Karppaus – näin me sen teemme!

Kauhea kahina velloo karppauksen ympärillä. Olemme molemmat jokseenkin väsyneitä tähän sotatila-mielikuvan ylläpitämiseen, jota myös osa äärikarppaajista itse ruokkii. Ihan kuin olisi kyse valtataistelusta, joka jonkun pitää voittaa. Eihän se niin mene – ei karppauskaan kaikille sovi vaikka esimerkiksi meille se sopii elämäntavaksi asti. Emme mielellämme lue niitä keskustelupalstoja, joissa lynkataan ns. vastapuolen edustajia. Oli ilmiö mikä hyvänsä, niin aina on se äänekäs äärijoukko, joiden mukaan ei pitäisi määritellä koko ilmiötä. Jalkapallohuligaanit eivät ole futiksen koko kuva eivätkä kasviksettomat pekonikarppaajat kerro kaikkea karppauksesta. Sitäpaitsi huono käytös on huonoa käytöstä joka paikassa.

Me kaksi, karppisiskot, luemme itsemme karppaajiksi (low carb) ja teemme sen näin.

Proteiineja ja rasvaa

Proteiininlähteitä eli lihaa, kalaa ja kanaa syömme aika lailla saman verran kuin ennenkin. Hiilijalanjälki ei sen osalta ole siis suurentunut emmekä rasita maailman kantokykyä aikaisempaa elämää enempää. Ostamme suurimman osan käyttämästämme marinoimattomasta lihasta kaupasta. Keväällä kalastamme lähijärvestä haukea, muulloin kalaruokana maistuvat lähinnä lohi, muikut ja silakat. Tuulevin perheen pakastimeen hommattiin juuri puolikkaan poron lihat ja Virpin navetassa on useina kesinä kasvanut itse ruokittu possu. Toisinaan onnistumme ostamaan myös hirvenlihaa. Lammaskin maistuu. Proteiinia tulee lisäksi kananmunasta, jota paistamme ja keitämme. Kananmunapohjaiset smoothiet ovat erityisesti Virpin heiniä.

Juustot maistuvat ja niitä syödään molemmissa perheissä. Ruoanlaitossa käytämme kermaa, voita ja kylmäpuristettua oliiviöljyä. Tuulevi harrastaa salaattikastikkeena yleensä tuota öljyä, jossa saattaa olla seassa myös yrttejä tai ripaus pippuria.

Mitä pastan, riisin ja perunan tilalle?

Kasviksia käytämme monipuolisemmin kuin ennen karppauksen aloittamista. Ruokakasseissamme keikkuu kaupasta kotiin kokattavaksi valkokaalia, kaikenväristä kukkakaalia, parsakaalia, puna-, kyssä- ja ruusukaalia, valkosipulia, purjoa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, lanttua, eri väristä punajuurta, naurista, juuriselleriä, avomaa- ja kasvihuonekurkkua, maa-artisokkaa, tomaattia, kaikenväristä paprikaa, munakoisoa ja moninaisia mausteyrttejä. Valinnat teemme aina sesongin mukaan. Kun kotimaista satoa ei ole saatavilla, tuontitomaatit ja -kurkut jäävät kaupan hyllyyn. Ne korvaamme vaikka hapankaalilla tai muilla talvikauden säilyvillä kotimaisilla vihanneksilla ja juureksilla. Täydennämme ruokavaliota myös kotimaisilla ruukkusalaateilla – yrteillä.

Puna- ja keltasipuli kasvavat omassa pellossa, kuten myös kesällä erilaiset herneet, monen sortin pavut ja salaatit, palsternakka, ruohosipuli, tillit ja persiljat, timjamit, salviat, viinisuolaheinät, sitruunamelissat. Virpi kasvattaa myös makeaksi kypsyviä tomaatteja kasvihuoneessa, jonka liepeillä kasvavat musta- ja punaherukat ja karviaiset. Pakastimessa on niiden lisäksi mansikoita, mustikoita, karpaloita ja puolukoita. Tyrniäkin löytyy ja vadelmaa. Niitä käytämme päivittäin.

Syksyllä sienestämme ja pakastamme osan saaliista, lähinnä kanttarellit. Tänä vuonna Tuulevin huushollissa kuivattiin mieletön määrä tatteja. Monipuolisuutta ruokavalioon tulee myös villiyrteistä, joista nokkonen on ihan ykkönen. Siinä on runsaasti useita vitamiineja (A, C, E, K, B1, B2, B3, foolihappo), kivennäisaineita (kalsium, kalium, magnesium, mangaani, rauta, sinkki), flavonoideja, lehtivihreää ja erilaisia elimistölle tärkeitä happoja.Tuulevin hellan vieressä on iso lasitölkillinen kuivattua ja jauhettua nokkosta, jota ripotellaan vähän joka toiseen ruokaan.

