Hätävararuokaa

Kun aloin karpata, aloin samalla huolehtia paremmin ruokailurytmistäni. En enää päästä oloani kiljuvan nälkäiseksi, koska silloin saatan puputtaa harkitsemattomasti suunnilleen mitä tahansa eteen osuvaa. Koska työni on epäsäännöllistä, ei ruokailu onnistu aina silloin, kun olen suunnitellut. Jos olen reissun päällä,  sopivaa ruokapaikkaa ei ehkä olekaan hollilla.

Vaikka suhtaudunkin kriittisesti välipaloihin, varustaudun noihin edellämainittuihin tilanteisiin hyvin säilyvillä pähkinöillä ja manteleilla.  Jos joudun odottamaan ruokaa tai etsimään ruokapaikkaa, kaivan mieluummin mantelit esille ja popsin niitä, kuin sorrun nälissäni kioskin hiilarimättöön tai kahvilan vaaleisiin kolmioleipiin. Niitä olen harrastanut jossain vaiheessa vähän turhan usein.

Napostelua karpin kannattaa välttää. Se koskee myös pähkinöitä ja manteleita. Ne ovat kumminkin hyviä matkaeväitä ta ruokahätävaroja. Eri pähkinälaatujen hiilarimäärät ovat erilaisia: eniten imeytyviä hiilihydraatteja  on cashewpähkinöissä (26g/100g)  ja vähiten hassel- ja saksanpähkinöissä (3g/100g). Mantelit ovat siltä väliltä (7g/100g). Tiedot löytyvät Finelistä.

Karppisisko Tuulevi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s