Vaaleaa mysteerikalaa, katkarapuja ja kasviksia pyhäpäivällisellä Bergenissä

Vielä muutaman postauksen verran tunnelmia Bergenistä, pohjoisesta Hollannista. Tässä ja parissa muussakin tulee ruokajuttuja, joiden reseptit ovat jotain sinne päin. Täällä reissun päällä mies nimittäin on se, joka enimmäkseen kokkaa. Minä seuraan vierestä sitä, mikä maustepurkki kulloinkin heiluu. Henrik ei mittaile mitään, jos ei ole ihan tasan pakko.

On nautinnollista syödä toisen laittamaa ruokaa. Kokkaamisessa kun piilee lapsuusystäväni äidin Kaarinan jo parikymmentä vuotta sitten sanoma arkitotuus. Kun laittaa itse ruokaa, tulee helposti maustaneeksi kaikki ruuat vähän samantapaiseksi. Näin nelivitosena olen huomannut ihan saman. Jos en määrätietoisesti ota reseptiä ja noudata sen maustamisohjeita, työn alla olevan aterian maut alkavat kummasti muistuttaa aika monen aikaisemman aterian makusinfoniaa.

Mutta nyt takaisin Bergeniin. Sunnuntaina tunnin mittainen polkupyörälenkki pitkin rehevien puiden reunustamia puistoteitä ja persoonallisella tavalla ylellisiä huvilakatuja pitkin herätteli mukavasti nälkää. Joimme vielä cappucinot rauniokirkon viereisessä, Sarin suositteleman Fabel´s – ravintolan ulkoterassilla. Krouvisti tehdyt, pitkät pöydät, raidalliset pellavatyynyt sään kuluttamilla penkeillä ja tuoleilla, infrapunalämmittimet markiisien alla. Kiva alkusoitto kauppareissulle ja ruoanlaitolle.

Mysteerikalaa ja valmiiksi pilkottuja vihanneksia

Ostimme vaaleaa kalaa. Meillä ei ollut hajuakaan siitä, mitä kalaa syömme, kun kyltissä lukee tilapiafillet. Filettä joo, mutta mitä. Kokeillaan, päätimme. Ulkonäöltään kalafile muistutti jonkilaista lahnan, siian ja kuhan risteytystä. Ostimme myös pienen rasian katkarapuja ja valmiin ratatouille-tyyppisen pilkotun vihannessekoituksen. Vierestä poimin kyytiin valmiin salaattisekoituksen, jossa oli kuuden sorttisia salaatinlehtiä. Mukana olivat tietysti maukkaat suosikkini rucola ja viinisuolaheinä. Täällä parhaat kasvisvalikoimat ainakin tuollaisessa Albert Heijn-marketissa ovat juuri noissa tuorepusseissa, joissa vastoin minun ennakkoluulojani vaikkapa nuo mainitut salaatinlehdet ovat raikkaita ja maukkaita. Alkuperäiset raaka-aineet ja niiden valikoima ovat parhaita markkinoilla, jotka täällä on kerran viikossa perjantaisin.

Vähänkös oli hyvää kalaa

Tilapia-ateria oli mainio, oli kala mitä tahansa. Näin se syntyi. Ensin Henrik maustoi fileet kevyesti valkopippurilla, suolalla ja garam masalalla. Sitten hän kumosi kasvissekoituksen (paprika, kesäkurpitsa, porkkana, punasipuli) kuumaan valurautapataan, jossa oli hiukkasen verran voita pohjalla. Mausteeksi hiukan suolaa. Pataa hän sekoitteli silloin tällöin muun ruoanlaiton lomassa. Viereiselle valurautapannulle hän sulatti nokareen voita. Kun pannu oli kuuma, kalafileet paistettiin siinä nopeasti molemmin puolin. Käännön jälkeen nakkasimme katkaravut kuumenemaan kalojen päälle.

Sillä aikaa minä pesin salaatit, kuivasin ne ja kokosin komean keon  ja laitoin kummallekin lautaselle. Päälle muutama luomukirsikkatomaatin puolikas, tilkka oliiviöljyä ja pikkuisen balsamicoa.

Tässä vaiheessa olimme jo melkein syömässä. Laitoimme kalafileet ja lämmenneet katkaravut lautaselle ja niiden viereen juuri sopivasti kypsyneet kasvikset. Päälle vielä pari lusikallista ruohosipulilla maustettua majoneesikastiketta.

Käsittämättömän hyvää.  Taidan selvittää googlaamalla, mitä oli se kala, jota tänään popsimme. Aterian kuvat saatte sitten loppuviikosta, kun pääsen siirtämään ne tämän postauksen jatkoksi.

Karppisisko Tuulevi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s