Näillä kaikilla me korvaamme ruokalautasella pyhän perunan, pastan ja riisin. Suurin osa annoksesta – 2/3 tai jopa 3/4 – on siis edellä mainituista aineksista valmistettua ruokaa ja loput lihaa, kalaa tai kanaa.

Entä muuta?

Ruokavalioomme kuuluvat erilaiset pähkinät ja mantelit. Paitsi että syömme niitä vaikka kahvi- tai teekupillisen seurana, molemmilla on yleensä pelastuspussi käsilaukussa siltä varalta, että ateriaväli sattuu venymään. Pähkinärouheet sopivat myös salaatteihin ja turkkilaisen tai kreikkalaisen jogurtin päälle marjojen seuraksi. Noita paksuja, lisäaineettomia jogurtteja käytämme paljon sekä sellaisenaan että ruoanlaitossa, sillä ne sopivat keittiössä moneen. Jääkaapista löytyy usein myös rahkaa ja kermaviiliä.

Ruokajuomana on yleensä vesi. Muuten juomme pääasiassa kivennäisvettä. Virpin perheessä lapsetkin rakastavat piimää. Maitona käytämme läheiseltä tilalta ostettua maitoa, mistä löytyy luonnon omat maitohappobakteerit. Se ei aiheuta minkäänlaisia vatsavaivoja, toisin kun kaupasta ostettu maito. Tuulevi ostaa välillä myös luomumaitoa.

100% juureen tehtyä, lisäaineetonta ruisleipää syömme silloin tällöin. Uusista karppileivistä tunnetuinta eli Karppista ostamme molemmat toisinaan ihan vaihtelun vuoksi. Muutahan täältä päin ei saakaan.

Emme ole hirmuisia niuhoja. Saatamme joskus harvoin syödä sukulaisvierailulla tädin leipoman pullan tai perhejuhlissa siivun täytekakkua. Määrät ovat maltillisia jo senkin vuoksi, että syömisen tuntee yleensä omassa olossa ja siis lähinnä mahassa. Se möyrii ja kuplii – taas muistaa miksi noita kannattaa välttää. Runsas vilja aiheuttaa vatsavaivoja eikä sitä siksi tunnu hyvältä syödä. Emme tätä edes tajunnneet ennen kuin rajasimme viljoja ruokavaliosta ja huomasimme vatsan, muun muassa ilmavaivojen rauhoittumisen.

Näin me syömme. Olemme luopuneet valkoisesta viljasta, sokerista, pastasta, riisistä ja perunasta. Virvoitusjuomat ovat jääneet pois, samoin makeiset ja pitkälle jalostetut elintarvikkeet. Myös keksit, sipsit ja naksut ovat historiaa. Aivan alkuvaiheessa, muutaman todella tiukan ketokarppiviikon aikana Tuulevi laski hiilihydraatteja ja opiskeli samalla sitä, minkä verran hiilareita mistäkin kertyy. Sittemmin on menty rennolla otteella, ilman laskinta.

Karppisiskot Tuulevi ja Virpi

Mainokset

20 responses

  1. Päivitysilmoitus: Näin he sen tekevät « ekokarppi

  2. Kiitos Karppisiskot asiallisesta postauksesta!

    Kuvailen oman ruokavalioni vhh-ruokavalioksi ts. olen mielestäni karppaaja. Syön jokseenkin samaan tapaan kuin te, sekä olen yhtä kyllästynyt julkiseen keskusteluun ja sen tasoon. Kuluneella viikolla on tullut puhetta useiden ihmisten kanssa karppauksesta. Olen yrittänyt määritellä karppausta tyyliin: vältellä huonoja hiilihydraatteja, käyttää proteiinia, rasvaa ja, kuten teillekin on käynyt, käyttää huomattavan runsaasti ja monipuolisesti kasviksia ja marjoja. Itselleni merkittävä parannus ruokavaliossa, myös virallisen lääketieteen tunnustamien, huonojen hiilihydraattien jäätyä pois tilalle on tullut aikaisempaa monipuolisempi kirjo kasviksia.

    Aurinkoista syksyä 🙂

  3. Tervehdys Hiidenuhma!

    Kiitos kommentistasi. Päätimme kuvata ruokavaliomme, koska A-talkin jälkeen tännekin tuli muutamia asenteellisia kommentteja plus että keskusteluissa tulee vastaan silkkoja väärinkäsityksiä jopa sellaisilta hyvinvointiammattilaisilta, joilta odottaisi jonkinlaista perehtyneisyyttä ilmiöön. Tämä teksti tietysti tavoittaa vain harvoja sellaisia, jotka niitä kärkkäimpiä mielipiteitä laukovat, mutta on kuitenkin kaikkien saatavilla.

