responses

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!

    Olen kerran kaukolennolla saanut liian sujuvan vatsantoiminnan syötyäni tarjottua pastaruokaa ja vaaleaa sämpylää. Ruoassa ei ollut mitään vikaa muutoin kuin sen hiilarien sopimattomuus minun vhh-vatsalleni. Pidemmille lennoille varaan nykyään vähän omia eväitä, joilla jaksan perille. Kuin myös junamatkoille.

    Toipumisia sinulle!

  2. Minua vähän hämmentää miksi he toivat sinulle vaaleaa leipää ja perunaa kun kerran olit kertonut ettet semmoista syö. Eihän keliaakikollekkaan tuoda perusleipää kun hän kerta on ilmoittanut ettei semmoista syö. Tulee väkisin mieleen onko tässä yritetty taivuttaa sinua syömään hiilareita kun karppaus nyt on vaan semmoista humpuukkia?

    Onneksi sait kuitenkin välillä jotain oikeaakin syötävää! Mutta minä olisin varmasti ollut hukassa sillä minulle ei ole perhettä niin lähellä, että he voisivat tuoda kotoa lisäevästä. 😦

  3. Hellou!

    Tervetuloa sairaalassa maanneiden vähähiilihydraattisesti syövien klubiin. Minulla on kokemusta moisesta männäkesältä. 😛 Ja teinkin siitä blogautuksen…! Kännykällä on mahdotonta saada oikeastaan minkäänlaista ”hyvää” kuvaa, linssissä on sormenjälki tms.

    Olisin saanut vasta loppumetrien kalkkiviivoilla siellä vähemmänhiilarista sapuskaa. Tilasin hoiturin kautta puolikkaan annoksen ”ruokaa” ja kaksi salaattia. Vähemmällä liikkumisella ei tule muutenkaan kaloreita kulutettua, niin ei sen syömisen kanssa ollut niin nökönoukattia.

    -Massu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s