Söimme monta päivällistä nurmikolla

Palasimme tänään Hollannista. Nyt kun saan ladattua blogiin myös omia valokuvia, pitää vielä muistella. Tämähän tarkoittaa tietysti  mielikuvaherkuttelua niillä  hiilaritietoisilla päivällisillä, joita harrastimme miehen kanss.

Asuimme  kahden symppiksen mäyräkoiran hoitajina ystäviemme kodissa. Makuuhuoneesta aukesivat ovet rivitalon pihamaalle. Heti siinä kiveyksellä oli kolme rottinkituolia ja pöytä, jolle toisinaan leväytin makuuhuoneessa olevan tuolin käsinojalta löytämäni Marimekon punakeltaisen ”Fandango”-liinan.

Työnjako meni koko viikon luonnostaan. Minä katoin pöydän. Otin esille isäntäväkemme käyttämät kauniit Iittalan Taikametsä -lautaset ja valmistelin niille vihreät ja tuoreet raaka-aineet. Nostelin vesilasit pöytään ja napsautin muutaman basilikan oksan annosten höysteeksi. Usein minä keitin myös kahvit. Mies vastasi lämpimistä ruuista: paistoi kalafileet, naudanpihvit ja kerran kanafileet. Siinä samalla hän kypsenteli padassa vihanneslisäkkeen.Hän myös kokosi näyttävät annokset.

Ruoka oli taivaallisen hyvää. Aina. Joka ikinen kerta.

Vaikka aikomuksemme oli käydä myös ulkona syömässä, emme lopulta kaivanneet sitä. Kiireetön, slow food -henkinen  ruoanlaitto ja sen levollisesta etenemisestä nautiskelu sekä poutapäivien ateriahetket takapihan nurmikolla olivat sen verran luksusta ja jotenkin monta askelta arjen yläpuolella, ettei ollut kaipuuta muhkeampien ruokapatojen äärelle. Extrana saimme vielä ohi kulkevien naapureiden iloiset kädenheilautukset ja lämpimäållä äänellä lausutut tervehdykset.

Karppisisko Tuulevi

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s