    On raflaavaa otsikoida lehtijuttuja ikään kuin kaikki karppaus tarkoittaisi ketokarppausta, vaan näinhän se ei ole. Me karppaamme tällä lailla.

    Hyvää mieltä ja kirkasta oloa
    toivottavat Karppisiskot

  4. Kiitos upeesta kirjotuksesta! On kyllä saanut viimeisen viikon aikana lukea niin rasittavia tekstejä sieltä täältä että huhhuh, ja palautteen antamiseenkin olen jo sortunut vaikka yleensä ajattelen että sanokoot mitä sanovat 🙂

    Hyvä kirjotus, odotin todella tällaista vastinetta, että eikö kukaan…. Sain tekstistä myös paljon uusia vinkkejä omaan ruokavaliooni 🙂 Ja laittakaa ihmeessä lisää kaikenlaisia hyviksi todettuja reseptejä, varsinkin joissa on noita kasviksia! Ennen karppausta tuli syötyä tuon teidän listan kasviksia melko harvoin, olin enemmänkin salaattityyppi. Nyt olisi kiva laajentaa tottumuksia, kun todella aion pysytellä potuista, riisistä ja pastoista kauempana 🙂 Teillä on mukava blogi! Hyvää syksyä!

  5. hienoa puhetta !! itse olen myös kurkkua myöten täynnä tätä karppi vastaan vt-ruokavalio , minun mielestä jos ihminen jollain tietyllä ruokavaliolla pysyy terveenä ja voi hyvin niin sehän se on pääasia 🙂 meillä karppaa koko perhe , minä mieheni ”tiukemmin ” ja lapset ei niin tiukasti , heillä menee jonkin verran viljatuotteita ja perunaa ja pastaa , mutta ei päivittäin.sokeri on minulle se ongelma ollut koko ajan , karkkia ja suklaata tulee välillä syötyä vähän liikaa ja sitten siitä kyllä kärsii useamman päivän …myös perhe , kiitos ilmavaivojen =D hyvältä kuulostaa teidän ruokalista , kaipaan nimenomaa vinkkejä miten valmistaa erilaisia juureksia ja kasviksia lisukkeeksi ym. kiitos ihanasta blogista !!

    -tanja-

  6. KIITOS JOAN JA TANJA!

    Järjen ääntä karppauskeskustelussa edustavat muun muassa Varpu Tavi ja Anette Palssa, kumpikin tavallaan. Varpun blogipostaus iltalehdessä määrittelee karppauksen eri muotoja
    http://blogit.iltalehti.fi/varpu-tavi/2011/11/01/tolkkua-median-karppaushardelliin/
    ja Anette kirjoittele hiilareiden tuunaamisesta omasta vinkkelistään käsin
    http://pullapoliisi.blogspot.com/2011/10/karppausta-ja-harppausta.html

    Kaikki tähän astiset blogissa julkaistut reseptit löytyvät, kun klikkaatte oikean reunan aihelistasta sanan resepti. Tulee tällainen lista
    https://karppisiskot.wordpress.com/category/resepti/
    Kerralla näkyviin tulee kymmenen postausta, lisää saa klikkaamalla vanhemmat artikkelit.

    Lämpöisin ajatuksin
    Tuulevi ja Virpi

  7. Aivan loistava kirjoitus! Viime aikoina nimenomaan media on tehnyt suurta kahtiajakoa vt-syöjien ja karppaajien välille samaan tapaan, kuin vastakkain olisi hyvät vs. pahat. On sääli, että vhh:ta noudattavista esiin noissa jutuissa nostetaan useimmiten juuri ääripäät (joilla toki omat syynsä on ruokatapaansa noudattaa, ei siinä mitään), mutta sen kustannuksella unohdetaan, että kultaista keskitietä noudattavia on tässäkin ”porukassa”.
    Melkein väittäisin, että moni karppaaja syö jopa virallisterveellisen kaavan mukaan terveemmin, kuin perinteisesti syövä. Jos vierekkäin ovat lautaset, jolla toisesta on esim. kalaa/kanaa, paria-kolmea eri vihannesta ja kasvislisuketta, ja toisella kalaa, perunaa ja kaupan säilöntä-aineilla kuorrutettua italiansalaattia niin…ei tarvisi miettiä kauaa, kumpi saa olon väsyneeksi.

    • Kiitos Pia!

      Ääripäistä saa sorvattua raflaavimmat otsikot ja juuri otsikot myyvät. Me keskitien karpit taidamme olla jokseenkiin tylsää väkeä sen otsikoinnin kannalta.
      Tällaisten mutu-havaintojen mukaan karppaajat tuntuvat kiinnittävän huomiota paitsi hiilareihin, myös lisäaineisiin ja ruoan prosessointiin. Moni käyttää luomua aina kukkaron salliessa.

      Kyllä minä väitän syöväni terveemmin ja puhtaammin kuin ennen hiilarietoista elämänvaihetta – ja voivani paremmin.

      Hymyterveisin Karppisisko Tuulevi

  8. Helou, siskot!
    Kuulun samaan keskitien karppaajakuntaan kuin tekin. Tosin blogistani saa sekavahkon kuva siitä, mitä elämäni pitää sisällään. Sekavasti muutenkin kailotan karppaamisesta tai kuten minä sitä mielummin nimitän, tästä hiilihydraattitietoisuudesta.

    Olen entisessä elämässäni ollut muun synnillisyyden ohella melkoinen häpändeeraaja, eli minulle on maistuneet erilaiset oluet, viinit ja väkevät, lähinnä viskit. Nykytilassa olen lähes absolutisti. Sokerimössöt puistattavat. Munkit eivät maistu. Lihapiirakka aiheuttaa lähinnä yököttelyä ja jauhomakkaroista tulee massu kipeäksi.

    Tätä olen minäkin yrittänyt moneen otteeseen kertoa, ettei karppaaminen rasita ensinnäkään kukkaroa eikä toisekseenkaan luontoa. Ja lähiruoan suosiminen on minusta erittäinkin hyvä asia. Seuraavaksi halajankin kauppahalleja joka niemeen notkoon ja saarelmaan, ikeoiden ja idooottiparkkien tilalle. Sinne kunnon liha-, kala- ja vihanneskaupat, juustopuodit ja muut, niin elämästä tulisi taas mukavaa. Kivijalkaputiikit saisivat palata ja kiertävät kauppa-autotkin! Kala-auton idis tuotiin Ruotsista ja nyt se kiertelee ”meillä peräkylälläkin”. Tosin onkiminen on mukavaa, ja saamani särjet jalostan ”särdiineiksi” pitkään hauduttaen.

    Kivaa, kun on ”heimosiskoja”,
    sanoo Massu
    http://mahatar.blogspot.com/

  9. KIITOS KOLTTA kehuista!

    MASSU!
    Blogisi on tuttu paikka, olen käynyt lueskelemassa sitä itsekin. Viime aikoina olen myös kertoillut useammassakin yhteydessä hiljan kirjoittamaasi tarinaa terveydenhuollon sirpaileisuudesta ja eri lääkärien määrittelemän hoidon ristiriitaisuudesta. Siinä olisi ajattelemisen aihetta useammallekin alan ammattilaiselle ja joukolle alan kehittäjiä. Kuinka luoda järjestelmä, jossa ihmistä hoidetaan kokonaisuutena?

    Kauppahallikaipuu on tuttu juttu ja Mikkelin kauppahalli ilonaihe. Mieluummin ostan vähemmän ja kalliimpaa palvilihaa hallista kuin halvempaa ”limakinkkua” marketista. Limakinkku- nimitys on perheeltä kotoisin…maistelimme em. kinkkuversioita kerran rinnakkain ja tuo oli suutuntuma. Simppelit ja tuoreet perusraaka-aineet ovat arvossaan nykyään. Tulee mieleen muuan kesäaamun aamiainen: mies toi katiskalta muutaman ahvenen, perkasi, maustoi kevyesti merisuolalla ja paistoi ne. Söimme kananmunan ja tuoreiden kasvisten kanssa. Kuppi maitokapvia ja iso lasi vettä seuraksi. Älyttömän hyvää ja makumuisto herauttaa veden kielelle vieläkin. Ja tiedän, olemme etuoikeutettuja, kun järven rannalla asumme ja saamme juuri tuota järvikalaa keväällä ja kesällä.

    Aurinkoterveisin (paistaa se)
    Karppisisko Tuulevi

  10. Onpas hyvä että löysin tämän blogin! olen tässä pohdiskellut josko alkaisin karppailemaan, alku tuntuu vaan niin hankalalta.. sanoitte tekstissä että kun vähensi viljan syöntiä ilmavaivat loppuivat. Nyt olen alkanut miettimään josko se minullakin johtuisi tuosta viljan syönnistä. Jos nyt saan aloitettua niin toivottavasti mahakin alkaisi voimaan paremmin! =)

  11. Päivitysilmoitus: Karppaus on kamala mörkö « Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä!

  12. Päivitysilmoitus: Karppaus – näin me sen teemme! « Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä! | Villasukkia ja Verkkareita

  13. Kiitos Karppisiskot !
    Samoja ajatuksia täälläkin ja hyvin samantapainen tapa karpata. Väsyttää tämä kohkaus mutta minulle tämä tapa syödä on oikein sopiva enkä jaksa niin kovasti välittää muiden mielipiteistä. Syökööt kukin niinkuin parhaaksi näkee .

    Elellään rauhassa!

  14. Päivitysilmoitus: Karppaus ja sen monta muotoa | Karppisiskot ja vähähiilihydraattinen elämä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s